sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Ankanrinta helposti paistaen

Aina kun saa käteensä jotain harvinaista ja arvokasta raaka-ainetta, rupeaa pikkuisen jänskättämään. Entä jos pilaan koko homman? Jos valitsenkin väärän toteutustavan tai reseptin. Tämä pelko mielessä lähdin valmistelemaan Chez Jasulaisilta hankittua ankanrintaa. Emme paistaneet ankkaa ensimmäistä kertaa, mutta kypsyyksien saaminen kohdilleen jännitti kovasti, samoin tuleeko pinnasta nyt oikeanmoisen rapsakka. 

Iloksemme ankka onnistui oikein loistavasti! Tyttäremmekin totesi oikein erikseen että ompas tämä ankka hyvää. Pinta oli sopivan rapea ja liha mukavan punakka. Tämä ankanrinta oli niin suuri, että siitä riitti joulupöydässä hyvinkin neljälle syöjälle ja jäikin vielä.

Ohjetta ankan paistamiseen saimme Paahtaja-blogista. Mies on turissut postauksessaan enemmänkin esimerkiksi kypsyyksien mausta ja turvallisuudesta.

Jukka teki ankalle mielenkiintoisen oloisen kastikkeen, mutta se oli niin kumman makuinen ettemme sitä lautaselle halunneet. Ankka komppasi yllättävän hyvin kuitenkin perunalaatikon kanssa ja granaattiomenoiden kanssa se oli suorastaan loistopari.
Viidenkymmenen prosentin mahdollisuudella jompikumpi näistä kaakattajista liittyy tapaukseen.

ANKANRINNAN KYPSENNYS

Ota ankanrinta tuntia ennen huoneenlämpöön. Viillä sen nahkaan, muttei lihaan asti, terävällä veitsellä tiheitä ristikkäisviiltoja. Rouhi molemmille puolille lihaa suolaa ja mustapippuria. 
Laita ankanrinta kylmälle, uunin kestävälle pannulle ja nosta hitaasti lämpöä.  Kun rasva alkaa sulamaan, lisää lämpö 70% maksimista. Paista kunnes rasvapinta on kauniin ruskea, noin 10 minuuttia. Käännä rinta ja paista vielä muutama minuutti.
Ota pannulta rasva talteen. (Paista rasvalla vaikka Hawksmoorin perunoita tai pakasta tulevaa käyttöä varten).
Laita ankanrinnan paksuimmalle kohdalle paistolämpömittari ja paista uunissa valintasi mukaiseen lämpöön. Meillä ankka otettiin uunista kun mittari piippasi 52 astetta. Kiedo ankka folioon lihan vetäytymistä varten ainakin kymmeneksi minuutiksi. Leikkaa siivuiksi tarjolle laittaessa. 

4 kommenttia:

Peggy kirjoitti...

Olen haaveillut ankasta siitä asti kun söin ankkaa Barcelonassa. Nämä teidän kuvat vahvisti, että ankaa on saatava! Mikä täydellinen kypsyys, voin vain tyytyä maiskutteluun. Nam :)

Merituuli kirjoitti...

Kypsyys on kyllä niin makuasia. Meidänkin perheessä on ainakin kolme eri vaatimusta kypsyydelle mutta mentiin tuosta keskivälistä. Ja kaikille maistui :)!
Tiedän porukoitten ostaneen Lidlistä ankkaa.Että sieltä vois lohjeta jos kukaan kaveri ei kasvata.

Chez Jasu kirjoitti...

Hienoa kun onnistui ja tykkäsitte. Meillä on kypsyysasteiden kanssa aina myös vähän sovittelua, kun on vähän eri mieltymyksiä...

Merituuli kirjoitti...

Kiitokset vielä. Hyvinkasvatettua ankkaa on ilo syödä!

Blog Widget by LinkWithin