tiistai 21. huhtikuuta 2009

Parmesaaniperunaletut

Italiaanot tokaisisivat crêpes di patate al parmigiano.

Miettiessämme lisäkettä naudan sisäfileelle, keitetyn vihreän parsan kylkeen papan juhlapäivälliselle, tuumasimme sen olevan pakosti jotain perunapohjaista. Pappa kun tykkää kovasti potuista.

Marko Koskisen Passionata:sta löytyivät letun muotoon silatut, parmesaanilisäiset perunat, joita päätimme kokeilla. Seurasimme ohjeistusta tarkasti, paitsi parmesaanin osalta. Sitä lisäsimme paljon enemmän, eikä enempi olisi ollut huonompi.

Minä perunalettujen paistajana tarvitsen vielä lisää harjoitusta, sillä tuppasi tulemaan liian tummia. Asiaa olisi ehkä auttanut, että letuista olisi tehnyt pienempiä, jolloin ne olisi ollut helpompi kääntää. Niin tai näin, maistui kuitenkin koko seurueelle. Poikamme tykkäsi perunaletuista erityisesti ja kaksivuotias tyttömme huudahti haarukallisen maistettuaan "taanetaani!". Parmesaani kun on hänen huippuherkkuaan :).

300 g jauhoisia kuorittuja perunoita
4 tl vehnäjauhoja
2 munankeltuaista
1 rkl raastettua parmesaania (tai tavallamme paaaljon enemmän)
2 rkl voita
1 dl kermaa
2 munanvalkuaista
suolaa
valkopippuria

Keitä perunat kypsisksi. Purista ne siivilän läpi niin, että saat ilmavaa perunalunta. Itse käytän puristusapuna mukinpohjaa, jolla saa hyvin survottua perunaa lävikön läpi. Lisää vehnäjauhot ja sekoita. Lisää myös keltuainen, parmesaani, voi, kerma ja mausteet. Vaahdota valkuainen vaikkapa sähkövatkaimella ja lisää se varovasti nostellen joukkoon. Paista letut voi-öljyseoksessa.

Pastis on jutellut täällä pihvin paistamisesta, joten siitä ei sen enempää.

Parsat kuorittiin ohuesti (vaikkei olisi vihreiden kohdalla pakollista) ja puumainen varsi katkaistiin. Sitten vain suolaveteen kiehumaan niin että nuput ovat vedenpinnan yläpuolella. Maksimissaan vihreät saavat kiehua 6 minuuttia, jotta napakka suutuntuma säilyy. Lautasella päälle suolaa (ja voisulaa).

Nautinnollista ruokahetkeä!

7 kommenttia:

  1. Hyvältä näyttää lettuset, maistuis kyllä, ja nimenomaan ekstrajuustolla!

    VastaaPoista
  2. Tosi herkullisilta kuulostavat lettuset, teki heti mieli! Ja parsaa,nam, tänään näin torilla nuorta parsaa mutten ostanut.Ehkä seuraavalla käynnillä..
    Tyttärenne makuaisti on jo hienosti kehittynyt,jos parmesaani tuossa iässä on suurta herkkua..

    VastaaPoista
  3. Patalintu: minusta ohjeistuksenmukainen parmesaanimäärä oli uskomattoman pieni...liikaa tuskin voi laittaa :)

    Yaelian: parsat on kyllä namia!

    Minusta hauskinta tuossa tytön makuaistissa on se, että hän todella tunnistaa parmesaanin ruuan seasta. Venetsiasta lähteissä laitoin poikkeuksellisesti loput parmesaanista leivän päälle ja hän huudahti iloissaan - "taanetaani". se oli eka kerta kun sitä leivälle laitoimme, joten asia ei ollut arvattavissa. pastaa syödessäpääpointti tuntuu monesti olevan parmesaaniraasteen ripottelu tai raastaminen...:D

    VastaaPoista
  4. Hei, bloginne innokkaana lukijana on pakko kommentoida. Nuo perunalettuset kun kuuluvat erilaisilla variaatioilla ihan lempiruokiini. Ja meillä syödään niitä aina, kun perunamuusia jää yli eli aina, koska sitä tehdään aina sen verran reilusti, että varmasti saadaan perunapullia. Joukkoon rikotaan pari kananmunaa, ripotellaan vähän vehnäjauhoja ja maustamattomiin ripaus sokeria, mutta toki niitä ajoittain tuunataan sipulilla, pekonilla, juustolla ja vaikka millä mieleen tulee. Lämmöllä suosittelen, helppoa ja hyvää. /Elina

    VastaaPoista
  5. Elina: kommentit ovat erittäin suotavia :)!

    tämähän oli tosi hyvä vinkki perunamuussin tuhoamiseen, tai paremminkin perunalettujen variointiin, tai kummin vaan! sipuli, pekoni ja juustolisä - oi nam!

    itse olemme käyttäneet "ylijäämämuussit" tähän keittoon . nam sillekin!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin