tiistai 18. kesäkuuta 2013

Vihreä pöytä on katettu kasviksilla

       

Kasvikset valtaavat yhä enemmän tilaa keittiössämme ja lautasellamme. Se johtuu paitsi terveellisyydestä, myös kokkaustaitojen kohentumisesta. Oikein kypsyttämällä - tai kypsyttämättä jättämällä- ja maustamalla kasviksista on mahdollista loihtia esiin ennenkokemattomia makuja. 

Chef & Sommelierin Chef Sasu Laukkonen ja ruokatoimittaja Mariaana Nelimarkka ovat kesän korvalla julkaisseet Christer Lindgrenin ideoiman kirjan "Vihreä pöytä - oivaltavista kasvisruuista kaskinauriista karviaiseen". Kasvisruokakirja tulee ainakin meille tarpeeseen, sillä uusia ideoita lisukkeisiin, kasvispääruokiin ja salaatteihin on mukava saada. 

Reseptit ovat pääosin helppoja. Joidenkin kohdalla mietin ovatko ne turhankin yksinkertaisia, mutta huomasin kokeilevani ensimmäisenä juuri niitä. Ja ihastuvani. Kirjoittajat kertovatkin että ruuanlaitossa heille olennaista on laadukkaat raaka-aineet, jolloin hyvää tulee konstailemattakin. Kokkaamisen vaikeusasteet on merkitty joka reseptin kohdalle kolmiportaisen asteikon mukaan ja reseptin parhaat sesongitkin on präntätty esille. Villiyrttejäkin kirjasta löytyy, mikä on minulle aina iloinen asia. 

Lukiessani "Vihreä pöytä"-keittokirjaa opin monenlaisia niksejä ruuanlaiton saralta. Ennen en tiennyt että kukkakaalin lehtiäkin voi syödä tai että tomaatin hapokkuus voi estää papuja kypsenemästä, joten pavut kannattaa lisätä tomaattisiin keitoksiin valmiiksi kypsennettyinä. Opin myös että c-vitamiini säilyy pakastetuissa tuotteissa parhaiten nopeiten sulattamalla. 

Vihreä pöytä-kirja antaa myös monia hävikin vähentämisvinkkejä. Palsternakka kehoitetaan pesemään puhtaaksi ja kuoritut kuoret paahtamaan vaikka sipseiksi. Punajuuren naatit kehotetaan nauttimaan vaikka muhennoksena tai niistä voi tehdä yrttikastikkeen punajuurilasagneen. Edellisen päivän perunamuussi saa uuden elämän perunarieskoissa. 
Liisa Valosen valokuvat ovat kirjassa oikein onnistuneita. Ne saavat reseptien kokkailun näyttämään helpolta ja houkuttelevat kokeilemaan. Kuten kuvasta näkyy, tarralapuilla on merkitty todella monta houkuttelevaa reseptiä muistiin. Mielenkiintoisin ohjeistus minulle on mallaskuoressa kypsennetty palsternakka. Syksyllä kokeiluun menee ainakin tatti-omenasalaatti ja tattipihvit. Jostain on saatava maistille kirjassa kehuttua Mayan Twilight-perunaa. 
Eilen tein salaatin vahvasti kirjan ohjeistuksiin nojaten.  Salaattipohja tehtiin kirjan reseptin mukaan, joskaan kaupan retiiseissä ei ollut naatteja joita olisin voinut hyödyntää eikä krassimme vielä kuki. Kuten salaatin ohessa luvattiin, köynnöskrassin lehdet yhdistettynä retiisiin toi sukulaismaut hienosti esiin. Kirpsakka salaatti tukevoitettiin omasta ideastani leipäjuustolla. Osan juustopaloista paneroin ja friteerasin, osan jätin nautittavaksi sellaisenaan. Kirjasta opin edelleen, että kesäkurpitsasta voi käyttää myös lehdet. Kesäkurpitsanlehtiä siis friteerattiin salaatin ylle. Kokonaisuus maistui meille oikein hyvin ja oli perussalaattia näyttävämmän näköinenkin!

KRASSI-RETIISISALAATTI

1 l köynnöskrassin lehtiä ja kukkia
12 retiisiä lehtineen
4 rkl oliiviöljyä
1 rkl vaaleaa balsamicoa tai sitruunamehua
puhdistamatonta merisuolaa
mustapippuria

Pilko krassinlehdet ja revi kukat. Pilko retiisinlehdet, viipaloi retiisi.
Sekoita kulhossa öljy, balsamico tai sitruunamehu ja lehdet. Lisää suola ja mustapippuri. Tarjoile. 




Kokeilin tehdä myös kirjan "raparperia, kauraa ja inkivääriä"-ohjeen. Vaihdoin kylläkin tuoreen inkiväärin kuivattuihin mesiangervon kukkiin. Yritin tehdä herkun grillissä kauniin kesäillan kunniaksi, mutta kokemattomana grillin käyttäjänä (astuin siis mieheni valtakuntaan) homma ei pelittänyt ihan toivotusti varsinkaan raparperien karamellisoinnin kohdalla. Lautaselle saatiin kuitenkin lopulta maistuva jälkiruoka vaniljajäätelön kanssa nautittavaksi. 

Veikkaanpa että tästä kirjasta on meille vielä paljon iloa ja inspiraatiota!

Kirja on saatu arvostelukappaleena.

3 kommenttia:

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Meillä on vähän sama juttu kasvisruokien kanssa, että inspiraatiota kaipaillaan uusiin kokeiluihin.
Meillä tuosta kirjasta valikoitui ensimmäiseksi kokeiltavaksi naurispasta. Siitä ei paljon resepti enää yksinkertaisemmaksi pääse, mutta voi, että oli hyvää... Kelpasi lapsillekin niin, että pyysivät lisää!

Minna Ahvenainen kirjoitti...

Kuulostaa oivalta opukselta. Täytyy käydä tutustumassa kirjakaupassa.

Merituuli kirjoitti...

Minna: Oliko se kaskinauriista? Kiitos suosituksesta, pitääkin testata!

Minna A: Tutustu ihmeessä! Varmasti käyttöön tuleva kirja, joko reseptien tai ideoiden muodossa.

Blog Widget by LinkWithin