maanantai 20. huhtikuuta 2015

Herz & Niere Berliini - ruokaa sisäelimistä

Jos oli Berliinissä Tim Rauen seinällä erikoista taidetta, niin kovin kylmäksi ei jättäny myöskään Herz&Niere. Välillä saa ihmetellä että mistä ravintoloitsijat keksivät ja löytävät ravintolansa sisustuksen. Sisustus on kuitenkin osa ravintolakokemusta, joten hyvä että siihen on panostettu. Ja taiteenhan pitää herättää ajatuksia, joten ainakin minä jäin hetkeksi miettimään mitä tässä kuvassa tapahtuu. No, mutta syömäänhän tänne tultiin, eikä taidenäyttelyyn. 
Ulkoa päin Herz&Niere oli siisti kellariravintola. Arki-iltana sain olla avaamisaikaan ensimmäinen asiakas ja lopulta sain olla noin tunnin verran ainoa asiakas kunnes väkeä alkoi saapua. Herz&Niere valikoitui illalliskohteeksi koska käyttävät raaka-aineina sisäelimiä ja noudattavat "nose to tail"-ajattelua. Ravintolan nimi suomennettuna on Sydän&Munuainen. Olisiko seinäjulisteessa ajateltu esiteltävän myöskin päätä ja häntää?

Herz&Nieren maistelumenuussa on seuraavat vaihtoehdot:
3-8 lajia tai enemmän
- ilman sisäelimiä, kalaa ja lihaa
- vain sisäelimiä
- ilman tai sisäelinten kanssa, määrittele lukumäärä itse
- kasvisvaihtoehtoja
Hinnoittelu on 38 euroa kolme ruokalajia ja lisälajit 9 euroa kappale.
Päätin ottaa kahdeksan ruokalajin yllätysmenuun johon puolet sisäelimistä. 
Alkuun toivat erilaisia talon leipiä: tummaa, vaaleaa, rinkelitaikinasta (Pretzel) sekä kurpitsansiemenöljyllä maustettua voita. Ensimmäinen annos oli briossin välissä foie grasia, makeaa sipulia, sieniä. Kaveriksi Johannishof Pfalz Trocken Riesling 2003. Huh mikä avaus! Tähän tyyliin en ollut foie grasia maistanutkaan.  
Seuraava annos oli hiukan lattea, vaikka ihan hyviä yksittäisiä perusmakuja. Marinoitua lohta, suolakurkkua, avokadotahnaa, viinietikassa marinoitua saksanpähkinää. Saksanpähkinät olivat hauskan värisiä marinoinnista johtuen. Tälle ja seuraavalle kala-annokselle tarjosivat valkoviiniksi Stigler Grauburgunder Spätlese Trocken, Ihringen Winklerberg 2010. 
Nyt oli vuorossa jotain vaaleaa kalaa. Paistopinta oli rapsakka, kaverina hapankaalia ja maukasta soosia. Hyvä jälkimaku ja hapot, suolat sekä makeudet tasapainossa.
Seuraavana tuotiin eteen kateenkorvaa, miniomenaa, selleriä, valkoista retiisiä. Päälle suihkutettiin ravintolan itse puolivuotta tekeytynyttä viinietikkaspraytä (huomaa pullo kuvan ylävasemmalla). Taas oltiin asian ytimessä. Loistavaa kokkaamista ja hienot maut. Omaa parin hehtaarin kokoista viinitilaansa pitävän 23-vuotiaan Matthias Warnungin Etsdorf Grüner Veltliner 2011 valkoviini oli kaveri tälle ruualle. Hyvä paritus.
Tykitys jatkui. Nyt ankan sydäntä ja maksaa kera "joisin tätä ämpärillisen"-tyyppisen kastikkeen kanssa. Sikahyvää ankkaa.  
Oi oi. Punertavia munuaisia kuudentena annoksena. Tällaisten takia tänne tulin. Miksi en hullu ottanut koko menuuta sisäelimistä, arkailija. Vasikanmunuaiset lepäsivät linssien, fenkolin ja salaatin päällä. Mukana taas kastiketta ja hiukan tuoretta korianteria. Tälle ja seuraavalle pääruualle oli Pinot Noiria Ranskasta:  Dubreuil-Fontaine Pommard Epenots 1er Cru, 2013. 
Ähky alkoi vaivata. Kyllä iso mies silti jaksaa kyyhkynrintaa syödä, varsinkin kun kaverina on punasipulipyreetä, kukkakaalia, parsakaalia ja lehtikaalia. Kokki taitaa soosien keittämisen. Suola ja kirpeys oli minun makuuni. 
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin tämäkin herkuttelu. Jälkkäriviininä toimi 2011 Riesling Goldkapsel Auslese Edelsüß - Fendt Weinfamilie. Hyvää kuten Riesling aina, myös jälkkäriviininä. Sen sijaan jälkiruoka oli hienoinen pettymys. Oli makeaa, kylmää ja tuoretta. Tarjoilija kertoi annoksessa olevan mm. "Buchteln". En ymmärtänyt sanaa ja tarjoilija kirjoitti tuon sanan minulle muistiin. Wikipedian mukaan Buchteln on jotain pullan tyyppistä. En tiedä mikä osuus jälkkärissä oli pullaa. Hiukan hämmentävä lopetus.
Laskun kanssa toivat kuitenkin vielä itse tekemiään konvehteja, joista sain neljästä mausta valita kolme. Nämä saivat taas hymyn korviin. Menu maksoi 83 euroa, vesi 6 euroa, neljän viinin paketti 49 euroa ja jälkkäriviini vielä 9,5 euroa. Kaikelleen siis 147,50 euroa. Yhtä kala-annosta ja jälkkäriä lukuunottamatta loistava suoritus ja hintansa arvoinen. Aiemmin esitellyn Mogg & Melzerin tapaan myöskään täällä ei käynyt maksuvälineenä kuin käteinen tai EC-kortti, ei siis pankkikortit tai muut luottokortit.

Todella iso suositus tälle ravintolalle jo pelkän nose to tail ajattelun takia. Hauska yksityiskohta oli heti visiitin alussa kun saavuin ravintolaan yksin. Tarjoilija toi kaksi ruoka-alan lehteä luettavakseni, kun minulla ei ollut juttuseuraa. Tarjoilu pelasi hienosti ja oli ystävällistä. Illan aikana ravintolaan saapui lopulta noin 15 henkeä. Sijainti on hiukan sivussa, mutta metrollakin pääsi riittävän lähelle. Herz&Niere oli esillä taannoin Kauppalehti Option Berliini koosteessa ja siinä todettiin että ilmeisiä esikuvia Herz&Nierelle ovat St John Lontoossa, Ribouldinque Pariisissa ja Viva M'Boman Brysselissä. Nämä pitää muistaa jos niille huudeille tulee matkattua.

HERZ&NIERE
Fichtestrasse 31
10967 Berlin

3 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

pitäisköhän lokakuussa mennä tuonne? Majoittaudutaan Lichtenbergissä eli hiukan edes samalla puolella Berliiniä.

Jukka kirjoitti...

Berliinissä on aika helppo kulkea metrolla mistä mihin vaan. Tämä ravintola on kyllä käymisen arvoinen. Olisi vaan pitänyt rohkeasti ottaa koko menu läpi sisäelimiä.

Nanna kirjoitti...

No jos mä sitten nokitan!

Blog Widget by LinkWithin