torstai 7. huhtikuuta 2016

Napoli oli herkku

Tässä vielä muutamia ruoka- ja juomavinkkejä rähjäisen ihanaan Napoliin. Reissusta yleisesti jutusteltiin täällä ja pizzapaikoista täällä. Kaikki tässä jutussa mainitsemani paikat ovat kävelymatkan päässä Hotelli Piazza Bellinnistä jossa yövyimme.

LIBRERIA BERISIO
  
Parhaat gin&tonicit saimme mainiosta Libreria Berisiosta. Paikka toimi sekä kirjakauppana että baarina. Tunnelma tässä paikassa oli mukavan rento, hiukan salaperäinenkin. Tai sitten se olen vain minä.


LA STANZA DEL GUSTO



La Stanza del gustoon meidät houkuttelivat juustoiset lamput. Aivan hotellissamme kiinni ollut ravintola tarjosi monenlaista mielenkiintoista maistettavaa. Meidän oli tarkoitus poiketa vain lasillille, mutta jos joku tarjoaa munakoisoista caponataa yhdessä mustekalan kanssa niin onhan se maistettava. Hyvää oli! 


OSTERIA IL GOBBETTO
Sivumaku Janin suosituksesta suuntasimme osteria Il Gobbettoon yhtenä iltana. 
Kokemus oli pienesti vaivaannuttava, kun hassuasuinen (liekö jotkut perinnevaatteet) omistajamies poimi asiakaan pöydästä ja alkoi tanssittaa tätä keskellä pöytiä taustamusiikin tahdissa. Muutenkin showta pidettiin miehen toimesta koko ajan yllä. 
Iltamme alkoi ruuallisesti loistavasti aperitivoksi tilatuilla höyrytetyillä simpukoilla. Ne tarjottiin merellisessä liemessä yhdessä fritattujen leipäpalojen kanssa. Tykkäsimme ideasta ja mausta kovasti! 
Muuten ravintola jäi hyvin keskinkertaiseksi. Tomaatit olivat ehkä parasta antia edellämainitun jälkeen. Annoskoot olivat valtavia, jolloin hyvätkin maut kävivät loppuakohden tympäännyttämään. 
Menun hinnat eivät päätä huimanneet - kallein pääruoka maksoi 9 euroa.  Itse suurena mustekalafanina otin moisen grillattuna. Lonkeroveijari tosin jäi muutamaa haukkausta lukuunottamatta syömättä, sillä oli sitkeää kuin mikä. 

 SPUZZLÈ
Il Gobbettosta hieman pettyneinä poistuessamme törmäsimme samalla kadulla tuolloin vasta pari päivää auki olleeseen Spuzzleen. Täysivatsaisina maistoimme vain suositeltua paikallista viiniä. Viereisen pöydän seurue kertoi olleensa matkalla illalliselle, mutta paikan aperitiivot olivat niin hyviä että he ovat napostelleet niitä pitkin iltaa tilaten samalla pullon jos toisenkin viiniä ja olutta. Pikkusyötävät tarjoiltiin hauskasti paistinpannujen päältä ja ne kyllä näyttivätkin herkullisilta. 

Päädyimme viinilasit kädessä, syystäkin iloisina Spuzzulèn faceenkin

VIA PASQUALE SCURA 
Pasquale scura-kadun varrelta teimme oivia ruokatuliaisia.
Gourmet Partenopeosta kävimme ostamassa viitisen kiloa iäkästä parmesania. Mies tiskin takana ei tainnut uskoa tilaustamme tai ei ymmärtänyt kun pyysimme juustoa kymmeneen eri vakuumipakkaukseen imettynä, sillä meille haettiin tulkki paikalle jostain. Avulias naisihminen auttoi ostosten teossa samalla kun juustokauppias maistatti meillä paikallisia tuotteita yksi toisensa jälkeen. 
Vihannes- ja hedelmäkauppiaitten laarit olivat todella houkuttelevan näköisiä. Ostimme muksuille tuliaiseksi erilaisia tomaatteja kilon verran. Puolet punaisista möllyköistä oli Napolista, puolet Vesuviuksen rinteiltä siitä ihan liki. Myyjä pisti mukaan myös tuoretta basilikaa kaupantekijäisinä. 
  

Kalakauppiailla oli jännä tapa laittaa eväkkäät esille. 

FANTASIA GELATI


Via Toledolta ostin baba-jäätelöä maineikkaasta Fantasia Gelatista. Pikkutötteröön jäätelöä kaapaisemalla sain erään kerjäävän naisen hymyilemään iloisesti.

4 kommenttia:

mbkarhu1 kirjoitti...

Juustokauppias vaikutti kuvassa tyytyväiseltä. Nostaahan se itsetuntoa kun hullut suomalaiset saapuvat pohjoisen perukoilta juuri hänen tykönsä ja tositarkoituksella! :)
Jäikö mikään maistatusjuusto erityisesti mieleen?

Merituuli kirjoitti...

kyllä hänellä hymy leveni pakkaamisen myötä. Lasku ei ollut kuitenkaan enempää kuin 90 euroa. Suht edukas kilohinta. Itse asiassa päädyimme puotiin sattumalta ohikulkumatkalla, mutta Italian reissuilta on aina tapana ollut tuoda parmesania enemmänkin. Säilyy vakumoituna hyvin jääkaapissa. Ennätys 8 kuukautta ostohetkestä.

Maistatusjuustoista ei jäänyt mitään erityisesti mieleen, joskin hyviä olivat kaikki. Mies maistatti meillä myös salamia, jossa oli selkeä punaviinin maku. Se oli todella hyvää!

Antti | Kamera ja Kauha kirjoitti...

5 kiloa parmesaania :) Ei yhtään hassummat tuliaiset!

Merituuli kirjoitti...

No eikö! Niistä riittää maisteltavaa pitkäksi aikaa :)

Blog Widget by LinkWithin