perjantai 28. helmikuuta 2014

Ben Than Market ja Kim Cafe, HCMC, Vietnam

Vietnamin reissupostaukset jatkuvat. Ben Than Market oli mielenkiintoinen paikka! Kojuista löytyi kopiovaatteita, -laukkuja ja vaikka mitä tinkaamista odottamassa! Itseäni kiinnostivat eniten muutamat astiakojut ja ruokapuoli. 
Eläviä rapuja naksuttelemassa.



Toukkia.
Aivoja, maksaa, munuaisia..."kylmäsäilytyksestä" huolehtivat metalliset astiat. 


Illalla Ben Thanin myyjät siirtyvät ulos myös ruokakojuineen. Mopoliikenne kadun läpi ei silti lopu. 

  

Näimme Ho Chi Minh Cityssä myös ystäväämme Kallea, joka on viettänyt jo useamman talven Vietnamissa tai muualla Aasiassa. Kalle kutsui meidät syömään reppureissaajien huudeille, Kim Cafe:n pöytään. Meille mielenkiintoisinta tarjonnassa oli ravintolan keittiötilat. Etualalla "tiskikone", taka-alalla kokkaillaan ja välissä on vessa. Näiltä tienoilta irtoaa hotellihuone 7-10 euroon yö. 



keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Loistavaa katuruokaa Vietnamissa, Ho Chi Minh City ja Phan Thiet

Valloittava tuoksu kiirii nenään jo kaukaa. Iloiset ihmiset hämmentävät, paistavat ja pilkkovat kyykyllään tai pienillä tuoleilla istuen lihaa, hedelmiä, kasviksia tai mitä nyt kuvitella saattaa. Kävelet ihaillen kaikkea tätä puuhailua ja miettien millä "kojulla" sitä herkuttelisi. 

Näin meille kävi kun tallustelimme pitkin Ho Chi Minh:n, länsimaisittain paremmin Saigonina tunnetun suurkaupaungin katuja Vietnamissa. Ruokainnostuneen silmin kaupunki tarjosi ihastelua yltäkylläisyyteen asti. Tässä siis alkupaloja kahden viikon reissustamme sieltä vietnamilaisen ruokamaailman huipulta, kaduilta. 





Joskus oli vaikea erottaa, onko kyse katuruuasta vai ravintolasta. Toisaalta, onko tuolla väliä kun eteensä sai loistoruokaa pilkkahintaan. 

RAVINTOLA SU SU
55 Tu Xuong 71-23, District 3, Ho Chi Minh City, Vietnam

Taksikuski poimi meidät kyytiin viiden tähden hotellista ja nauroi ääneen pudottaessaan meidät tähän ravintolaaan. "Oikeasti tännekö olitte tulossa?" Ilmeisesti mies ei ollut koskaan käynyt paikassa kun noin tuumasi.  
Paikan suosio perustuu ravintoloitsijan keksimään erityiseen tekniikkaan, jossa kanojen nahka rapeutetaan päälle satavalla kuumalla öljyllä. Gà xối mỡ eli vietnamilaisittain friteerattu kana saa näin ihan uuden ulottuvuuden. 
Poikamme ihastui punaiseen rikottuun riisiin ja me kaikki rapeaakin rapeampinahkaisiin kananpaloihin, joissa mehevyys oli tallella uskomattoman hyvin. Koko perheen illallinen juomineen kustansi vajaan 10 euroa. Älä jätä tätä paikkaa käymättä jos Ho Chi Minh osuu kartallesi!
Niin monen vastaavan paikan tavoin Su Su:ssa lasten tuolien kokoiset muoviset istuimet oli nostettu kävelytielle, samoin kuin rosteriset pöytätasot. Mopot ja autot mennä melusivat ohi tuoden osaltaan suurkaupungin värikästä ja kiihkeää tunnelmaa.

Vinkki Su Suun saatiin gastronomy blogista.

HUYNH HOA
26 Le Thi Rieng Street, District 1, Ho Chi Minh City


Bánh mì suomentuu leiväksi. Eri tavalla täytettynä se saa erilaisia loppusanoja. Itse leipä on kevyempi kuin "länsimainen" patonki ja varustettu aivan ohuella, rapsakalla kuorella. Leipomiseen käytetään myös riisijauhoa. 


Täytettyjä leipiä tarjoavia kärryjä kulkee paljon pitkin katuja, mutta täältä Huyn Hoasta saimme reissun parhaat kylmätäytteiset patongit. 
Ensin leivät lämmitetään ja halkaistaan saksilla. 
Sen jälkeen leipään sipaistaan maksapateeta, laitetaan erilaisia leikkeleitä ja (pikkelöityjä) kasviksia. Korianteri ja kala- tai chilikastike tai näiden yhdistelmä tuo raikkautta ja erityisyyttä leipiin. Kokonaisuus on ihana tekstuurien leikki ja makujen sinfonia. Hinta on täällä vietnamilaisittain melko kova, euron kieppeillä, mutta koko rahan arvoinen. Saisiko olla pari leipää?
Vinkki tähän paikkaan saatiin Eating Saigon sivulta, josta löytyy paikan karttasijaintikin.

Bánh mì thịt nướng meinaa grillatulla lihalla täytettyä leipää. Näitä söimme aina tilaisuuden tarjoutuessa Phan Thietin pimentyneessä illassa. Yhden ainoan kerran saimme Vietnamissa vain keskinkertaista ruokaa huonolla palvelulla ravintolassa, mutta senkin illan paikkasi huumaavalta tuoksuva, grillattu possunliha. Se kääräistiin lisukkeineen leipään ja paikallista sepustusta sisältävään paperiin. Katukärrystä ostettuna tämä täytetty leipä maksoi noin 80 centtiä. 


Tässä komeilee toisinaan munakasmaisiakin lettusia nimeltään Bánh xèo. Tähän rapsakkapintaiseen, yksinkertaiseen katusettiin laitettiin täytteeksi mereneläviä, ituja ja chilikastiketta. Loistosetin makua vähensi osaltani se, että menin ottamaan aimohaukkauksen letusta varautumatta siihen, että kalmariin oli jätetty kaikki sisälmykset. 
 Tämä rouva paisteli lettusia Phan Thietin ruokamarkkinoilla, joista lisää kuvia myöhemmin.

Katukeittiöissä kypsennetyt maissit suolattiin ja tikutettiin helpommin syötäviksi. Ihan loistava välipala!
Kadun varsilta ja Mui Ne:n rannalta oli saatavilla myös hyvä kattaus hedelmiä.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Mangosalsa

Naputellessani ohjetta huomaan kuvasta että korianteri on kokonaan unohtunut. Eli sitten kun reseptin kaikki palat saadaan yhteen, tämä on vieläkin parempaa. Se on paljon se!

Kyse on meksikolaisen illallisen kylkeen pilkotusta mangoisesta salsasta, joka raikkaudellaan ja pienellä chilin poltteella toi lautaselle väriä ja tuoretta makua. Tämä hedelmäinen herkku menee ehdottomasti uutuussuosikkisalsojen joukkoon bataattisalsan vierelle. 

Mallia otettiin Jane Miltonin kirjasta "Meksikolainen keittiö". 

MANGOSALSA

1 (fresno)chili
1 mango
½ makeaa hopeasipulia
nippu tuoretta korianteria
½ limen mehu ja raastettu kuori

Paahda chili. Hienonna se kuorittuasi. 
Kuutioi mango. 
Hienonna hopeasipuli ja korianteri.
Yhdistä edellämainitut kulhossa. Purista joukkoon limemehua ja suirota tai raasta limenkuorta. 
Sekoita hyvin. 
Peitä kelmulla. Anna tekeytyä kylmässä vähintään tunti. 

torstai 20. helmikuuta 2014

Kaasuliesi vastaan induktioliesi

Kaasuliesi voitti. Piste.

Chiliä taas paahdetaan, jotta saadaan kätevästi kuori irti. Maku kuulemma myös muuttuu, makeutuu. 

CHILIN PAAHTAMINEN

Laita chili grillausvartaan nokkaan (tai kuivalle pannulle tai grillivastuksen alle uuniin- okei okei, onnistuu ilman kaasuliettäkin). 
Paahda kaasulieden liekissä kunnes kuori alkaa mustua. Älä polta hedelmälihaa.
Sujauta chili muovipussiin. Sulje pussin suu tiiviisti, jotta höyryt pysyvät sisällä. 
Odota 20 minuuttia.
Ota chili pussista ja irrota kuoret. 

maanantai 17. helmikuuta 2014

CHIMICHANGA !


Minusta se kuulostaa ihan joltain piirroshahmon huudolta. CHIMICHANGA! Meksikolaiskokkailun myötä tiedän kuitenkin, että se on kokoontaitettu, öljypaistettu tortilla, jonka sisältä löytyy täytettä. Moisia voisi rasvaisuutensa vuoksi luulla texmex-peräisiksi, mutta ainakin Jane Miltonin "Meksikolaisen keittiön" mukaan ne ovat tavallinen näky Texasin rajan tuntumassa, Meksikon puolella. 

Tykkäsimme kovasti öljyssä uitetuista tortilloista. Salsan, quacamolen ja muiden lisukkeiden kanssa näitä meksikolaisia nyyttejä jaksoi syödä vain kaksi, vaikka silmät olisivat vetäneet enempikin. 

En osaa sanoa onko chimichangoihin olemassa autenttista täytettä. Me sulloimme tortilloihin sipuli-pintopapu-täytettä. Noita pilkullisia papuja löytyi viimein meidänkin marketista Amerikka-hyllyltä säilyketölkissä.

CHIMICHANGA
4 nyyttiä

½ tl jauhettua kuminaa
½ tl jauhettua korianteria
½ tl kanelia
½ tl neilikkaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 tölkki pintopapuja
½ chili
suolaa
mustapippuria
4 vehnätortillaa
öljyä paistamiseen
coctailtikkuja kiinnitykseen

Laita kumina, korianteri, kaneli ja neilikka pannulle öljytilkan kanssa. Paista kunnes tuoksu irtoaa kunnolla. Lisää sekaan pilkotut sipulit. Huuhtele tölkiipavut siivilässä ja lisää nekin pannulle. Mausta chilillä, suolalla ja mustapippurilla. Täyte on valmis. 

Laita täytettä tortillakuorelle ja taittele (ohje alla). Lorauta pannulle reilusti öljyä niin että puolet chimichangasta uppoaa siihen. Kuumenna öljy.  Paista tortillanyyttejä öljyssä kerran kääntäen. Laita valmiit, kauniisti ruskettuneet chimichangat hetkeksi talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset öljynsä. Tarjoa kuumina. 

Pioneer Woman-tyyppinen lähestymistapa chimichangan taitteluun:








lauantai 15. helmikuuta 2014

Ravintola Michel Sarran Toulousessa

Minäkin avaan välillä sanaista arkkuani, kun helmikuun alun työmatka suuntautui Ranskan Toulouseen. Tiesin tästä kaupungista vain sen että siellä on lentokonevalmistaja Airbusin tehdas. Yhdeksi illaksi piti löytää illallispaikka, joten pikaisen googlauksen tuloksena päädyin kahden Michelin tähden arvoiseen Michel Sarranin ravintolaan. Valintaa helpotti sijainti, sillä Sarran oli muutaman sadan metrin päässä hotellistani. Ravintola on myös Tripadvisorin käyttäjien ensimmäisellä sijalla Toulousen tarjonnasta. 

Ravintola on auki vain arkisin lounasaikaan sekä illallisella kello 20-21.45. Vaikka ravintola on kovin niukasti auki, sain tehtyä varauksen vain viikkoa ennen. Sarranilla on tarjolla a la carte -lista, sekä erilaisia menuita. Valitsin viiden ruokalajin "Saveurs", eli "Aromit"-menun. En ottanut viiniparitusta, vaan sommelierin suosituksesta valitsin alkuun Toulousesta 100 kilometrin päästä Villeneuve des Corbières alueelta tulevaa Maxime Magnon Corbières Blanc 'La Bégou' vuodelta 2012. Pääruuan ja välijuustojen kanssa sommelier suositteli 2007 Domaine Rotier Gaillac 'L'Ame' punaviiniä.
Illallinen alkoi keittiöntervehdyksellä. Tuubissa hienostunutta tryffelillä maustettua mätitahnaa, lautasella leipää ja pari paahteista pähkinää. Tahna oli maukasta ja pähkinät komppasivat hienosti makumaailmaa.

Seuraava tervehdys oli valkosipulinen keitto, mini-croisant, jonka sisällä oli lohta, sekä pieni tomaatilla ja pestolla päällystetty leipänen. Keitto oli tämän annoksen paras osuus.

Varsinaisen menun aloitti foie gras-osterikeitto. Foei grasin eettisyydestä ei keskustella tässä yhteydessä, mutta tolkuttoman hyvää tämä keitto oli. Sarjassamme "tätä olisi voinut syödä ämpärillisen". Maxime Magnonin valkoviinin tuoksu ja maku sopivat mainiosti keiton kanssa.
Seuraavana ruokalajina tarjoiltiin kalaa, hernepyreetä ja vuohenjuustoista pastaa. Kastikkeessa oli kalalientä tai anjoviksen makua täydentämässä makumaailmaa. Valkoviini maistui hieman makeahkolta tämän annoksen parina, mutta sopi silti hienosti yhteen. Maukas annos.
Varsinainen pääruoka oli kyyhkyä, joka oli kääritty hentoisiin nuudeleihin ja koko setti oli friteerattu. Lisänä mustekalan musteella värjättyä kastiketta.
Kyyhkyannoksen ohessa tarjottiin kinkku-herne-munamaitoa. Tämä oli aika erikoinen tapaus, mutta mikä ettei se kompannut lihan seuralaisena. Lisänä lautasella löytyi vielä sisäelimillä ja sienillä täytetty krokantti. Kokonaisuuden maku oli aika bistromaisen ronski, joskin herkällä otteella toteutettu.
Välijuustoja tuotiin kärryllä. Tarjolla oli toistakymmentä vaihtoehtoa josta valitsin hiukan erilaisia maistiaisia.

Jälkiruokana tarjottiin leivoksia, joissa oli omenamarmeladia sekä marenkia. Seurana oli minttusorbeeta sekä erillisessä kupissa kookosmaitovaahtoa. Aika maltillinen jälkkäri. Otin jälkkäreiden kanssa viiniksi Philippe Foreau Vouvray Moelleux "Clos Naudin", mutta vuosilukua en ottanut ylös.

Lopuksi tuotiin keittiöntervehdyksenä pikkuruinen jäätelötuutti sekä kolme pikkuleivosta: sitruunainen, kookossuklainen sekä paahteinen marmeladi.

Kokonaisuus oli hyvä, mitä tähtipaikalta saattoi odottaakin. Menu maksoi 100 euroa ja viinit olivat 12 euroa lasi, eli loppulasku oli 136 euroa.Yllättävän ronskeja makuja mutta silti hienostuneita annoksia. Tarjoilu ei ollut liian jäykkää ja kaikki toimi reippaasti. Mitään wau-elämyksiä paikka ei tarjonnut, mutta suositeltava paikka mikäli Toulouseen eksyt. 
Blog Widget by LinkWithin