sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Lasipurkit loppu - syksy on säilömisen aikaa

Tänä syksynä meillä on harrastettu säilömistä aikaisempaa runsaammassa mittakaavassa, sillä nyt meillä on miehenkorkuinen jääkaappi. Sinne mahtuu huomattavasti enemmän herkkuja kuin aiempaan kylmäsäilytyskalusteeseemme.

Puolukoita on metsät niin pullollaan, ettei marjojen joukosta malttaisi millään lähteä pois. Sukuloidessa muutamassa kyläpaikassa onkin lähdetty soffalla istuskelun sijasta metsään vaihtamaan kuulumisia, mikä on ollut ihan loistava juttu. Siinä marjasadon karttuessa on saanut ulkoilutettua lapset(kin) mielenkiintoisessa maastossa samalla kun on höpötelty niitä näitä.

Omenasatoa on kerätty isän pihasta. Siellä kauniit, vanhat puut notkuvat erilaisia omenoita. Jos sinulla muuten ei ole omppusukulaisia, toivottavasti toimiva tapa on liittyä vaikka Facebookin Omena pörssi ryhmään ja kuulostella josko joku tarjoaa omppojaan. Monellahan niitä on nyt yli oman tarpeen.
Omenat ovat säilööntyneet herkusti yhdessä puolukoiden kanssa marmeladiksi. Saimme tuota marmeladia viime vuonna isäni avovaimolta ja se toimi mukavasti niin suolaisen kuin makeankin kanssa. Olen myös tehnyt vähäsokerisempaa omenasosetta pakkaseen ja ihan tavallista hilloa. Mielessä siintää jo letut omppuhillolla tai vaniljajäätelö, jonka ylle on sötkötetty omenasosetta ja kaakaojauhetta.

Omenasäilönnän keittoaikaa huomattavasti lyhentävä keksintö on ollut soseuttaa noin vartin keittämisessä pehmentyneet kuorelliset omenalohkot sauvasekoittimella. ja ihan siinä keittokattilassa niin ei tulee lisää tiskiä. Olen lisännyt sokerin vasta soseutettujen omenoiden sekaan ja kuumentanut sitten kyseessäolevan sokerin vaatiman ajan. Perkaushomma myös helpottuu kun omppuja ei tarvitse kuoria. Hillon väristä tulee kauniin persikkainen. Uskoakseni vitamiinit säilyvät paremmin kun omppoja ei kuorita eikä keitetä kauaa.


Ompuista tulee myös ihanaa vispipuuroa, kun keittelee lohkoja ensin vedessä puolukoiden tapaan ja sihtaa sitten kuoret pois lisäten mannasuurimot näin syntyneen "mehun" joukkoon.


Puolukoista olen tehnyt survosta jääkaappiin, sillä Jukalla pitää olla AINA maksa- ja kaalilaatikon kanssa puolukkasurvosta, muuten on ateria pilalla. Punaisia helmiä on pakastettu myös ihan sellaisenaan. Talvella on sitten ihana pyöräytellä vaikkapa puolukkabasilikakakkuja tai hakea vinkkiä Herkku ja Koukku-blogin kommenteistakin puolukkaherkkuihin.

Aiemmin syksyllä säilöimme Kulinaarimurulan emännän loistavalla ohjeella avomaan kurkkuja. Valkosipuliset kurkut ovat hurrrjan hyviä maksamakkaraleivän yllä.

7 kommenttia:

Jytis kirjoitti...

Oi vitsi, olispa mullakin jättijääkaappi ja pakastin! Mä olen vasta viime vuonna löytänyt sisäisen säilöjäni ja se on kyllä niin terapeuttista puuhaa, aivan mahtavaa. Ja just tuo että lähdetään porukalla metsään/pihaan puuhastelemaan. Komppaan!

Merituuli kirjoitti...

tää on silti tällanen ahneus kasvaa syödessä juttu : nyt haaveilen maakellarista, vaikka ihan pienestäkin. anopilla on niin hienossa järjestyksessä siellä kurkut, hillot ja muut säilykkeet, sekä viinit. jos sellanen kellari olis, vois ihan oikeesti säilöä koko talven tarpeiksi. äidilläni taas on kylmiö -minne voi tietysti myös säilöä hurjasti- vaan kun se vie myös rohmuamalla sähköä.

kellarin ja kylmiön ansiosta meidän perhekin on aiempina vuosina pysynyt kurkuissa ja hilloissa, kiitos äitien! ja se on iso asia se!

Merituuli kirjoitti...

ja piti vielä sanomani Jytis, että säilömisessä on kyllä minunkin mielestäni jotain ihmeen terapeuttista. varsinkin kun sitä tekee monena päivänä eikä tetsaa hirmuista määrää kerrallaan. on aika hienoa ottaa tarjolle niitä itsesäilöttyjä, lisäaineettomia herkkuja.

Jytis kirjoitti...

Hehee, maakellari olis kyllä kova juttu! Ei muuta kuin kuoppaa kaivamaan :)

Merituuli kirjoitti...

pitäiskö pitää jotkut kuopankaivuutalkoot ruokabloggajien kesken ;).

Yaelian kirjoitti...

Voi kun täälläkin olisi puolukoita eikä tarvitsisi käyttää kuivattuja karpaloita....Kiva vinkki tuo omenavispipuuro;tein joku aika sitten vispipuuroa(vadelmista) englanninkieliseen vieraspostaukseen ,ja olin yllättynyt miten hyvää se voi olla!Omenistakin pitää kokeilla:-)

Merituuli kirjoitti...

Yaelian: minä oli yllättynyt kun lapsemme eivät pitäneet omppuvispipuurosta. minusta se oli tosi hyvää!ja hauskan vaaleaa.

minä en ole tehnyt vispipuuroa koskaan vadelmista- varmaan on hyvää! yksi tuttava kertoi keitelleensä vispipuuroa karviaisista. sekin mahtaisi olla mielenkiintoista!

Blog Widget by LinkWithin