maanantai 31. toukokuuta 2010

Hienostunut sormisyötävä raparperistä

...eli leipäpaloja vuohenjuustotahnalla kera viherpippurisiirapissa marinoitujen raparperien. Resepti on ihan selkeä laina Nelleltä Siskot kokkaa- blogista. Meillä leipäpaloja tarjottiin tervetuliaisiksi kun vietettiin lastemme yhteissynttäreitä.

Nellen idea yhdistää viherpippuri ja raparperi oli minulle aivan uusi, mutta upealta maistuva asia. Herkuttelimme näillä paloilla meinaten taannoin heidän mökillään. Meillä chilit jäivät lisäämättä, mutta tykkäsimme mausta niinkin. Emme huomanneet siivilöidä pippureita pois, mutta moinen ei haitannut lainkaan. Henkilökohtaisesti pidin pippuroidusta ulkonäöstä.

Sormin syötävät pikkupalat oli helppo koota, kun tahnan teki etukäteen jääkaappiin ja raparperitkin valutti hyvissäajoin ennen juhlia.

Olen tänä keväänä oppinut vallan uuden tavan nyhtää raparperia maasta. Olen aiemmin leikannut varret puukolla, kunnes luin että varrentyngät voivat pilaantuessaan houkutella paikalle tauteja ja tuholaisia. Nyt otinkin naapureiden raparperinvarsista napakasti kiinni vetäen suoraan ylöspäin - ja kas, käteeni jäi kokonainen varsi. Helposti ja siististi.

Vuohenjuustotahnaiset leivät viherpippurisiirapissa marinoidulla raparperilla

4 nuorta, vielä punaista raparperin vartta
2 dl vettä
1 dl sokeria
1 rkl viherpippureita kokonaisena
(1 mieto, keltainen chili siemenineen)

100g tuorejuustoa
60g vuohenjuustoa
1 dl kermavaahtoa
mustapippuria

vaaleaa leipää

Laita sokeri, vesi ja vihrepippurit (sekä pilkottu chili kattilaan). Kiehuta siirappia kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Siivilöi halutessasi siirapista pois pippurit ja chili. Lisää valmiiksi pilkotut raparperit. Kiehauta raparperit kattilassa todella nopeasti, vain minuutin. Kaada raparperit ja siirappi saman tien astiaan marinoitumaan vähintään niin kauaksi, että raparperit ovat täysin jäähtyneitä. Voit myös säilöä raparperit sterilisoituun purkkiin myöhempää käyttöä varten tai jättää ne odottelemaan seuraavaan päivään.

Kun tarvitset alkupalat tarjolle, leikkaa leivästä ohuita viipaleita.

Sekoita haarukalla vuohenjuusto ja tuorejuusto tasaiseksi tahnaksi. Lisää mukaan kauhallinen kermavaahtoa ja sekoita. Tarkoitus on saada aikaan pehmeä, mutta kuitenkin vielä pysyvä tahna. Mausta mustapippurilla.

Nosta raparperit siirapista valumaan talouspaperinpalan päälle tai siivilään.

Laita sitten jokaiselle leipäpalalle vuohenjuustotahnaa. Aseta jokaisen leivän päälle pala raparperia.

Loppuun vielä Nellen loistovinkki: loput siirapit voit pakastaa jääpalamuottiin ja käyttää booleihin, drinkkeihin tai mehujuomiin kesän aikana.

torstai 27. toukokuuta 2010

Limousinen lihaa kotiovelle

Ottaa täräytimme nyt jo toisen kerran Limousinen lihaa Juupajoelta. Lihat saapuivat meille kylmälaatikoissa, vakuumipakattuna, tuoreena viime sunnuntaina. Viime kerralla tilasimme sisäfilettä ja jauhelihaa, joista varsinkin sisukka sai meiltä kymmenen pistettä ja polttomerkin. Nyt tilaukseen lisättiin erilaisia makkaroita, nakkia ja siivutettua palvilihaa.

Eilen maistelimme BuenaSamba- makkaraa, joka oli kuvailtu prosyyreissä tex mex-tyyppiseksi makkaraksi. Lihaisa makkara oli miedon mausteinen, oikein hyvä. Myös lihaisat nakit maistuivat. Leikkelelihan syöntiä täytyi oikein rajoittaa, kun junnumme pyysivät aina vaan lisää.

Maun ja lihan rakenteen lisäksi meitä miellyttää se, että tiedämme lihan kasvatustavasta. Renttolaiset kertovat karjansa laiduntavan kesällä vihreää ruohoa pureskellen nauttien auringon paisteesta ja virkistävistä kesäsateista. Osa emolehmistä on valjastettu myös maisemanhoitotöihin rantaniityille. Emolehmät hoitavat vasikoitaan noin puoli vuotta. Tällöin vasikat saavat vapaasti imeä emon maitoa, leikkiä vasikoitten leikkiä ja opetella lajinmukaista eloa. Kasvissyöjät voivat pitää tätä hurskasteluna, mutta kun me nyt kuitenkin sitä lihaa syömme, on mukava tietää että eläimistä on pidetty mahdollisimman hyvää huolta.

Seuraava lihaerä tulee viikolla 24, joten jos kiinnostuit, otathan nopeasti yhteyttä Mira Renttoon. mira.rentto@saunalahti.fi

Renton tilan Limousine-lihaa pääsee maistelemaan myös Tampereella Esplanadi- ja Plevna-ravintoloissa.

tiistai 25. toukokuuta 2010

Hortailua maitohorsman voimin

Viime vuonna innostuin villivihreiden hyödyntämisestä. Juttuja noista kokeiluista löytyy täältä, luonnon aarteista. Tänä vuonna toiveenani olisi oppia ainakin muutama kasvi lisää.

Aloitin opiskelun helposti tunnistettavasta ja juuri nyt versojaan puskevasta maitohorsmasta. Meistä tuli heti kavereita. (Viime vuonna tosin koristelin kinuskisen mustaviinimarjakakun maitohorsman, rentun ruusun kukilla, mutta sitä ei ihan lasketa tutustumiseksi.)

Raija Kivisen "Villiinny villivihanneksiin"-kirja kertoo maitohorsman kelpaavan parsan tavoin valmistettavaksi. Kasvi on parhaimmillaan ennen kukintaa. Maitohormasta voi käyttää koko varren, lehdet ja kukat. Versoja voi myös pakastaa pienen ryöppäyksen tai freesauksen jälkeen. Oman pikkututkimukseni perusteella helposti napsahtaen katkeavat varret olivat kitkerän makuisia, mutta sitkeämmällä rungolla varustetut kasvit oikein makoisia.

Yläkuvassa noin 10 cm pitkiä maitohorsman versoja on höyrytetty (friteerattujen kanapalojen kaveriksi), alakuvassa pilkottu mausteeksi munakoison sekaan. Molemmat oikein toimivia juttuja, suosittelemme. Maitohorsma tulee päätymään meillä myös salaatteihin, sillä sen voi syödä ihan kypsentämättäkin.

HÖYRYTETYT MAITOHORSMAT

Nouki nuoria, noin 10 cm pituisia maitohorsman versoja.
Huuhtele ne hyvin.
Laita versot ihan vain hetkeksi höyrykattilan reikäiseen osaan veden kiehuessa alla. Itse pidin palttiarallaa puoli minuuttia, ihan vain jotta versot notkistuvat ja hiukan lämpeävät.
Laita varret lautaselle, vuole ylle muutama voinokare ja ripsi sormisuolaa.
MUNAKOISO TAPAA MAITOHORSMAN JA VETAN

munakoiso
öljyä paistamiseen
8 kpl noin 10 cm pitkiä maitohorsman versoja
mustapippuria

Pilko yksi munakoiso. Lorauta pannulle öljyä ja paista sekä hauduta munakoisoa siinä hetki, kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon pilkotut maitohorsmanvarret lehtineen ja juusto sen verran että hiukan lämpiävät, noin minuutiksi. Ripsi ylle sormisuolaa ja rouhi mustapippuria. Oi nam!
maitohorsmajunnu ja hiukan isompi yksilö

Jos hortailu niityillä ja metsissä ei kiinnosta, voit hortoilla vaikka Juuren Puotiin Korkeavuorenkadulle Helsinkiin. Siellä on juuri nyt myytävänä erilaisia villivihreitä.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Lasten yhteissynttärit Mikä-mikä-maassa

Lastemme syntymäpäiviä juhlittiin tänä vuonna yhteisillä pirskeillä viime vuoden tapaan. Paikalle kutsuttiin pääosin läheisiä sukulaisia, mutta myös muutama rakas ystäväperhe. Lahjoineen ja onnentoivotuksineen lapsiamme ilahdutti lopulta melkein 30 vierasta, joten hulinaa kodissamme riitti. Ihanaa!

Teemaksi synttäreille päätyi koko perheen yhteistuumauksella Peter Pan kumppaneineen. Teema on helppo, sillä sadusta löytyy hurjia ja herkkiä elementtejä yhdessä ja erikseen; merirosvoja, keijuja, intiaaneja, merenneitoja... Yllä nähtävän kutsun Jukka muokkasi netistä löytyneestä kuvasta lisäämällä Peter Panin ja Leenan kasvojen tilalle lapsiemme naamat. Tarjoiluja piti pohtia enemmän satuun sopivaksi, mutta arki vei ajan ja voimat. Lopulta päädyimme seuraavanlaiseen "menuun", helpon ajoituksen ja maistuvien makujen vuoksi.
Tervetulotoivotukseksi väsäsimme vuohenjuustoleipäset viherpippurimarinoidulla raparperilla. Hienostuneesta ideasta kiitos Nellelle, raparpereista naapureille!
Olemme kokeneet ruuan tarjoamisen helpommaksi kuin suolaisten leipomisen, kun paikalle kokoontuu enemmän sakkia. Niinpä ennen sokerihumalaa tarjoiltiin ruokaa.

Jukka halusi ehdottomasti grillata. Ritilälle päätyi Luomupossun kasleria, Somerolaista kokolihanakkia ja Vatajan kokolihalenkkimakkaraa.

Lisäkkeeksi tarjosimme viime viikonlopulla herkuksi todettuja minttuisia punasipuleita ja vuohenjuustolla ryyditettyä porkkanasalaattia. Myös viime kesältä tuttua omenaista pekonisalaattia katettiin pöytään.

Juomana oli mamman ja mummon itsekeittelemiä mehuja sekä vettä, jota oli maustettu kuusenkerkillä ja limellä - yhdistelmä oli onnistuneen raikas.
Ainoastaan synttärikakussa näkyi loppujen lopuksi synttärien teema. Kääretorttulevystä kasattu, kermavaahdolla kuorrutettu kakku esittää Mikä-mikä-maata (jos se jollekin ei aukea). Siniseksi värjätyt, omena- tai vadelmamarmelaadilla täytetyt Aleksanterinleivokset esittävät vettä saaren ympärillä. Taustalle poitsumme maalasi aurinkoisen sinitaivaan.

Mainittujen lisäksi makeana tarjottiin kaupan pipareita ja karkkeja.

Juhlat olivat makuumme oikein onnistuneet: paljon naurua, lasten iloa ja rakkaita ihmisiä.


(Ohjeita tulee tuttuun tyyliin taas blogiimme, vaikka jo linkitimmekin Siskot kokkaa-blogiin.)

torstai 20. toukokuuta 2010

Lime-Juustokakku

Äitienpäivän yhteydessä olen monesti päätynyt kinuskikakkuun, rakas vaimoni kun siitä niin kovin pitää. Silti se ei ole mikään pakollinen perinne, joten tällä kertaa päätin tehdä jotain muuta. Halusin tehdä juustokakkua, kun sekin vaimolle maistuu. Etsin jonkin aikaa eri ohjeita kunnes törmäsin Kinuskikissan marraskuussa 2008 tekemään lime-juustokakkuun. Lime-juustokakun vihreät värit sopivat mielestäni erityisen hyvin kevääseen ja varsinkin Äitienpäivään. Kinuskikissa on oikea kakkujen mestari, joten uskoin osaavani tehdä hänen tarkalla ohjeellaan. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun tein juustokakkua.

