tiistai 30. elokuuta 2011

Kukkoa viinissä huippuherkullisesti

Tämä ruoka aloitettiin aamusella talsimalla metsään ja löytämällä sieltä juuri sopiva satsi herkkutatteja.
Myös näin kauniita.
Olemme tehneet kukkoa viinissä aiemminkin, mutta silloin saimme siihen mukaan kitkerää makua. Ehkä vika oli viinissä, ehkä liottamattomissa sienissä. Tiedä tuota, mutta tänä sunnuntaina saimme ruuan onnistumaan hurjasti paljon paremmin. Sienet olivat juuri poimittuja, lintu ehtaa Viskilän kukonpoikaa ja punaviini täyteläistä sellaista suositellulta alueelta Ranskasta kun ykkösvaihtoehto Burgundia ei Nummelasta löytynyt. Pata viipyi nyt uunissa kauemmin ja reseptikin oli eri. Tällä kertaa myös marinoimme kukkoa viinissä, yrteissä, sipuleissa ja porkkanassa ennen paistamista pari tuntia. Seuraavalla kerralla kokeilemme mitä tekee vuorokauden marinointi. Hurjan paljon paremmaksi silti tuskin voi mennä.
Pataan päätynyttä viiniä juotiin myös laseista ruuan keralla.

KUKKOA VIINISSÄ
- COQ AU VIN
noin kuudelle

1,3 kg kukonpoikaa paloiteltuna
½ pullo täyteläistä Burgundin tai Côtes du Rhônen punaviiniä
n. 10 salottisipulia
4 valkosipulin kynttä, murskattuna
2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna
öljyä
(suolatonta) voita
yhteensidottu kimppu yrttejä: 5 oksaa timjamia ja 1 laakerinlehti
suolaa ja mustapippuria
6 pekoniviipaletta kuutioina
250g sieniä, meillä herkkutatteja
ruukku lehtipersiljaa

Leikkaa kukko haluamankokoisiin paloihin ja laita astiaan. Kaada puoli pulloa viiniä päälle. Lisää salottisipulit, porkkanapalat ja yrtit. Peitä ja laita jääkaappiin. Anna marinoitua muutamasta tunnista vuorokauteen.

Ota kukko ja vihannekset pois viinistä ja kuivaa ne. Laita viini sivuun myöhempää käyttöä varten.

Pyörittele kukkopalat jauhossa. Ruskista kukkopalat voi-öljyseoksessa pannulla. Laita palat kattilaan tai pataan. Käytä kukkojen paistoon käytettyä paistinpannua ja paistele valkosipulia sekä vihanneksia pari minuuttia. Laita myös nämä pataan. Kaada päälle marinoinnissakin käytetty viini. Mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta.

Peitä pata kannella. Keitä liedellä miedolla lämmöllä 2 tuntia. Me lykkäsimme oman patamme 185 asteiseen uuniin tunniksi, jonka jälkeen Jukka laski lämpöä 135 asteeseen ja antoi padan viipyä uunissa vielä tunnin.

Ruskista pekoni- ja sienipalat pannulla. Lisää tämä valmiiseen kukkopataan. Ropsauta päälle vielä silputtu lehtipersilja ja kanna pata pöytään.

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Herkkujen Suomi tiivistyi Helsingin rautatientorille

Suomemme maa on täynnä herkkuja, se nyt on tiedetty aiemminkin. Nyt näitä talteen otettuja makuja oli roudattu pitkin ja poikin aina Helssinkiin asti, kun Rautatientorilla järjestettiin lähi-ja luomuruokatapahtuma Herkkujen Suomi. Anna oli jo hyvin pohtinut blogissaan, että lappilainen ruoka ei lie meille etelän hetelmille enää lähiruokaa, mutta pientuottajien upeita tuotteita oli saatu nyt esille ja vaihtoehtoja tarjolle.
Ehkä päivän parasta antia tarjosivat Gobbas Gårdin viljelijät. He kertoivat meille paljon luomuperunoidensa viljelystä, joka on pitkälti käsityötä. Nyt ei puhuttukaan ihan peruslajikkeista, vaan kauniista, ei silotelluista pottulajikkeista kuten esimerkiksi Ylämaan punainen, Blå Kongo, King Edward , Shetlannin musta ja Ruusuperuna- Early rose.  Gobbas Gårdin nettisivuilla hehkuu perunakukka ja friteerattuja perunasiivuja, joissa läpipunaiset ja kokosiniset viipaleet pääsevät hienosti oikeuksiinsa. Ostimme kokeiluun Asparges-la ratte perunoita, joita kuvailtiin kiinteäksi gourmetlajikkeeksi. Kun tänään tarjosimme niitä päivällisellä, saimme perunoita karttavan vieraspojankin maistamaan - ja pyytämään lisää. Perunoiden maku oli liki varhaisperunaa ja koostumus kuorineen höyrytettynä todella kiinteä olematta kuitenkaan kova.

Petri Sirenin suklaakonvehdit houkuttelivat ulkonäöllään. Ostin tietysti muutaman jälkiruokaherkuksi kotiin - ehdottomia suosikkejani olivat savusuola- (jonka savu-osuutta en kylläkään osannut makuhermoihini osuttaa) sekä timjaminen konvehti. Aiemmin konvehteja on voinut ostaa Fiskarsista, mutta nyt niitä saa myös Helsingin Museokadulta, Töölöstä.
Lapsille ehdottomasti parasta antia päivässä olivat pellepariskunta Nelli ja Niilo, jolta muksut saivat ilmapallotkin. Myös HerrgårdsGlassin jäätelöt maistuivat, sekä lapsille, äidille että Kulinaarimurulan Jaanalle, jonka keralla kojuja kierreltiin. Ja eksyttiin oluttelttaankin.
Loimulohi tuoksui älyttömän hyvälle!
Berrierillä maistoimme hyvää mustikkasinappia, mutta valitettavasti myytävät olivat kuulemma lähtökiireessä jääneet Vuokattiin. Netistä kaunisetikettisiä siirappi- ja sinappituotteita voi kuitenkin halutessaan tilata.
Makumaku oli omalle ständilleen varannut näytekassin meille. Se sisälsi heidän edustamiaan tuotteita,  esimerkiksi Heikkilän yrttejä, Nordic Koivun koivumahlaa ja Kolin luomutilan kyssäkaalia. Knehtilän tilan jauhot (yllä) oli pakattu näppärän yksinkertaisesti mutta nätisti. Makumaku on siis netissä toimiva sivusto, josta voit tilata lähi- ja luomuruokaa noutopisteeseen tai vaikkapa suoraan kotiovellesi. Parasta antia Makumakulla ovat mielestäni kotimaiset kalat, joiden saanti ainakin meilläpäin on toripäivien ulkopuolella vähän niin ja näin.

Hienoa että tällaisia tapahtumia järjestetään! Meidän poppoo ainakin teki uusia löytöjä, joilla saada aikaan monipuolisempaa ja herkullisempaa kotimaista antia ruokapöytään. Nam!

lauantai 27. elokuuta 2011

Marinoitu punasipuli

Eräänä arkipäivänä, kun itse olin rättipoikkipuhkiväsynyt, Jukka valmisti meille maistuvan wokkiaterian kasviksista, nuudeleista ja strutsin fileestä. Punahehkuisena kruununa koko setin päällä oli marinoituja punasipuleita.

Ja nyt ei pidä ymmärtää väärin. Jukka kokkaa kotonamme usein. Erikseenmaininta johtuu siitä, että kun itse on rättipoikkipuhkiväsynyt, se tuntuu erityisen hyvältä ja arvostettavalta.
Tämä resepti on Top Chef Akseli Herlevin kirjasta "Täydellä sydämellä". Voisin kuvitella syöväni sitä myös pihviaterian lisukkeena, prässätyn lihan kanssa tai leivän päällä. Akseli itse kehottaa syömään marinoituja sipulirinkuloita hampurilaisen välissä.

MARINOIDUT PUNASIPULIT
4 punasipulia
½ dl punaviinietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 dl sokeria
suolaa ja mustapippuria

Kuori sipulit. Leikkaa sipulit mahdollisimman ohuiksi renkaiksi mandoliinilla tai veitsellä. Yhdistä muiden ainesten kanssa ja jätä marinoitumaan huoneen lämpöön tunniksi. Mausta suolalla ja pippurilla.

perjantai 26. elokuuta 2011

Aito


Taas uusi ihana puoti, jossa luomu- ja lähiruoka kohtaavat iloisen myyjättären ja kivat tilat. Aito löytyy Uudenkaupungin keskustasta, Sepänkadulta.
Puodista löytyy monenmoista mausteista ja viinietikoista risottoriisiin ja lähimyllyn jauhoihin. Kananmunia saa irtotavarana ja Viskilän kukonpoikaa pakkasesta. Mukavan tiheästi päivittyvä naamakirja kertoo myös tuoreen luomuleivän rantautumisesta puodin hyllyille.

Olen kuullut kehuttavan myös Aitossa myytäviä pesuaineita (erityisesti mustaherukkaista saippuaa) sekä mineraalipuuteria.
Me kotiutimme kaupasta luomulaatuisina mustikkakeksejä, risottoriisiä ja erilaisia limsoja sekä herkkujuustolan Savuhilmaa ja Saloniemen yrttivetaa. Jälkeenpäin jäi harmittamaan, etten ottanut maistiaiseksi noita kuvassa yläkeskellä olevia biodynaamisesti viljeltyjä kalantilaisia päärynöitä. Olivat meinaten hurmaavan näköisiä kaikessa pienuudessaan.

Tänne päädymme ostoksille varmasti toistekin!

ps. Aiton Facebook-kuvasta voi ehkä hieman virheellisesti luulla Veeti Kallion olevan puodin toinen myyjä. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole ;).

tiistai 23. elokuuta 2011

Tuunaa sun muffinssi!

Otimme tänään lapset ensimmäistä kertaa mukaan bloggaajille tarkoitettuun mainostilaisuuteen ja muksut taisivat olla aika innoissaan. Kraft Foodsin järjestämä ja Teresa Välimäen emännöimä tilaisuus sisälsi nimittäin uutuuskeksejä, suklaata, muffinsseja ja juustokakkuja. Paljon. Niin paljon että ärsyttävä äiti joutui jo rajoittamaan kaiken makean syöntiä.

Ylläkuvatut muffinssit oli koristeltu mielestäni hauskasti Carneval-keksien palasilla.
Tyrnipitoinen juustokakku oli minun ja Jukan suosikki omenacrumblen ohella, jos suolapaloja ei lasketa lukuun.
Rennonletkeässä tilaisuudessa sai myös koristella oman muffinssinsa kuten halusi. Lastemme silmät oikein vilkkuivat innosta, kun he näkivät eri koristevaihtoehdot - joskin tyttö taisi innostua syömään niitä enemmän kuin asettelemaan baakkelsiin. Tässä perheemme taidonnäytteet koristelun saralla.
Minä ihastuin Darwin Foodsin eli tilaisuuden organisoineen tahon työympäristöön, joka oli suorastaan inspiroivan väripilkukas keittiössä ja showroomin puolella selkeän kaunis.

Mukaan kotiin saimme tulevia uutuusmakuja, joista maistamatta kiinnostavin itselleni on Kaneliomenainen Dominotäytekeksi. Sitä löytyy lokakuussa kauppoihin tulevasta Juhlalajitelmasta.

maanantai 22. elokuuta 2011

Prässättyä poronpotkaa

Esikoisemme ensimmäinen kokonainen kouluviikko oli takana. Mieskin oli palannut töihinsä kesälomalta, samoin tyttäremme päiväkotiin. Perjantai vaati siten normaalia juhlavampaa ruokaa. Päädyimme prässättyihin poronpotkiin, Akseli Herlevin opastaessa kirjallaan "Täydellä sydämellä". Akseli tekee ruuan tosin karitsanpotkasta. Muukin pitkään haudutettu lihapala toki käy, esimerkiksi naudanrinta tai karitsanniska.

Pelkäsin että lihakakkuset hajoaisivat pannulla palasiksi kuten sianpääkokkailussa kävi, mutta onneksi eivät. Lihapalat olivat voisuudessaan hurjan tuhteja, mutta yhtälailla niissä oli myös makua. Hieno ruoka, suosittelemme!

PRÄSSÄTTY PORONPOTKA

timjamivoi:
250 g voita
1 kokonainen valkosipuli, halkaistuna
10 oksaa timjamia

liha:
3 poronpotkaa, noin 950 g
1 kokonainen valkosipuli, halkaistuna
2 sipulia, kuorittuna ja pilkottuna
2 porkkanaa, kuorittuna ja pilkottuna
2 varsisellerinvartta, pilkottuna
10 laakerinlehteä
5 oksaa rosmariinia
(vettä)
suolaa ja pippuria
1 dl vehnäjauhoja
voita
sormisuolaa

Laita 200 g voita pieneen kattilaan toisen valkosipulin ja timjaminoksien kanssa. Kiehauta miedolla lämmöllä ja siirrä syrjään.
Laita karitsanpotkat suurehkoon kattilaan tai uunipataan. Lisää loput vihannekset ja yrtit. Laita kattilaan sen verran vettä, että kaikki peittyvät. Keitä potkia kannen alla noin 4-5 tuntia keskilämmöllä tai kunnes liha on täysin ylikypsää. Me lykkäsimme padan uuniin ja viivytimme sitä siellä 150 asteen lämmössä 4,5 tuntia. Liha on sopivan kypsää, kun se lähtee helposti, hiukan ravistamalla, irti luusta.

Irrota lihat luista. Siirrä lihat erilliseen kulhoon niin että mukaan tulee mahdollisimman vähän lientä. (Minä muuten säästin siivilöidyn liemen pakkaseen vaikkapa keittopohjaksi).
Revi liha vaikkapa haarukalla pienehköiksi suiroiksi. Siivilöi sekaan valkosipuli-timjamivoi ja sekoita huolellisesti. Mausta suolalla ja pippurilla.

Etsi kaksi jääkaappiisi mahtuvaa laakeaa astiaa, joista toinen mahtuu hieman toisen sisään. Laita suuremman kulhon pohjalle leivinpaperia ja painele sen päälle voinen liha tasaiseksi levyksi. Laita toinen astia tämän päälle. Me laitoimme ylemmän astian ja lihan väliin varmuuden vuoksi kelmua irtoamisen varmistamiseksi. Laita vielä jokin paino päälle, jotta lihasta tulee tiivis. Laita koko setti yöksi jääkaappiin.
Leikkaa levystä seuraavana päivänä annospaloja, kierittele ne vehnäjauhoissa. Kuumenna valurautapannu todella kuumaksi, lisää iso nokare voita ja paista lihapalat nopeasti rapeiksi.  

Meillä prässätyt poropotkat tarjottiin höyrytettyjen, pannulla käytettyjen lanttu-, palsternakka- ja porkkanapalojen, sekä herkkutattimuhennoksen kanssa. Oli nautinto!

perjantai 19. elokuuta 2011

Cafe Celi

Viime viikonlopun rapukekkereiden jälkeen ajoimme kahden pikkupojan yhteissynttäreille Turkuun. Juhlat pidettiin melkeinpä vasta-avatussa Cafe Celissä Kristiinankadulla. Ihastelin pöytien valokuvapintoja ja sain kuulla kuvien sisältävän Kristiinankadun historiaa. Hauska idea!
Erikoisuutena kahvilassa on runsas valikoima paikanpäällä leivottuja gluteenittomia leivonnaisia. Nyt vitriinistä löytyi ainakin kolmen suklaan kakkua, lettuja hillolla, omenapullaa, korvapuusteja, marenkia ja täytekakkua. Tavalliseen ruokavalioon sopivat leivonnaiset tulevat kolmelta eri leipomolta vaihdellen, jotta valikoima olisi monipuolinen. Kahvilassa tarjoillaan myös aamupalaa, lounasta ja sunnuntaisin brunssia. Lisäksi kahvilan yhteydessä on gluteenittomien tuotteiden myyntiä.
Syntymäpäivillä tarjottiin Ceasar-salaattia ja toista salaattia, joka oli hurjan värikäs ja maistuva. Maustetut porkkanat olivat myös hyviä pureskeltevia. Salaattipöydän lisäksi (lapsille) oli varattu pizzaa, sekin gluteenitonta.
Jälkiruualla maistelimme paitsi upeaa täytekakkua, myös juustopöydän antimia.
Naistenhuoneessa oli kankaiset pyyhkeet, joka tuo heti pientä ylellisyydentuntua. Joskus ne ovat ne pienet asiat jotka kohottavat kokemuksen hieman arkea ylemmäs.

tiistai 16. elokuuta 2011

Espoon puuhastelijat tapaavat Rauman alajaoston eli Vasikan paahtopaisti

Silloin kun meillä ei vielä ollut lapsia, meillä oli paljon vapaa-aikaa. Olimme silloin myös nuorempia ja energisempiä.  Puuhastelimme kaikenmoista "ylimääräistä". Minä esimerkiksi sidoin solmuilla yhteen illan jos toisenkin ojasta rämpimiämme pajunoksia lopputuloksena neljä hienoa pöytätablettia. En lähtisi siihen hommaan enää pakotettunakaan. Jossain vaiheessa aloimme ottaa touhuistamme videoitakin, otsikolla "Espoon puuhastelijat" (koska asuimme tuolloin vielä kehä kolmosen sisäpuolella). Yhdessä videossa Jukka on kokoamassa ulkokalusteita ja heti seuraavassa purkamassa niitä oikeinasennusta varten. Mahtoivat naapurit silloin ihmetellä kun aidan takaa kuului selostusta jos jonkinmoisesta touhusta.

Pian paikallistoimintamme laajeni, kun silloin ja edelleen raumalaiset ystävämme huomasivat itsessään samanlaisia puuhastelupiirteitä. Parvekkeella hiottiin monenmoista ja jouluksi askarreltiin koristeet itse. Oma puuhastelumme on keskittynyt nykyään melkeinpä ainoastaan keittiöön, mutta Rauman Alajaosto on kunniakkaasti laajentanut perinnettä kokonaisen talon kunnostukseen.

Rauman puuhastelijoiden piipahtaessa meillä kesälomamatkallaan sopi paremmin kuin hyvin tarjota liharuuan ystäville Rauman Lumosta ostettua vasikanpaahtopaistia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja maukkaudessaan (joskin ensi kerralla liha saa jäädä punaisemmaksi):

VASIKAN PAAHTOPAISTI

850 g vasikan paahtopaistia
Nopea pintapaisto kuumalla pannulla.
Pintaan sormisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria.
Laita mahdollisimman paistin kokoiseen astiaan ja pohjalle ½ desiä vettä. Tarina ei kerro miksi.
Pidä 115 asteisessa uunissa tunti, jolloin sisälämpö oli 57.
Lepoaika leivinpaperin sisällä noin 20 minuuttia, jotta nesteet eivät valu ulos.
Tarjoile valmiiksi siivutettuna.
Vasikan paahtopaistin kanssa tarjoilimme risottoa ja uunitettuja tomaatteja (ilman vetaa).
Kattauksessa hyödynsimme kirpparilöytöpulloja. Vesi pysyi putelin sisällä hyvin kylmänä, kun laitoimme pullot pakkaseen niin että niissä oli hiukan vettä. Näin sisälle muodostui iso jääkimpale.

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Rapujuhlat

Viikonloppumme vierähti nopeasti, mutta hyvin herkullisesti ja naururikkaasti Rauman seutukunnassa tyttäremme kummien mökillä.  Yksi suurista elämys- ja ohjelmanumeroista oli rapujuhlat, mutta vasta sen jälkeen kun saksiniekat oli pyydystetty ja valmistettu. Me foodiet olimme tietysti innolla mukana toiminnassa, ensikertalaisina.
Perjantai-illalla jo valmiina paikoillaan oleviin mertoihin vietiin särkipaloja syötiksi.
Lauantaina aamusella miehet soutelivat hakemaan saaliit merroista. Nyt tuloksena oli 38 komeaa täplärapua ja melkein saman verran alamittaisia, jotka heitettiin takaisin Pyhäjärveen jatkamaan kasvuaan.
Ravut ovat kyllä erikoisennäköisiä otuksia.
Tällä kaverilla oli hurjan komeat sakset!
Ravut huuhdeltiin pari kertaa juoksevan veden alla, jotta hiekka ei pahasti raksuisi hampaissa.

RAPUJEN KEITTÄMINEN
40 rapua
6 litraa vettä
240 g karkeaa merisuolaa
6 sokeripalaa
nippu tuoretta tilliä

