tiistai 23. lokakuuta 2012

Sammakkoa, s'il vous plaît! Pariisi ♥

Pariisi hurmasi meidät taas. Se on kyllä kummallinen kaupunki: jos sataa, on romattista ja jos paistaa aurinko, on haikean iloista. Jos juo vähän punaviiniä tai samppanjaa jossain kulmakuppilassa, virittyy välittömästi pariisilaistunnelmaan, varsinkin jos kuulee jostain haitarin soittoa. Jos kulkee ruuhkametrossa, on sekin erilaista kun on Pariisissa. Tiedättekö mistä minä puhun? Minusta tuntuu että pariisilaisessa ravintolassa syöminen ja ranskan kielen kuuleminen olisi jo riittävä esileikiksi - ellei olisi kahta muksua mukana postimerkin kokoisessa hotellihuoneessa. Tiedättekö nyt mistä puhun? 
Muksut mukanakin saimme silti onnistuneen reissun - vain vähän eri tavalla. Louvre oli esimerkiksi aivan loistopaikka 5- ja 8-vuotiaan kanssa. Voi sitä kysymysten ja pohdintojen tulvaa erilaisten taideteosten edessä! 
    

Pariisissa on helppo lääkitä kauneudenkaipuuta, mutta maukkaan ruokapaikan etsintä voi toisinaan olla tuskaista. Koimme sen viime reisullamme pari vuotta sitten, mutta nyt otimme asioista etukäteen selvää. Oppaanamme toimivat blogit, netti yleensäkin, Bistro-kirja ja kaverien vinkit. Löysimme myös sattumalta ihan  kelpo paikkoja, joista La Marmite Pigallella oli yksi. Illallistimme siellä ihan mukiinmenevän setin Disneypuistovierailun uuvuttamana. Jukan kukkoa viinissä veti selkeästi pisimmän korren, mutta minun ankka-annokseni perunat olivat erihyviä! Kokemusta ei kylläkään kohottanut viereisen pöydän unkarilaisten kippis-toivotukset. Ranskaa minä haluan Ranskassa kuulla!


Prinsessakeittiön Veera vinkkasi meille jo viime reissulle Leon de Bruxelles-simpukkaketjupaikkoja. Emme silloin osuneet yhteen ainoaankaan, vaikka niitä piti olla joka puolella. Kuten olikin, kun merkitsin ne ennen matkaa kaikki opaskirjamme karttaan. 
Lapset ottivat lasten 8 euron menun, jonka pääruoka näytti ranskalaisilta ja pihveiltä ja maistui hyvältä suolalisäyksen jälkeen. Jälkiruuaksi ipanat napsivat napaan jäätelöä ja nutella-suklaa-vohvelia.

Me aikuiset luotimme simpukkakasareihin emmekä turhaan. Vaikka minun Ardennalaiseen tyyliin tehdyistä simpukoista löytyi sienenä tölkkiherkkusieniä, ei sekään pystynyt latistamaan kokonaisuuden hurmaavaa makua. Mukana menossa myös ranskankermaa ja pekonia. Jukka ihastui hurjasti roquefort-simpukoihinsa ja lusikoi liemen viimeiseen tippaan saakka. Ranskalaisia tuli simpukoiden kanssa samaan hintaan niin paljon kuin kehtasi pyytää. 

Tällä kertaa napsautimme lukonkin kiinni taiteilijoiden sillan kaiteeseen, nyt kun perinteestä olimme selvillä. Teimme myös ympäristörikoksen nakkaamalla avaimet Seineen, mutta mitäpä sitä ei rakkautensa ja sen pysyvyyden eteen tekisi. Ja myöntäisi julkisesti. 

Rikoksentekoiltana suuntasimme Kulinaarimurulan Jaanan suosituksesta sammakkoravintolaan nimeltä Roger la Grenouille.
Pidimme paikan tunnelmasta ja sisustuksesta kovasti. Menu oli houkutteleva monelta osin. Päädyimme lasten osalta pitkään haudutettuun ankankoipeen. Me aikuiset otimme illan menun, joskin minä ohitin alkupalan (rasti seinään).
Jukka otti alkuun hanhenmaksaisen creme bruleen, joka oli hyvällä tavalla jännittävä kokonaisuus mietoa maksaa, suolaista ja makeaa.
Otimme kumpikin pääruuaksi friteerattuja sammakonreisiä friteeratuilla kasviksilla. Kokonaisuus oli muuten hyvä, mutta friteerattujen banaanien läsnäolo lautasella hämmensi. Maistoimme kumpikin sammakoita ensimmäistä kertaa. Ne olivat jotakuinkin broilerimaisia. Lapsetkin pyysivät maistaa lasissa tarjottuja palluroita kunnes minä kerroin mitä ne ovat. Olisinpa pitänyt suuni kiinni niin lapsukaiset olisivat yhtä makukokemusta rikkaampia. Viininä nautimme tarjoilijan suosittelemaa chablista, joka passasikin mainiosti. 
Suklaamoussekakku komppasi hienosti appelsiinikastikkeen kanssa. Jukan päärynäpiiras oli turhan perus.

Tällä reissulla näimme kuin näimmekin Eiffelin iltapuvussaan. Ihastelimme ja kummastelimme upeaa tornia tovin ennen metroilua hotellille. 


Koimme viisi ihanaa aamua tuolla Ranskan tunnelmallisessa pääkaupungissa, joten pari juttua olisi vielä aiheesta tulossa.

19 kommenttia:

  1. Ihana postaus ja mahtavia kuvia! Jotenkin niin.... pariisilaista.

    VastaaPoista
  2. Upeita kuvia ! Sammakonreisiä maistoin 7-vuotiaana Pariisissa (se ainoa kerta kun olen siellä kunnolla ollut)ja minäkin muistan sen,että maistuivat kanalle! Isä kertoi vasta jälkeenpäin että olin syönyt sammakoita;D

    VastaaPoista
  3. Pariisi...ikävä sinne. Ihania kuvia. Olemme olleet Pariisissa ja lähistöllä useita noin kuukauden työreissuja. Ravintoloissa olemme suosineet Michelin-ukkopaikkoja, joissa syö 30-30€ /hlö aivan loistavasti. Gault Millau -opas on myös hyvä matkakaveri Ranskaan.

    VastaaPoista
  4. Ihanan tunnelmallisia kuvia (ja kuvauksia) :)

    VastaaPoista
  5. Meillä oli listalla myös monia mielenkiintoisia ravintoloita, jotka sulkivat viikonlopun ajaksi. Tosi tylsä juttu! Onneksi löysimme kuitenkin muita kivoja paikkoja.

    Kyllä minä sinne olisin jäänyt pidemmäksikin aikaa. Tai menisin pian uudestaan jos olisi mahdollisuus.

    Pariisista on aika helppo ottaa kuvia. Kaupunki poseeraa joka valossa viehkeästi :).

    VastaaPoista
  6. On harmi, jos fiiliksen ranskalaisessa ravintolassa Ranskassa pilaa naapuripöydästä kuuluva unkarinkieli. Pariisi nyt vain sattuu olemaan yksi suosituimmista kaupunkilomakohteista, joten on aika epätodennäköistä että löytää ravintolan, missä ei törmää "turisteihin". Varsinkin, jos on vielä etukäteen tutustunut muiden, suomalaisten bloggaajien ehdotuksiin hyvistä ravintoloista.
    Eikö se naapuripöydästä kuuluva unkarinkieli ole kuitenkin parempi kuin kuopionmurre?

    Terv. Serafiima

    VastaaPoista
  7. Tutun näköisiä paikkoja; yhden pitkän viikonlopun verran. Silloin ei ollut Pariisi parhaimmillaan -meille-, toinen kaupunginosa ja toisenlainen sää muuttaa varmasti tilanteen. Täytyy palata joskus asiaan. Nyt matka suuntautuu Skotlantiin, pelkään kuitenkin, etten kohtaa säkkipillin soittajia kadun kulmissa, kun en mene Edinburghiin tällä kertaa.

    VastaaPoista
  8. Serafiiam: En sanonut että pilasi, totesin ettei tunnelmaa kohottanut. Enkä valittanut unkarin kielestä, vaan siitä että hän rupesi meille puhumaan suomea. En välitä siitä että esimerkiksi suomalaiset rupeavat aina keskustelemaan suomalaisten kanssa näitä ulkomailla nähdessään. Koen sen jotenkin tungettelevana. Siispä en niin välittänyt että tämä viereisen pöydän mieskään rupesi meille suomea puhumaan. Enemmän tarkoitin kyllä korostaa sitä että kaipaan Ranskassa kaikkea ranskalaista. En mitenkään voi valittaa turistiudesta, sillä olimmehan itsekin sellaisia :D.

    Nanna: Kiva kuulla!

    Heleen: Me suhasimme metroilla pitkin kaupunkia ja minusta kaikkialla oli vaan niin ihanaa. Palaa ihmeessä, niin mekin aiomme!

    VastaaPoista
  9. Ihana raportti!

    Kirjastosta sais varmaankin lainattua ranskan oppikirjojen kuuntelukasetteja ja -ceedeitä. Niissä saattaisi olla jotakin ravintoladialogeja, jos tiedät mistä puhun... ;)

    VastaaPoista
  10. Riikka: Loistoidea :D!

    Jos meillä molemmilla huomenna on kannettava soitin ja luurit päässä, tiedät miksi.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Ihana Pariisi! Sekin on vielä tänne joskus haluan matkustaa -listallani. Pitäisi varmaan verestää omaa ranskaansa ennen reissua, niin saattaisi auttavalla tasolla joku dialogin tynkäkin onnistua :)

    Ihania kuvia, mutta niinhän teillä aina!

    VastaaPoista
  13. Ranska on niin kaunis kieli. Onneksi saamme kuulla sitä viikottain ystäviemme keskenään puhumana.

    Ja sinä se olet aina niin kaunissanainen, kiitos!

    VastaaPoista
  14. Pariisi on ihana, ihana, IHANA! Tiedän todellakin, mitä tarkoitat :) Aah, kylläpä tästä postauksesta tuli hyvä olo - haikea, iloinen, haaveileva, matkakuumeinen, hieman jopa romanttinen olo. Kiitos!
    Ja Pariisissa ihaninta on käppäillä ihan vaan päämäärättömästi ympäriinsä ja yllättyä pienistä asioista. Niin, ja tietenkin syödä leivoksia!

    VastaaPoista
  15. Totta, tuo käppäily on myös ihanaa j aina niin palkitsevaa. Joka puolella on vain kaikkea niin ihanaa!

    VastaaPoista
  16. Jes! Nyt tiedän missä käyn syömässä sammakonreidet Pariisissa.

    VastaaPoista
  17. Sammakkopaikkaan lie viisasta tehdä varaus etukäteen. Ainakin meidän visiittimme aikana se oli aika täynnä.

    Laitan lähipäivinä vielä listaa keittiötarvikeliikkeistä ja esimerkiksi yhden tosi-löytö suklaa-macaron paikan, joka ei alkanut L-kirjaimella ;).

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin