keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Clove Club, Lontoo

Muistellessani Clove Club ravintolaa Lontoossa mieleeni nousee ensimmäisenä se ihana kampasimpukka-annos, joka lie elämämme parhaita ravintola-annoksia. Samalla mietin hymyillen sitä, miten erilainen ennakkoajatus minulla oli tähtiravintolan tyylistä pelkän ulkokuoren netissä nähtyäni. Mietipä sinäkin tuota aloituskuvaa tiiraillessa millainen ravintola seinien sisältä löytyy sinun mielikuvissasi, kun sen nimi on Clove Club. 
Sisältä löytyy lämmintunnelmainen, aika vaatimattoman oloinen sali. Tunnelma paikassa oli kevyellä tavalla seesteinen, joskin rento. 
Ikkunan edessä riippuvat kinkut lienevät rohein verhoviritelmä ikinä. 
Ruokasalin puolella tarjoiltiin eripituisia menuita, joista valitsimme viiden ruokalajin kokonaisuuden valmiiksi mietittyine viineineen. Nettisivuillaan Clove Club kertoo tarjoavansa kunnianhimoista ruokaa mielenkiintoisista ja monesti väheksytyistä brittiläisistä raaka-aineista.

Alkuun maistelimme mukavia drinkkejä. Minun juomassani oli mm. orvokkia ja hipaisu maitoa terävän seurana.
 Erilaisia, mielenkiintoisia snackseja tuli useampi ennen alkuruokia. 
 
 

Potin räjäytti heti ensimmäisenä varsinaisena ruokana tarjoiltu annos, joka hämäsi meitä vahvasti vaatimattomalla ulkonäöllään. Sinapinlehtien alta löytyi raakaa kampasimpukka Orkneysta, ruskistettua voita, hunajaista makeutta ja pähkinää. Maut ja tekstuurit soivat yhteen niin taivaallisen hienosti, että pitkitimme syömistä hidastelemalla, leveä hymy huulilla. Taisimme tuumata melkeinpä yhteen ääneen, että lautanen lie elämämme paras ravintolanautittu annos. Tarjoilijan hakiessa lautasta hän kysyi ensin miten maistui, mutta tokaisi heti perään hymyillen, ettei tarvitse sanoa. Näki kuulemma naamasta. 

Seuraavaksi saimme eteemme karun kauniin kala-annoksen, joka oli maultaan kaikkea muuta kuin karu. Menusta ruokaa ei löydy, joten lie joku ylimääräinen asiakkaanhellimisannos.
Meribassi oli saanut seurakseen raakaa tattia, tryffelikastiketta ja villifenkolia. Ihan huiman hyvä lautanen, jossa eri sienet korostivat toistensa makua upeasti toimien hyvin myös arvostetun kalan kanssa. Clove Clubin menussa pääraaka-aineiden kotipaikka on aina kerrottu. Tässä annoksessa meribassi on tullut Cornishista ja tryffelit Wiltshiresta.
Illan ainoa notkahdus tuli pääruuan kohdalla. "Speckle faced" lammas (en tiedä rodun nimeä suomeksi) tarjottiin suppilovahveroiden ja savustetun valkosipulin kanssa. Tämäkin oli todella hyvää ja taiten tehty, mutta kaikissa muissa kokonaisuuksissa loistanut yllätyksellisyys ja taianomaisuus loisti nyt poissaolollaan. Kun kerroimme tämän "miten maistui?" kysymyksen perään, meiltä tiedusteltiin tarkemmin mikä ei toiminut. Keskustelimme tarjoilijan (joka tässä kohtaa oli ilmeisesti yksi ravintolan omistajista) kanssa melko pitkäänkin asiasta. Se sai tuntemaan että mielipidettämme todella arvostettiin. 

Oli melkoinen sääli, että nyt jo siirryttiin jälkiruokiin, vaikka vatsa toki alkoikin täyttyä uhkaavasti. Clove Clubin tunnelmassa olisi fiilistellyt ihania ruokia vielä paljon kauemminkin. 
 Amalfin sitruunoista ja Sarawakin pippureista tehty jälkiruoka oli ihastuttavan kevyttä vaahtoa.
 "Hasselpähkinäjäätelö viikunoilla" opetti meille miten upeasti nämä kaksi sointuvat yhteen.
Ennen laskua saimme vielä loppumakeat, joiden Fernet Branca karkit eivät olleet ihan niin pahoja mitä inhokkijuomani pelkästään on. 

Tehdessämme lähtöä ravintolasta kävelimme avoimen keittiön edestä, jolloin keittiön pääjehu ja yksi Clove Clubin perustajista Isaac McHale pysäytti meidät turinoimaan. Vaihdoimme lahjakkaan miehen kanssa monta sanaa juuri koetusta, ruuasta yleensä ja kuluneesta sienivuodestakin. Siinä vaiheessa kun kerroimme kampasimpukka-annoksen olleen yksi parhaita ravintolassa nauttimiamme annoksia, mies läpsäytti kanssamme ylävitoset. Kaikessa, niin lämminhenkisessä tarjoilussa, huolitelluissa ruuissa kuin viinivalinnoissakin näkyi asiakkaan arvostaminen - ei miellyttäminen - ja rento, mutta huolellinen ote. 
Kokonaisuutena iltamme maksoi 246 puntaa (joka lokakuussa 2014 oli noin 315 euroa). Tähän summaan kuuluivat myös alkudrinkit ja laskuun valmiiksi sisällytetty palvelumaksu. Suosittelemme lämpimästi Clove Clubia niille, joita kiehtovat uudet raaka-aineet taidokkaasti yhdisteltynä. 

Jos pöydän saaminen Clove Clubista ei onnistu etukäteenkään varaamalla, kannattaa käydä kokeilemassa erilaisen menun saatavuutta baarin puolella. 

2 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Iik!Et tykkää Fernet Brancasta?
Olen järkyttynyt... ;)

Merituuli kirjoitti...

:D

Blog Widget by LinkWithin