keskiviikko 10. elokuuta 2011

Tikkerperiyllätys

Minä koin viime viikonloppuna herätyksen: karviaiset ovatkin hyviä. Ennen olen tehnyt marjan kuoreen reiän hampailla ja imenyt makeat sisällykset pois heittäen kuoret menemään. Ei kuulosta hirveän aikuiselta, tiedän. Nyt kokeilin pitkästä aikaa syödä karviaisen kokonaan ja yllätyin, kun se ei ollutkaan liian kirpsakkaa vaan ihanan raikasta. Niinpä poimin äitini puskista useamman litran. Osa on mennyt ihan napostellessa, osan keittelin koemielessä tämän päivän vieraiden jälkiruokaa varten.

Kiinnostava jälkiruokaohje löytyi entisen kotiseutuni sanomalehdestä, Uudenkaupungin Sanomista. Ohjeen nimi, tikkerperiyllätys, herätti kiinnostukseni kutkuttelevalla nimellään. Mieleen tuli välittömästi Tinker Bell, joka taittuu suomeksi Helinä-keijuna. Tikkerperi paljastui kuitenkin karviaiseksi. Nimi lienee peräisin ruotsinkielisestä sanasta karviaiselle, stickelbär.

Seurasin U:gin sanomien ohjetta muuten tarkasti, mutta lisäsin settiin sulatettua valkosuklaata. En usko tämän lisän ainakaan huonontaneen jälkiruokaa. Vaniljasokerin korvasin kuivatuilla mesiangervonkukilla.

Kokonaisuus oli hurjan hyvän makuinen, raikaskin. Mesiangervo maistui joka lusikallisen lopulla hienostuneesti. Ajattelin etukäteen karviaisten siementen häiritsevän syömistä, mutta näin ei käynyt. Kun karviaspohjan keitteli etukäteen, oli malja helppo koota arkipäivällisen jälkiruuaksi. Suosittelemme!

TIKKERPERIYLLÄTYS
6-8 annosta

½ litraa karviaismarjoja (tai muita herukoita)
2 dl vettä
1 rkl kuivattuja mesiangervonkukkia (tai 1 rkl vaniljasokeria)
2 dl hyytelösokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa, meillä ricottaa
1 dl maustamatonta ruuanlaittojogurttia
½ dl tomusokeria
40 g sulatettua valkosuklaata

6 kaurakeksiä

Puhdista karviaismarjat leikkamalla tupsut ja kannat pois saksilla tai nipsi ne irti kynsillä kuten minä. Pane marjat ja vesi kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää sokerit (tai hyytelösokeri ja mesiangervonkukat), kuumenna kiehuvaksi ja keitä puoli minuuttia. Anna jäähtyä.

Murskaa kaurakeksit, vaikka käsin.

Sekoita keskenään tuorejuusto, jogurtti, tomusokeri ja valkosuklaa.

Jaa marjoseos kulhoihin, lusikoi päälle tuorejuustoseos ja koristele kokonaisuus keksimuruilla. Murut tuovat jälkiruokaan myös kivaa, rapeaa tekstuuria.

11 kommenttia:

  1. Voihan tikkerperi!, sanoo noita Nokinenä. Enpä tiennytkään, että puhuu niinkin arkisesta kuin karviaisesta.

    VastaaPoista
  2. Ai ai, mitä herkkua...
    Minä niin tykkään Tikkerperistä.

    VastaaPoista
  3. Viimeinkin siis joku järkevän oloinen karviaisherkku. Marjasta olen aina tykännyt, mutta tähän asti syönyt ne vain sellaisenaan. Taidan kokeilla tätä viikonloppuna.

    VastaaPoista
  4. Tikkerperi;D
    Minä taas olen aina tykännyt karviaismarjoista ihan sellaisenaan.Eivät ihan olleet tarpeeksi kypsiä nyt kun lähdin Suomesta,mutta muutaman ehdin maistelemaan.
    Ihana jälkkäri!

    VastaaPoista
  5. Sanuliini: En muistakaan noita Nokinenän lohkaisuja - mahtoiko se olla noidalle hyvä vai huono maku?

    Tupu: Herkkua oli kyllä!

    Ankerias: ja sulla lienee mesiangervoakin? Keräsitkö uusia tänä kesänä?

    Yaelian: Minäkin olen nyt iloinen kun olen löytänyt marjan ikäänkuin uutena :).

    VastaaPoista
  6. Juu, mesiangervoa on kerätty talven varalle taas :) Ja Tikkerperiä syötiin tänään. Tehtiin osittain se punaisista karviaisista, tuli hauska väri niistä: kuva.

    VastaaPoista
  7. A V: Väri on kyllä kiva! Lisäsittekö sokerin määrää? Punaiset olivat ainakin äitini puskissa kovasti kirpsakampia.

    VastaaPoista
  8. Nyt kun sanot, niin ihan totta, vihreät on makeampia. Eilen ei tullut mieleen. Puolet marjoista oli kuitenkin vihreitä, se varmasti tasoitti eroa, niin ei osattu kaivata enempää sokeria kuitenkaan.

    VastaaPoista
  9. Moi! Mahtava resepti! Mesiangervoa olen ekaa kesää nyt kerännyt ja innolla odotan makuelämyksiä :)
    Ja ensimmäistä kertaa löydän jonkun, joka käyttää/ymmärtää sanan tikkerperi!!!! :)
    Mistäköhän sana on saanut alkunsa?Luulin ensin, että ruotsinkielestä, mutta ei tikkerperi ole sinnepäinkään...
    Terv. TiV

    VastaaPoista
  10. Ei stickelbär nyt niiiiin kaukaa ole haettu. Mutta en kyllä tiedä mistä on saanut alkunsa.
    Ole sitten varovainen mesiangervon kanssa jos saman pöydän ääressä on aspiriisiallergisia henkilöitä.

    VastaaPoista
  11. No voi stickelbär sentään! Nyt minäkin sen löysin, kun ihan googlettamalla googletin. Ruotsinkieliset ystäväni ovat varmasti ihan tahallaan krusbärillään vakuutelleet minut harhateille :)

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin