sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Äidin juhlat ja ravintola Heinätori Tampereella

Onko arvokkaampaa lahjaa antaa kuin oma aika? Se on myös lahja, jonka kautta itsekin saa paljon, sillä yhdessä vietetty aika on aina monella tapaa arvokasta ja luo kallisarvoisia muistoja. Tänä viikonloppuna juhlimme siskojen kanssa 60-vuotta täyttävää äitiämme. Myös äitini sisko oli juhlinnoissa mukana. Teatterillisista syistä juhlinnan kohdekaupungiksi valikoitui Tampere. 

Juhlapäivä alkoi jo aamulla kun tätini haki äitimme kotoaan. Äiti luuli olevansa menossa ostoksille, mutta päivä kääntyikin toisenmoiseksi. Aamupalan muu juhlaväki söi siskoni luota. Minä tapasin koko sakin Tampereella teatterin lämpiössä. Kävimme itkemässä läpi Sirkku Peltolan teatterikappaleen Ihmisellinen mies, josta pidimme kovasti koko sakki. Teemoista ja tunnelmista sekä näyttelijöiden rooleista tuli puhuttua useampaan otteeseen illlan aikana. 
Majoituimme hotelli Tammeriin, joka hurmasi sisustuksellaan meidät kaikki. 

Valmistautuessamme iltaan annoimme äidille pieniä lahjoja. Olimme keksineet tietyt otsikot: runo, lapsuus, herkku ja kaktus, jotka mielessään kaikki olivat hankkineet äidille jotain. Olimme myös äidiltä salaa pyytäneet hänen ystäviään vastailemaan itsekehittelemäämme ystäväkirjaan. Äiti luki yli kolmekymmensivuista kirjaa silmät loistaen ja kostuen.

Illallisen paikkavalinta aiheutti minulle etukäteen hiukan päänvaivaa. Juhlaseurueemme ei ollut ihan niin gourmet-henkistä mitä itse olen. Kaikki toki arvostavat hyvää ruokaa, mutta itselle tärkeäksi noussut kekseliäisyys ja uudet kokeelliset yhdistelmät eivät ole niinkään heidän juttunsa. Halusin kuitenkin juhlavan paikan äitini syntymäpäivän kunniaksi. Pähkäilyn päätteeksi varasin pöydän ravintola Heinätorista. Tämä osoittautuikin oivaksi valinnaksi porukallemme. 
Ravintolaksi remontoitu entinen vaakahuone on jo ulkoa tunnelmallisen kutsuva. Sisustus paikassa oli viihtyisä ja valoisa. Ravintolassa on eri puolilla mainioina yksityiskohtina kauniita asetelmia. Esimerkiksi takaterassilla on hauskat lyhtytikapuut. 
Ruokien valinta tuotti seurueellemme vaikeuksia. Listalla oli paljon mielenkiintoisia ja herkkuhermoja herätteleviä annoksia. Lopulta muut päätyivät pelkkiin pääruokiin, mutta minä tottakai halusin maistaa myös alkuruuan. 

Alkupalani oli hyvin yksinkertainen, mutta kokonaisuutena hienon makuinen "Heinätorin lajitelma". Se sisälsi kylmäsavulohta, sienisalaattia, keitettyä perunaa ja miedosti savustettua punajuurta. Tarjoilijana toimineen omistajarouvan mukaan sienisalaatti onkin ensimmäinen asia joka taloon tuleville uusille kokeilla opetetaan. 

Siskoni piti kovasti härän sisäfilepihvistä ja valkosipuliperunoista. Tarjoilijan suostuttelema, neitokaisen alkuperäisestä pyynnöstä poikkeava lihan kypsyys maistui todella hyvin. Annos oli siskoni mielestä aika pieni, mutta näin tietysti koska se oli suunniteltu syötävän alkuruuan kanssa. Muutkin pöytäseurueestamme kiittelivät kala-annostensa ja maksan makua. 
Minä otin pääruuaksi speltistä ja ohrasta tehdyn metsäsieni"risoton", johon oli nyt sieninä käytetty herkkutatteja. Sieniä risotossa oli ilahduttavan paljon! Keralla tarjottu paprikakastike kummastutti ajatuksena, mutta makuna se oli lopulta isoa risottoannosta keventävä ja mielenkiintoistava. 
 Tätini otti jälkiruoaksi lakkasorbettia ja kinuskijäätelöä. 
Itse valitsin Heinätorin mustikkapiirakan, joka meinasi mustikoita, keksimuruja ja maustettua vaahtoa. 
Heinätorin ruuat olivat maukkaita ja hyvin valmistettuja. Mitään kikkailuja täällä ei tarjoiltu, vaan hyvistä raaka-aineista tehtyä herkullista ruokaa. Tarjoilu oli ystävällistä ja pääosin sujuvaa, joskin pääruokia jouduimme odottamaan aika kauan. Pidin kovasti siitä, että tarjoilijanamme toiminut omistajarouva haastoi seurueemme kypsyysvalintoja lihan ja maksan kohdalla, mutta lopulta tuumasi asiakkaan maun tietysti ratkaisevan. Ympäristö oli myös rauhoittavan kaunis. 
  
Juhlailtamme loppui muutaman oluen jälkeen hotellihuoneeseen, jossa ennen unillemenoa nauroimme vielä makeasti jutuille, joita en varmasti kehtaa tähän kirjoittaa. 
 Aamupala hotelli Tammerissa oli sisällöltään melko tavallinen, joskin esillepano oli poikkeuksellisen ylellinen.
Alussa puhutun muistojen syntymisen merkeissä mainittakoon, että tältä reissulta ne lienevät ainakin se itkevä penkkirivi teatterissa, monet naurut ja muistelut sekä heittäytyvän kuutti-tädin lasi-vitsi.

Onnea vielä Rakas Äiti!

*
Yhteistyössä ravintola Heinätori

3 kommenttia:

Merja kirjoitti...

Mekin vietimme anopin synttäreitä Heinatorilla. Siitä hieno paikka, että sekä ruoka että henki osuu useamman sukupolven makuun. Henkilökunta hoiti tilaisuuden hienosti: sopivan juhlavasti, mutta hienostelematta. Harvemminkin ravintolassa käyvät sukulaiset viihtyivät mainiosti.

Sari kirjoitti...

Niin pysäyttävä lause tuossa heti alussa ja niin totta joka sana <3

Merituuli kirjoitti...

Merja: Hyvin kuvattu! Noin minäkin sen koin.

Sari: eikö!

Blog Widget by LinkWithin