maanantai 21. lokakuuta 2013

Maailman paras italialainen ravintola: Osteria Francescana

  
Kolme Michelin tähteä ja San Pellegrino listalla maailman kolmantenaOsteria Francescana, Modena, Italia. 

Saadessamme tiedon pöydän varmistumisesta elokuun loppupuolella olimme sanalla sanoen aika innoissamme. Taisin ilmoittaa asiasta melkein kaikille tutuille, vaikka h-hetkeen oli kaksi kuukautta aikaa. Toisaalta olimme yllättyneitä että näin huippuravintolaan sai pöydän niinkin lyhyellä varoajalla. 

Osteria Francescanan keittiö edustaa modernia italialaista keittiötä. Huippukokki Massimo Bottura kuvailee keittiötään hyvin sanoilla "Traditional seen from ten miles away". 

Massimo Botturan luotsaamassa ravintolassa on mahdollisuus valita annoksia ala carte listalta tai ottaa joku kolmesta maistelumenusta. Me päädyimme ottamaan laajimman mennuun, sensations, koska olihan tämä varmasti ainutkertainen kokemus meille. Halusimme myös ammattilaisten valmiiksi valitseman juomamenun, joka sisälsi viinien lisäksi myös esimerkiksi olutta. 

Pönöttävä tunnelma tarjoilijapaljouksineen, vessaansaattamisineen ja noustua tuolin pyyhkimisineen laantui onneksi alun jälkeen mukavaksi kokemukseksi. Tarjoilijoilta irtosi jopa hymyjä ja rupattelua lautasten välillä. 
Nutrition is not mathematical. 
It's emotional. 

Tähän ajatukseen ihastuin kovasti Osteria Francescanan nettisivuilla. Mutta sitten jo itse ruokailuun. Pahoittelen paljoa englanninkielen viljelyä, mutta onnettomat kielenkääntöyritykseni latistivat niin paljon nimiä etten siihen lopulta kyennyt. 
The key to Italy: Macaroon with oysters
and macaroon with anchovies, served
with Almond “granita” with capers,
coffee cream and bergamot
Baccalà Mare Nostrum

Kalassa oli upea rakenne, jota vahva tomaatti ja sitruunainen kastike kapriksineen täydensivät. 

How to burn a sardine in three days

Risotto where the river meets the sea

Ja missä heijastukset ovat sydämen muotoisia. Yllättävän mieto esitys, odotimme enemmän. 
An eel swimming up the Po river 

Ankerias vei kovasti mietteet Tokioon. Vihreästä omenasta tehty kastike ihastutti kalan kanssa.
Ankeriaan kanssa juotiin oikein hyvin makuihin sointuvaa olutta, Beltainen olutta savuisella pähkinällä ja katajanmarjoilla. Olutta on valmistettu kuulemma erittäin pieni erä. 
Tribute to Normandy

Osterinkuoresta tarjoiltu lammas ja vihreästä omenasta tehty granite huuhdottiin alas Boronin akvaviitilla (distilled gentian). Yksinään juoma oli hurjan tymäkkä jo tuoksultaan, mutta yhdistettynä ruokaan sai tosiaan aikaan luvatun elämyksen metsässä kävelystä. Sorapintainen tie ja vuoripuro olivat selvästi läsnä. 
Think Green

Vihreät edustivat vuoristolehmien ruokaa ja nestemäinen parmesaani taas sitä mitä me voimme lehmiltä saada. Tämän ruuan seuraksi akvaviitin joukkoon kaadettiin vettä, jolloin alkoholi jäi vain raikkaudeksi lasiin, tymäkkyys hävisi kokonaan. 
 Snails under the grapevine

Etanat todella nauttivat vihreydestä ja punajuurikastikkeesta. Tässä kohtaa tapahtui todella odottaman asia, sillä etukäteen ilmoitetulle punajuuriallergikolle tuotiin sama annos kuin minulle. Asia kyllä korjattiin syvien pahoitteluiden kera, mutta tunnelma viileni hetkeksi tarjoilijoiden puolelta selkeästi. Kai tämä moka harmitti. 
 Ravioli with leeks, foie gras and truffles

Upean syviä makuja. Tryffelit hienosti esillä "tikkuina". 
 Hunting the pigeon

Kyyhkyä punajuurikastikkeella ja piparjuurta. Nyt allerginen Jukka sai heti oikeanmoisen lautasen, jolla kastikkeena oli punaviinikastike. 
 A thousand layers of leaves

 Suklaisen makuiset vaan ei näköiset lehdet olivat suutuntumaltaan upeita.
Oops! I dropped the lemon pie

Lautanen ja "pudonnut" sitruunapiirakka yhdessä muodostivat upean visuaalisen kokonaisuuden. Maku oli raikas. 
Lopuksi eteemme nostettiin vielä ihana valikoima pieniä makeita. 
 
Ilta maksoi meidän mittakaavassamme huimasti, 650 euroa. 
Upeana elämyksenä se oli kuitenkin kaiken sen arvoinen. 

Kokemusta piti sulatella kävelemällä pitkin tunnelmallisia Modenan katuja. 

Myös seuraavien tiedän käyneen Osteria Francescanassa:

  • Cacio e Pepe-blogista löytyy ruokien nimet italiaksi ja muutenkin tarpkempaa luonnehdintaa, suomeksi 
  • Pieni keittiö Kontulassa-blogi kertoo sujuvasti Massimo Botturan ja Osteria Francescanan taustoista ja ansioitumisesta
  • Campasimpukka on käynyt ravintolassa vain vajaa kuukausi sitten viihtyen hänkin. Mutta mitä tapahtui ennen ravintolaa?

20 kommenttia:

Ankerias Vipunen kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ankerias Vipunen kirjoitti...

Aloin kanssa heti tuon ankeriaan nähtyäni miettimään Tokiota :-)

Aivan huikean näköisiä annoksia. En osaa kuvitella ruokaa, joka tuntuu metsässä kävelyltä. Tribuuttia Normandialle on jotenkin todella kiehtovan oloinen annos.

Anna kirjoitti...

Tapahtuiko se "tuolin pyyhkiminen noustua" siellä vessassa vai ravintolasalissa? (niin huono, mutta oli ihan pakko ;)
Tänne pääsyä olen toivonut niiiiin pitkään. Ihan uskomattomia annoksia! On teillä ollut ihana reissu.

Nelle kirjoitti...

Oi joo, tuonne olisi ihana päästä. Niih. (huoh) :)

Nanna kirjoitti...

Huh,huh, ihan menee sekaisin jo Pelkästä kuvien katselusta ja tekstin lukemisesta. En kyllä usko, että tälläisen pläjäyksen jälkeen muistitte edes pussailla!

Jukka kirjoitti...

Ankerias: Se pinta oli samalla lailla ihanan tahmainen kuin niissä Tokion unageissa.

Sitä on myös hyvin vaikea kuvailla. Siis ruokaa joku tuntuu siltä. Jotkut asiat vaan pitää kokea. En muutenkaan lähtenyt kauheasti selittelemään näitä annoksia, sillä se vaan ei mielestäni toimi :).

Anna: hah haa! Kyllä se tapahtui joka välissä. Ja joka välissä tuotiin myös uusi lautasliina, johon ei koskettu käsin vaan ne aseteltiin sellaisilla kauniilla otttimilla. Kerran Jukka pääsi livahtamaan vessaan ilman saattuetta - mahtoi niitä potuttaa että mihin se mies on hävinnyt ;).

Nelle: Jollain Italian keikalla vaan. Olen varma että nauttisit.

Nanna: Tuon kaiken jälkeen oli vähän typertynyt olot, mutta kyllä me silti "muistettiin" pussailla :D.

Jukka kirjoitti...

Ja tuo edellinen kommentti Merituuli suulla mutta Jukan tunnuksilla.

Campasimpukka kirjoitti...

Nyt kun omasta kokemuksesta alkaa olla kolme viikkoa, tuntuu että ajatukset alkavat jäsentyä päässä. Hienoa, että siihen valitsemaannekin menuun kuului se sitruunajälkkäri! Eikä teillä näyttänyt olleen sitä annosta, mistä minä vieläkin epäröin mitä tykkäsin :)

Andalusiana kirjoitti...

kuulostaa kyllä aika lailla once in a lifetime-elämykseltä! mahtava raportti!

Katja kirjoitti...

Jänniä annoksia. Varmasti mielenkiintoinen elämys.:)

Milma kirjoitti...

Oi, tuo menu vaikuttaa mahtavalta ! Nyt vähän kaduttaa ettei otettu sitä mutta arvelin että en jaksaisi syödä noin paljoa :D

Mua häiritsi jopa sen verran se vessaan saattaminen ja muu härdelli sen ympärillä etten halunnut mennä vaikka loppuakohden olisi ehkä ollut tarve. Jurnu Suomalainen kun ei halunnut sitä sirkusta eikä vaivata tarjoilijoita :D

Kiva kuitenkin että sain lukea siitä täältä .

Minna Ahvenainen kirjoitti...

kuulostaa ikimuistoiselta kokemukselta ja varmasti jokaisen euron arvoista.

Milma kirjoitti...

Niin, kirjoitimpa hassussa järjestyksessä ton aiemman kommentin. Oli siis kiva lukea tuosta menusta täältä, ei vessa saattueesta :D

Jael kirjoitti...

Mikä huikea kokemus.Ja tuo rikki mennyt omenapiirakka/lautanen,aika hauska!

Jael kirjoitti...

Tuo vessaan saattelu tuli tutuksi myös Caracaksessa ,yhdessä ravintolassa,eikä se edes ollut mikään luksusravintola.Oli aika hämmentävä kokemus ensin,mutta siihenkin vähitellen tottui(kävimme siellä joitakin kertoja syömässä)

Merituuli kirjoitti...

Campa: Siitä piirakasta olin kovasti tyytyväinen itsekin.

Etanat ja punajuuri olivat ehkä hienoin, uusi makupari minulle. Meihin molempiin teki suuren vaikutuksen akvaviitin kanssa tarjoiltu lammas ja granite.

Andalusiana: Juu tuskin tulee ihan lähiaikoina toista vastaavaa :).

Katja jänniäpä hyvinkin. Sekä visuaalisesti että maultaan.

Milma: Itse asiassa ehdin jo ajatella että miten niin vessakäynnistä on mukava lukea :D!

Menun jaksoi syödä ihan ok ja juomapuolikin oli ihan passeli (kun annoin osan akvaviitista Jukalle).

Minna kyllä oli. Voimme lämpimästi suositella!

Jael: Juu, sitruunapiirakka oli upea! Jännää tosiaan tuo vessaan saattaminen - kai siihenkin tottuisi tosiaan jos usein tuommoisissa vierailisi ;). Silti aika turhaa pokkurointia minun mielestäni.

Elisa Rocchi kirjoitti...

Tämäpä olikin jäänyt mulla kommentoimatta. Kiitos maininnasta!

Mielenkiintoista nähdä tuo sama, meidänkin syömämme menu puolisen vuotta myöhemmin ja käydä uusiksi läpi noita ruokamuistoja. Hauska huomata, että ainoa ns. käsittämätön, meillä jälkkäreissä ollut Camouflage-annos "jänismetsällä" (erittäin haastavan makuinen, jopa aika vastenmielinen annos) oli ilmeisesti poistettu kokonaan.

Vaikka meidänkin(kin) käyntimme oli aivan ikimuistoinen, täytyy mun hiukka vetää kotiinpäin ja sanoa, että Roomassa ja eteläisemmässä Italiassa on meillä semmoisia tähtikokemuksia, jotka toistaisin paljon mielummin ja vaikka heti. Että tervetuloa vaan tännekin suuntaan ;)

Merituuli kirjoitti...

Mitä Elisa suosittelisit eniten, tähdillä tai ilman? Voip meinaten olla että jo ensi kesänä olemme taas sillä suunnalla.

Elisa Rocchi kirjoitti...

No tietysti Roomasta ei voi olla suosittelematta kaupungin ainoaa kolmen tähden paikkaa, La Pergolaa. Meillä oli siellä ihan uskomattoman hieno ilta ja palaisin kyllä ihan milloin vaan sinne. http://casarocchi.blogspot.it/2012/07/la-pergola.html
Kohtuullisemman hintainen, mutta tosi kiinnostava on Roy Caceresin Metamorfosi ravintola myöskin. http://casarocchi.blogspot.it/2013/02/ristorante-metamorfosi.html
Ruokavinkkejä Roomaan on tietty muutenkin aika runsaasti ja mielelläni niitä jaan jos tänne tuutte.

Pakko tietysti mainita myöskin Il Reale (chef Niko Romito) jossa käytiin viime syksynä Abruzzossa. Se nimittäin sai tänään kolmannen tähtensä, ihan ansaitusti.

Merituuli kirjoitti...

Kiitos Elisa. Otetaan siis suhun yhteyttä blogisi lukemisen lisäksi jos näin käy.

Blog Widget by LinkWithin