tiistai 25. marraskuuta 2014

Gordon Ramsaylla kylässä

Lokakuisella Lontoon keikeuksella varasimme pöydän useampaankin fiiniin ravintolaan kun kerran kaksin pääsimme nautiskelemaan. Yksi näistä oli kolmen Michelin tähden Gordon Ramsay. Omistajana  on arvatenkin rääväsuinen julkkiskokki. Keittiössä ruokaisia taideteoksia loihditaan Clare Smythin johdolla, joka on ainut kolme tähteä saavuttanut brittinaiskokki.
Me vierailimme ravintolassa lounasaikaan. Meidät ohjasi pöytään ranskalaisittain englantia murtanut herrasmies. Seuratessamme häntä ruokailumme ajan huomasimme hänen ainoana tehtävänään olevan ravintolavieraiden kanssa seurustelu. 
Valitsimme molemmat kolmen ruokalajin lounasmenun, jossa sopi valita kolmesta alku-, pää- ja jälkiruuasta. Valintamme osuivat luonnostaankin eri annoksiin, joskin se toi myös enemmän maistelumahdollisuuksia. Ainahan me toistemme lautasilta maistamme myös. Muitakin menuvaihtoehtoja olisi ollut tarjolla. 
 Leipiä oli kolmea erilaista, joista ihastuimme hurjasti briossiin. 
Keittiöntervehdyksenä tarjottu muna sisälsi upeaksi vaahdotettua perunaa, pohjalla keltuaista ja päällä tryffeliä. Kokemus oli ihan taivaallinen ja nostatti odotukset jatkosta hurjan korkealle. 
 
Jukan alkuruoassa, herkkutatit leivällä, oli komponentit käännetty nurinkurin sienisilpun ollessa pohjalla ja paahdettujen leipäpaljon koristaessa päällistä. 
Oma alkuruokani, suolassa kypsennettyä punajuurta ja savustettua makrillia, oli hurjan kaunis ja maistuva.
 Jukan pääruokana maistui norfolkkilaisen mustakanan jalka papujen ja kinkun kanssa. Kuulostaa kovin ronskilta, mutta eikö vaan näytäkin ihan muulta. Kastikkeet paikassa olivat ihan omaa luokkaansa, tässä annoksessa savustettu consommé.
Omasta annoksestani löytyi jäniksen kylkeä pyöräytettynä Bayonnen ilmakuivattuun kinkkuun. Minua ilahduttivat annoksessa lihaisan osuuden lisäksi myös hienosti maustetut nauriit. Jäniksen "tikkariluu" oli söpö ilmestys varsinkin kun miettii vastaavia lampaisia. 

 Yksi jälkiruokavaihtoehtoista olisi ollut valita juustoja vaunusta, mutta me kaipasimme jotain makeaa.
Limesorbetin kanssa tarjoiltu paahdettu ananas korianterilla oli valtavan hieno. Päätimme kokeilla jotain tällaista yksinkertaistettuna aasialaisten ruokien jälkeen kotonakin. 
 Viikunatorttu mascarponesorbetilla oli myös hieno! Asettelu on upean dramaattinen!
Ennen laskua saimme vielä makeita naposteltavia, joita toki maistelimme melkein hartaina. Tuo Jukan pitelemä karkkirasia sisälsi jäisiä herkkuja. Rasian avaaminen toi mieleen heti kohtauksen Lumikuningatar-elokuvasta, kun Kerttu maistaa noidan lumottuja valkosuklaasydämiä. Melkein jännitti maistaa. 
Ranskalainen seuranpitäjä herrasmies tuli ennen jälkiruokia kuiskimaan, että haluaisi viedä meidät keittiöön tutustumaan. Mehän riemastuimme tästä kovasti. Näimme itsensä Clare Smythinkin tiukkailmeisenä suhaamassa pitkin ja poikin yllättävän isoa keittiötä. 
Kokemus oli kyllä ihan huipuimpia lounaita mitä olemme ikinä nauttineet. Tarjoilu paikassa pelasi juuri oikeanaikaisesti, mikä tietysti lienee odotettavaakin. Itse asiassa tarjoilijoiden liikkeitä melko ahtaassa ravintolasalissa oli hauska seurata. Tarjotinta kantaneet tarjoilijat odottivat vuoroaan ovensuussa ja hiljaisesta merkistä lähtivät kulkemaan opastajan perässä. Tämä opastaja hipaisi muuta henkilökuntaa merkiksi että takana on varottavaa. Yritin livahtaa kerran vessaan ilman saattajaa siinä kuitenkaan onnistumatta. 

Annokset Gordon Ramsaylla olivat hurjan kauniita ja hienon makuisia. Illallinen paikassa olisi varmasti mielenkiintoinen kokemus!

Lounaamme kustansi tuumailu ginitonicien, ruuan kanssa nautittujen viinien sekä ravintolan puolesta lisätyn tarjoilupalkkion kanssa 209 puntaa mikä tällä hetkellä on 264 euroa. 

7 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Ujostiko tuolla kuvata annoksia? Menisin mielelläni tuonne syömään :)

Merituuli kirjoitti...

Alku-ujostelun jälkeen joo. Kuvasi siellä monet muutkin niin Osteria Francescanassakin. Ja meillä oli siis järkkäri kuvauskalustona kuten aina :)

Campasimpukka kirjoitti...

Huomasin heti, kun olin laittanut kommenttini, että ujostelu ja Merituuli! Eihän ne sovi samaan lauseeseen :D Ensi kesän enkkureissulle haluan jotain hyviä ravintolakokemuksia, kun emme ole liikkeellä täysperävaunulla, mahtuu paremmin keskustoihinkin. Lontoo tosin jäänee väliin, mutta jotain Rick Steinia tai Hugh Fearnley-Whittingstallia pitää saada mahtumaan ohjelmaan. Ja Jane Austenin hauta!

Nanna kirjoitti...

Kiitos.

Merituuli kirjoitti...

Campis: Heh hee :). Lontoossa suosittelisimme kyllä ehdottomasti Clove Clubia! Muusta Enklannista ei ole kokemusta.

Nanna: Ole hyvä!

Anonyymi kirjoitti...

Pakko kysyä, että millainen pukukoodi lounaalle oli? Kehtaako mennä esim siisteissä farkuissa ja kauuspaidassa?

Merituuli kirjoitti...

Kyllä vois mennä ihan hyvin. Osalla miehistä oli puku tai pikkutakki, mutta osa oli kyllä kauluspaidalla. Naiset oli kaikki siististi pukeutuneita, mutta ei juhlavia.

Blog Widget by LinkWithin