sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Ruokainnostuneiden nautinnollinen päivä Turussa

Hääpäivä on meille tosi tärkeä kaksinolopäivä. Varsinkin silloin kun muksut olivat ihan pieniä, oli hienoa lähteä päivän ajaksi jonnekin ihan vain kahdestaan ja jättää joku muu vaihtamaan vaippoja. Joskus hääpäivää on juhlittu päivä, toisinaan kaksi ja kymmenvuotista avioliittoa juhlittiin ihan juhlien muodossa sekä Köpiksenreissulla. Viime vuonna oltiin Tampereella

Suunnittelemme ohjelman vuorovuosina yllätyksenä toiselle. Tänä vuonna tuli täyteen 12 vuotta naimisissaoloa. Oli Jukan vuoro hankkia lapsenvahdit, miettiä minne suuntaamme ja mitä teemme. Veikkasin ja toivoin etukäteen Turkua ja siellä ainakin Kaskista. Odotukseni toteutui, mutta päivään sisältyi paljon muutakin kuin illallinen. Kokonaisuutena päivä oli täynnä nautiskelua niin yhdessäolon, ruuan kuin juoman ja kulttuurinkin suhteen. 
 
Lounaalle suuntasimme Turun kauppahalliin, jossa en ollutkaan käynyt sitten lapsuusvuosien. Meitä houkutti sekä meksikolainen että vietnamilainen ruoka, joten päädyimme jakamaan molempia. 

Aloitimme taqueria LaVictoriasta. Henkilökunta tiskin takana oli rentoa ja erittäin palvelualtista. Valitsimme kolme erilaista tacoa. Maissitortillat tehdään paikassa itse. Chorizo-peruna- kuten myös nyhtöpossutäyte olivat tosi hyviä, mutta voiton vei palainen naudankielitäyte. Annoksen tulisuutta sai säädellä itse neljän eri salsan voimin, joista viimeisessä tulisuutta kuvasi pääkallon kuva. 
Ja katsokaas! La Victoria myös myy meksikolaisia mausteita. Ostimme tietysti hetki sitten kaipaamamme epazotea kokeiluun. 
VietnamFoodin kevätrullat olivat ihanan raikkaita ja dippikastike maistuva sekä kaunis. Phokeitossa liemen maku oli melkein kohdillaan, ihan viimeinen syvyys siitä kuitenkin puuttui. Samoin uupuivat yrtit, mikä tuntuu olevan tylsän yleistä suomalaisissa pho-versioissa.
Turun taidemuseossa meille mielenkiintoisimmaksi nousi näyttely Sadan vuoden kuvia, johon kuului myös rakastamiamme kultakauden teoksia. Kuvan rapuasetelma on Fanny Churbergin teos. 
Joimme lasillisia siellä sun täällä päätyen myös Viinille. Tässä paikassa idea oli hauska: viinilasillisia sai ostaa edulliseen hintaan pruuviannoksinakin. Keralla sopi mutustaa niin ikään maltillisesti hinnoiteltuja pikkupaloja ja juustoja. Valitsimme erilaisia punaviinejä tarjoilijoidenkin suosituksia kuunnellen. Viinien kanssa maistelimme manchegoa, saksalaista sinihomejuustoa, äyriäisnyyttejä ja paprikaisia pikkupaloja. Nämä tarjoiltiin hunajamelonin, päärynän, suolakeksien ja grissinien kanssa. 
Paikan sisustus olisi kaivannut meidän makuumme jonkinlaista rentouttamista, mutta idea, maut, palvelu ja taustamusiikki oli hurmaavaa. 

Turkureissua on vaikea tehdä ilman Pizzariumin pizzoja, emmekä me tälläkään kertaa edes yrittäneet. Haimme muutaman palan ihania pitsoja hotellille mussutettavaksi ennen teatteria. 

Turun Kaupunginteatterin Seili oli todella väkevä esitys. Itkin välillä ihan ääneen katsoessani vahvaa näyttelijäntyötä, jota pelkistetty lavastus tuki hienosti. Osuvat musiikkivalinnat veivät osaltaan tarinaa hienosti eteenpäin tuoden siihen monesti uudenlaisen näkökannan. Tuskin koskaan voin enää kuunnella Laura Närhen "Mä annan sut pois" miettimättä myös näytelmän tuomaa merkitystä sille. 
 
Korjatuilla meikeillä suuntasimme ravintola Kaskikseen, joka on ollut pitkään ravintolatoivelistalla. Kaikki se hypetys ja kehuminen mitä olette yksivuotiaasta paikasta kuulleet, ovat todellakin paikkansapitäviä. Ruoka oli hyvää, kekseliästä, uutta tarjoavaa ja todellakin kokonsa puolesta riittävää. Juomat tukivat hienosti ruokia ja henkilökunta osasi asiansa. Teen Kaskiksesta vielä ihan oman juttunsa, joten silloin siitä enemmän. (edit: nyt täällä). Nyt tyydyn vain toteamaan että varatkaa pöytä ihmeessä ajoissa, varsinkin jos mielitte ruokailua viikonlopulle. 
Kun yhden päivän aikana itkee, nauraa, nauttii ja pussaa rakkaansa kanssa se riittää. Se on valtavan paljon.

2 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

Tiedät kyllä mitä teen noille ravintolavinkeille:) Mutta noin myöhään syömään??? Minä olisin jo unten mailla ainakin tuntia aikaisemmin :D

Merituuli kirjoitti...

Jukka sanoi mullekin edellisenä iltana että nukut sitten niin pitkään kuin pystyt. Illisajan nähdessä tajusin miksi. Mies oli varannut pöydän kaksi kuukautta aiemmin ja tuo oli ainoa vapaa aika. Onneksi oli kuitenkin ottanut sen, sillä menu oli todella todella hyvä. Että todella ajoissa pitää varauksen kanssa olla!

Blog Widget by LinkWithin