SILLÄ SIPULI

Hawksmoorin ankkarasvaiset perunat

2012-01-28T12:54:00.001+02:00

Tykkäämme kovasti Mikko Takalan Optiossa julkaistavista jutuista, jossa testataan keittokirjojen reseptejä ja verrataan kuvissakin omia aikaansaannoksia kirjan vastaaviin. Tästä juttusarjasta Jukka oli poiminut lontoolaisravintola Hawksmoorin perunat, joiden salaisuus oli ankanrasvassa rapsakoittaminen.

Teemme lohkoperunoita usein, mutta sillä lailla perinteisesti raakana pellille ja öljyä sekä mausteita perään. Ne ovat oikein mainio ruoka, mutta nämä esikeitetyt, ankanrasvassa rapeaksi paistuneet potut löivät kyllä laudalta mennen tulleen "tavikset".

Ankanrasva lusikoitiin meillä ankka confit-purkista. Loppu rasva pakastettiin jääpalamuoteissa, josta niitä on sitten kätevä sulatella.

Myös Ankerias Vipunen oli tehnyt näitä ihania pottuja. Heillä perunat tarjottiin herkullisesti esillepannun tartar-pihvin kanssa. Meillä perunat nostettiin lautaselle karhun ulkofileen ja ruusukaalien kera.

HAWKSMOORIN PERUNAT

1 kg jauhoisia (puikula)perunoita

5-7 rkl ankan- tai hanhenrasvaa

timjaminoksia

4 valkosipulinkynttä

sormisuolaa

Kuori ja paloittele perunat. Keitä reilusti suolatussa vedessä, niin että ovat just eikä melkein kypsiä. Älä keitä hajoavan kypsiksi. Laita perunat uunivuokaan- tai pellille.

Kuumenna ankanrasva pannulla äärimmäisen kuumaksi. Kaada perunoiden päälle ja sekoittele joukkoon hyvin.

Lykkää perunat 220°C asteiseen uuniin noin tunniksi. Sekoittele välillä.

Lisää timjami ja valkosipulinkynnet viisitoista minuuttia ennen perunoiden uunistaottoa sekaan. Halutessasi ota pois ennen ruokailua. Ripsi pottujen päälle vielä sormisuolaa ja nauti!

Sipuliviikon kunniaksi: Syötävä kukkasipuli

2012-01-26T12:46:00.001+02:00

...vai sipulikukka? Oli miten oli, tämä "kukkiva sipuli" tai friteerattu sipuli pompsahtaa aika tiuhaan esille, kun googlettaa kuvahaulla sipulireseptejä meneillään olevan sipuliviikon kunniaksi. Friteerauksen ystävänä ja kokeilunhaluisena väkästäjänä halusin ehdottomasti testata, olisiko minusta veitsilöimään tällaista kukkaa. Tulin huomaamaan että terävällä veitsellä homma oli tosi helppoa ja nopeaakin. Maku lopputuloksessa oli oikein hyvä! Frittijauhotuksen cayennepippuri teki rapeapintaisesta sipulikukasta mukavan mausteista, ja yrteistä varsinkin timjami ilahdutti makunystyröitäni. Kukkamainen sipuli voisi olla hauska alkupala jaettavaksi, varsinkin jos viitsii tehdä sen keralle dippikastikkeen.

Sipulilajikkeena meillä oli "Salaahipuli" (ruotsiksi Silverlok) mikäli uskomme tuotteen mukana ollutta lappua. Kovasti se kuitenkin näytti hopeasipulilta ja vastasi vaalean möllykän makukuvaustakin: makea eikä yhtään kitkerä.

Friteeraukseen tarkoitettu neste ja jauhot riittävät varmasti toiselle ja kolmannellekin sipulille. Nestettä vaan on oltava reilusti jotta sipulikukan saa upotettua siihen.

SIPULIKUKKA

1 hopeasipuli (myös nimellä salaattisipuli)

2 munaa

1,5 dl maitoa

1,5 dl vehnäjauhoja

1 ½ tl suolaa

½ tl mustapippuria

1 ½ tl cayennepippuria

½ tl kuivattua oreganoa

½ tl kuivattua timjamia

rypsiöljyä friteeraukseen

Laita rypsiöljy kuumenemaan 180 asteiseksi paksupohjaisessa kattilassa. Käytä apuna digitaalista paistolämpömittaria.

Leikkaa sipulin kärjestä pois pieni pala, jotta sipuli pysyy hyvin pystyssä leikkuulautaa vasten. Kuori sipuli, mutta jätä karvatupsu paikalleen sipulin kantaan.

Riko kananmunien rakenne korkeahkossa kulhossa, johon mahdut upottamaan sipulin. Lisää joukkoon maito.

Sekoita keskenään jauho ja mausteet syvälle lautaselle.

Käännä sipuli kanta- eli tupsupuoli ylöspäin leikkuulaudalle. Työnnä veitsi sisään sipulin keskiosaan asti jättäen kantaan leikkaamatonta osaa noin 1/5. Leikkaa viilto alas asti. Toista toisella puolella sipulia. Ala nyt leikkamaan samanlaisia viiltoja aina edellisten viiltojen puoleenväliin sipulia ympäri kiertäen. Tällä tavalla tehtynä saat aikaan helposti reippaat 20 viiltoa. Kukkasi on tietysti sitä kauniimpi mitä useamman viillon pystyt tekemään.

Ota sipulikukka käteen ja levittele "terälehtiä" hiukan erilleen.

Tumpsuttele toisella kädellä joka paikkaan jauho-mausteseosta. Ravistele ylimääräiset jauhot pois. Kasta kukkasipuli sitten muna-maitoseokseen. Tumpsuta nyt toistamiseen sipulin päälle jauho-mausteseosta niin että sitä tarttuu joka "terälehdelle".

Huomaa levittää jauhoa myös sipulin ulkosyrjälle.

Kun öljy on 180 asteista, laske sipuli karvatupsu edellä kuumaan rasvaan reikäkauhalla avittaen. Paina sipulia alaspäin friteerauksen aikana, sillä kaunis sipulikukka pyrkii kohottamaan terälehtiensä kärjet ulos öljystä. Öljyn yläpuoliset terälehdet eivät luonnollisestikaan rapsakoituisi. Anna sipulin viipyä öljyssä kymmenisen minuuttia, eli kunnes on kauniin kullankeltainen.

Nosta kukkasipulisi reikäkauhalla talouspaperin tai pyyhkeen päälle valuttamaan ylimääräiset öljyt. Nauti napsimalla "sipuliterälehtiä" kukasta.

Karhun ulkofile ja punaviinikastike

2012-01-24T22:01:00.001+02:00

Olen jo jonkin aikaa haaveillut karhun lihan maistamisesta. Kun sellainen käveli vastaan (oikeasti: kun näimme palan karhun ulkofilettä matkailumessuilla pakastealtaassa), päätimme yhteistuumin Jukan kanssa valmistaa karhua viikonloppuruuaksi.

Kyselimme vinkkejä meille harvinaiseen riistaan Kaamoslihan tiskillä. Mies vakuutti, että karhun pihvi paistetaan kuten muutkin lihat. Olen kuullut tarinoita karhun pahasta hajusta sitä valmistettaessa. Tästä kysyttäessä sain vastaukseksi, että iäkkäämmän karhun liha tosiaan voi haista tai ilmeisestikin lihan rasva. Maussa ei silti kuulemma ole moittimista.

Tämä karhu ei haissut vaan tuoksui paistettaessa niin hyvälle kuin pihvi vain voi. Liha oli upean punaista ja hirmuisen mureaa, hyvän makuista. Lapsetkin pyysivät lisää, vaikka aluksi tyttäremme tuumasi ettei uskalla syödä karhun lihaa koska ne ovat pelottavia. Maku poikkesi yllättävän vähän naudasta, olimme odottaneet enemmän riistaisaa ja tummempaa makua. Aika arvokashan tuo pala oli, 90 euroa kilo, joka tekee 370 grammaiselle palalle hintaa vajaan 40 euroa. Palasta sai kuitenkin neljä kunnon kokoista pihviä ja hienon ruokaelämyksen.

Sana kuorilautanen sai kokonaan uuden merkityksen, kun katoimme karhuannoksen vielä kaarnaa sisältävälle puulautaselle.

Karhun kanssa lautaselle päätyi ankanrasvassa kypsennettyjä perunapaloja, voissa pyöräytettyä ruusukaalia ja punaviinikastiketta. Kahdesta ensin mainitusta myöhemmin lisää.

PUNAVIINIKASTIKE
neljään annokseen

4 dl lihalientä
2 dl punaviiniä
1 tl kokonaisia katajanmarjoja
2 rkl vehnäjauhoja
1 rkl punaviinietikkaa
muutama rouhaus mustapippuria

Sulata valmis lihaliemi pakastimesta, keittele sellainen tai käytä fondeja tai valmispohjia.
Sekoita aineet keskenään kylmänä. Keitä kokoon miedolla lämmölllä 45 minuuttia.

"Syö hyvin" - setä toi viikon ruuat ovelle

2012-01-22T22:58:00.002+02:00

Söimme hyvin ja runsaasti muiden ohjeistamia ja kokoamia ruokia tuossa männäviikolla. Syö hyvin.fi palvelusta tuotiin meille yhtenä lumisena maanantai-iltapäivänä kaksi kassillista ruokien raaka-aineita ja niihin reseptit. Päälle vielä huikattiin: "Hyvää ruokahalua!".

Olimme saaneet ennakkoon luettelon siitä, mitä perustarvikkeita kotona tulisi olla. Lähinnä ainekset olivat mausteita, maitoa ja riisiä. Saimme myös vinkkejä ruokien syömisjärjestykseen, jotta kaikki raaka-aineet tuoreyrttejä myöden pysyisivät mahdollisimman hyvinä. Katkarapuja ohjeistettiin sulattamaan yön yli jääkaapissa ja wokkilihat kehoitettiin ottamaan huoneenlämpöön hyvissä ajoin ennen paistamista.

Viikon reseptit vuoden 2012 kakkossatsissa olivat:

curryjauhelihapaistos ananaksilla
broileripata chilillä
herkulliset selleripihvit
pastaa katkaravuilla ja tomaateilla
lasinuudelit paistisuikaleilla
bonuksena: vitamiinipommi-salaatti

Annoskoot kaikissa ruuissa olivat reilut. Jukka otti joka aterialta vielä eväitä töihinkin. Tosin tässä kohdassa mainittakoon että krantut lapsemme söivät tosi vähän mistään. Ruuat olivat maukkaita, mukavan simppeleitä arkiruokia. Silti niiden myötä opimme myös uusia juttuja. Esimerkiksi seesaminsiementen paahtaminen ja käyttäminen salaateissa on ollut aiemmin minimissä meillä. Kaikki ateriat valmistuivat alle puolessa tunnissa. Pidin siitä, että silti ruuat tehtiin itse pilkkomista myöden, eikä mutkia ollut suoristettu esimerkiksi puolivalmisteiden avulla - lukuunottamatta vakuumipakattua patonkia. Viikkoon mahtui iloksemme myös yksi kasvisruoka.

Raaka-aineet olivat todella hyviä. Tuoreyrtit olivat terhakoita, wokkiliha kauniisti marmoroitunutta ja vihannekset tuoreita. Avokadokin oli sopivan kypsää käytettäväksi heti alkuviikosta. Kaikkien raaka-aineiden alkuperämaa oli merkitty, jos ei tuotteeseen suoraan, niin reseptivihon loppuun. Mietin siinä ruokakassien sisältöä tutkaillessani, että tällä tavoin ruokaostokset tekemällä ei tule yliostettua - kaikkia raaka-aineita oli nimittäin juuri sopiva määrä. Huonoa valmiskassissa taas oli se, ettei päässyt itse valitsemaan tuottajia tai valmistajia. Meillä normaaliostoskorissa olisi ollut paljon enemmän luomua eikä esimerkiksi lainkaan broileria. Nyt luomua edustivat vain pakastemaissi, vakuumipatonki ja säilötyt kidneypavut.

Kokonaisuutena sanottakoon, että palvelun myötä ruokaviikkomme oli todella helppo ja mukavan maukas. Kävimme kaupassa ostamassa vain maitoa. Palvelu ei silti ole meitä varten, sillä rakastamme ruokiemme suunnittelua ja haluamme valita raaka-aineemme itse. Syö hyvin.fi on oiva apu perheelle, joka kiireisenä arkena haluaa syödä kunnon kotiruokaa työntämättä marketin ostoskärryjä ja pohtimatta kokonaisuuksia.

Yksi parhaista viikon aikana tehdyistä jutuista oli lisäkesalaatiksi tarkoitettu "Vitamiini-pommisalaatti". Erityisesti öljyinen basilika-kastike ihastutti helppoudellaan ja maullaan. Tätä on tehty meillä jo muutaman kerran uudestaankin.

AVOKADO-APPELSIINISALAATTI

1 vihreä salaattiruukku
1 kypsä avokado
1 appelsiini (tai greippi)
50 g seesaminsiemeniä

basilika-kastike
1 ruukku basilikaa
1 dl öljyä
2 rkl hunaja-omenaviinietikkaa TAI 1 rkl hunajaa + 1 rkl valkoviinietikkaa
( 2 tl sokeria)
½ tl suolaa
½ tl mustapippuria

Tee ensin kastike. Surrauta kaikki aineet yhteen sauvasekoittimella. Meillä ei ollut kotivarastossa hunaja-omenaviinietikkaa, joten yhdistin hunajaa ja valkoviinietikkaa. Koska makeutta oli tarpeeksi tällä taoin valmistettuna, en lisännyt enää lainkaan sokeria. Laita kastike odottamaan jääkaappiin.

Pese ja kuivaa salaatit. Revi ne kulhoon.

Kuori ja viipaloi avokado.

Kuori makea appelsiini tai greippi, leikkaa lohkot irti ja asettele salaattipedille.

Paahda siemenet nopeasti pannulla ja sirottele salaatin päälle.

Tarjoa basilikapitoisen salaatinkastikkeen kanssa.

Karitsaa tomaattifenkoliliemessä

2012-01-21T21:22:00.000+02:00

Tämä pataruoka on todella hyvä esimerkki italialaisesta ruokakulttuurista: muutama erinomainen raaka-aine yhdessä tekee maittavan ruuan - ilman kikkailuja, ilman krumeluureja. Siksi raportti ruuan kokoonsaattamisestakin on ytimekäs.

Ohje on kehumastani Saku Tuomisen "Basta!"-kirjasta. Meillä lautaselle laitettiin lisäksi balsamicoituja porkkanoita, jotka kävivät hyvin tämän pataruuan kanssa. Reseptistä lie jäänyt uupumaan mustapippuri ja suola, sillä niiden lisääminen oli kyllä ihan välttämätöntä.

LAMMASTA, FENKOLIA JA TOMAATTIA
agnello con finocchio e pomodori

1 kg lampaan patalihaa, meillä karitsan lapaa
1 sipuli
oliiviöljyä
1,5 tölkkiä tomaattia
2 fenkolia
mustapippuria ja suolaa

Paloittele lammas. Pilko kuorittu sipuli. Leikkaa fenkolit ohuiksi viipaleiksi.

Ruskista liha pannulla oliiviöljyssä. Lisää sipulipalat ja freesaa hetki. Siirrä pataan.

Lisää pilkotut tomaatit pannulle ja anna hautua 10 minuuttia. Siirrä pataan. Lisää pataan myös fenkoliviipaleet. rouskauta sekaan mustapippuria ja ripsi suolaa.

Lisää tarvittaessa hieman vettä. Anna hautua reilu tunti, kunnes lammas on kypsää.

Kardemummaiset mustikkamuffinssit

2012-01-20T21:21:00.006+02:00

Huomio itselle: kun teet jotain hyvää ja haluat jakaa sen muillekin, pistä vähintään reseptin alkulähteille johtava linkki talteen. Ei sitten tarvitse googletella ja pohtia niin kauaa.

Tässä onnekkaan nettisurffailun jälkeen paitsi kuvat myös resepti aikoja sitten tehtyihin mustikkamuffinsseihin. Onnistuneen ja muffinsseissa meille eksooottisen maun loihti baakkelsissa mausteena käytetty kardemumma. Ohje löytyi Sikke Sumarin sivuilta.

KARDEMUMMAISET MUSTIKKAMUFFINSSIT

4 1/2 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 rkl kardemummaa
3 tl leivinjauhetta
1 muna
2 1/2 dl täysmaitoa
125 g sulatettua, jäähtynyttä voita
100 g mustikoita

KUORRUTE:
tuorejuustoa
tomusokeria
kardemummaa
mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään.
Vatkaa muna kevyesti. Sekoita munaan maito ja voi.
Sekoita kuivat aineet ja maito-muna-voiseos nopeasti taikinaksi.
Täytä muffinivuoat taikinalla ja paista muffineita uunissa 180 asteessa vajaa puoli tuntia.
Kuorruta halutessasi tuorejuusto-tomusokeriseoksella, jonka olet maustanut niin ikään kardemummalla. Koristele mustikoilla.

Top Chef haaste: Lampaan munuaiset appelsiinisalaatilla

2012-01-18T10:30:00.005+02:00

Otsikko olisi hyvin voinut olla myös "Kultsi kutistin munuaiset", sillä uskomattoman pieniksi, joskin samanmuotoisiksi munuaiset savustettuna menivät.

Lampaanmunuaisia savustettiin Top Chef Suomi-ohjelman haastamana. Viimevuotiseen tapaan tuotantoyhtiö haluaa haastaa tietyt bloggaajat muutaman kerran kevään aikana pohtimaan samoja tehtäviä kuin ammattilaiset kilpailussaan. Ensin jännitin kovasti ideaa, mutta sitten tuumasin että miksikä tämä homma tästä muuttuu. Me teemme omien taitojemme ja tietojemme mukaan amatööreinä tätä blogiamme ja sellaisina osallistumme myös haasteeseen.

Ensimmäinen aihe oli kovasti mieluinen: sisäelimet. Pakkasessamme nökötti vielä karitsanruhon ostamisen jäljiltä munuaisia, jotka nyt otimme käyttöön. Olemme aiemminkin tehneet munuaisia, sillä tavoitteemme olisi käyttää teurastetusta eläimestä mahdollisimman tarkkaan kaikki. Jukalle munuaiset maistuvat, mutta itselleni ne ovat menneet hyvin alas vain Jasun ohjeistamissa lihapiirakoissa osana jauhelihaseosta. Nyt ajattelimme ottaa uudenlaista kulmaa valmistukseen appelsiinimarinoinnilla ja savustamisella.

Ohje on Jens Lindenin hyvin inspiroivasta kirjasta "Vanhan ajan keittiö". Mies kehottaa syömään nämä sisäelimet puoliraakana, mutta Jukka pitää enemmän läpikypsistä. Eri kypsyysasteita on toki koitettu, vaikkapa mäntyvartaassa grillattuna. Alkuperäisessä ohjeessa lautaskumppaniksi suositellaan paprika-aiolia tai paahdetuista valkosipuleista tehtyä kastiketta. Me sen sijaan halusimme settiin raikkautta, joten munuaiset aseteltiin salaattipedille, jossa oli basilika-öljykastikkeen lisäksi myös appelsiinipaloja. Rapsakkaa suutuntumaa salaatissa edustivat saaristolaisleipäpaloista timjamiöljyssä paistetut "krutongit".

Kokonaisuus oli ihan kelvollinen, mutta parin munuaispalan jälkeen siirsin sisäelinpalat Jukan salaatille. Ehkä ne vain eivät ole minun juttuni. Jukka piti makua onnistuneena, mutta ei osannut arvioida marinoinnin merkitystä. Savun maku oli niin voimakas.

SAVUSTETUT LAMPAANMUNUAISET

4 lampaan munuaista

suolaa maun mukaan

MARINADI:

1 valkosipulinkynsi

½ rkl timjamia

½ rkl liperiä eli lipstikkaa

½ appelsiinin mehu

1 rkl neitsytoliiviöljyä

Suolaa munuaiset maun mukaan. Pane ne vuokaan.
Sekoita marinadin aineet keskenään ja kaada munuaisten päälle. Peitä vuoka tuorekelmulla. Anna marinoitua vähintään 2 tuntia, meillä 12 tuntia.

Savusta munuaisia noin puoli tuntia mieluiten alhaisella lämmöllä ja tammilastuilla.

Jäähdytä ja syö.

Blogimme muut(kin) sisäelinruuat löytyvät täältä.

Farangin karkkipossua villisiasta

2012-01-16T20:03:00.003+02:00

Ihan kuin suklaata lihalla eikö vain? Farangin karkkipossu oli saatu soimaan päähäni ja makunystyröilleni, vaikken ollut sitä koskaan maistanutkaan. Päätimme korjata asian villisian kaslerin voimin ja kutsua Nelleläisetkin arvioimaan lopputulosta.

Ja voi miten oli herkkua! Suutuntuma ja maku oli oikein onnistunut. Aika vähti ruuassa kyllä oli, mutta lopputulos oli kyllä kaiken sen vaivan arvoinen. Meillä tuhdinmakuinen karkkipossu tarjottiin maustetulla kaali-retiisiraasteella ja yhteen jökähtäneillä mustilla nuudeleilla. Jälkimmäiset olivat tosi turha lisä. Lautasen reunalle katettiin myös pikkukipossa chilirenkailla maustettua riisiviietikkaa.

Kulinaarimurulan Jaana on tehnyt samaista ruokaa Farangin oman keittokirjan opastamana. Minä seurasin Kiehuu!-kirjan ohjetta Farangin omistajakaksikon Matti Wikbergin ja Tomi Björkin ohjeistamina. Seuraamani ohje on hiukan vähempiraaka-aineinen. Esimerkiksi minulle outo cassia puuttuu Kiehuu!-kirjan resepteistä. Tähtianiksen määrä on myös huomattavasti pienempi, sillä ne puuttuvat haudutusliemestä kokonaan. Jaanan blogista sain hyvän vinkin korvata korianterinjuuren korianterinsiemenillä. Tuoretta korianteria ei täältä Nummelasta löytynyt ja rapeaksi paahdetut valkosipulit paloivat kitkeriksi. Muuten kaikki onnistui hyvin.

FARANGIN KARKKIPOSSU VILLISIASTA

reilu mitoitus noin kuudelle ahmatille

1000-1500 g possun niskaa eli kasleria, meillä villisian kasleria

HAUDUTUSLIEMI

2 l vettä

2 valkosipulinkynttä

10 sentin pätkän inkivääriä

2 korianterinjuurta tai 2 rkl korianterinsiemeniä murskattuna

2 valkopippuria

4 dl valkoviiniä

8 dl vähäsuolaista soijaa

2 dl osterikastiketta
1 dl ketjap manista eli makeaa soijakastiketta

KARKKIKASTIKE

2½ dl haudutuslientä

4 tähtianista
1 kanelitanko

400 g palmusokeria

1 dl vettä

rypsi- tai auringonkukkaöljyä friteeraukseen

2 rkl rapeaksi paahdettua valkosipulia

2 rkl rapeaksi paahdettua salottisipulia

2 punaista pitkää chiliä renkaiksi pilkottuna

3 rkl riisiviinietikkaa

1 puntti tuoretta korianteria

Aloita possun valmistus päivää ennen sen tarjoilua.

1.PÄIVÄ

Kiehauta kaikki haudutusliemen ainekset isossa kattilassa. Lisää liha liemeen ja anna sen hautua 3-4 tuntia miedolla lämmöllä kannen alla ylikypsäksi. Itse hulautimme liemen kattilasta uunivuokaan ja vuorasimme vuuan foliolla. Viivytimme vuokaa 160 asteisessa uunissa reippaan 4 tuntia.

Nosta ylikypsä liha varovasti kattilasta jäähtymään. Siirrä jäähtynyt liha astiaan kevyen painon alle ja laita astia jääkaappiin. Anna sen olla siellä yön yli.

Siivilöi liemi. Laita liemi omaan astiaan ja lykkää jäähtyneenä jääkaappiin.

2. PÄIVÄ

Paahda tasakokoiset sipulirenkaanpuolikkaat runsaassa, kuumassa öljyssä. Valuta kuivaksi talouspaperin päällä (ja ripsi päälle sormisuolaa). Paahda halutessasi myös pilkottua valkosipulia samalla tapaa.

Kuori haudutusliemen pinnalta hyytynyt rasva. Mittaa lientä kattilaan, lisää joukkoon kabelitanko ja tähtianikset. Kiehauta ja siirrä kattila pois liedeltä.

Laita toiseen kattilaan vesi ja palmusokeri. Sulata sokeri miedolla lämmöllä. Kun sokeri on liuennut veteen, kuumenna seosta kunnes sokeri alkaa tummua ja tuoksua paahtuneelta.

Lisää liemi karamellisoituneen sokerin joukkoon. Kaada tosi varovasti, sillä sokeri on kuumaa ja se kuplii voimakkaasti. Kiehuu!-kirja puhui räjähtämisestä, jota ei kyllä tapahtunut. Anna seoksen kiehua hissukseen, kunnes se paksunee. Minä kuumensin puoli tuntia, kun tuntui ettei tapahdu mitään. Jäähtyneenä sain sitten loivantaa karkkikastiketta hiukan lihaliemellä.

Kuumenna öljy omassa kattilassaan 170 asteeseen. Käytä öljyn lämpötilan mittaamiseen digitaalista paistomittaria laittamalla anturi öljyyn. Paloittele possu arpakuution kokoisiksi paloiksi. Friteeraa lihapaloja öljyssä kunnes ne ovat kullanruskeita. Nosta lihanopat kattilasta reikäkauhalla talouspaperin päälle. Paperi imee possupaloista ylimääräiset öljyt.

Viipaloi chili ja nypi korianteripuskasta kourallinen lehtiä.

Yhdistä kulhossa possunpalat, karkkikastike, molemmat rapeat sipulit, (chilirenkaita sekä korianteria).

Tarjoile chiliviipaleilla maustetun riisiviinietikan kanssa.

Kämp Signe pussailukaverin kanssa, Kotipeltolisällä

2012-01-14T18:01:00.006+02:00

Kun lopettaa arkisen aherruksensa, ja aloittaa viikonlopun ravintola Kämp Signessä, ovat asiat aika mallillaan. Vastapäätä istuu se kaikkein rakkain ja lasissa on kuohuvaa. Kippis sille!

Istuimme eilen Kämpin hotellin kakkoskerroksessa salin perällä ihastellen roikkuvissa lasimaljakoissa olevia talven törröttäjiä. Lautasilta nautimme "Chef 's menun" tarjoilijan viinisuosituksella GV Messwein Kremstal, joka oli mielestämme oikein passeli varsinkin alkukeitolle.

Odotukset illalle olivat kovat, sillä arvostan korkealle Kämp Signen keittiömestaria Sami Tallbergia ja yksinkertaisesti rakastan villiyrttien yllätyksellistä käyttöä ruuissa. Odotukset onneksi täyttyivät.

Keittiön tervehdyksenä eteemme tuotiin hapatettuja vihanneksia. Emme oikein kumpikaan lämmenneet tälle tujakalle alulle. Mutta sitten...

Alkukeitto kaadettiin kulhon pohjalla olevien, friteerattujan maa-artisokkasipsien seuraksi. Keitto oli maustettu mesijuurella, jota meillä kutsutaan kallioimarteeksi. Keitto oli todella herkän ja kauniin makuista. Keittiössä leivottu spelttileipä kävi hienosti yksiin maa-artisokkakeiton kanssa.

Pääruokana tarjoiltiin nahkoineen paistettua kuhaa, ruusukaalia ja väinönputkiöljyllä maustettua hollandaisekastiketta. Eri tekstuurit - rapea kalan pinta, napsakan kypsät, hieman etikkaiset ruusukaalit ja yltiökuohkea kastike- toimivat upeasti yhteen. Maut olivat loistavia, sekä yhdessä että erikseen. Ruusukaali tarjottiin erillisinä lehdyköinä - ne oli höyrytetty kypsäksi ja käytetty voissa pannulla yrttien kera. Miten joku niin herkullinen saadaan kuulostamaan niin hurjan helpolta? Väinönputki kastikkeen mausteena oli upea!

Jälkiruuaksi oli itselleni tuttu annos, pihasauniojäätelö villivadelmilla ja marengilla. Olin tosi iloinen että Jukkakin pääsi maistamaan tätä makeaa. Maistoin jälkiruokaa syksyllä lehditötilaisuudessa, josta saadulla lahjakortilla illan ruuatkin kuitattiin.

Ilta kokonaisuudessaan oli oikein onnistunut. Tarjoilu oli asiallisen sujuvaa, ei lainkaan kylmää ja varsinkin annoksia tuonut kokki loihti tunnelmaan lisää rentoutta. Kokki myös kertoi ytimekkään selkeästi villiyrttien käytöstä.

Täytyy vielä loppuun kertoa hauska juttu visiitiltämme. Kuulin sattumalta, että viereisessä pöydässä aivan tuntemattomat ihmiset puhuivat tästä rakkaasta blogistamme. Se oli tosi hämmentävä hetki, joka pisti hymyilyttämään. Valitettavasti en kuullut missä sävyssä meistä puhuttiin.

Kaksin nautiskelumme päättyi Hesarin opastamana Timo Kotipellon akustiselle keikalle keskustapubiin. Oikein onnistunut ilta siis!

Karpalopiirakka melkein Mamin tapaan

2012-01-11T23:01:00.003+02:00

Turussa on kiva ravintola nimeltään Mami. Ja Mamissa kokkaa kollegoiden palkitsema Marko Rauhala. Ja Kiehuu!-kirjasta löytyi tarvittavan simppeli, mutta houkutteleva resepti sunnuntain jälkiruuaksi. Reseptin ovat kirjaan loihtineet juurikin Rauhala ja ravintolakumppaninsa Mikko Piipponen.

Itse piirakka, kuten miehet ovat leivosmaisen marjateoksensa tituleeranneet, on kauniin värinen ja aika ärtsyn kirpsakka. Yhdistettynä jäätelöön ja kinuskiin saavutetaan hieno, ei liian makea maku.

Tein itse karpalopyreen ja yhdistin sen kanssa kaikki reseptissä olleet aineet. En vain tarjoillessa muistanut sirotella pintaan ruokosokeria ja tohottaa polttolampulla. Alkuperäisen annoksen kinuskijäätelö kuitattiin itsekeitellyllä kinuskilla ja kaupan jäätelöllä. Lisäsin settiin Biokian karpalojauhetta, kun sitä sattui kaapissa tuotelahjoituksen jäljiltä olemaan. Lopputulos miellytti silmää ja suuta.

Ohjeesta tulee kakku halkaisijaltaan 23 cm leveään irtopohjavuokaan tai monta leivosta. Kokeilin nimittäin tehdä piirakan minikokoisissa, silikonisissa muffinssivuuissakin. Leivoksen sai helposti irti pyöräyttämällä ruokaveitsellä ympäri ja pullauttamalla pois. Tästä kokeilusta kuvatkin on otettu.

KARPALOPIIRAKKA

keksipohja
150 g digestiivikeksejä
50 g suolatonta voita

Jauha ainekset yleiskoneessa ja levitä viiden millimetrin paksuiseksi leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Yleiskoneen puutteessa minä hajoitan keksit laittamalla ne kestävän muovipussin sisään. Mötkin ja rullaan sitten kaulimella keksit murskaksi. Eihän tällä ihan silkoista lopputulosta saa, mutta kotikutoisen näköisen ainakin.

täyte

250 g karpalopyreetä
4 kananmunaa
2 liotettua liivatelehteä
1 dl sokeria
1 rkl sitruunamehua
125 g sulatettua, suolatonta voita

(ruokokidesokeria jos tohotat pinnan)

Tein karpalopyreen kiehauttamalla pienessä vesimäärässä 400 g karpaloita ja pusertamalla tämän sitten lävikön läpi. Pyrettä jäi hiukan ylikin.

Mittaa kaikki ainekset (paitsi voi) kattilaan ja kypsennä 83 asteeseen. Kaada seos yleiskoneeseen tai sen puutteessa kulhoon, lisää voisula ja (sähkö)vatkaa kylmäksi. Kaada täyte siivilän läpi keksipohjan päälle. Nosta jääkaappiin hyytymään noin kuudeksi tunniksi.

Leikkaa piirakasta annospaloja tai pullauta "leivokset" ulos vuoasta. (Ripottele pinnalle ruokokidesokeria ja paahda pinta rapeaksi polttolampulla.)

Tarjoile marjaherkku jäätelön ja kinuskin tai kinuskijäätelön kera. Ripottele päälle myös karpalojauhetta jos mielit.

Tuumasin että vaaleanpunainen kiinalaislautanen olisi kaunis alusta jälkiruualle, mutta lopulta se olikin kuvioinniltaan turhan levoton. Olisivatko toisinpäin viuhdotut kinuskiviivat tehneet annoksesta kivamman?

Tapas-ilta ja kantarelli-vuohenjuustoleipänen

2012-01-09T18:47:00.004+02:00

Vietimme tuttujen naisten kanssa herkutteluillan meillä viime viikolla. Päätin tehdä suolaisia pikkupaloja, joita voisi joidenkin raaka-aineidensa puolesta kutsua aika suomalaisiksi tapas-paloiksi. Ensin ajattelin tälviisiin tapastelemalla pääseväni hommasta helpolla, mutta suunnitelmalistani paisuessa totesin kaiken olevan turhan kiireistä toteuttaa. Pudotin pois pikkaraiset haukipihvit ja muutaman muun, jolloin homman pystyi toteuttamaan työpäivän jälkeisenä iltana tarjoillen kaiken kuitenkin toivotun lämpöisenä.

Illan tarjottavat onnistuivat hyvin. Syömisiä jäi kuitenkin sen verran, että nykäisin niistä seuraavana päivänä itselleni oikein maistuvan aamupalan ja vielä kevyen lounaankin.

TAPAS-ILTA NAISTEN KESKEN

patonkipaloja neljällä eri päällisellä:
      - landekinkkua, Juustoportin vuohipaimenenjuustoa ja balsamicoa
      - mediumiksi paistettua luomunaudan sisäfilepihviä paloina ja karamellisoitua sipulia
      - munakoisotahnaa ravintola Olon reseptillä
      - jutun lopussa reseptoitua kantarelli-timjami-vuohipaimenenjuustoa (kuva alussa)

hunajamelonia kiedottuna landekinkkuun

pikkuruisia, fenkolimaustettuja Lindströminpihvejä

Manchegojuustoa ja varsiselleri-omenahilloa

valkosipulisia hirvimakkarapaloja pannulla käytettynä

friteerattuja juustopalloja

maa-artisokkarisottoa friteerattuina palloina

*****

jälkiruuaksi
timjaminen suklaakakku
karpalokastike

Juomana näin tammikuussa tipallista tai tipatonta, mitä kukin tykkäsi. Valkoviininä toimi Adobe Reserva Gewürztraminer ja punaviininä lanzarotelainen El Grifon viini.

Kuvassa yhdessä poseeraavat hunajameloni ja landekinkku. Jälkimmäinen on suomalaista, possunkinkusta tehtyä ilmakuivattua lihaa. Pidän kovasti sen runsassuolaisesta mausta. Ostin oman landekinkkuni Uudenkaupungin luomu-ja lähiruokapuoti Aito.sta.

Minulle aukesi uusi makuyhdistelmä tapasnykertäessäni. Hoksasin siinä raaka-aineita närppiessäni, että kantarelli ja vuohenjuusto käyvät hienosti yhteen. Ainakin näin tapahtui Juustoportin vuohipaimenjuuston ollessa kyseessä. Tässä siis ohjeistus helppoon sienileipäseen, joka toimisi varmaan iltapalalämppärinäkin.

TIMJAMINEN KANTARELLI-VUOHENJUUSTOLEIPÄ

patonkia tms.

Juustoportin vuohipaimenjuustoa

kanterelleja

sipuli

voita paistamiseen

suolaa

mustapippuria
tuoretta timjamia

Ota juusto huoneenlämpimään hyvissä ajoin, ainakin tuntia ennen leikkelyä, jotta maku tulee esille.

Sulata voi paistinpannulla. Kuullota siinä silputtu sipuli. Lisää kantarellit ja paista nesteet pois. Mausta seos suolalla ja pippurilla.

Leikkaa patongista sopivia paloja ja vuole ylle vuohipaimenjuustoa. Nosta päälle kantarelli-sipulisekoitusta ja mausta vielä tuoreella timjamilla.

Ole iloinen että viime syksynä sait valtavasti kantarelleja ja ole iloinen edelleen siitä että satoa löytyy vielä pakastimesta ja kuivana lasipurkeista.

Grillatut vaahtokarkit

2012-01-08T19:31:00.000+02:00

Tänään on saatu nauttia ihanasta pakkaspäivästä. Grillimme lämpeni lumimaiseman keskellä lounasta varten, joten alkuruuaksi päätimme grillata vaahtokarkkeja. Kyllä, alkuruuaksi. Joskus voi tehdä asioita vähän epäsopivassakin järjestyksessä. Varsinkin sunnuntaisin.

