torstai 19. maaliskuuta 2015

Mikko Utter hurmasi ideallaan ja makutarinoillaan

Lohjan keskustassa on uusi ravintola, jonka konsepti lie lajissaan ainoa tällä hetkellä Suomessa. Mikko Utter on vain 8 paikkainen ravintola, joka istuttaa asiakkaansa, tai pitäisikö sanoa paremminkin maksavat vieraansa, baaritiskin ääreen. Keittiön eli tiskin toiselta puolelta kokki ja omistaja Mikko Utter sitten nostaa ihania annoksia kaikkien eteen tarinoiden ja kertoen samalla annosten taustoja. Tuntuu kuin istuisi jonkun olohuoneessa.
Olimme todella innoissamme tästä kotia melko liki olevasta paikasta mutta samalla myös hieman skeptisiä. Onneksi epäilymme osoittautuivat turhiksi ja saimme ihanan illan keskellä viikkoa kevittämään arkea. Keskiviikkoiltana olimme ainoat asiakkaat, joten saimme hyvin henkilökohtaista palvelua. Viikonloput ovat maisteluihin jo kovasti varattuja, joten kun ravintola alkaa kiinnostamaan, varaa paikkasi ajoissa. 
Ravintoloitsija Mikko Utter on aiemmin työskennellyt esimerkiksi Savoyssa, Nokassa ja Mustion Linnassa. Hänen sesonkinen ruokafilosofiansa on simppeliydessään meille mieluinen. Kysyttäessä mies myöntää käyttävänsä lähi- ja luomuruokaa, mutta ei pidä siitä meteliä sillä eihän se enää ole mikään erottautumiskeino. Tiskin takana kuikuilevat vieraat näkevät tasan mitä raaka-aineita käytetään, joten mikään ei jää salaisuudeksi.

Mikko Utterissa on tarjolla kuutena päivänä viikossa sekä lounas että illalla seitsemän ruokalajin maistiaiskokonaisuus, koko porukalle sama. Annokset ovat pieniä, mutta nälkäisenä ei täältä tarvitse lähteä. Viinivalinnat Mikko on tehnyt oman kellarinsa aarteista. Ruuantekotapaa ja -maustamista ohjaa upeiden viinien makumaailma. Viinikaadot ovat totuttua pienempiä, 8 cl, mutta loppuillasta totesimme tämän olleen juuri passeli määrä alkusampanjan ja jälkiruokaviinin lisäksi. Kuskille ehdotettiin heti minikaatoja, mikä aina lämmittää mieltä. 
Iltamme alkoi itsetehdyillä leivillä. Ihastuimme varsinkin vaaleaan versioon, jota oli nostatettu kylmässä ja saatu siitä ihanan rapeakuorinen mutta pehmeäsisuksinen, hieman paahteisen makuinen. Leivät tarjottiin ihanista virkatuista pussukoista. 
Ensimmäinen ruoka tarjottiin sympaattisesti kupista. Juureskeitossa oli upean samettinen rakenne ja päälleripsityt kuivatut porkkanat olivat kuin kukkia. Keitto oli oikein hyvä, muttei milläänmuotoa "wau!", joten tuumailin miten jatko mahtaa mennä. Turhaan tuumailin, sillä loppu oli jo innostavan ihanaa!
Seuraavaksi nautimme rapsakkapintaista, ihanan hapanta bliniä ja muikunmätiä. Pikkaraiseksi silputut punasipulit olivat kuin pieniä jalokiviä! Olen aina luullut että rasvaan upottaminen on rapsakoiden blinien salaisuus, mutta tämä mielikuva osoittautui nyt vääräksi taitavan kokin kertoessa paistoniksejä. Viininä toimi André Clouet:n Brut Rosé. 
"Kuhaa ja piimää" näyttää kovin yksinkertaiselta, mutta oli ihan huippua. Panerointi Lohjanjärveltä pyydetyssä kuhassa oli ihanan ohut ja rapea. Saimmekin vinkiksi että panerointitaikinan tulee olla jääkaappikylmää rapsakkuuden saavuttamiseksi. Keralla nautittiin mummonkurkkuja ja piimää, jälkimmäistä myös kirkkaana liemenä. Piimän hera ja neste oli erotettu liivatteen avulla Heston Blumenthalen opeilla. Lientä oli vain hankala saada haarukoitua suuhun. Viininä Domaine Ostertag A360P Pinot Gris.

Kokin hääräilyjä oli todella mielenkiintoista seurata tiskin takaa. Mies vastaili kärsivällisesti kysymyksiimme. "Mitä sinä nyt teit?". "Miksi?". Tuoksut ja keittiön äänet tiivistivät tunnelmaa ja makukokemusta hienosti!
Sienipastan myötä pääsimme retkelle Utterin perheen mökille. Siellä oli ollut myös hyvä sienisyksy ja satoa olikin kuivattu ahkerasti. Tattisen risopastan seasta löytyi myös kasvatettuja sieniä, mitkä toivatkin kivaa purutuntumaa annokseen. Muutenkin maanläheinen annos sisälsi makuna myös tuntitolkulla karamellisoituja sipuleita, jotka todella olivat mahtava lisä sieniseen kokonaisuuteen. Tätä olisi voinut syödä ison ämpärillisen!
Astiallakin oli hauska tarina. Samaisella sieniapajamökillä oli joskus suoritettu arkeologisia kaivauksia, joiden aikana löytyneiden aarteiden pohjalta keramiikkataiteilija oli tehnyt astioita.
Pääruuan tultua pöytään minulla tuli vaistomaisesti mieleen "fifty shades of brown". Tähän kokki tuumasikin hymyssäsuin, että hän haluaa annostensa paitsi maistuvan, myös näyttävän sesonkisilta. Siinä mies oli kyllä onnistunut. Itsetehdyt karitsamakkarat olivat aivan loistavia. Tähänkin Utter antoi vinkiksi, että lihaa ja silavaa yhdistettäessä massa tulee pitää mahdollisimman kylmänä, jotta lopputulos on tasainen ja suussasulava. Muuten lautasella oli pitkään pannulle kypsennettyä perunaa ja kotimaista karitsan paahtopaistia. Munakoiso yhdisti kokonaisuuden oivallisesti upean punaviinin, Jean-Louis Chave:n Saint-Joseph:n kanssa. 
Jälkiruokaihmisenä Mikko Utter ei ole itse kovasti makean perään. Tältä pohjalta hän on rakentanut myös ravintolansa jälkiruuan. Timjamimarengissa oli mahdollisimman vähän sokeria niin ettei rakenne kuitenkaan ollut kärsinyt. Seljankukkasorbetin kukat mies oli kerännyt edellisenä juhannuksena Mustion Linnasta. Financier-leivos muotoiltiin ja lykättiin uuniin silmiemme edessä. Jälkiruoka komppasi viinin kanssa aivan erinomaisesti!
Lopuksi eteemme laskettiin vielä karkkilajitelma. Ne oli tökätty hienosti esille puupalaan. Pala taas oli kotoisin vanhasta puusta, joka oli valitettavasti pitänyt kaataa Utterien pihasta. Luumumarmeladi, mustikkavaahtokarkki ja muutkin olivat aivan ihastuttavia, mutta voiton vei ehdottomasti tässä vasemmanpuoleisin karkki. Siihen oli haettu ja oivallisesti myös saatu raa'an taikinan makua, joskin rakenne oli aivan uskomattoman siroksi hajoava. Tätä karkkia varten Utter oli paahtanut jauhoja todella pitkään ja lisännyt sitten jauhoihin voita ja sokeria.
Samalla kun nautiskelimme ihanista ruuista, juttelimme Mikon kanssa kaikenmaailman asioista. Hän kertoi miten illallinen tai oikeammin yksi annos Geraniumissa oli kirkastanut hänen ajatuksiaan siitä mihin suuntaan hänkin haluaa pyrkiä. Me kerroimme Osteria Francescanan lammas-annoksesta joka vei luvatusti ajatuksemme hiekkatielle ja toisaalta Vietnamin ihanista katukeittiöistä. Kaksituntinen hurahti nopeasti ja nautinnollisesti, kun soljuvan keskustelun lomassa saimme maistaa hienoja makuja.

Kokonaisuutena iltamme maksoi 153 euroa. Se sisälsi kaksi 7 ruokalajin menua, 1,5 x viinipaketin, alkusampanjat ja 1,5 x jälkiruokaviinin. Hinta-laatusuhde oli mielestämme erinomainen. 

Toivomme Mikko Utterille pitkää ikää. Tänne palaamme varmasti uudelleenkin turisemaan ja herkuttelemaan!

11 kommenttia:

Andalusiana kirjoitti...

no oh la laa :-) kukapa olisi arvannut että Lohjalta moista löytyisi!

Merituuli kirjoitti...

Niinpä! Mistäs Nummelaan vielä saatais :/

Campasimpukka kirjoitti...

Huh, kuinka kiinnostava paikka! Tuonne tahtoisin!

Jael kirjoitti...

Kivalta kuulostava paikka:) Täällä on tuollaisia paikkoja,jossa syödään baaritiskin äärellä ,samalla kun kokki kokkailee vieressä.,Tosi hauskaa seurata keittiön puuhia:)

Merituuli kirjoitti...

Campis: Kun tuonne suuntaatte, annattehan meillekin tiedoksi. Jos meillä vaikka lounasta tai jotain? Yöpaikaksi suosittelen meidän soffaa tai Mustion linnaa ;). Onko diili?

Jael: Nyt oli (meidän kannalta hauskaa) että olimme kaksin niin kehtasimme kysellä ihan kaikenmoista. Kokkailua oli kyllä kiva seurata.

Nanna kirjoitti...

Teidän soffalla saattaa olla kohta tunkua....

Nanna kirjoitti...

Teidän soffalla saattaa olla kohta tunkua....

Merituuli kirjoitti...

Lämpimästi tervetuloa vaan Nanna!

Anonyymi kirjoitti...

Mainio juttu! Varasimme tänään pöydän huhtikuulle ja upeaa, kun saadaan yösijakin. Missä se teidän sohva, Merituuli, sijaitsee? :)

terveisin Timo

Minna Vuo-Cho kirjoitti...

Oi, kuulostipa tosi mielenkiintoiselta. Olisi tosi kiva päästä seuraamaan kokin toimintaa ihan vierestä. Siinä voisi vaikka oppia jotain.

Merituuli kirjoitti...

Timo apua :). Ei meillä petipaikkoja ihan kaikelle kansalle ole...tai no, jos hinnasta sovitaan :).

Minna: Eikö! Ja paitsi seurata, koko ajan voi kysellä.

Blog Widget by LinkWithin