lauantai 29. kesäkuuta 2013

Tallinnan herkkuja Ridgellä

   
Piipahdimme taas Suomenlahden Virommalla puolella lasten kanssa. Tallinna houkuttelee perhettämme  lyhyellä matkustusajalla, mielenkiintoisella ravintolatarjonnalla ja vaihtelevuudella. Paikanpäälle ehtii myös ilman lomaa. Nytkin lähdimme lauantaina aamusella ja kotona olimme jo sunnuntaina iltapäivällä. Tällä kertaa matkassa oli autokin, jota päätimme hyödyntää mahdollisimman paljon hurauttamalla vähän kauemmaskin kuin siihen vanhaan kaupunkiin. 

Laivasta pois ajettuamme suuntasimme heti loistolounaalle Kohvik Moon ravintolaan, josta aloituskuvat ovat. Tähän visiittiin ei kyllä autoa olisi tarvittu, sillä paikka sijaitsee aivan vanhan kaupungin tuntumassa. Onnistuneesta ravintolakeikasta kirjoittelen myöhemmin erikseen, nyt täällä
 
Vatsat hyvää ruokaa täynnä hurruuttelimme Nõmmen seikkailupuistoon. Harmiksemme aikaa kiipeilyseikkailuihin olisi tarvittu enemmän kuin meillä nyt oli. Paikka tuli kuitenkin tsekattua ja todettua kiinnostavaksi! 
 Jukan ideasta kurvasimme Stroomin rantaan. Uimaan ei tuulisella rannalla vielä tarkentunut mennä kesäkuun puolessavälissä.
 Sen sijaan lapset tykkäsivät kovasti leikkiä ja kiipeillä useilla leikkipaikoilla...
...ja ajaa vuokrattavilla erikoispyörillä. Ihmiset olivat levittäneet nurmelle piknik-peittojaan. Ihana paikka!
     
Vanhassa kaupungissa tallailuunkin jäi hiukan aikaa. Noita Kauniita ja Rohkeita voi käyttää patalappuina.
Illalliselle suuntasimme vanhassa Tallinnassa sijaitsevaan Leib:iin. Istuimme syömään ravintolan puutarhaan ja nautimme todella hyvästä ruuasta, lapset illan viilettyä ravintolan viltteihin kääriytyneinä. Tästäkin ruokailusta lisää myöhemmin, nyt täällä.




Aamupäivällä luovutimme hotellin pois hyvien yöunien ja suht surkean aamupalan jälkeen. Paluumatkan olimme buukanneet yhteistyökumppanimme Tallink Siljan toiveesta Silja Europalle, sillä tavoitteena oli testata koko perheen voimin ravintola Tauruksen ruokia.  

Tauruksen menun on suunnitellut Richard Mc Cormick. Paikka on hyvin rento ja sopii varmasti niillekin jotka jännittävät mennä lasten kanssa hienoihin ravintoloihin. Menua kuvaillaan Meksikolais-Kalifornialaiseksi, mutta autenttisuudesta en tiedonpuutteen vuoksi osaa sanoa oikein mitään.

Muksujen lista on ravintolassa erikseen. Sieltä tyttäremme valitsi "Merirosvon kanapastaa Alfredo" ja poikamme "Messipojan häränpihvin".  Paistetut perunat poitsu sai vaihdettua ranskalaisiin. Poika kehui omaa annostaan ja kiitteli erityisesti hyvää lihaa sekä mansikoita salaatissa.  Tytär kommentoi, että eikö hänen annoksensa pitänyt olla kana eikä juustopasta. Pasta ei maistunut kuin Jukalle, sillä se sisälsi turhan paljon hyvin juustoista kastiketta ollen näin liian tuhti. Kanapalojen makua tyttäremme kyllä kiitteli. 

Jukka otti alkuun "Malibu katkarapucoctailia, avokadoa, limemajoneesia ja kookosta". Kokonaisuus oli hyvin perussettiä, eikä kookoksenmaku erottunut lainkaan. 11 euroa tuntui tästä annoksesta melko paljolta. 
Minä valitsin alkuun "Baha-limemarinoitua lohichevicheä ja rapeaa rieskaa". Rieska tosiaan oli näkkärimäisen rapsakkaa. Päällinen olisi maistunut selkeämmältä ilman tomaattilisää, joka vähän hukutti muita makuja. Alkupalaksi olisi riittänyt hyvin yksikin rieskallinen. Idea on kuitenkin kiva ja siirtynee jossain muodossa kotikeittiöömmekin. 
Pääruuaksi otin "Iso Kahuna häränliha hampurilaisen". Hamppari oli VALTAVAN kokoinen. Sisällä oli yksi pekonisiivu ja hyvää cheddarkastiketta salaatin lisäksi. Tämä ranskalaisten kanssa tarjottu kokonaisuus olisi sopinut päivään loistokkaasti, jos olisi ollut itseään kokoavassa mielentilassa silmät punoittaen. Tämäntyyppistä olotilaa potevia seurueita oli muutan huvittavaa katsoa, kun ei itse ollut lainkaan siinä kunnossa. 
Jukka kehui pääruokansa "Tijuana BBQ ribsien" makua ja passelia kokoa. Keralla tarjottiin chipotle-majoneesia. 
Lapset ottivat kumpikin "Aarrearkku jäätelöt". Kuvassa yksi aarrearkun keksilaidoista on jo syöty. Toinen muksuista tykkäsi erityisesti kekseistä, toinen jäätelöistä ja molemmat karkeista.

Jälkkärivalintani "Chilillä maustettu suklainen mud cake ja vaniljajäätelöä" oli melkoinen floppi. Mutakakun valuva luonne oli täysin tönkkö, eikä sisältänyt lainkaan chilinmakua. Ehkä se chilisyys notkuu vain tuossa vierellä. Jukka otti mangolla ja kookoksella maustettua panna cottaa vadelmakastikkeella. Mies kehui annoksen olevan sopivan kokoinen, mutta aika perus, joskin raikas. Kookos löytyi niinikään makuna vain vierestä hileraasteena. 

Kokonaisuutena voinee sanoa, että ravintola sopii erinomaisesti ronskiin ruokailuun, jossa yksityiskohtien tarkastelu on syytä unohtaa. Soveltuu erityisen hyvin dagen efteriä poteville. Myös lasten edullinen jälkiruoka  (2,5 euroa) oli iso plussa. 

   
Loppuristeily meni Silja Europan leikkihuoneessa. Poikamme nautti konsolipelien rämppäämisestä, sillä meillä ei kotona ole sellaisia. Tyttäremme tykkäsi kiipeillä (ei hyppiä!) seinillä ja uiskennella pallomeressä itsensä Arielin kanssa. Me aikuiset nautimme siitä, että matka kesti kokonaisuudessaan vain muutaman tunnin, josta ruokailu lohkaisi aimo palan. 
 
Oli ihana huomata, miten pienestä ilo pienellä ihmisellä irtoaa - tyttäremme kasvot aivan loistivat omavalintaisen ihomaalauksen jälkeen. 

Olen varma että Tallinna kutsuu meitä taas, kun kaipaamme herkkua pikalomaa. 

Matkat ja ruoat Silja Europalla meille kustansi Tallink Group.

Blogimme aiemmat jutut Tallinnasta löytyvät näiden linkkien takaa:
Tallinnassa lasten kanssa, Ravintola Neh ja keittiötarvikeliikkeitä
Tallinnassa lasten kanssa, ravintola Elevant ja museo Miia-Milla-Manda

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin