torstai 14. maaliskuuta 2013

Itsetehty pekoni lahjaksi

Näin kauniin lahjan saimme taannoin Chez Jasulta. It-se-teh-tyä pekonia. Kunnioitus! Samaa tunnetta herättää Hannelen kinkunkuivatusprojekti ulkosalla
Pekoni oli rakenteelta ihanan kiinteää, runsaan läskistä. Olemme samaa mieltä Jasun kanssa siitä, että suolaisuutta oli hiukan liikaa, mutta resepti onkin vielä viilausvaiheessa. 
Nautimme pekonia tietysti sinällään, mutta isosta palasta riitti myös ruokien "maustajaksi". Spagettipaistos sai ihan uutta potkua suolaisesta pekonista!
Ihan paras sijoituskohde pekonille löytyi kuitenkin leivinuunista, jonne peksu tungettiin pitsapohjan päällä kantarellien ja sipulien kanssa. Nyt myös Jukan isän uunin lämpötila saatiin pysymään koko paiston ajan oikeanmoisena. Vatsa ja mieli hyrisi tyytyväisyyttään, sen voitte uskoa!



9 kommenttia:

  1. Onnistuiko pizzojen paisto ihan arinalla? Oliko pohja ihan "tavis"?
    Kovin kostea ja runsas täyte ei varmaan onnistuisi leivinuunin kanssa, vai mitä ajattelet?

    VastaaPoista
  2. Moikka,

    Olisiko mahdollista saada vinkkiä siitä, miten tuon lämmön saa pysymään? Ensimmäiset pitsat onnistuu aina upeasti, mutta sitten alkaa meidän uuni jäähtyä liikaa.

    VastaaPoista
  3. Komppaan Jaelia - leivinuuni olisi ihana !

    VastaaPoista
  4. Sirkku: en oikeastaan tiedä millaisia arinat tai uunin pohjat yleensä ovat. Uunin etualalla on tuhkan pudotusluukku ja suoraan sen takana hiukan epätasaisuutta. Pitsat työnnetään aina uunin takaosaan tasaisimmalle osuudelle. Luulisi että leivinuuneissa olisi aina isohko tasainen ala leipomuksia varten.

    Annika: meillä on ollut täsmälleen samaa ongelmaa. Tällä kertaa pidimme tulta yllä noin 1,5 tuntia ennen hiilien pudottamista. Ekat pitsat kypsyivät 2-3 minuutissa kun viimeinen sai paistua 6 minuuttia, eli kyllä se uunin lämpö vaan karkailee. Leivinuuneissa on varmasti eroja, joten yleisohjetta on vaikea antaa.

    Jael ja Minna: leivinuuni-pitsat on meillä mökkireissujen yksi must-juttu.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin on havaittu aivan samaa pitsanpaiston pitkittymistä. Luulen, että (ainakin meidän uunissa) se johtuu enemmänkin lämmön tasaantumisesta kuin varsinaisesta karkaamisesta. "Oikeissa pitsauuneissa" kaiketi hiillos on arinan takaosassa/reunoilla, jolloin arina pysyy koko ajan tasaisen kuumana. Meillä tuommoista mahdollisuutta (=tilaa) ei ole, hiilet vedetään alas ennen paiston aloittamista.

    Mutta, silti ja muutaman minuutin pidemmästä paistoajasta huolimatta, leivinuunipitsat on parhaita. Jotain hyvää näistä pakkasistakin :)

    VastaaPoista
  6. Onpa kiva lukea! Reseptit ja menetelmät ovat tosiaan vielä hiukan kehitteillä. Viimeisimmän kokeilun ansiosta meni puolesta talosta sähköt koko viikonlopuksi...

    Itse olen tehnyt leivinuunissa pizzaa, niin että ensin olen puilla lämmittänyt hyvin kuumaksi, työntänyt hiilloksen/tuhkat pois ja odotellut puolisen tuntia, jotta lämpötila tasaantuu ja arina vähän jähtyy, jotta pohjat eivät pala.

    VastaaPoista
  7. Ei voi ruokaihminen juuri paljon parempaa lahjaa toivoa! Nostan kyllä Jasulle hattua.

    VastaaPoista
  8. Hannele: Totta puhut leivinuunipitsoista. Ja juurikin se pinei tuhka pohjassa...ai jai!

    CJ: Kiitos sinunkin vinkeistä pitsaan ja kiitos erityisesti pekonista! Se oli jotain todella ylellistä.

    Jonna: No ei. Minäkin nostan! (Jos tarpeeksi kiittelee, saakohan sitä joskus uusiksi?)

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin