sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Midhill brunssi

 
Midhill on tähtikokkina tunnetun Hans Välimäen ja vaimonsa Marian ravintola Helsingin ydinkeskustassa, Citykäytävällä. Saimme kutsun sinne brunssille ja olimme kovasti iloisia kun saimme saapua paikalle koko perheenä. 
  
Pidimme koko sakki kovasti ronskista, kierrätystäkin hyödyntävästä sisustuksesta. Sen ovat paikkaan luoneet yhdessä Martina Rosenqvist ja Vera Öller. Menun rento kieli, tarjoilijoiden hymyt ja paikan ulkoasu loivat yhdessä puitteet rennolle aamupäivälle, jollainen kaksituntisemme ravintolassa lopulta olikin. 

Midhillin brunssilla kaikki ruuat tilataan keittiöstä, minkäänmoista noutopöytää ei ole. Tarjoilijan pienellä yllytyksellä tilasimme sitä, tätä ja tuota, sillä listalta löytyi todella paljon houkuttelevia vaihtoehtoja. Annoskoot olivat yllättävänkin suuret. 

Alkucavat nautittuamme siirryimme alkoholittomiin juomiin, vaikka paikasta olisi saanut mielenkiintoisen kuuloisia drinkkejäkin. Olimme sentään liikkeellä muksujen kanssa ja autolla. French press-tyyliin tarjoiltu luomukahvi Mountain High maistui molemmille. Mehuvalikoima oli tavallista laajempi, mistä muksumme ilahtuivat kovasti. Veriappelsiinimehu oli tytön mielestä yhtä hyvää kuin kesällä Sisiliassa ja poikamme tykkäsi mansikkamehustaan. 

Muksut tilasivat suolapalaksi valtavan suuriksi osoittautuneet Croque madam-leivät ranskiksilla. Lapset eivät lämmenneet kinkkuleipien sinappisuudelle, mutta muuten juustoiset leivät maistuivat, samoin ranskalaiset.
Me söimme Jukan kanssa kaikenmoista puoliksi, myös tämän "Double meat burgerin". Tuhti hampurilainen sisälsi mediumiksi paistetun jauhelihapihvin lisäksi häränhäntää ja luuydintä sekä kananmunaa, kurkkua, salattia ja tomaattia. Juuston sai valita kolmesta eri vaihtoehdosta, joista me halusimme vuoden ikäisen cheddarin. Hyvää oli! Burgerpihvien liha jauhetaan kuulemma Midhillissä itse Tammisen toimittamasta Black Angus-rotukarjan lihasta. 
Tarjoilija suositteli meille raikasteeksi "smashed" salaattia, joka olikin oikein passeli juttu. Kurkku ja vesimelonit toimivat hyvin kaiken tuhtiuden keskellä. 
Päivän ehdottomasti ylistettävin setti on tämä lautasellinen. Se sisältää maa-artisokkaa, luomumunaa ja sieniä. "Local mushrooms" meinasi nyt herkkusieniä, mutta vannoimme kotona kokeilevamme tätä juttua metsäsienillä, vaikkapa lampaankäävällä. 
Tryffeliranskikset olivat vinkeän hyvän makuiset. Maistamaan rohkaistunut poitsumme totesi nauruttavasti: "Ajatella et mä tykkään sellasesta ruuasta jossa maistuu sieni."
Tyttäremme kysyi minttu-suklaapirtelöä pelkästään suklaisena ja sen myös sai. Pikkunainen oli kovasti tyytyväinen pillittäessään juomaansa.
"French toast" tarjottiin klassisesti pekonin ja vaahterasiirapin kera. Annos jakoi mielipiteitä, mutta minä pidin. Paistetuista leivistä puuttui tosin rapsakka pinta kokonaan. 
  
Makeapalana maistui myös "keksitaikina ja m&m"-pirtelö. Me jätkän kanssa tykättiin myös pannarista banaanilla ja marjoilla. 

Varsinaisia jälkiruokia emme tilanneet lainkaan. Ei MIL-LÄÄN enää kyennyt. 

Runsas settimme olisi maksanut 129 euroa plus cava-lasit. Tällä kertaa kaiken tarjosi Midhill. Hinta oli mielestämme ihan kohdallaan näin kookkaasta ja pääosin tosi hyvästä kokonaisuudesta. Midhillistä saa brunssia myös lauantaisin, mistä iso plussa. Brunssien pitäisi olla ohjelmallisia, mutta ainakin tänään esiintyvä artisti saapui vasta kahden aikoihin meidän jo lähtiessä. 

Paikkaa voi lämpimästi suositella esimerkiksi krapulan paikkaamiseen ja rentoon brunsseiluun kun haluaa jotakin tuhtia. Voisimme hyvin mennä Midhilliin uudestaankin, sillä viihdyimme mainiosti pari tuntia maistellen ja rupatellen. Poikamme totesi paikasta että "10 +, kerrankin".  
  
Vatsat pinkarallaan suuntasimme Espooseen leffaan, jossa piti kuitenkin olla mutusteltavaa. Lapset ottivat kotoa mukaan tuotenäytekarkkeja ja kaupasta halusivat ostaa keralle myös tomaatteja. Perus. Jukka keksi loistoidean mukeista, kun mutusteltavat piti jakaa rapistusvapaisiin rasioihin. Mukit mahtuivat myös penkin viereiseen telineeseen. 

Loistava sunnuntai loistoseurassa. 
Tällaisia lisää!

8 kommenttia:

  1. musta ton paikan taso on laskenut kokoajan, joka kerta on ollut heikompi ja heikompi.. tryffeliranskalaisen tryffeli maistui viimeisimmällä kerralla lähinnä suoraan natriumglutamaattipurkista kaadetulta.. sääli, tahtoisin Putten hyvien pitsojen lisäksi myös hyviä burgereita

    VastaaPoista
  2. Muistelinkin että et ollut tykännyt. Meillä nyt ei ole vertailukohtaa entiseen kun oli vasta eka kerta.

    Me kyllä tykättiin kokonaisuudesta kovastikin. Oli koko ajan sellainen mukava fiilis, eikä se voinut johtua vain siitä cavasta ;).

    VastaaPoista
  3. Mä oikein odotin tätä postausta, kun hoksasin, että olitte menossa.
    Maa-aetisokka+sienet on varmasti hyvää tässäkin muodossa, tein juuri viime viikolla ruokaa kantarelleista jamaa-artisokasta, postaan kun ehdin, mutta oli hyvää.

    VastaaPoista
  4. Taas mä kirjoitan kun olisin itsekkin ottanut useamman lasin cavaa. Sori! :)

    VastaaPoista
  5. Mun kirjotukset on kans usein sen olosia että olisin juonut pullollisen jotain alkomahoolipitoista - joten ei haittaa!

    Me ollaan tehty joskus sormisyötäviä rapsakasta, raa'asta maa-artisokasta (jääpalalillutetusta) ja sienitahnasta. Ne oli kans hyviä.

    Mielenkiinnolla tullaan taas kurkkimaan kun juttusi eetteriin pamautat.

    VastaaPoista
  6. Tuo sieniannos kuullostaa tosiaan ihanalta! :)

    VastaaPoista
  7. Kolmena kertana käynyt (viimeksi kesällä) ja en ole koskaan oikein ollut tyytyväinen. Ekalla kerralla palvelu oli sanonko mistä ja 5 euron coleslaw oli kaksi suupalaa. Tokalla kerralla hamppari petti ja kolmantena taas palvelu..Mutta mukava kuulla, että teillä oli onnistunut vierailu! Ehkä pitäisi antaa neljäs mahdollisuus :)

    Maa-artisokka ja sienet ovat loisto yhdistelmä. Just tulossa resepti niiden kahden liitosta. Ja vitsit että tekis mieli croque madame-leipää nyt! Nam.

    VastaaPoista
  8. Siiri se oli! Metsäsienillä sen saa varmaan nostettua ihan uusiin sfääreihin.

    Kira: No ompas tympeitä kokemuksia. Meidän mahtisetistä prakasi oikeastaan vain tuo toastien pintarapsakkuus.

    Mielenkiinnolla odotan reseptiäsi. Tänään taas syötiin lampaankääpiä (taidan julkaista reseptin huomenna) ja käytiin metsästä ruuan päälle hakemassa uusia. Raikkaassa ilmassa ja hiljaisuudessa on ihana tallustella.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin