lauantai 11. tammikuuta 2014

Wolkoff


Minun ja lasten joululomaillessa Jukka painoi töitä. Niihin kuului myös yhden yön visiitti Lappeenrantaan, tuohon Suomemme Venäjään. Mies sai loistoidean ja kutsui meidät lasten kanssa matkaan. 

Kun olin kotiäitinä viisi ja puoli vuotta, lähdimme usein miehen työmatkoille mukaan ulkomaita myöten. Se toi kaivattua vaihtelua vaipanvaihtoihin ja arkiruokiin - nautimme menosta kovasti. 

Nytkin Lappeenrannan keikka toi mukavaa erilaisuutta muuten kotona vietettyyn lomaan. Jukan tehdessä töitä me polskimme hotellin altaalla ihmetellen saunassa peflettipäässä istuvaa venäläisrouvaa, kävimme elokuvissa katsomassa dinoja, tallailimme keskustassa, kahvittelimme ja kävimme ravintolassa syömässä. 

Illallispaikaksi valitsin minulle ja muksuille ravintola Wolkoffin. Tiirailin paikan nettisivuja ja tykästyin kekseliäältäkin vaikuttavaan ruokalistaan. Tripadvisorkin tarjosi paljon kehuja ravintolalle. 

Ravintola oli hämmentävän mummolamaisesti sisustettu, varsinkin nyt kun pöydillä oli jouluiset kaitaliinat. Mieleen ei ihan ensimmäisenä tullut fiiniruokainen ravintola, mutta moni pitää tällaista varmasti kodikkaana paikkana. Makuasioita. 

Alkuun otin karitsankieltä kahdella tapaa oliivi-leivällä. Kuva kauniisti koostetusta annoksesta löytyy postauksen alussa. Annoksessa oli kieltä sekä tunnistettavana siivuna, että moussena. Oliivinen leipä oli murusteltu pohjalle. Kokonaisuus oli kauneutensa mittainen maussaankin. Lapset mutustivat alkuun pöytään tuotuja leipiä ja voita kiitellen hyvää makua.
Pääruuaksi lapset saivat ottaa puolikkaan annoksen aikuisten listalta, mistä olin todella tyytyväinen. Lapset päätyivät lopulta samaan kokonaisuuteen. Iberico-porsaan poski maistui muksuille hyvin, mutta kantarelliohra ja timjamikastike oli lapsille turhan vahvan makuisia. Itse nautin niistä suuresti!
Oma pääruokani, paahdettua siikaa, maa-artisokkaa, tilliä ja sitruunaa oli oikein maukas annos. Maut olivat tasapainossa keskenään ja kalojen paistopinta mukavan rapsakka. Kalaa oli myös kiitettävän paljon lautasella. 

Jälkiruokana männyllä maustettu creme brulee lakoilla ja pinjansiemenillä olisi ollut mielenkiintoinen, mutta en vain millään enää jaksanut kun olin närppinyt lastenkin annoksia. 

Ruoka toimi mielestäni paikassa todella hyvin, tarjoilu ei. Kommunikaatio jäi lähinnä annosten esittelyyn. Kun poikamme kysyi, mitä leipiä korissa oli, vastattiin vain lyhykäisesti että ne on tehty täällä. Viinisuosituksia kysyessäni eteeni lätkäistiin lista. Kun kysyin asiaa uudestaan, sain vahvistuksen omalle valinnalleni. Meidän jälkeemme tullutta venäläispariskuntaa kohdeltiin jopa tylysti. Lämmin tarjoilu olisi tehnyt paikassa paljon, mutta nyt käynnistä jäi kovin hailakka tunnelma, vaikka ruuat olivatkin hyviä. 

Illallisemme maksoi 89 euroa, sisältäen mainittujen ruokien lisäksi lasin viiniä, 2 lasia mehua ja vesikannun.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin