sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Sea Horse oli loistopaikka

Ravintola Sea Horse on houkutellut visiteeraamaan siitä asti, kun Studio Julmahuvin Z-Salamapartio vieraili siellä etsiessään Göran Frenkelin hippipoikaa. Eilen vihdoin toimeennuimme vierailemaan legendaarisessa, historiaa uhkuvassa ravintolassa koko perheen voimin. 
Kävelimme muina miehinä "Sikalaan" lauantaina viiden aikaan kuullaksemme ravintolan olevan täynnä. Nähdessään karvaan pettymyksemme tarjoilija tarkisti asian ja mahdutti meidät pöytään kun lupasimme ettemme viivy pitkään. Takit sopi jättää portsarille, joka jo viritti ihan omanlaiseensa tunnelmaan.
Drinkkilista sisälsi hauskannimisiä juomia. Ruokalistalta löytyi toinen toistaan mielenkiintoisempia ruokia. Pohdin pitkään kateenkorvan ja silakoiden välillä  kallistuen lopulta kalapuolelle. 
 
Lapset saivat listalta valitsemansa setit pienenpinä, joskin kookkaina. Tyttäremme valitsi ruuakseen pyttipannun. Perunat olivat tytsylle liian mausteisia. 
Poitsu veti muussin ja lihapullat kiitellen annosta kovasti! Molemmat muksut ilahtuivat kovasti merihevosdrinkkitikuista. Me vanhemmat arvostimme korkealle sitä, että tarjoilija puhui tilausta vastaanottaessaan suoraan lapsille. Tyttäreltämme hän kysyi myös kananmunan paistotavan. Turhan usein tarjoilijat kysyvät 5- ja 8-vuotiaitten lastemme mielipidettä meiltä vanhemmilta.
Jukka valitsi menusta helposti maksa-annoksen. Mies kiitteli pekonin ja puolukkakastikkeen kruunaavan kokonaisuuden. Kouluarvosana roseeksi paistetulle maksalle olisi kuulemma 9½. Täyttä kymppiä ei miehen mukaan voi ihan vielä antaa kun ei tiedä onko jossain maksasetti vielä parempi. 
Minä sain haarukoitua itseeni kokonaisen silakka-annoksen. Rapeat eväkkäät olivat hurjan hyviä. Laskin niitä olevan ainakin 12 kappaletta lautasella. Ne tarjoiltiin myös perunamuussin kanssa.

Sikala oli kokemuksena aivan loistava. Suosittelemme paikkaa erittäin lämpimästi (ainakin näin alkuillasta) koko perheelle. Ravintola on auki joka päivä koko päivän ja ronskin ruuan ystäville löytyy varmasti nautittavaa. Viikonloppuna pöytävaraus lienee paikallaan.

Studio Julmahuviin vielä viitaten: Jukka oli löytävinään pöydältä afgaaninnukkaa, mutta emme nähneet kenenkään kantavan itse keskaria pöydästä toiseen. 

Sea Horsenkin reseptejä löytyy Stadin klassikot-kirjasta

12 kommenttia:

  1. Sikala on kyllä hyvä.. melkeen vuosi vaan viime vierailusta

    VastaaPoista
  2. Se olisi varmaan kiva aikuisporukallakin. Oli hauska nähdä miten erimoista asiakaskunta oli.

    Mikä sun suosikkisetti on tuolla?

    VastaaPoista
  3. Afgaaninnukkaa.... :D Repesin totaalisesti!

    VastaaPoista
  4. Komppaan, silakat oikein hyviä! Itse kävin tuolla kerran ennen teatteriesitystä, KOM on kivasti siinä vieressä. Kiva mesta, mainio palvelu, mukavaa että lapsetkin viihtyivät vaikka perunoissa olikin liikaa maustetta. :)

    VastaaPoista
  5. Kävin viime kesänä Sea Horsessa kahden ystävän kanssa, söimme juuri samoja ruokia, silakat, maksa ja pyttäri eikä kyllä nälkäisenä tarvinut lähteä! Oikeastaan puoletkin olisi riittänyt. Pidin oikeasta hyvästä perunamuusista, se oli aivan ihanaa!

    VastaaPoista
  6. pilvinen: Hipit! :D

    Linnea: Tyttäremme sai aikaan myös syvän annoskateuden nähdessään veljensä setin. Onneksi lihapullat olivat sen verran kookkaita, että niistä jouti siskollekin.

    campasimpukka: Kannaksen pyttäri on kyllä houkuttelevamman näköinen, mutta ok oli tämäkin. Totta, se perunamuussi on aivan loistavaa - ehkä puolillaan voita ;)?

    VastaaPoista
  7. 70-luvulla kävimme silloisen työnantajani porukan kanssa syömässä todella hyvää hevosenlihapihviä. Nykyisin sitä ei enää taida saada.
    Asun nyt kaukana ja käyn Hesassa ehkä kerran vuodessa.

    VastaaPoista
  8. Ei näy heppaa ainakaan menussa. Heppapihvi on kyllä hyvintehtynä hyvää - niin kuin mikä tahansa ruoka :D
    !

    VastaaPoista
  9. Sikalan wieninleikekin on aika klassikko. Pitäisikin taas käydä. Minua harmittaa, että kaalikääryleet saa vain sieniversiona, nekin näyttävät todella hyviltä.

    VastaaPoista
  10. Tämä on meilläkin käytävien listalla. Kerran jo odoteltiin taksia pihalla lumisateessa, mutta piti varaus peruuttaa, kun autoa ei kuulunut ja oli niin kamalan kylmäkin...

    VastaaPoista
  11. Oi, sienikääryleitä. Mulle ne olis herkkua!

    Minna tuo on siitä kiva paikka että sinne voi rennolla mielin mennä lastenkin kanssa. Tyhmä taksi!

    VastaaPoista
  12. Ihana muuten tämä vaaleanpunainen valo kuvissa, mutta kun semmoinen se oli. On kuulemma museovirasti kieltänyt poistamaan nuita valoja. Tyttömme kysyi leivästäänkin että onko se vaaleanpunainen :).

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin