sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Grillatut vaahtokarkit

Tänään on saatu nauttia ihanasta pakkaspäivästä. Grillimme lämpeni lumimaiseman keskellä lounasta varten, joten alkuruuaksi päätimme grillata vaahtokarkkeja. Kyllä, alkuruuaksi. Joskus voi tehdä asioita vähän epäsopivassakin järjestyksessä. Varsinkin sunnuntaisin.
Oikeastaan vaahtokarkin grillausidea lähti jo Nummelan K-supermarketissa haahuillessani. Kävin vasta nyt remontin jälkeen uudelleenavatussa kaupassa vilkuilemassa valikoimaa. Ilokseni löysin luomua, makuja italiasta, palvelevan lihatiskin ja myös hyllynpääädyllisen "Ameriikan herkkuja". Viimeksimainitusta mukaan lähti minulle harvinaista "root beer"-limsaa ja sitten näitä paahtamiskelpoisia vaahtokarkkeja.
Grillipuiden rätistellessä kohti hiillostumista lapset paahtoivat karkkinsa pitkien varrastikkujen päässä.
Noin 5 sekuntia tulessa käännellen tuntui olevan passeli aika karkeille ruskistua. Sitten vain piti odotella hetki että varrastikut jäähtyivät sen verran että karkit voi napata suuhunsa. Yksi höttöinen karkki per nassu tuntui olevan sopiva määrä, niin makeaksi vaahtokarkit paahtuessaan kävivät.
Vaahtokarkit olivat grillattuina ihanan rapeita pinnalta ja venyväisen pehmeitä sisältä.
Poitsumme tuumasi että vaahtokarkit maistuivat hattaralta ja että niitä oli kiva tehdä. Tyttäremme tykkäsi myös. Naapurin poikakin oli mukana paahtohommissa ja grillattu karkki tuntui maistuvan hänellekin.

5 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Joskus tuo merimiesjärjestys on oikein hauskaa vaihtelua:) Syödään jälkkäri merenkäynnin varalta ekana, että sen ehtii saada, jos vaikka tulee huono olo:)

Meilläkin on tuo Amerikka-hylly Cittarissa, mutta on se aikalailla höttöä, prosessoitua lisäainetta:) Kiva joskus kuitenkin ostaa just juuriolutta tai vaahtokarkkeja. Vaahterasiirappia jos tahtoo, kannattaa varoa niissä hyllyissä myytävää pannukakkusiirappia, joka ei ole vaahteraa nähnytkään, paakkuuntuu ja on pahaa.

Yaelian kirjoitti...

Täällä on sellainen nuotiojuhla kesän kynnyksellä,ja siihen kuuluvat tuollaiset grillatut vaahtokarkit.En erityisemmin välitä vaahtokarkeista,muitta grillattuina eivät ole hullumpia;D

Sirkkutäti kirjoitti...

Vaahtokarkit kuuluvat meidänkin eväsreppuun, milloin retkelle lähdetään. Pieni vinkki, miten saa jälkikasvun syömään ruisleipää eväänä: esim. reissumiesleipien väliin leikkelettä, kinkkua, kanaa tms. ja tomaattia viipaleina ja juustoa leipiä vasten. Kääritään reilusti alumiinifoliota ympärille ja tulelle paahtumaan, esim. halsteria apuna käyttäen. Kun aikansa foliopaketteja tulen yllä kääntelee, ja paketin avaa, on parhaimmillaan upea paketti lämmennyttä leipää, jonka sisällä meheväksi paahtunut täyte. Ja nassut tykkää! Leipiä paahtaessa voi tietysti pikapaistaa niitä vaahtokarkkeja. Leivät jokatapauksessa maistuvat ulkona, vaikka eivät kotona kauppaansa teekään. Lämmin juoma termarista sopii myös kattaukseen.

Satu kirjoitti...

Grillatut vaahtokarkit ovat ihania, äärimmäisen makeita, mutta ihania. Syksyllä risujen kerääminen jne sujuu sukkelaan, kun lupaa nuotiolle herkkuja ;)

Merituuli kirjoitti...

Campa: Merimiesjärjestys oli minulle uusi juttu, kiitos tästä! Ja kiitos varoituksesta, ne tulevat aina tarpeeseen.

Minusta vaahtokarkkipussin kyljessä lukee jopa naurattavan rehellisesti: "luonnollisia ja keinotekoisia makuaineita".

Sirkkutäti: Ooiii miten hyvältä grillatut leivät kuulostavatkaan! Joskus voisi koittaa lounaaksi tuossa puugrillissä. Vaikka retkellä kaikki on kyllä parempaa!

Sari: Miten tuo paahtaminen tekeekin niistä ihan hurrrjan makeita.

Itse en pidä vaahtokarkeista lainkaan, mutta paahdetun pinnan ja sisälmyksen tekstuuri oli kiva. Ja olihan ne paahdettuna toki parempia kuin ihan "raakana" ;).

Blog Widget by LinkWithin