sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Upea Hotelli ja Ravintola Punkaharju

 
Astumme ihastellen sisään vasta pari viikkoa sitten avattuun Hotelli Punkaharjuun, entiseen Punkaharjun Valtionhotelliin. Meillä on ravintolavaraus illalliselle emmekä ihan tiedä mitä odottaa. Olemme kuulleet kehuja lähinnä paikan kauneudesta ja tunnelmallisuudesta, muutaman maininnan myös ruuasta. Paikan keittiöpäällikkö Sami Tallberg villiyrtteineen on tullut tutuksi vuosien varrella, joten jotain vinkeää on ehkä tiedossa? 
Meidät vastaanottaa paikan isäntä, Thomas Hoyer, joka intoutuu iloksemme kertomaan paljon Hotelli Punkaharjun entisöinnistä. Hän näyttää meille huolella mietittyjä yksityiskohtia mainiten kuitenkin samalla että kaikki ei toki ole vielä valmista. Vaihdamme leppoisasti ajatuksia asiasta jos toisestakin ja tunnemme itsemme todella kodikkaan tervetulleiksi. 
Hotellin tunnukseksi on noussut pieniin ikkunaruutuihin tehty koristeristikko. Sama kuvio komeilee nyt hotellille varta vasten teetetyissä lampunvarjostimissa, astioissa ja jopa drinkin sienipölykoristeessa. 

Hotelli Punkaharjun ovat entisöineet punkaharjulaiset ammattilaiset. Paikallisuus näkyy joka puolella, niin ravintolan lautasella kuin koko hotellin sisustuksessa. Esimerkiksi verhoiluja on toteutettu Eikun verhoomossa, keramiikka-astiaston on dreijannut Hannu Sairanen ja metallitöitä tekee edelleen paikallinen käsityöläinen. Punkaharjulainen Johanna Oras on maalannut vahvan lampi-aiheisen työn hotellille. 
  
 
Ravintola Punkaharjun keittiöpäällikkönä toimii Sami Tallberg, joka yhdessä keittiömestari Miika Lönnin kanssa suunnittelee paikalle paljolti lähiruokaan nojaavaa listaa. Paikalla on esimerkiksi omat sienenpoimijansa ja kalaruoat tehdään päivittäin sen mukaan mitä Puruvedestä sattuu nousemaan.

Illalliselle istuessamme salissa on tilaa, joten ilman varaustakin paikalle olisi varmaan mahtunut.  Lounas sen sijaan on yllättänyt kaikki. Vierailupäivänämme lounastajia oli ollut 250 henkeä, kun varauksia oli ollut pohjalla vain nelisenkymmentä. Meidät ohjataan toiveestamme valoisalle verannalle, vaikka terassillekin olisi mahtunut.

Valitsemme kolmen ja viiden ruokalajin kokonaisuuksista tietysti laajemman. Minä otan ravintolan suositteleman viinipaketin ja Jukka ilahtuu saadessa kuskina minikaadot samoista. Illallisen aikana Jukka saa kuitenkin kaksi reilumpaa kaatoa eri viineistä, kun me olimme ajatelleet kaikista viiniparituksista miniversiota kuten joissain muissa ravintoloissa. Jälkiviisaana olisimme voineet ottaa ruuan kanssa myös baarimestarin suosituksia cocktaileista, myös alkoholittomana, mutta sitä ei osattu tarjoilijoiden toimesta nyt myydä. 

Leivän kanssa pöytään tuodaan voita ja ihanaa fermentoitua hernettä. 
Iltamme alkaa varhaisperunalla ja sokerisuolatulla siialla. Annos kuulostaa hyvältä, mutta kovin tavanomaiselta, kunnes kuulemme sen sisältävän myös savustettua valkuaista. Viimeksimainittu maistuu pehmeydessään mielenkiintoisen hienolta, hieman kalaisalta. Kokonaisuus on kesäisyyttä täynnä!
Illan paras annos tarjotaan seuraavaksi. Meheväksi kypsennetty Hauhalan hanhenkoipi komeilee lautasella riivittynä hapokkaan omenan kanssa. Paahdetut mantelit tuovat rouskuvaa suutuntumaa hienoon annokseen. Viiniksi on valittu italialainen roseviini, joka vie annosta hienosti kepeämpään ja kesäisempään suuntaan. 
Grillattu kuha tarjotaan herakastikkeen ja tummaksi paahdettujen parsakaalien sekä kantarellien kanssa. Kuhan tarjoituksella hieman kitkeräksi paahdettu pinta ei hurmaa meitä, mutta kokonaisuus on oikein maistuva. 
Luomukaritsa tarjotaan sekä pitkään muhitettuna niskana että ulkofilepaloina. Kerrankin olemme sitä mieltä että filepala vei voiton harvemmin hyödynnetystä ruhonosasta ja että annos olisi pärjännyt ilman niskapalaakin. Porkkana löytyy lautaselta sekä paistettuna, pyreenä että pikkelöitynä. Mielenkiintoisena viimeistelijänä annoksessa on käytetty paahdettuja rukiinjyviä.
Suunraikastajana ennen varsinaista jälkiruokaa saamme eteemme ihanan raikasta ja kaunista ketunleipäsorbeeta. Ketunleivät on kuulemma poimittu ihan hotellin vierestä. Maussa on niin paljon koivua, että siksi olisimme vihreyden arvanneet jos arvuutella olisi pitänyt. 
Jälkiruoassa piilottelee tuoreiden mansikoiden alla karamellisoitua olutta, piimää ja leipää. Hieno ja yllättävä yhdistelmä tämäkin, varsinkin oluen ja mansikan yhteensointuvuus. Lasissa on ravintola Passiosta tuttua, heidän maahantuomaansa Barale Fratellin Moscato d'Astia.

Illallinen maksaa meille kokonaisuudessaan 170 euroa, ruokien osuuden ollessa 118 euroa. Pidämme sitä oikein passelina hintana nautintoon nähden. 

Yllätykseksemme Hotelli Punkaharjusta löytyy myös uutta luova cocktailbaari, jonka drinkkimenun juomat ovat saaneet nimi-ideansa paikan värikkäästä historiasta. Juomia luvataan sovitettavan myös ruuille ohi kirjatun listan. 

Asiaansa vihkiytyneen baarimestari Juha Konttisen suosituksesta haluamme ehdottomasti maistaa sieni-innostuneenakin tunnetun hotellin emännän Saimi Hoyerin nimikkodrinkkiä. Mielenkiintoinen, hieno juoma sisältää mm. sienivaahtoa, konjakkia ja sienipölyä, viimeksimainittu tumpsauteltu hotellin logon muotoon. Tämä on pakko maistaa hotelli Punkaharjussa!
Toisena drinkkinä otamme Koskue giniä, appelsiinimehua ja tyrniäkin sisältäneen raikkaan juoman. Drinkit istahdamme nauttimaan hotellihuonekäytävän päähän keinutuolihuoneeseen. Tässä rauhallisessa tunnelmassa viipyisi kauemminkin useamman juoman kanssa, sillä baarimestarilla tuntuu olevan raikkaan hauskoja cocktail-ehdotelmia omista tee-uutoksista alkaen. 
Ravintolan terassin mäntymetsäiset maisemat tuovat mieleen kultakauden taiteilijoiden maalaukset. Seesteisen kaunista ihailtavaa.
  
Illan päättyessä meidän osaltamme hotelliunelmaansa elävä Saimi Hoyer tulee kysymään miten olemme viihtyneet. Kehumme rehellisin sanoin kaunista rakennusta ympäristöineen. Iloitsemme ihanasta illallisesta ja mielenkiintoisista, hyvistä juomista. Kaikkein eniten kiittelemme kuitenkin paikan tunnelmaa. Koko henkilökunta tuntuu olevan ylpeitä Hotelli Punkaharjusta, sillä moni mainitsee tämän työtilaisuudeksi jonkamoista ei voinut ohittaa. Asiakkaan kohtaaminen on aitoa, jutustelevaa ja leppoisalla tavalla lämmintä. 

Tänne palaamme ehdottomasti takaisin, ehkä jopa yöpymäänkin. 

6 kommenttia:

Campasimpukka kirjoitti...

No tuonne en kyllä menisi! Ei kun menisin :D

Merituuli kirjoitti...

Kun menet, niin muista se sienidrinkki! Ja teille olisi tuolla hyvät maastopyörä- ja kävelyreitit, talvella kuulemma oiva retkiluistelubaana ja hyvät hiihtoladut.

Paula kirjoitti...

Wau! Tämä suomimatkailun todo-listalla vuosia roikkunut kohde nousi juuri prioriteettilistan kärkeen :)

Merituuli kirjoitti...

Paula lämmin suositus. Meitäkin alkoi houkutella myös yöpyminen tuolla, vaikka pappan paikka on reippaan puolen tunnin ajomatkan päässä.

Aurinkokujalla kirjoitti...

Upea paikka ja hyvän näköistä ruokaa.
Osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

Anonyymi kirjoitti...

Toivotaan parasta,pelätään pahinta, sillä sateinenkin kesä on lyhyt.

Blog Widget by LinkWithin