torstai 18. elokuuta 2016

Ravintola Vinkkeli

Kävimme tuossa elokuun alussa nautiskelemassa Jukan kanssa Helsingissä. Seuraksemme saimme hauskan Campasimpukka-blogin pariskunnan. Olemme usein tykänneet toistemme ravintolasuosituksista blogeissa, joten päätimme kokeilla miten ravintolasyöminen yhdessä käy. Hyvin kävi! 

Päädyimme ruokailemaan muutaman kuukauden auki olleeseen ravintola Vinkkeliin Kaartinkaupunkiin, ihan ravintola Juuren naapuriin. Sinne meitä houkutteli juurikin uutuusarvo ja korviimme kantautuneet kehuvat huhupuheet.

Olimme helposti samaa mieltä siitä, että otamme koko pöytä neljän ruokalajin menun suositusviineillä, yksi kuskikaadoilla (jotka viinihoto vaimo vielä joi loppuun).  

Alkuun saimme ihania leipiä, joista muut hehkuttivat ruispitoista, minä vaaleaa. Alkusampanjoiden kupliessa oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Puhuttiin ruuasta (kuinkas muuten), matkoista (tietysti) ja Pokemon Go:sta (kuinkas muuten). Taisi muutama sana vaihtua näiden aiheiden ulkopuoleltakin (luonnollisesti). Tarjoilija odotti juomineen kärsivällisesti pöydän vieressä, mutta me tuumasimme että saa ja täytyy keskeyttää sillä tältä sakilta ei pulina lopu. 

Alkupalana Vinkkelissä tarjottiin tuona torstaisena päivänä kauniisti siivutettua härän sisäfilettä. Lihasta oli pinnat paistettu nopeasti kiinni, jonka jälkeen ihanuus oli leikattu hieman totuttua carpacciota paksummiksi siivuiksi. Kokonaisuus oli ihana ja lupasi paljon. 
Seuravaksi saimme eteemme creme ninon-keiton, jonka valmistuksessa on käytetty kuohuviiniä ja tuoreherneitä. Keitto oli ihan uskomattoman samettista ja täyteläistä! Päämakuna keikoili kuitenkin kepeän kesäinen herne, vaikka kermaa ja voitakin oli kuulemma käytetty. 
Pääruuaksi saimme siikaa, jonka paistopinta oli aavistuksen kitkerä. Kalan kaverina lautasella ihastuttivat siikli-perunat, tuhti kantarellikastike, fenkoli ja paistettua mangoldia. Annos oli todella hyvän makuinen ja täynnä kesää, mutta tämän (hinta)tason ravintolalta turhan tavallinen, yllätyksetön annos. 
Miehet maistelivat ennen jälkiruokaa juustolautsen, joka oli (Saria lainatakseni) täynnä ulkojuustoja. Se meinaa juustoja joita pitää kotona mennä syömään ulos hajunsa takia. Sinihomejuusto oli ihanan murentuvaista. Miehet kiittelivät kovasti intensiivisiä makuja meidän naisten siemaillessa juomiamme. 
Jälkiruokana eteemme nostettiin yksinkertaisen kaunis mustikka-annos, jossa upean tummia marjoja löytyi myös granitena. Monelle meistä nousi mieleen mustikkamaito ja pieni nostalgia-aalto. Jälkiruuassa oli myös uskomattoman pehmeärakenteista pumpulikakkua, joka oli uusi asia minulle. Kakkuun on jauhoina käytetty vain perunajauhoa, joka luo sille uskomattoman pehmeän, juurikin pumpulimaisen rakenteen. 
Parhaiten Vinkkelistä jäi varmasti mieleen tarjoilu, joka sujui todella tyylikkäästi, hillityn humoristisesti ja asiantuntevasti. Viinit esimerkiksi maistatettiin koko seurueelle. Tarjoilijoilla oli aina aikaa jutustella kanssamme ja vastata kysymyksiimme. Vinkkelin sisustus oli niinikään tyylikäs, prameilematon. 

Ilta kahdelta maksoi 242 euroa. Ruoat ja juustot olivat yhteensä 119 euroa, loppu koostui puolitoistakertaisesta viinipaketista, alkusampanjoista ja jälkkäriviinistä. Pidimme loppuhintaa hiukan kalliina, vaikka nautimmekin kovasti illasta. 

Kiitoksia kovasti iloisesta seurasta Campiksen väki! Täältä voit lukea Sarin kirjoituksen illasta. 

2 kommenttia:

Sari - CampaSimpukka kirjoitti...

En minä sitten ihan väärin muistanut, mitä syötiin :D Oli kyllä kiva ilta, kiitos teille!

Merituuli kirjoitti...

Vai katsoinko minä teiltä? Ei vainen, kyllä ne maut ja raaka-aineet nyt aika hyvin pysyi mielessä.

Blog Widget by LinkWithin