perjantai 31. heinäkuuta 2015

Ahvenanmaa - kiinnostava ja ihana

Ahvenanmaa, tuo kaunis saari Suomemme ja Ruotsin välissä, on meille sekä tuttu että tuntematon. Aikana ennen lapsia (vuosituhannen vaihteen molemminpuolin) olemme viettäneet siellä aikaa useampanakin kesänä cruisingin merkeissä. Tuolloin jenkkiautoharrastajat Ruotsista, Ahvenanmaalta ja Suomesta kerääntyvät saarelle. Me olimme meiningeissä aina kaverien kyydeissä, sillä omaa autoa ei ollut. Niistä reissuista ei ole paljon painokelpoista sanaa kerrottavana. Siksi, useamman reissun saarelle tehneenä se oli meille melkein uusi. 
Saimme perjantai-iltana päähämme lähteä reissuun koko perheen voimin pariksi yöksi Ahvenanmaalle ja sopiva laiva lähti noin kaksitoista tuntia myöhemmin Turun satamasta. Paljoakaan pläänäilyaikaa ei jäänyt, mutta kaveri ehti huikkaamaan facebookissa että cruisingit ovat juurikin menoillaan. Hauskaa että satuimme saarelle juuri tuohon aikaan, vaikka ne kinkeröinnit ohitettiin nyt kokonaan. 
Ahvenanmaan lomasta rakentui lopulta aivan ihana pidennetty viikonloppu perheen kesken. Saimme työkaveriltani teltan lainaksi, joten kokeilimme meikäläisittäin eksoottista teltassayöpymistäkin. Lähdimme lauantaina Turun satamasta palaten samaan paikkaan maanantaina iltapäivästä. Tähän väliin mahtui paljon herkuttelua, kiireetöntä yhdessäoloa ja iloa. Hytitön laivamatka auton kanssa ja kaksi telttayöpymistä maksoivat yhteensä noin 200 euroa. Tässä postauksessa kerron matkamme pääpiirteittäin, ruokapaikkoihin palaan tarkemmin omassa jutussaan. 
  
Ahvenanmaa on siitä jännä paikka, että Suomessa ollessaan tuntee olevansa ulkomailla. Suomeksi asiointi onnistuu vain toisinaan, monesti me heikkoruotsiset käänsimme englantiin jonka kanssa asiointi sujuu mainiosti. 

Ahvenanmaa on lopulta yllättävän pieni: eteläisestä Maarianhaminasta Eckeröön, saaren länsirannalle on vain 30 kilometriä ja pohjoispäähän Getaan 35 kilometriä. Monet lähtevät saarelle pyöräretkelle, mutta me laiskamadot taitoimme matkaa iloisen tyytyväisinä autolla. 


Siljan paatin saavuttua satamaan suuntasimme heti Pub Niskaan pizzojen - tai niin kuin täällä kutsutaan peltileipien, plåtbröd - toivossa. Sellaiset sitten aikanaan saimmekin. Muun perheen pizzat olivat ihan perussettiä, mutta minun getost pizzani aivan loistava. 
 
Ajelimme jo hyvissä ajoin Käringsundin camping-alueelle, jonne jäimmekin sitten loppuillaksi. Teltan pystyttäminen oli tottumattomille jännittävä tapahtuma, joka huipentui onnistuneeseen kupolimaisuuteen. 
Lapset kluttasivat hetken leirintäalueen uima-altaassa, koska tämävuotinen kesä ja alueelle tuona päivänä osunut tuuli eivät houkutelleet lainkaan mereen.                                                                        Leirintäalueella oli myös minigolfrata, jonka parissa viihdyimme tovin jos toisenkin. 
 Aamusella keräsimme kimpsumme ja toivoimme aamiaista jossakin ihanassa kahvilassa.
Sellainen löytyikin tienvarsimainoksen perusteella aivan uudesta venevajasta. Kyllä lomalla voi vetäistä aamupalaksi Ahvenanmaan pannukakkua, eikö?

Täältä suuntasimme Getaan saaren pohjoispuolelle komeiden maisemien toivossa ja niitä saimmekin. Ravintola Soltunan pihamaan kallioilta aukesi hienot maisemat merelle yli metsien. Postauksen aloituskuvan suloinen mökki on myös tuon kallion laella. Itse ravintolassa emme nyt käyneet, mutta senkin voisi hyvin sisällyttää seuraavaan reissuun. Osa ruuista paikallisine raaka-aineineen näyttivät tosi mielenkiintoisilta. Myös ravintolasta aukeaa komeat maisemat merelle. 

Getasta tähtäsimme Kastelholman linnaan ja siellä suomenkieliselle opastuskierrokselle. Opastus olikin ihan ehdoton juttu! Kuulimme mielenkiintoisia tarinoita linnassa vankina olleesta kuninkaasta ja noitina poltetuista naisista. Linnalla on myös oma kummitus. Noin tunnin kestäneen kierroksen aikana opas kertoi luonnollisesti myös ihan tavallisesta elämästä linnassa, mikä sekin oli mielenkiintoista. 
  

 
Linnan perhelippuun kuului myös sisäänpääsy viereiseen vankilamuseoon, joka oli ajatuksia herättävä.
  
Lounaalle suhautimme Stallhagenin panimon gastropubiin. Nautiskelimme aurinkoisella terassilla oikein oivat annokset. Lounalla vaihtoehtoja oli kolme, joista maistoimme kaikkia. Annoskoot olivat reippaat ja maut kohdillaan. Panimon omat oluet komppasivat makuja hienosti!

Matkalla leirintäalueella pysähdyimme Godbyssä Emmauksen kirppikselle, josta löysin ihanan farkkufameen. Ahvenanmaan kirppikset on koottu kätevästi omalle sivustolleen. Pysähdyimme myös Taffelin tehtaanmyymälään, jossa Jukka veresti lapsuutensa luokkaretkimuistoja. Tuolloin pikkuJukka oli päässyt tehdaskierroksellekin ja kauhistellut epäkuranttien sipsien poisheittämistä. 
Toiseksi yöksi majoituimme Bomarsundin linnoituksen raunioiden viereen Puttes campingiin. Majapaikkaa vaihtamalla meidän ei tarvinnut suhata ihan niin paljon autolla ees taas. Venäläisten rakentamasta Bomarsundin linnoituksesta olisi kuullut mieluusti samantyyppistä oppaan tarinointia kuin Kastelholman linnasta, sillä niitä luulisi riittävän Ahvenanmaan kaikkien aikojen suurimmasta rakennuksesta. 
Ilman sen kummempia suunnitelmia ajelimme Vårdön saarelle joka vaati lyhyen lossiylityksenkin. 
Vårdössä näimme ensi kertaa elämässämme lehmäputken. Maantien alle oli kaivettu suuri putkitunneli, jota pitkin lehmät pääsivät laitumelta navettaan. Tämä oli meille suuri ihmettelyn aihe. 

Kahvilat olivat harmiksemme sulkeneet jo ovensa meidän saarella suhatessa, mutta nautimme mukavista maisemista.

Illallisen olimme varanneet jo perjantaina Michael Björklundin Smakbystä, jonne pääsyä olin odottanut kovasti kauan. Totta puhuakseni tarkistimme ensin mahtuuko Smakbyhyn syömään ja vasta sitten varasimme koko Ahvenanmaan matkan. Näinpäin se meillä on mennyt useamminkin kuin kerran. Smakby oli lopulta hyvä, muttei niin hyvä mitä olimme odottaneet.
Maanantaina ennen kotiinlähtöä kävimme ostamassa paikallisia ruokatuliaisia Elnas Skafferista Maxingen kauppakeskuksesta. Täältä sai mm. Wätterosin tilan vuohenjuustoa.  
Minigolfinnostuneina suuntasimme Maarianhaminassa Ångbåtsbryggans Äventyrsgolf:iin. Rata olikin hauska ja mielenkiintoinen, mutta selkeällä tavalla. Tykkäsimme kaikki kovasti! 

Paikassa olisi sopinut myös syödä, mutta se jäi meiltä nyt väliin. Ravintolan sisustus oli minusta kuvan arvoinen upean vihreän sohvansa ja raitatapettinsa kanssa. 
Viimeinen etappimme ennen  laivaan ajamista oli Bagarstugan Maarianhaminan keskustassa. Aivan ihanassa miljöössä nautimme reissun kalleimmat, mutta ainoat lämmitetyt Ahvenanmaan pannukakut. Täällä ne tarjottiin perinteikkäästi luumukiisselin (ja kermavaahdon) kanssa. 

Ahvenanmaan reissu oli todella ihana miniloma, jonka teki helposti venyttämällä viikonloppua yhdellä päivällä. Saariloma olisi omiaan myös vaikkapa sadonkorjuujuhlan aikaan tai omien kevätkiireiden keskellä. 

Hyviä vinkkejä Ahvenanmaan reissuille saimme täältä: 
Isyyspakkaus-blogista, jossa vastikään on perhematkailtu Ahvenanmaalla
Karkkipäivä-blogista, jossa on hurjan hyvin koottu saarella asuneen Sannin vinkkejä

Itseäni jäi seuraavaa reissua silmälläpitäen kutkuttamaan ainakin museolaiva Pommern ja merenkulkumuseo, Havsvidden kokonaisuutena ja monet ravintolat sekä kahvilat. Onneksi Ahvenanmaa on ihan tuossa lähellä, viikonloppumatkalla saavutettavissa. 

Lisäsin jutun myös blogimme MATKA-välilehdelle, josta löytyvät linkatutsi maittain kaikki reissuraporttimme blogimme ajalta.

3 kommenttia:

Jii ja Nti Papu kirjoitti...

Se olis huomenna herätys klo 4.00 ja Turun aamulaivalla kohti Ahvenanmaata meillä :) Kiitos näistä vinkeistä. Smakby, Stallhagen ja pannarit nyt ainakin on syötävä... Lehmäputki on myös nähtävä! :D

Jael kirjoitti...

En ole koskaan käynyt Ahvenanmaalla vaikka
kyllä olen jo pitkään halunnut ...Kiva nähdä sitä näin virtuaalisesti bloginne kautta:)

Merituuli kirjoitti...

J ja P te varmaan reippaina menette pyörillä? Kyllä, ne ainakin on syötävä!

Jael: kiva että miellyttää. Ahvenanmaa on ihana!

Blog Widget by LinkWithin