sunnuntai 11. elokuuta 2013

Jalluinen omenastruudeli jalluvaniljakastikkeella

Saimme tuossa alkukesästä naapurilta ison pinon vanhoja Viini-lehtiä. Jukka kahlasi niitä läpi mökillä suurella mielenkiinnolla ja merkitsi monta reseptiä kokeilun alle. Kiitos siis vielä kovasti runsasreseptisistä lehdistä Jani!

Alex Nurmen omenastruudelin ohjeen Jukka äkkäsi vuoden 2013 numerosta 2. Huomio kiinnittyi omenasesongin alla siihen, että ohjeeseen lorautettiin mukavasti XO-konjakkia. Jukka halusi ohjata reseptiä kuitenkin rokimpaan suuntaan vaihtamalla pehmeän konjakin luonteikkaaseen YHDEN tähden Jalluun eli Jaloviinaan.
Omenat saatiin omasta pikkaraisesta puusta. Lajike on kovasti pehmeä. Sitruunaomenapuumme ei tänäkään vuonna tuottanut satoa. Naapurimme tosin valisti meitä että olemme leikanneet puumme ihan päin mäntyä, jolloin puut kasvattavat oksiaan hedelmien sijaan. Hän lupasi ystävällisesti auttaa meitä seuraavan leikkuuajankohdan ollessa ajankohtaista. 

Omenastruudeli oli yllättävän helppo tehdä. Vaniljakastike jäi aika löysäksi, koska Jukka ei uskaltanut keittää kananmunan keltuaisia kauhean kauaa kokkaroitumisen pelossa. 

Jalluomenastruudeli oli makeudessaan oikein hyvää! Jallu maistui kokonaisuudessa selkeästi. Pelleilimmekin että koko baakkelssin syötyään tuskin pystyisi enää kunnolla sanomaan "struudeli". 

JALLUSTRUUDELI

TAIKINA
2 dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
1 tl sokeria
0,75 dl haaleaa vettä
25 g voita sulatettuna

Sekoita aineet ja vaivaa kunnes taikinaan tulee sitkoa. Anna levätä 30 minuuttia. Kauli ohueksi, suorakaiteen muotoiseksi levyksi leivinpaperin päällä.

TÄYTE
5 kuorittua omenaa
1 dl rusinoita
2 rkl sokeria
1 rkl kanelia
1 tl kardemummaa
8 cl Jaloviinaa eli Jallua
pinnalle 1 dl mantelilastuja

Leikkaa omenat siivuiksi. Sekoita rusinoiden, mausteiden ja Jallun kanssa. Anna maustua 30 minuuttia. Sekoita. 
Levitä seos kaulitun taikinan päälle tasaisesti, jättäen kuitenkin toiselle pitkälle reunalle hiukan taikinaa näkyviin, jotta täyte ei puristu ulos. Ripottele päälle mantelilastut. Kääri taikina rullalle kääretortun tapaan. Käännä rulla niin että taikinareuna jää käärön alle, leivinpaperia vasten. Voitele voisulalla. 
Paista 225 asteessa noin puoli tuntia. 

JALLUVANILJAKASTIKE

3 dl täysmaitoa
4 cl Jaloviinaa 
1 dl sokeria
4 kananmunan keltuaista
1 vaniljatanko halkaistuna
2 tl perunajauhoja

Sekoita aineet kattilassa. Kuumenna, mutta älä keitä, jotta kananmunat eivät kokkaroidu. Kun kastike sakenee, nosta se liedeltä ja jäähdytä kylmäksi. 

15 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Nami,mikä onkaan parempaa kuin joku omenanainen leivonnainen:) Jallusta sen sijaan mulla on hieman epämiellyttäviä muistoja ,sillä nuorempana yksi ihminen väänsi nimeni Jalluksi ja kiusasi minua kutsumalla minua siksi,joten tuollainen assosiaatio Jallusta;D

Merituuli kirjoitti...

Äh, tuollaiset nimittelyt on inhottavia. Minä odotin ihan toisenlaista muistoa ylenjuonnin seurauksena...toki sekin olisi ollut ällöä.

tämä leivonnainen sen sijaan ei ole ällö, vaan ihana.

Sofia kirjoitti...

Struudelia en ole ikinä tehnyt tai edes syönyt.
Muistan, kun kuulin sanan ensimmäisen kerran. Se oli Tarantinon Kunniattomat Paskiaiset-leffassa ja ajattelin koko loppuelokuvan ajan 'tollasia struudeleita pitäis varmaan joskus tehä' :D

Merituuli kirjoitti...

Mäkin taisin syödä ekaa kertaa. Jukka söi tätä vasta Wienin raflassa ja tykkäsi. Se oli niin fiini paikka että käyttivät varmaan jotain muuta kuin jallua :).

Campasimpukka kirjoitti...

Ai, ihana! Minullekin tuli Kunniattomat paskiaiset mieleen :D En ole itse tehnyt struudelia koskaan ja osaan uskoa, että kunnolla jallulla holvatun leivonnaisen nimen sanominen ei enää onnistu!

Merituuli kirjoitti...

Ja miten mulla ei tullu? Missä vaiheessa leffaa siinä syödään struudelia?
"Struudeli strategy." hah haa!

Campasimpukka kirjoitti...

Minusta se elokuvateatterin vaalea omistajatar joutui sen karmean pelottavan natsin kanssa ravintolaan ja oli pakko syödä jälkkäri kans :D

Merituuli kirjoitti...

Tätä en kyllä muista, vaikka moni kaamea kohtaus siitä hienosta leffasta on painunut varmasti iäksi muistiin.

herkkujajaneulehuveja kirjoitti...

Nam! Hyvältä kuulostaa. Täytyy ottaa tämä kokeiluun, kun syksyn omena-aika koittaa!

Merituuli kirjoitti...

Meillä tuo omena-aika ainakin on jo käsillä, mutta se tietty riippuu lajikkeesta.

Jonna kirjoitti...

Tai ainakin jalluomenastruudelin sanominen on tuon annoksen jälkeen jo ylivoimainen ponnistus. Siihen on lorahtanut jallua loraus poikineen!

Merituuli kirjoitti...

Ja näin oli hyvä :)

Anonyymi kirjoitti...

Täytteessä mainitaan, että 1 rkl kardemummaa ja sit vielä 1 tl??? Ei kai oikeesti ihan niin paljoa?

Anonyymi kirjoitti...

Eiku siis kanelia

Jukka kirjoitti...

Hyvä huomio Anonyymi. 1 rkl kanelia on oikein. Ruokalusikallinen kuullostaa paljolta, mutta yllättävästi se sekoittuu muiden raaka-aineiden kanssa ja levittyy hyvin omenoille. Voihan sitä laittaa toki vähemmänkin, jos ei välitä kanelisuudesta.

Blog Widget by LinkWithin