Valitsin halkaisijaltaan 24 cm irtopohjavuoan. Käytä mielellään perinteistä, tiivistä, metallista irtopohjavuokaa, eikä silikonireunaista kuten minä. Syy selviää myöhemmin. Pohjan tekemiseen tarvitaan vain:

180 g Digestive-keksejä
75 g voita
Murskaa keksit hienoksi muruiksi. Nypi sekaan sulatettu voi. Painele keksi-voiseos vuoan pohjalle.

Valmista täyte. Näillä määrillä tulee 24 cm vuokaan noin tuuman korkea täyte.

5 liivatetta
3 dl kermaa
2 valkuaista
300 g maustamatonta tuorejuustoa
¾ dl limettimehua (noin 3 limetin mehu)
1 ½ dl sokeria
3 tl vaniljasokeria
2 rkl vettä

Laita täytteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma omassa astiassa ja vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi toisessa kulhossa. Yhdistä kermavaahto ja valkuaisvaahto. Sekoita limettimehu, sokeri ja vaniljasokeri tuorejuustoon. Kiehauta vesi ja sulata liivatelehdet siihen. Sekoita liivatevesi tuorejuustoseoksen joukkoon. Yhdistä sitten tämä seos kerma-valkuaisvaahtoon. Kaada täyte keksipohjan päälle ja tasoita pinta mahdollisimman hyvin. Laita sitten hyytymään jääkaappiin vähintään kolmeksi tunniksi.

Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille johon tarvitaan:
3 liivatetta
½ dl limettimehua
2 dl vettä
½ dl sokeria
vihreää elintarvikeväriä

Laita kiilteeseen tulevat liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Sekoita limettimehu, sokeri ja vesi makeaksi mehuksi. Värjää vihreällä elintarvikevärillä halutun sävyiseksi. Kiehauta n. ½ dl mehusta ja sulata siihen liivatelehdet. Yhdistä seos lopun mehun kanssa. Jäähdytä seosta, sillä kiillemehu ei saa olla lämmintä täytteen päälle kaadettaessa. Jos menet tässä vaiheessa keilaamaan, niin kaada kiilleseos kakun päälle. Jos sen sijaan unohdat kiilleseoksen kulhoon jäähtymään jääkaappiin ja palatessasi keilaamasta se on jähmettynyt, voit notkistaa seoksen takaisin hiukan lämmittämällä. Levitä siis sopivasti jäähtynyt mutta ei jähmettynyt seos kakun päälle. Kinuskikissa suosittelee kaatamaan kiilleseoksen täytteen päälle lusikan kautta, jotta leviää tasaisemmin eikä se poraudu täytteeseen.. Siirrä jääkaappiin hyytymään. Jos olet tehnyt kakun silikonivuokaan, kuten minä, kiille valuu ulos vuoan saumakohdasta. Tällöin asettele kakku hiukan vinoon jääkaappiin jähmettymään siten ettei kiille valu pois.

Koristele suikaloidulla limetinkuorella tai muilla koristeilla.

Ensikertalaiselle lime-juustokakku on aika monivaiheinen ja paljon tiskiä aiheuttava kakku. Hyvää se kuitenkin oli ja se on pääasia.

tiistai 18. toukokuuta 2010

Haarukkakoru

ongelma: haarukkarannekorun puute

ratkaisu: haarukka antiikkiliikkeestä ja taitava anopin mies hommiin

lopputulos: WAU!

Kiitos vielä kerran Matti!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Ylenpalttista saaristoelämää

Hymyilyttää edelleen...Olemme nauttineet viimepäivät kaikilla aisteilla ylenpalttisen runsaasti suomalaisessa saaristomiljöössä auringon lämmittäessä hellesäteillään.

Saimme alkukeväästä kutsun Nellen ja miehensä mökille. Innostuimme kutsusta saman tien. Tuolloin emme vielä aavistaneet, että isäntäpari avioituisi juuri pari päivää ennen saarelle menoa. Näin onnellisesti kuitenkin tapahtui ja saarimenu oli sitämyöden valtavan runsas ja upea. Mukana kanssamme nauttimassa oli myös toinen kokkaava sisko Mimmu poikaystävänsä kera.

Tuore aviovaimo puuhasi siskonsa avustuksella keittiössä hurjan tehokkaana, niin että tiskarin rooli oli ainoa mihin uskalsi itseään ehdottaa. Ja katsokaahan mitä ihanuuksia nautittavaksemme loihdittiin! Pyydän anteeksi jos jotain unohtui. Kaikkea ihanaa oli vain niin paljon! Vaikka joka ruuan kohdalla sitä ei erikseen sanota, kaikki oli maku- ja näkönystyröitä kutkuttavaa, lyhyemmin sanottuna ihanaa. Ohjeita varmaan tulee Siskot kokkaa blogiin, aikanaan.
Vierailu alkoi pikkusyötävillä ja shampanjalla.
Vuohenjuustocrostineita vihrepippurisiirapissa haudutetulla raparperilla

Appenzeller-juusto ja kinuski oli hyvin positiivinen yllätys makuparina.

Pähkinäisiä tuulihattuja

Mäti-smetanaleipäsiä

Porkkana-serranosalaatti vuohenjuustolla tulee löytämään tiensä meidänkin keittöömme.
Jälkiruokaherkkuja

Illalla nautittiin kuohuvaista upeissa maisemissa, lämpimän kesäsään vielä helliessä meitä.


Yön jo hämärtyessä sisälle katettiin illallinen, johon kuului kokonaisena paistettu kotimainen naudan sisäfile, ananas-fenkolisalsaa, vaaleaa leipää ja hummusta. Jälkiruokana pöytään nostettiin kakku, jossa oli mm. limoncellossa marinoituja mansikoita ja zabaione-kuorrutus.

Lauantai alkoi brunssilla, potenssiin sata, ainakin. Empä muista olleeni tällaisessa pöydässä monesti, jestas. Italialaisia salamileikkeleitä, juustoja...
...uppomunia ja ruohosipulilla maustettua mousselinekastiketta...
...olueeseen tehtyä linssichorizopataa, siianmätitäytteisiä tuulihattuja, vastapaistettuja pähkinäisiä sämpylöitä, kahvia, neljää sorttia tuoremehua ja Tasmanialaista Jansz-kuohuviiniä. Oikeasti, kaikki tämä brunssilla.
Päivä vietettiin leppoisasti, niin että Nellekin pystyi rentoutumaan ja seurustelemaan kanssamme. Pelattiin korttia, juotiin riittävästi, kierrettiin mökin ympäristöä ihaillen välkkyvää vettä, oltiin vaan ja nautittiin.
Jukka lanseerasi uuden "lunneri"-käsitteen. Koska vatsamme oli pinkarallaan vielä pitkään brunssin jäljiltä, söimme "lunchin" likempänä "dinneri"aikaa - nautimme siis "lunnerin". Värikkään kaunis pöytä katettiin rantamaisemaan, roseviineineen kaikkineen. Tarjolla oli herkkuleipiä, joiden ylle kokosimme edellisillalliselta jääneitä ruokia.
munakoisolisäke (jonka ohjetta odotan itsekin kovasti)
grillattua, limellä maustettua naudan sisäfilettä

ananas-fenkolisalsaa
keitettyjä, upeanliloja- ja makuisia punasipuleita
Jälkiruuaksi raparperisiirapilla maustettua kuohuvaista.

Myös valkoviiniä oli tarjolla.

Lauantain illallinen sisälsi kokonaisena grillattuja, tuoreita valkosipuleita. Eivätkö he olekin rustiikkisen kauniita?

Runsasöljyiset, uunissa kypsytetyt suolapotut olivat hurjan hyviä. Minä ronkin myös sieluni kyllyydestä pellille jääneitä, ruskistuneen paahtuneita valkosipulinpaloja - ihanaa!
Tuore aviomies grillasi vaimonsa hyvillä ohjeilla lampaanjalan upeaksi ruuaksi! Punaviinimarinointi ja kahvi-balsamicovalelu toimivat, sen voitte uskoa!
Sunnuntaiaamu (tai päivän puolta se melkein taisi olla) ei jäänyt yhtään lauantaisesta. Tarjolla oli taas vaikka mitä, mm. perunamunakasta.
Jättäessämme mökin kylpemään toukokuiseen helleaurinkoon mieli oli kevyt kaiken nautiskelun jälkeen. Tuhannesti kiitoksia "Perfect Housewife", isäntä itte ja Mimmu miehineen. Meillä oli aivan huippu viikonloppu!

Toivottavasti voimme tarjota jonain päivänä jotain takaisin, vaikka samanmoiseen emme millään yllä.

Lausuttakoon vielä onnittelut tuoreelle avioparille, Juicen sanoin (Musta aurinko nousee):

"---Minä rakastan sinua.
Sinä rakastat minua.
Ja sinä hymyilet ja katsot noin,
viet minut aamuun uuteen
kuin kesän ensimmäiseen sateeseen.
Sinun sieluusi kiinni päästä voin,
viet meidät tulevaisuuteen---"


keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Mustajuuri-perunagratiini

Mustajuuri toistui Äitienpäivän menussa keiton jälkeen myös pääruuassa. Ankan kaveriksi päädyin tekemään mustajuuri-perunagratiinia, kun Ylen Kotikokit sivustolta löytyi mukavalta tuntuva ohje. Vielä kun lisää juhlan kunniaksi lorauksen konjakkia, tarvitaan:

600 g perunoita kuorittuna ja viipaloituna 1 sentin paksuisiksi viipaleiksi
500 g mustajuurta
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä viipaloituna
125 g parmesaanijuustoa raasteena
1,5 dl maitoa
2dl kermaa
Loraus konjakkia
suolaa, mustapippuria

Paloittele perunat, sipulit sekä raasta juusto. Huuhtele ja kuori mustajuuret. Pane ne kuorimisen jälkeen heti kylmään (sitruuna)veteen etteivät ne tummu. Sekoita paloittelemasi mustajuuret, perunat, sipulit ja suurin osa juustosta keskenään uunivuokaan tai pieniin ruukkuihin kuten minä tein. Mausta seosta suolalla ja mustapippurilla. Sekoita keskenään maito ja kerma, lisää nesteeseen vielä hiukan suolaa. Kaada seos vuokiin ainesten päälle.Ripottele pinnalle loput juustoraasteet ja kypsennä 180-asteisessa uunissa n. 60 minuuttia.

Mustajuuri on mukavaa vaihtelua, suosittelen.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Täydellistä ankkaa

Kauppalehti Optiossa on pitkään ollut Reseptitesti –niminen palsta, jossa toimittaja kokeilee jonkin keittokirjan reseptiä. Lehdessä on aina myös kuva alkuperäisessä lähteessä olleesta ruuasta sekä toimittajan tekemä versio. Joskus kuvavertailu on aika mielenkiintoinen, kun esimerkiksi kastikkeiden väri ei ole sinne päinkään samanlainen, vaikka ruoka on tehty samalla ohjeella. Vastaavaan on varmasti moni kotikokki törmännyt, minä ainakin.

Taannoin oli Reseptitestissä "John Torode’s Chicken and Other Birds" -teos, ja testin otsikko oli kuten tämän postauksen: Täydellistä ankkaa. Toimittaja kertoo, että Toroden ohjeella ankanrinnasta tulee rapeakuorinen, suussa sulava pinkki herkku. Salaisuutena on kylmä paistinpannu, eikä mitään lisättyä rasvaa pannuun. Tarvitaan siis yksi ankanrinta ruokailijaa kohden. Tee nahkapuoleen viiltoja, mutta älä leikkaa lihaan asti. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita rinnat kylmälle pannulle. Siis ankanrinnat. Laita levy noin puoliteholle ja paistele kymmenisen minuuttia. Ohjeen mukaan ”kun nahka alkaa tummua fileiden ympäriltä ja pannulla on 1-2 sentin kerros sulanutta ankanrasvaa, mausta lihapuoli suolalla ja pippurilla, käännä ja paistele noin 2 minuuttia. Laita lämpö lopuksi täysille ja paistele noin kaksi minuuttia”. Meillä liha meni hiukan liian kypsäksi. Varmaan noin kahdeksan minuuttia olisi riittänyt, jotta liha olisi ollut hiukan punertavampi. Anna fileiden vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Lihan pinta oli mukavan rapsakka ja liha pehmeää, joskin hiukan liian kypsää kuten totesin. Ei siis ihan täydellistä ankkaa.

maanantai 10. toukokuuta 2010

Mustajuurikeitto

Jostain syystä tämän äitienpäivän juttu oli mustajuuri. Jostain syystä myös Äitienpäivän alkupalana on aina keittoa, kun katselin aiempia menuitamme. Nyt oli siis tehtävä mustajuurikeittoa. Löysin muutaman ohjeen googlaamalla, joita yhdistelemällä päädyin seuraaviin raaka-aineisiin.

MUSTAJUURIKEITTO


500 g mustajuurta
2 pientä perunaa
1 purjo
1 dl valkoviiniä
2 dl kasvislientä
2 dl kermaa
hiukan valkopippuria
suolaa
loraus konjakkia
koristeluun ketunleipiä (persilja tai basilikanlehdetkin käy)

Kuori ja paloittele mustajuuret. Laita mustajuuret sitruunalla (tai limeellä) maustettuun veteen, koska juuret tummuvat helposti. Pilko purjo ja perunat. Kuumenna reilu nokare voita kattilassa ja kuullota mustajuurta, purjoa ja perunaa hiukan. Lisää kasvisliemi ja valkoviini. Keittele, kunnes kaikki raaka-aineet ovat pehmenneet soseutuskuntoon. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää kerma keittoon ja lorauta mukaan tilkka konjakkia. Kiehauta. Mausta keitto valkopippurilla ja suolalla.

Tarjoile keitto lämpimänä hyvän leivän kanssa. Meillä leipänä oli saaristolaisleipää.

Keiton päälle kannattaa laittaa koristeeksi jotain vihreää, esimerkiksi ketunleipiä, persiljaa tai basilikaa.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Äitienpäivähemmottelua

Aamulla alakerrasta kuului ääniä: "Minä siirrän tuolin tähän!", "Saako isi auttaa?", "Minä laitan pekonit", "Minä en halua croissanttiini juustoa". Metakkaa, sillä supatusta se ei ollut, oli hauska kuunnella vällyjen välistä ja teeskennellä nukkuvaa. Miksiköhän ne suristavat sähkövatkaimella? Sekin selvisi kun aamupala kannettiin sänkyyn. Olivat kaiken kukkuraksi paistaneet vohveleita ja tarjosivat ne Äitini tekemän mansikkahillon kera. Muuten aamiainen koostettiin ruisleivistä juustolla, paistetuista pekonista ja kananmunista, suklaasta, croissanteista ja kahvista. Tämän yltäkylläisyyden lisäksi sain poikani päiväkodissa tekemät lasinaluset, tyttäreni omassa ryhmässään taiteileman paperikukan ja alusvaatelahjakortin. Ja kaksi korttia joissa luki rakkaudesta. Mitä muuta voi äiti toivoa?
Superaamupalan jälkeen pyöräilimme koko sakki tihkusateessa hakemaan valkovuokkoja lähimetsästä. Tästä yhteisestä poimintaretkestä on tullut jo perinne, vaikka metsä onkin vaihtunut. Samalla reissulla mukaan tarttui myös ketunleipiä.
Lounaaksi haarukoitiin pastaa, jonka jälkeen päiväunet maistuivatkin perheemme kahdelle nuorimmalle.

Isä oli varannut meille läheiseltä keilahallilta radan, jossa kävimmekin viettämässä mukavan tunnin. Perhe ei antanut lainkaan armoa - äidin oli tyytyminen huonoimpiin pisteisiin.
Äitienpäivämenu oli taas niin upea että oksat pois. Mustajuuri hallitsi menun suolaista osiota. Jälkiruoka loisti samoja värejä kuin valkovuokot, joskin eri sävyissä.
alkuun
saaristolaisleipä suolaisella voilla

pääruuaksi
mustajuuriperunagratiini
jälkiruuaksi kahvin kera
limejuustokakku

Perheestään ikionnellinen ja kiitollinen äiti kiittää tästä(kin) päivästä!

Ohjeita menun ruokiin naputtelemme lähitulevaisuudessa.
Blog Widget by LinkWithin