Varaa iso kattila. Kaada sinne vesi kiehumaan. Lisää suola ja sokeripalat. Jokaista vesilitraa kohden kokeneemmat neuvoivat laittamaan yhden sokeripalan ja 40 g suolaa.
Kun vesi kiehuu kunnolla, sinne nakataan elävät ravut. Jos ravuissa on kovasti kokoeroa, ne voi laittaa eri kattiloihinkin kiehumaan.
Laita päälle tuore tillinippu ja sulje kansi jotta vesi alkaa kiehua nopeammin uudestaan. Kun vesi sitten alkaa kiehua, se saa tehdä niin 12 minuuttia.
Jäähdytä ravut keitinliemessään mahdollisimman nopeasti. Me laitoimme kattilan isompaan saaviin, jossa oli valmiiksi kylmää vettä ja pohjalla kiviä. Kivet siksi, että kylmä vesi ympäröisi kattilaa joka puolelta. Jos kattilan reunat yltäisivät jäähdytysastian reunojen yli, voisi veden pitää juoksevana jolloin se olisi koko ajan kylmää. Me tyydyimme vaihtamaan vettä useasti nostaen kattilan välillä pois saavista. Kun liemi ja ravut ovat riittävän hyvin jäähtyneet, ne laitetaan kylmään maustumaan. Tällöin voi vielä lisätä tuoretta tilliä sekaan. Meillä maustumisaika oli 8 tuntia.

Pelkäsimme aluksi että ravuista tulisi liian suolaisia, mutta ihan priimojahan nuo olivat!
Me katoimme rapupöydän ulos illan hämäryyteen. Tuikut loistivat tunnelmallisesti terassin kaiteilla. Rapuröykkiön lisäksi pöytään nostettiin paahdettua leipää.
Rapuviininä kelpasi laseihin kaadella chileläistä valkoviiniä, joka oli raikas ja hapokas. Snapsina meillä oli Koskenkorvan mustikkavodka, joka yllätykseksemme oli erittäin mustikkaisen makuinen, hyvä.

Pyrstö! Snapsi. Ja taas laulettiin. Illalla hyvin toisiinsa sointuneet äänemme olivat yön aikana videossa muuntuneet melko karmean kuuloisiksi. Yön yli kamerassasäilömisen sijaan ne olisi varmaan pitänyt ladata YouTube:en heti tuoreeltaan.

RAVUNPERKEET HYÖDYNSIN tänään lounaalla risoton liemeksi. Keitin ravun kuoret, päät ja imeskellyt sakset (siis kaiken syömättä jääneen rapuaineksen) kattilassa yhdessä purjon vihreän osan, sipulinvarsinipun ja kolmen lehtisellerinvarren kanssa. Liemen laitoin sitten risottoon ja hyvää tuli!

perjantai 12. elokuuta 2011

Päiväretki Hankoon

Yhtenä lämpöisenä lauantaina, minun kesälomani jo päätyttyä, suuntasimme koko perhe Hankoon hyvän ruuan ja mukavan kesäretken toivossa. Molemmat saimme, samalla reissulla!

Heti kärkeen istutimme itsemme lounaalle Origoon kaverin suosituksesta. Tykkäsimme paikasta kovasti! Tarjolla oli tuona päivänä Bovikin tilan lammasta ja kyyttöä, joihin me aikuiset iskimme silmämme heti. Aloituskuvassa on grillattua kyytön ulkofilettä, haudutettua sipulia, kermaperunoita, valkosipulivoita ja punaviinikastiketta.
nauravat (vai räjähtäneet?) nakit naurattivat lapsia

 luomulampaan rilletteä ja maksaa, valkosipulivaahto, tatti-juures pyttipannua, variksenmarjakastike
Origon terassilta oli kivat näkymät...
 
...ja sisälläkin oli tunnelmallista. Ainoa miinus paikassa tuli viinin tarjoilulämpötilasta joka oli aivan liian lämmin.
Ruuan jälkeen lapset pulikoivat tullinrannassa.
Ja koska...
 
...kävimme keskustassa Alans Cafessa kaffeella.

Kahvilassa oli monia herkullisennäköisiä, kotitekoisia leivonnaisia. Hinnat olivat kovasti maltillisia. Suklaakakkua vietiin sivuhuoneeseen ja kun kyselin sen perään, kahvilan neitokaiset sanoivat etteivät tarjoile kakkua ennen kuin se on jäähtynyt kunnolla ja maut tasoittuneet. Harmi meille, mutta kokonaiskuvan kannalta hieno juttu.

Prinsessa valitsi arvoisensa tikkarin kahvilan valikoimista.
 Kahvilalla on ilmeisesti ennen ollut merinäköala, jonka rakennustyömaa nyt peittää. Seinään sai kirjoittaa ajatuksiaan.
 
Ennen kotiinlähtöä lapset leikkivät vielä kivassa puistossa itsensä lopenuuvuuksiiin.
Hanko kutsuu meitä toistekin!
Blog Widget by LinkWithin