Oikeastaan vaahtokarkin grillausidea lähti jo Nummelan K-supermarketissa haahuillessani. Kävin vasta nyt remontin jälkeen uudelleenavatussa kaupassa vilkuilemassa valikoimaa. Ilokseni löysin luomua, makuja italiasta, palvelevan lihatiskin ja myös hyllynpääädyllisen "Ameriikan herkkuja". Viimeksimainitusta mukaan lähti minulle harvinaista "root beer"-limsaa ja sitten näitä paahtamiskelpoisia vaahtokarkkeja.

Grillipuiden rätistellessä kohti hiillostumista lapset paahtoivat karkkinsa pitkien varrastikkujen päässä.

Noin 5 sekuntia tulessa käännellen tuntui olevan passeli aika karkeille ruskistua. Sitten vain piti odotella hetki että varrastikut jäähtyivät sen verran että karkit voi napata suuhunsa. Yksi höttöinen karkki per nassu tuntui olevan sopiva määrä, niin makeaksi vaahtokarkit paahtuessaan kävivät.

Vaahtokarkit olivat grillattuina ihanan rapeita pinnalta ja venyväisen pehmeitä sisältä.

Poitsumme tuumasi että vaahtokarkit maistuivat hattaralta ja että niitä oli kiva tehdä. Tyttäremme tykkäsi myös. Naapurin poikakin oli mukana paahtohommissa ja grillattu karkki tuntui maistuvan hänellekin.

Meidät Motitettiin!

2012-01-07T15:26:00.002+02:00

Vietin loppiaista edeltävän viikon yksin kotona muun perheen riekkuessa Savossa. Olivat kuulemma napakelkkailleet, tehneet papan kanssa lisäosia kuularataan ja lounastaneet nuotiomakkaralla pihalla. Minä sen sijaan kävin ahkerasti töissä. Torstaina päätin repäistä ja lähteä ihan Helssinkiin asti syömään ja ehkä hiukan juomaankin. Mukaani sain hyvin helposti houkuteltua kaksi ruokabloggaajakolleegaa, joista Jaana ehdotti syömäpaikaksi Mottia.

Motti on pitkät perinteet omaava töölöläisravintola, joka on avannut ovensa uudestaan remontin jälkeen männäsyksynä. Olin odottanut ravintolalta ronskimpaa otetta, mutta annokset olivatkin hyvällä tavalla siloteltuja ja tarkkaan harkittuja.

Päädyimme ottamaan listalta omavalintaisesti neljä suolaista annosta ja yhdet jälkiruuat. Valinta oli itse asiassa tosi vaikea, sillä kiinnostavia annoksia oli hurjan paljon. Juomaksi siemailimme kolmeen naiseen sekä valko- että punaviinipullot ja jälkiruokaviinejä. Viimeksimainittuja sentään vain laseissa. Valkoviininämme toimi Trimbach Gewürztraminer Alsacesta ja punaviininä vuoden 2009 Pomares Tinto.

Omissa ruokavalinnoissani ei ollut mitään moitteen sijaa, päinvastoin. Rapujäätelö oli eri testuureiltaan hienoa, revitty ankka kävi hienosti suppilovahveron kanssa ja kateenkorva-annos oli kokonaisuudessa aivan loistava!

Ensimmäistä kertaa elämässäni pidin nahkiaisesta. Kaikki annokset olivat maultaan oikein hienoja. Kiittelimme erityisesti hyvää suolankäyttöä, joskin possuannokseen Hanna rouskautti hiukan lisää suolaa.

Maistelimme ahkerasti toistemme annoksia, jolloin saimme aika kattavan kuvan ravintolan makumaailmasta. Jaanan nauttima suklaakakku Quinta do Crasto Vintage-portviinin kera kirvoitti eniten ylistystä. Tirauttiko joku pienen kyyneleenkin yhdistelmän hyvyydestä? Toisten annoksista parhaiten mieleen jäivät pikkelöity kyssäkaali ja lanttucappuccino.

karpalovaahto oli hyvin vispipuuromainen

Motissa meille tarjoili Karolina, tyttäremme sanoin "mattö töppistä" tuttu kilpailija vuodelta 2011. Hänen suosituksensa olivat oikein hyviä ja palvelu lämmintä ja aitoa. Tarjoilussa hassua oli se, että tilaamamme liha-annokset tuotiin samaan aikaan. Siis jokainen sai eteensä kaksi lautasta kerralla. Seuraavalla visiitillä tietää pyytää sitten annoksia eri aikaan. Kävimme Karolinan kanssa illallistamisemme aikana monta mielenkiintoista keskustelua liittyen Mottiin ja ruokaan. Tämä kohotti ravintolakokemusta ainakin omalta kohdaltani entisestään.

tarte tatiniin en Motissa enää sijoittaisi

Onnistunein valinta illalle oli silti ruokaseura. Kiitos Kulinaarimurulan Jaana ja Hannan Sopan Hanna!

Ruokavuosi 2011 Sipulassa

2012-01-06T17:01:00.003+02:00

Ruokavuosi 2011 oli kohdallamme todella hieno. Opimme paljon uutta raaka-aineista ja valmistamisesta.

Kävimme poikkeuksellisen paljon ulkona syömässä, joskin vielä enempi olisi tietysti parempi. Vierailimme ensimmäistä kertaa Suomen tähtiravintoloissa, jopa siinä kahden tähden Dompassa. Parhaana ravintolaelämyksenä jäi mieleen Postresin Tarte Tatin, joka todentotta oli pieni pala taivasta.

Uusina raaka-aineina vuosi toi pöytäämme villisian, jota ostimme - ja ostamme vastakin- suoraan rantasalmelalaiselta Koivikkonotkon-tilalta. Myös kyssäkaali on ollut hieno uusi tuttavuus.

Parhaita paloja muista blogeista ovat olleet tänä vuonna Kädenvääntöä-blogin ylettömän helppo artisokkatahna ja Siskot kokkaa Nellen marenkirulla.

Ykkösblogitapahtuma oli ehdottomasti samppanjatasting- ja kokkauspäivä Helkassa.

Mokana mainittakoon legopalikkakakun pylpyrämäärä, jota sietää hävetä kyllä kauan.

Vuoden aika maailman makuja maisteltiin Riikassa, Tanskassa, Tallinnassa ja Teneriffalla.

