keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Sandlådan

Arki tuntuu paljon kevyemmältä kun sen kevittää. Meillä kevitys meinaa usein ystävien tapaamisia ja/tai hyvää ruokaa. Tämän viikon tiistaina kevitys toteutui lastenvahdin myötä oikein ravintolassa, kaksin.

Nautintopaikaksemme valikoitui enää vuoden vaihteeseen auki oleva Sandlådan. Paikka on nuorten kokkien, Toni Toivasen ja Eric Rädyn ponnistus entisen Chez Dominiquen tiloissa. Dompassa nuoret miehet ovat työskennelleetkin aikoinaan Hans Välimäen opissa. 

Leikittelevän Hiekkalaatikko-teeman myötä odotin todella vapaamuotoista ja rentoa ravintolaa, mutta osa Chez Dominiquen jäykkyydestä oli kyllä tallella. Menuista valitsimme viisi ruokalajia sisältävän, kun muina vaihtoehtoina olisi ollut 3, kaikki tai ala carte-lista. 
Ilta alkoi hauskasti rytätyllä lonkkutölkillä ja ginisorbetilla Toni Toivasen tarjoilemana. Hymyssäsuin mies totesi, että on ollut kova homma juoda tarpeeksi tölkki-"astioita" ravintolaan.  Samalla pöytään nostettiin myös tacot paahdetulla munakoisolla ja avokadolla. 

Hanhenmaksaa ja kanaa sisälleen kätkenyt "dumpling" oli itsekseenkin hyvä, mutta upean syvänmakuisen kanaliemen siivittämän aivan loistava. Yksin näitä olisi voinut syödä ämpärillisen!
Varsinaisen menun aloittaneessa hedelmäisessä salattissa oli mm. päärynää, varsiselleriä ja viinirypäleitä ihanan raikkaalla tavalla. Pohjalla ravintolassa tehtyä tuorejuustoa. 
"Calamari & Pulpo" sisälsi juuri oikeankypsyistä mustekalaa mielenkiintoisesti anjoviksella höystettynä. Matkassa mukana myös daikonia. 
 Turskan pehmeän tiivis rakenne sai ihastelua osakseen, samoin poltettu purjo. 
Sian kieli pääruokana oli rohkea valinta ja meille todella mieluinen. Kielen rakenne oli pitkän hauduttelun ansiosta silkkisen pehmeä. Intoilimme jo uusista kielikotikokeiluista, mutta reseptiä tai tarkempaa ohjeistusta ei kyselyistä huolimatta irronnut. Paahdetut seesaminsiemenet olivat juuri oikeassa paikassa kielen kanssa tarjoiltuna! Lehtikaalista ja chilistä tehty lisuke oli todella ärhäkkä, mikä ilahdutti erityisesti Jukkaa. Ei ihmekään että sommelier Niina Koiranen tuumasi annoksen olleen viinille hieman haasteellinen. 
 Jälkiruuaksi oli marenkia, mustaherukkaa, kaurakeksin muruja ja palsternakkakinuskia.

Koko ilta oli oikein nautinnollinen ja piristävä. Kaikki annokset olivat hurjan onnistuneita, yhtään notkahdusta ei tullut. Loppulasku oli 232 euroa sisältäen siis kaksi viiden ruokalajin menua (á 89 euroa), 3 lasia viiniä (á 14 euroa) ja vettä (á 7 euroa). Suosittelemme lämpimästi!
Kahden lapsen äitinä tämä hiekkalaatikkovaatetus kauhistuttaa.
 

14 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

kielikotikokeilut *pyrskisthihihi*

mutta jos tosissaan ollaan niin voi jöses miten hyvännäköstä settiä. mä vaan vähän luulen ettei budjetti enää riitä tänä vuonna moiseen, mutta eiköhän näistä kundeista kuulla vielä. varsinkin tuo calmari-annos ihastuttaa - eikä lautanen pahenna lainkaan asiaa :)

Hanna kirjoitti...

ääh ja siis: PALSTERNAKKAKINUSKIA? sano ny et oli sairaan hyvää?

Merituuli kirjoitti...

Palsternakkakinuski oli tosi hyvää ja erityisen makuista, mutta en ikinä olisi osannut sanoa mikä sen maun tekee.

Kun kyselimme jatkosta, tarjoilijoiden hymyjen rivien välistä luimme että jotain on tulossa. Ihan varmasti!

Andalusiana kirjoitti...

voi ihanuus. voipi myös olla että täälläkin loppuvuoden budjettiriihessä joudutaan tuosta tinkimään mutta aivan ihanalta kuulostaa ja näyttää!!!

Anonyymi kirjoitti...

Unohditte mainita, että vesi maksaa 7 euroa.

Merituuli kirjoitti...

Andalusiana: Eikö! Täytyy toivoa että homma saa jatkoa jossain muodossa.

Anonyymi: Kyllä se tuolla tekstissä lukee, jälkiruokakuvan jälkeen.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hienoista ruokakuvista. Mekin kävimme syömässä all-in menun ja täytyy sanoa että mukavasti toi veden kielelle taas kuvien kautta.

Näyttää olleen verrattain hiljainen ilta? Toivotaan, että homma pyörii ja pääsevät vähintään omilleen. Mielestäni tuollaista ruokaa ei juuri Suomessa ole tarjolla ollut ja varsinkin kalan ja possun osalta Aasia-twist oli loistava!

Jos tämä kokoonpano jatkaa vuodenvaihteen jälkeen, pieniä muutoksia olisi hyvä miettiä konseptiin.

Me olimme nimittäin hitusen tyytymättömiä palveluun (mikä johtui vain ja ainoastaan vertailukohdasta Domppaan mikä ei ole täysin epäreilua). Kun kaikista palvelun elementeistä on tottunut Dompassa maksamaan ylihintaisten vesien, viinien ja kahvien kautta, täällä sillä lisällä ei saanut sitä mitä ennen. Salihenkilökunta oli Niina Koirasta lukuunottamatta hyvin kokematonta ja henkilökuntaa oli muutenkin tosi vähän. Henkilökunnan kokemattomuudesta johtuen me saimme muuten kielen valmistusohjeen. 60 tuntia, 65 astetta, sous vide.

Hieno Blogi!

Merituuli kirjoitti...

Ano: Lämmin kiitos perusteellisesta kommentista. Löytyikö annoksista suosikkia?

Jos kerran söitte koko menun, sitten sinä osaatkin kertoa - mitä siinä muoviämpäri annoksessa on?

Itse asiassa paikassa oli mukava hyörinä, sillä melkein kaikki pöydät taisivat täyttyä ruokailumme aikana. Me vain olemme usein tosi aikaisin liikkeellä, nytkin klo 18 alkaen.

Meillä palvelu pelasi koko illan. Olin tosi tyytyväinen siitä, että Dompan ylipönöttävyys oli poissa, vaikkakin jotain oli silti tallella, esimerkiksi ne lautasliinataittelut. Veden hinta on kieltämättä kova.

Suurkiitos kielen ohjeesta. Tuskin tulee kuitenkaan kolme päivää tehtyä kotona.

JaninaH kirjoitti...

Hei, Vatsasekaisin Kilinkolin linkitti mulle blogisi, kun satuttiin miehen kanssa olemaan samana iltana hiekkalaatikolla/-ssa! :D

Olen tismalleen samaa mieltä ruoista, oikeastaan taco oli pieni pettymys (en oikein saanut mitään makua irti), mutta ei sekään huono ollut. Onneksi naapuripöydästä huhuiltiin, että kandee syödä se ennen greippisorbettia, koska greippi oli aika tymäkkä, ja niinhän se kyllä olikin.

Olin todella tyytyväinen ruokiin ja rentoon meininkiin. CDssa oli hyviä ruokia, mutta itseäni ahdisti se jäykistely ts. harmitti jotenkin maksaa niistä keikoista, kun en voinut relata koko ruokailun aikana, vaan koko ajan jännitti, että mokaako sitä jotenkin... Hiekkiksellä sen sijaan
pystyi tosiaan huutelemaan naapuripöytiin tuntemattomille ja ruoissa ei kyllä hävinnyt lainkaan. Olisin voinut syödä kulhollisen niitä kanadumplingeja ja kieli oli todella positiivinen ylläri. Myös jälkkäristä tykkäsin tosi paljon, vaikken yleensä makean perään niin ole - palsternakkakinuski ei ollut yhtään ällömakeaa ja se mannapuuro, keksitaikinan palat ym sopivat superhyvin yhteen.

Lasku meillä oli hieman suurempi, kun otettiin juhladinnerin alkuun shampanjat ja vielä ruoan päälle kahvit, mutta hitusen alle 400€ jäi. Ei siis mikään arkidinnerpaikka, mutta sopiva meidän juhlaillalliseemme.

Palvelu oli ehkä joissain kohdin ontuvaa ts. alussa oli vaikea tietää miten ilta käynnistyy ja tuodaanko ruokalistoja tmv, eli vähän enemmän "järjestelmällisyyttä" jäin kaipaamaan. Toisaalta kaikki olivat todella mukavia, tykkäsin rennosta tavasta esitellä ruoat ja myös huumorintajua tyypeillä oli. Ei ylimielisyyden hiventäkään, ainakaan en itse kokenut sellaista, ja ehkä senkin takia jäi kiva fiilis. Ts. ei ollut sellainen olo, että asiakkaana olisi jotenkin häiriöksi. Itse vaihdoin yhden annoksen ruokamieltymyksen vuoksi (eräs raaka-aine) ja ei tullut siitäkään mitään ongelmaa, samoin tilalle saamani kampasimpukka olut-kinkkukastikkeella oli superhyvää. Sitäkin olisin voinut kauhoa lusikalla enemmänkin (suhtauduin hieman epäluuloisesti, koska a)en tykkää oluesta b)en tykkää joulukinkusta :D ).

Merituuli kirjoitti...

Onpa kiva kuulla että teilläkin oli onnistunut ilta!

Tuo alun käynnistyminen on muuten totta. Samaten meille olisi ollut helpompaa saada menu eteen kun tuumailimme.

kampasimpukka olut-kinkkukastikkeella kuulostaa supermielenkiintoiselta. En yhtään osaa makustella miltä se maistuisi.

Meillä lähteminen on aina pienen järjestelyn takana lapsenvahtien ja muun muodossa, joten haluamme mennä ainakin oletusarvolta hyvään paikkaan. Onneksi Hiekkalaatikko ei pettänyt!

JaninaH kirjoitti...

Itse olin netistä katsonut vähän menuja etukäteen, kun pöytävarausta tein, mutta mies pääsi tuonne yllätyksenä eli kun meiltä tultiin kysymään, että jokos ollaan mietitty mitä tilataan niin oli pakko sanoa, että ei hajuakaan, että mitä voitaisiin tilata... Eli tavallaan menua tai vaihtoehtoja ei esitelty missään vaiheessa ennen kuin sanoimme suoraan, että me ei tiedetä yhtään mitä olis tarjolla. :D

Huomasin, että tossa kuvassa näkyy meidän paikat, mut tultiin tunti teidän jälkeen ja mäkin muistelen, että oli kyllä melko täyttä, jos ei jopa ihan täyttä. Itse varasin pöydän jo 3 vkoa etukäteen, ja silloin oli jo eka vaihtoehtopäivä täynnä.

