torstai 14. lokakuuta 2010

Bébé-leivokset villillä täytteellä

Rakastan bébé-leivoksia. Yltiömakeina ne sopivat loistavasti suuhuni ja sujahtavat hyvinkin helposti navan ympäristöön muiden herkkujen jatkoksi.

Leivosten teko helpottui, kun työkaverini oli siivonnut keittiönkaappejaan. Lopputulemana meinaten oli se, että hän tarjosi meille itselleen joutavia leivosvuokia, joita minä olin harkinnut joka tapauksessa ostavani jolloinkin lisää.

Kaarina Turtian "Gastronomian sanakirja" kertoo bébé-leivoksen olevan pieni muroleivos, jossa on voivaahtotäyte ja päällä sokerivesikuorrute. Oma leivoksemme on sinnepäin, mutta riittävän samankaltainen jotta kehtaan sitä "ranskalaiseksi vauvaksi" kutsua.

Villikasveja leivoksessa edustaa täytteen mesiangervo. Tuo kuivattu kukka maistuu täytteessä selkeästi tuoden siihen eksoottista, kesäisen parfyymista makua.
Pohjan riittävyys on pieni arvoitus itsellenikin, sillä raakaa taikinaa tuli syötyä jonkin verran porukalla ja omista pohjistani tuli hieman liian paksuja. Arvio liikkuu 25 kieppeillä.

MESIANGERVOBÉBÉT

POHJA
200g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 tl leivinjauhetta
4,5 dl vehnäjauhoja

TÄYTE
4 dl kermavaahtoa
2 tl kuivattua mesiangervoa
140 g tuorejuustoa
½ dl sokeria

KUORRUTE
tomusokeria
sitruunamehua tai vettä
mustaherukkamehua laimentamattomana

KORISTELUUN
kuivattuja kanervankukkia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää muna. Sekoita keskenään jauho ja leivinjauhe. Lisää jauhot edelliseen. Sekoita kunnes  taikina on yhtä möykkyä. Kääri ympärille kelmu ja laita jääkaapin viileyteen vähintään puoleksi tunniksi.

Voitele pienet leivovuuat ja painele taikinaa niihin ohuelti kauttaaltaan. Paina päälle toinen vuoka, jotta kuppimaisuus leivonnaisessasi säilyy. Paista uunissa kiertoilmalla 180 asteessa noin 20 minuuttia.

Kun kupit ovat jäähtyneet, irrota taikinakupit vuuista. Sekoita täytteen aineet keskenään ja täytä kupit sillä. Täytettä voi olla hiukan reippaasti, sillä täytin kupit kolmessa erässä eri päivinä ja arvioin määrää sen perusteella.

Sekoita myös kuorrute. En mitannut osasia yhtään, mutta suosittelen tekemään kuorrutteesta ennemminkin liian tönkköä kuin löysää. Liian loiro kuorrute menee meinaten täytteen läpi ja tavoiteltu kaunis ulkonäkö kärsii. Mustaherukkamehu toimii tässä reseptissä lähinnä värin antajana, mutta tuo se myös mukavaa makuvivahdetta. Valuta kuorrute täytteen päälle ja koristele leivokset vielä halutessasi kanervankukilla.

Laita leivokset jähmettymään jääkaapin viileyteen.

Nauti kahvin kera vaikkapa jälkiruuaksi tai sadepäivän piristeeksi.

14 kommenttia:

  1. kauheeta, mulla on ollu koko päivän mieletön makeannälkä. Nämä näyttää niin ihanilta, että kohta on pakko leipoa jotain...

    VastaaPoista
  2. oon ajatellut yrittää taas keitellä sitä oikeaa päällyssokerikamaa taas, pomadaa, viimeksi sain aikaan karkkeja.. sitte vois tehä näitä ja vaikka berliinen munkkeja.

    kivä toi täyte, se perus voikreemi on niin järkky jöötiä.

    VastaaPoista
  3. Bebet on mun lapsuuden herkkua;voin ihan kuvitella sen maun suussani.Kerran kauan sitten yritin sellaisia tehdäkin ja suht koht hyviä niistä tuli. Mesiangervo antaa varmaan ihanan maun. Ja kuten Aleksi tuossa sanoo,täytteesi kuulostaa paremmalta kuin se voipohjainen täyte.

    VastaaPoista
  4. Nelle: jotenkin tuttu tunne :D

    aleksi: kun testailusi tuottavat loistotulosta, tullaan sitä hyödyntämään meilläkin.

    tuoreet berliininmunkit ovat kyllä huippuihania. en ole koskaan saanut sellaisia Suomessa, mutta Bremenissä Saksassa usein kun Jukan työpaikan vieressä paisteltiin niitä "kojussa" ja myytiin siitä uunituoreena. i-ha-naa!

    Yaelian: sulla on taatusti näitä vuokia yksi jos toinenkin, olenko oikeassa paakari maakari ;D?
    mesiangervon maku on kyllä ihana, ihan erilainen kuin missään "ostotavarassa".

    täyte on esitelty aiemmin jo täällä
    http://sillasipuli.blogspot.com/2008/11/siniset-bebet.html . Vinkkiä saatiin Mihakolta Sitä sun tätä blogista, mutta nyt Marianne-rouheiden tilalla käytettiin siis mesiangervoa.

    VastaaPoista
  5. Uijui! Näyttävät ihanilta!

    Tää on nyt viimeistään se paras syy hankkia leivosvuokia. Ja en ole koskaan tehnyt bebejä itse vaikka niitä rakastankin. Mä oon ehkä luullu että ne on jotenkin vaikeita, tai noh, oon aika kokematon leivonnaisten tekijä (en syöjä!) ylipäätään. Mua vaan pelottaa että jos alan perehtymään kaakkuihin ja leivonnaisiin enemmän niin homma lähtee lapasesta.

    Nimim. Ei minkäänlaista itsekuria leivonnaisten kanssa

    VastaaPoista
  6. Viherryn kateudesta taas kerran! Upean näköisiä ja se mesiangervolisä...nams! :)

    VastaaPoista
  7. Bébe-leivokset ovat sitten herkkua, mamman kanssa niitä söin Fazerilla pienenä. Kuulostaa tosi ihanalle toi mesiangervo-täytteesi, ja kokeilisin jollen olisi juuri mesinagervolle pahasti allerginen. Olen aina miettinyt Bébén alkuperää, nehän ovat toiselta nimellään hiekkahentusia joille monta eri täytettä mutta mistään ei löydy tietoa alkuperästä, ja itse nimihän on vain vauva-leivos, siis pieni leivos.

    VastaaPoista
  8. tuo hiekkahentunenhan(hassunimi) tarkottaa pelkkää murokuppia ilman mitään ja murokuppileivoksia on varmaan miljuuna eikä ne ole kaikki bebejä. ihan jos tarkka on niin ei tämäkään ole koska tässä ei ole beben täyte. en kyllä yhtään tiedä mistä nimi bebe tulee mutta eiköhän tämä ole venäläinen tuotos niiku noin kaikki muutkin suomalaiset leivos klassikot.. ja kaikki missä on mantelia on ruotsista :)

    hiekkahentunan taas tulee luultavammin ranskan paté sableesta, hiekkataikinasta.

    pidän nippelijutuista :)

    VastaaPoista
  9. Jytis: Leipomisinnostuksessa on kyllä leviämisuhka (joka ei koske kyllä itseäni, sillä se on tapahtunut jo. joskin kai siinäkin voisi vielä kunnostautua ;). Toisaalta, leipominen on hyvä syy kutsua vieraita tuhoamaan kaikkea leivottua!

    Piia: Tykkäsimme mesiangervosta kovasti. Ehkä sinäkin kokeilet ensi kesänä?

    Ansku: juuri näin :)

    Herkkusuu ja aleksi: mäpä arvasin että joku tarttuu tuohon täytteen (ja kuorrutteen) bébéttömyyteen, enkä mene pohjataikinankaan bébémäisyydestä vannomaan. Siksi kirjoitin tekstiin "sinnepäin".

    Mielenkiintoisia juttuja teillä, kiva lukea!

    VastaaPoista
  10. Voi taivas, miten kauniit bebet ! On kai ruvettava kokeilemaan...

    VastaaPoista
  11. Ne on kyllä helppoja tehdä tällä ohjeella, ainakin jos tavallani jättää pohkat aika paksuiksi. Ei tarvitse pelätä "kuppien" hakoavan vuoistaan irrotettaessa.

    Sopisivat muuten ristiäisiinkin melkoisen hyvin ;).

    VastaaPoista
  12. Ihanan näköisiä :) itsekin tein näitä jokin aika sitten, tosin sillä perinteisellä täytteellä ja vaikka moni siitä "ilmeisesti" tykkää, niin mulle se täyte ei oikein toiminut... uudet täytteet on aina kivoja :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos! niin olivat sinunkin leivoksesi herkun näköisiä kun kävin kukkaamassa Paistetut Muikut-blogissasi.

    Täältä löytyvät Vaahtokarkin bébét http://paistetutmuikut.blogspot.com/2010/04/bebe-leivokset.html

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin