tiistai 31. toukokuuta 2016

Helppo herkkupöytä ja mutakakku keksimuruilla

Lastemme viime sunnuntaisten yhteissynttäreiden jälkiruokapöytä koottiin todella helposti. Ostimme muksujen toiveiden mukaisia jäätelöitä ja lisäksi niihin sopivia lisukkeita. Näin jokainen vieras sai koota itse "unelmisensa jäätelöannoksen". 

Juhlasankarit halusivat herkkupöytään salmiakkia, hedelmäkarkkeja, ranskanpastilleja, Pätkispaloja, Kouvolan lakritsia, marenkia, täytekeksejä, erilaisia nompparelleja, kinuski- ja lakritsikastiketta ja suolapähkinöitä. Jotta homma ei näyttäisi ihan uppolaiskalta, äiti halusi leipoa jotain jäätelöannoksiin sopivaa. 

Passeli ohje löytyi helposti Nannan kakkukoontipostauksesta. Mutakakku keksimuruilla kuulosti juuri oikeanmoiselta jäätelöpöytäämme. Ja sitä se olikin! Mehevän valuva suklainen kakku oli todella makea ja täyteläinen niin että pienikin pala riitti. Rouskuvat kandisokerikeksipalat mielenkiintoistivat muuten pehmeää kokonaisuutta. 


MUTAKAKKU KEKSIMURUILLA

½ pakettia Kandisokerikeksejä
150 g voita + hiukan voiteluun
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteiseksi. Laita leivinpaperi nalkkiin irtopohjavuokaan reunan ja pohjalevyn väliin. Voitele vuoan reunat voilla.
Murenna keksit paloiksi. Paloittele suklaa.
Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe keskenään.
Sulata voi miedolla lämmöllä kattilassa. Ota kattila pois liedeltä ja lisää joukkoon suklaapalat sulamaan.
Vatkaa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon jauhot varovasti sekoittaen. Lisää myös 2/3 kekseistä taikinaan.
Kaada seos leivinpaperoituun vuokaan. Ripottele päälle loput keksipalat.
Paista kakkua uunin alaosassa 15 minuuttia. Kakun tulee jäädä keskeltä hyllyvän tahmeaksi.
Irrota hiukan jäähtynyt kakku vuoan reunoista. Nosta kakku papereineen tarjoiluastiaan, niin sinun ei tarvitse murehtia taikinamaisen kakun levahtamista. Revi leivinpaperi kauniimmaksi.

5 kommenttia:

Nanna kirjoitti...

Sait tosi nätin tuosta kakusta. Mun oli aika "murtunut". Mut ei se mitään, ainakaan maukua haittaa. Hei, oot todistettavasti ensimmäinen joka löysi avun kakkukiertue koosteesta, on siellä aikamoinen määrä erilaisia kunottaa muutkin linkatut blogit mukaan. Sun kakkukiertue koostetta odotelles, Merituuli!

Anna kirjoitti...

Kakku näyttää kyllä hyvältä ja hauska lisä tuo päälle murusteltava keksi. Mutakakun heikkous on minun mielestäni ollut aina siinä, että se on jotenkin vähän yksitoikkoinen, joten rouskulisä on mainio idea. Lisäbonusta mutakakku saa siitä, ettei sitä tarvitse paistaa pitkään, eli sitä voi harkita tekevänsä näin kesäkeleilläkin kerrostalokämpässä. :)

Mutta ai vitsi kun hyppäsi taas pintaan tämä jo lapsuudesta juontava kesäsynttäri- ja jäätelökateus. Tuntui, että kaikilla kavereilla oli kesällä synttärit ja mulla ainoana talvella. Kesäsynttäreillä syötiin ulkona jäätelöä ja mun talvisynttäreillä oli ihan tylsää. Usein jäätelö oli vielä tarjolla juuri tuolla tavalla, että sai itse valita mitä jäätelön päälle laittaa. Ja yhden kaverin synttäreillä äiti tarjoili jätskit isosta pahvilaatikosta tehdystä jäätelökioskista!!! Jäätävä kateus! :D

Merituuli kirjoitti...

Nanna siirsin paperin kanssa. Irroittamiseen ei mitään jako kun oli niin "tahmainen".
Kiitos ihanasta resepti-linkistä!

Anna: Minä kyllä rakastan tavismutakakkuakin, mutta tämä oli kiva juuri rouskulisänsä ansiosta. lisäksi keksit sattuivat olemaan yhden vieraan ihan lemppareita.
Kaipa sitä talvellakin olis voinut jäätelöä syödä? Ymmärrän kyllä harmituksesi. Minulla oli synttärit aina syyslomalla, eikä minulle koskaan laulaettu koulussa :(.

Anna kirjoitti...

Olis varmasti voinut syödä jäätelöä talvellakin, mutta jotain olennaista olisi jäänyt uupumaan, kun ei olisi voinut syödä sitä auringonpaisteessa nurmikolla istuen. Koska lapsenahan aina paistoi kesäisin aurinko, varsinkin jos oli toisten synttärit. :)

Ja ymmärrän myös tuon lauluharmituksen. Minullakin synttärit osui usein talvilomaviikolle tai sitä edeltäneelle viikonlopulle, joten synttärilaulua en muista kuulleeni. Onneksi en sentään ollut syntynyt karkauspäivänä, kuten eräs uudempi ystäväni. Karkauspäivä vasta onkin synttäritraumojen lähde.

Kaikenlaiset muistot se ruoka voikin nostaa pintaan. Ihanaa! :D

Merituuli kirjoitti...

Anna: Ja tuosta kommentistasi tuli heti mieleen tämä Lauri Pohjanpään runo, josta ote:
"Ja ma muistan ne koivut ritvaiset
siellä viheriäisessä haassa.
Ei missään niin valkeita koivuja kasva
kuin kaukana lapsuuden maassa."

Kyllä, kaikenmoisia muistoja ja tunteita se ruoka herättää - ihanaa!

Blog Widget by LinkWithin