Se kampasimpukka-annos sisälsi muistaakseni myös omenaa, oli kiinnostava ja maistuva kombo! Aloin tietysti miettiä, että oliko se kampasimpukka vai muistanko ihan väärin/sekoitanko toiseen ruokalajiin, mut kyllä se musta oli... Oli siellä seinällä, mut ei nettisivuilla (tai sit en vaan löytänyt).

Ai niin, ne sitruunamacaronsit oli todella hyviä kans, ihanan raikkaita!

Merituuli kirjoitti...

Me taidettiin varata vain viikko etukäteen, mutta meilläkin eka vaihtoehto oli täynnä. Tarjoilija kertoi että enemmänkin tulijoita olisi kuin ravintolaan saadaan mahtumaan. Joten varaus on pakollinen!

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti en antanut kuvaa siitä, että ilta olisi ollut pettymys. Meidän mielestä ruoat olivat huikeita ja uniikkeja. Rakentavassa palautteessa voi todella ylistää ruokaa (Rädyn & Toivasen aikaisempi vastuualue Dompassa) mutta silti osoittaa muutamia kehitysalueita (Rädylle & Toivosalle uusi aluevaltaus Hiekkiksellä). Ehkä hitusen jäi kuva siitä, että on menty vähän liian paljon ruoka edellä. Mikä tietty kavereiden tausta huomioiden on luonnollista.

En jäänyt yhtään kaipaamaan Dompan pönötystä (vaikka ne kokemukset olivatkin Helsingissä ainutlaatuisia). Ehkä enemmänkin mietin, että olisiko koko homma toiminut paremmin jos kokemus olisi ollut kokonaan neutraalissa uudessa ja vähän karheammassa tilassa. Olisiko kokemus ollut vielä huikeampi jos viinit olisivat olleet kiintoisia mutta hinnoiteltu maltillisemmin (14 euroa lasista on kuitenkin aika paljon, varsinkin kun kyseessä ei ainakaan meidän kaadoissa ollut mistään klassikkoviineistä). Jos pidettäisiin kiinni fine dine -konseptista ruoan puolella mutta tuotaisiin kokemusta lähemmäs Luomon ensimmäistä vuotta tai Chef & Sommelieria. Nämä ovat tietty ajatuksia jotka eivät koskeneet niinkään tätä pop-up -vaihetta vaan enemmänkin jatkoa jos kaverit jäävät Helsinkiin.

Sangosta tuli hiekkakakku. Siitä jäi lähinnä mieleen valkosuklainen brownie mikä oli herkkua. Silti tuo marenki-viinirypäle-selleritoffee oli se paraatijälkiruoka.

Muutoin ruokalajeista omaan suuhun parhaiten istui se kieli. Sen lisuke, jossa oli kai savoijinkaalia, inkivääriä, chiliä ja viisimaustetta oli viinille haaste mutta makuaisteille juhlaa.

Pitkä tilitys. Tämä oli kyllä kaikesta huolimatta tämän syksyn ruokateko. Toivotaan että kaverit jatkavat ensi vuonnakin täällä. Ja että toiminta kannattaa.

Merituuli kirjoitti...

Ei minusta se sinun kommenttisi kritiikiltä kuulostanutkaan.

Tuo paikkapohdiskelu on mielenkiintoinen. Nyt kun sanoit asian ääneen, ihan uusi paikka olisi tosiaan voinut olla paras ratkaisu. Luomossa en ole ensimmäisenä vuotena käynyt (muuten kyllä, tykkäsin kovasti!) ja Chef & Sommelier nyt on tunnelmaltaan aika uniikki. Paljolti samaa fiilistä on muuten ASK:ssa ja aika paljon myös SPIS:ssä, oletko käynyt?

Me toivomme myös vilpittömästi että kaverit jatkavat.

Lämmin kiitos kun jaksoit naputella näin pitkälti. Minä rakastan lukijoiden kommentteja ja tätä blogien vastavuoroisuutta!

Blog Widget by LinkWithin