torstai 8. toukokuuta 2014

Piknik, viltti ja sinivalkoiset eväät

Tänä vappuna suuntasimme pitkästä aikaa Helsingin Kaivariin viettämään vappupäivää. Löimme eväät yhteiselle viltille kaveriperheen kanssa ja tuplasimme näin herkkuarsenaalin. Ja kyllä maistui! Osuimme juuri oikeaan rakoon kelien puolesta, sillä vaikka kylmyyden puolesta välillä sai hypellä ja pukea hanskatkin käteen, taivaalta ei satanut vettä eikä lunta. Aurinko ei myöskään polttanut poskipäitä eivätkä ampiaiset kiusanneet. Ruuat ja juomatkin pysyivät hyvin "jääkaappikylminä". 
  
Vappuostoksia tehdessäni kiinnitin erityistä huomiota tuotteiden kotimaisuuteen, sillä olemme Blogiringin myötä mukana Sinivalkoinen jalanjälki-kampanjassa . Varmuudella kotimaiset tuotteet ovat helposti tunnistettavissa mm. avainlippu, sirkkalehti ja joutsen-merkistä. Joistakin kotimaiseksi luulemistani tuotteista puuttuivat nämä merkinnät ja kun tiirailin tuotetietoja tarkemmin, ne paljastuivatkin hyvin epäkotimaisiksi. Sinivalkoinen jalanjälki-kamppiksessa korostetaan, että jos jokainen suomalainen ostaisi 10 eurolla enemmän suomalaisia tuotteita tai palveluita, syntyisi 10 000 vuosityöpaikkaa. Se on aika huima ajatus se! Ja kuitenkin täysin toteutettavissa.

Tutkiskellessani hyllyjen kotimaisia vaihtoehtoja jo määritellyille ostoksille löysin meille ihan uusia kiinnostavia tuotteita. Tällaisia olivat esimerkiksi Sauvon chilikurkut ja mielenkiintoiset tomaatit. Suomiruuaksi merkittyä nachosipsipussia etsiessäni meinasin jo turhautua, kunnes löysin Citymarketin näkkärihyllystä seesami-merisuola ruis nachot. Mietinkin löytöni jälkeen, miten paljon kaupassa on mielenkiintoisia tuotteita, jotka jäävät huomaamatta kun tarttuu aina siihen tuttuun pakkaukseen. Maistettuamme ruisnachoja quacamolen kanssa ihastuimme kovasti makuyhdistelmään.

Mutta sitten vielä itse nautiskeluun eli Kaivarin piknikille. Me veimme guacamolen ja ruissipsien lisäksi yhteisviltille naudan jauhelihasta pyöriteltyjä lihapullia, tomaatti-voitaikinapaloja, porkkanaa ja karkkia. Veimme myös herkkutattipiirakkaa, johon tällä kertaa oli lisätty sienien lisäksi myös lehtikaalisilppua, joka passasi oikein mainiosti. Pälkäneen perunalimpun päälle nosteltiin katkarapu-tilliseosta. Kaveriperhe nosti laukuistaan viltille täytettyjä patonkeja, perunasalaattia, itsepaistettuja munkkeja, juustoja ja keksejä, fetasalaattia ja rosepippurigraavattua lohta saaristolaisleivällä. Lapset tekivät kierroksia pitkin puistoa ja toivat tullessaan ilmaisnäytteitä silmät nauraen. 






Yhteistyössä Suomalaisen työn liitto

2 kommenttia:

Polkkapossu kirjoitti...

Seuraavaa vappua odotellessa. Pälkäneen perunalimppu on helmi. Oon osannut kaivata sitä siitä lähtien, kun muutin viime vuosituhannella Turkuun. Monet perunalimpuista tuppaa oleen omaan makuuni liian kuivia.

Merituuli kirjoitti...

Ja tiedätkös mitä. Ainakin omien sanojensa mukaan Jukan äiti on ollut mukana kehittelemässä Pälkäneen perunalimpun reseptiä aikanaan, kun on ko puljussa ollut töissä. Aika vau!

Blog Widget by LinkWithin