torstai 29. syyskuuta 2016

Torino ja Ristorante Consorzio

Sydämeni sykkii yhä Italialle, vaikka viime vuosina olemmekin paljon reissanneet Aasiassa. Euroopan maista Italiaan on aina mukava mennä ja Italian kaupungeissa on aina joku oma vivahteensa. Ruokaan harvoin pettyy saapasmaassa. Muutamaa päivää ennen Taiwanin matkaamme, josta on tehty juttuja aiemmin, kävin työmatkalla Luoteis-Italiassa Torinossa. Sateisena päivänä ei kovin paljon turisteja tai muitakaan kulkijoita ollut liikkeellä, kuten Piazza S. Carlon Emanuele Filiberto monumentilta otettu aloituskuva osoittaa. Minä sen sijaan kiertelin ainoana mahdollisena iltana keskustaa läpi. 

Aina on aikaa istahtaa lasilliselle holvikaarien katveeseen sateensuojaan. Spritz kuuluu aina kuvaan ja juoman kanssa saa usein pientä naposteltavaa, kuten Piuttosto Che Caffetteria Torinon esimerkkisuoritus antaa ymmärtää. Tämä setti oli 6 euroa! Taas jaksaa tallustella kaupungin katuja. En valitettavasti ehtinyt yhden illan aikana tutustua kaupungin nähtävyyksiin, joihin lukeutuu mm. automuseo, Egypti museo ja muuta nähtävää.
Nähtävyyksien sijaan syömässä ehdin tietysti käydä. Etsin edullista ja hyvää ravintolaa, se kun yleensä Italiasta kyllä helposti löytyy. Valinta on runsaasta tarjonnasta johtuen usein vaikeaa. Päädyin tällä kertaa Ristorante Consorzioon, jonka tarinat paikallisuudesta, piemontelaisuudesta ja kuvat nettisivuillaan saivat minut vakuuttuneeksi. Tein paria tuntia aiemmin pöytävarauksen sähköpostilla ja he vahvistivat pöydän miltei heti.
 Simppeli sisustus. Pidän tällaisesta kursailemattomasta tyylistä.
Tarjolla oli valmis menu tai valintalista. Päädyin varsin huokeaan 34 euroa maksavaan menukokonaisuuteen, jossa oli viisi ruokalajia! Huh mitä hinnoittelua. Juomat tietysti päälle. Alkuun tuli keittiöntervehdyksenä pieni mausteinen caspazokeitto.
Menu alkoi antipastilla, jona toimi tartar-pihvi Piemonten tyyliin. Piemonten tyyli tarkoitti pelkkää lihaa, johon voi itse laittaa suolakiteitä, pippuria ja laadukasta oliiviöljyä. Miten voi näin yksinkertainen olla näin maistuvaa. Viininä 100% Moscato Bianco, Ezio Cerrutin seitsemän hehtaarin tilalta.
Toinen antipasti oli rapeaa munaa, pekonia, sulatettua parmesaania ja pinaattia. Huh, myhäilin tyytyväisenä.
Primo oli Agnolotto Gobbo, eli isoja ravioleja kolmella lihalla. Otin lihalle kaveriksi Principiano Ferdinandon Baroloa. Pehmeitä makuja, nam.
Secondo oli vasikkaa Ruche viinissä. Liha oli todella mureaa ja hajosi haarukalla pistäessä. Kastike oli täyteläistä ja parsojen hapokkuus täydensi hienosti makupalettia. Vaikka annokset näyttävät pieniltä, alkoi maha täyttyä jo uhkaavasti. Salin reunalla oli kutsuva juustokaappi, joten päädyin ottamaan menun lisäksi välijuustot.
Juustolautaselle tuli viittä juustoa. Maistelujärjestys myötäpäivään alkaen ylävasemmalta. Ensin miedosti savuinen Provola. Seuraavaksi Max Le Ramate joka oli kermainen vuohenjuusto. Tämä olisi kaivannut jotain makeutta, vaikka hilloa kaveriksi. Alarivissä ensin Fontina D'Alpeggio, jonka tuoksu oli mieto mutta maussa vahva navettamaisuus. Keskellä ainoa kaukaa tullut juusto, ranskalainen Salers. Tuhti, rakenteeltaan kermajuustomainen. Viimeisenä Castelmagno, joka oli murenevainen, kova ja kuiva. Kitalaki alkoi olla todella kuiva sillä juustojen kanssa olisi pitänyt olla makeutta tai viiniä. Jäin kaipaamaan sinihomejuustoja, joita juustohyllyllä olisi ollut.
Lopuksi oli vielä jälkkärin aika. Panna cottan kanssa kolmea redusoitua makeutta, vasemmalla appelsiinia, keskellä jotain tuntematonta marjaa ja oikealla hasselpähkinää. Kiva idea nämä maku tipat panna cottan kaverina. 

Poistuin erittäin tyytyväisenä Consorziosta. Loppulasku oli 70 euroa, joka ei todellakaan ollut paljon. Ehkä juustolautasen (15 eur) olisi voinut jättää väliin. 

Ristorante Consorzio
Lopuksi vielä kotiin tuliaisina pari uutta giniä Parola nimisestä hyvin palvelevasta viini- ja viinakaupasta, osoitteesta Corso Vittorio Emanuele II, 76, 10121 Torino, Italia.

Ei kommentteja:

Blog Widget by LinkWithin