Seuraavassa omavalintaiset parhaat palat kuukausittain blogissamme:

Tammikuussa hauskin askartelemus ruuasta olivat juustopylpyrät lasten kanssa.

Helmikuussa ihastutti itsetehty, makea chilikastike.

Maaliskuussa saimme paellan onnistumaan erityisen hyvin.

Huhtikuussa muhitettiin saunatonttua kiukaalla.

Toukokuussa ihastutti koivugraavattu lohi.

Kesäkuussa maistettiin ruusukuohuviinirisottoa, joka oli aivan ihanaa.

Heinäkuussa grillattiin kanaa sujauttaen siivekkään lihaa myös leipiin.

Elokuussa makunystyröitä hellittiin peruna-herkkutattipaistoksella.

Syyskuussa paistettiin pannulla niin ikään sieniä mahtisienisadosta, nimittäin kantarelleja tuoreen maissin kera.

Lokakuun maistuvinta antia oli punajuurijälkiruoka.

Marraskuussa yksi tylsä maanantai selätettiin loistavalla tortillasipsisetillä.

Joulukuun parhautta edusti possunlapa appelsiiniperunoineen.

Mielenkiinnolla odotamme mitä vuosi 2012 tuo tullessaan syömisen ja ruokakulttuurin saralla.

Basta!

2012-01-04T22:22:00.001+02:00

Italialaiseen ruokakulttuuriin liittyviä keittokirjoja alkaa talodessamme olla jo aika paljon. Silti kiinnostukseni heräsi selaillessani Saku Tuomisen "Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc"-kirjaa. Reseptien lisäksi kirjassa vetivät puoleensa tunnelmalliset kuvat ja miellyttävän paksu paperi sekä sujuva tarinointi.

Kirjan kuvaileva osuus on hyvin Locatellin "Made in Italy"-tyylinen. Raaka-aineita ja paikallisuutta ylistetään, eikä tietysti suotta. Italialainen, monesti hyvin yksinkertainen kokkaaminen vaatii laadukkaita raaka-aineita. Basta! eli Riittää! viittaa myös vahvasti simppeliin kokkaamiseen mausta tinkimättä.

Reseptit ovat suoraan kotikeittiöstä, joten voit unohtaa pipertämisen ja tarkat mittasuhteet. Usein resepteissä onkin mainittu vain raaka-aineet ja määrät täytyy päätellä itse.

Seuraavat reseptit ovat onnistuneita kokeiluita vapaakappaleena saamastamme kirjasta.

PORKKANOITA VOISSA JA BALSAMIVIINIETIKASSA
carotte con burro, aceto balsamico e parmigiano

porkkanoita
voita
balsamiviinietikkaa
(lehti)persiljaa
oliiviöljyä
suolaa

Kuori porkkanat ja pilko ne kolikoiksi. Paista paloja voissa kunnes ne hiukan ruskistuvat. Lisää sitten pannuun sen verran vettä, että porkkanat peittyvät. Kun vesi on haihtunut ja porkkanat alkavat pehmetä, siirrä ne tarjoiluastiaan. Lisää päälle tilkka balsamiviinietikkaa ja persiljaa. Anna marinoitua hetki. Lisää lopuksi vielä hieman oliiviöljyä ja tarvittaessa suolaa.

Italiankielinen nimi vinkannee parmesaanin raastamiseen päälle, joka ei varmaan tekisi lainkaan huonoa.

Porkkanoiden kerrotaan passaavan hyvin antipastopöydän osana tai ilman balsamiviinietikkaa pääruuan lisäkkeenä. Jukan kanssa tuumasimme että porkkanat menisivät mainiosti juurikin salamileikkelelautasen kanssa.

KATKARAPU-RUCOLABRUSCHETTA

Tuominen määrittelee bruschettaa näin:

Bruscetta on paahdettu maalaisleipä, täytteellä tai ei. Se on maailman yksinkertaisin asia, alunperin laziolainen antipasto. Tiivis maalaisleipä paahdetaan uunissa molemmin puolin grillivastuksen alla ehdottomasti ilman öljyä. Näin se ei ole turhan rasvainen. Hieman reunoiltaan palaneen leivän päälle pirskotetaan uunin jälkeen oliiviöljyä ja sormisuolaa. Halutessa laitetaan vielä täytettä. Täytettä ei saa olla liikaa, eikä täyte saa olla liian nestemäistä koska tämä vetisyttää leivän. Bruschetta pitää tarjota heti, rapeana. Tuominen opastaa vielä lausumaan leivän brusketta, ei brusssccchhetta.

maalaisleipää
valkosipulia
hyvälaatuisia kuorittuja katkarapuja
rucolaa
sitruunaa
parmesaania
oliiviöljyä
suolaa ja mustapippuria

Grillaa maalaisleipäviipale molemmin puolin uunissa grillivastuksen alla. Pirskota ylle oliiviöljyä ja sormisuolaa. Pilko valkosipuli ja freesaa pannulla. Lisää katkaravut pannulle pieneksi hetkeksi - puoli minuuttia riittää. Lisää rucola. Sekoita. Lusikoi leivän päälle. Mausta ja purista halutessasi päälle sitruunaa ja lisää muutama parmesaanilastu.

Ylevän hieno maa-artisokkarisotto

2012-01-02T17:27:00.005+02:00

Minulle tulee maa-artisokan mausta mieleen aina sana ylevä. Möykkyisen mukulan maussa on jotain kartanomaista, mutta rustiikilla tavalla. Olenko makumielikuvani kanssa yksin?

Jääkaapissa hyvin säilyneet mummun maa-artisokat kaipasivat hyvää reseptiä. Risottosellainen löytyi Pieni Vispilänkauppa-blogista. Heille ohje oli kulkeutunut Glorian ruoka ja viinistä. Perusrisoton sekaan laitetaan loppuvaiheessa paahdettua maa-artisokkapyrettä. Meillä mukuloita oli jäljellä vain 130 g, josta tuli valmista pyrettä 1,5 desiä. Tämä oli vain puolet alkuperäisen ohjeen määrästä, mutta riitti onneksi saamaan aikaan hyvin selkeän maa-artisokan maun risottoon. Kasvisliemenä käytin pyreen siivilöinnistä syntynytty lientä, johon lisäsin vettä ja suolaa. Viininä toimi punaviini, siitä väri. Tyttäremme kommentoi heti ettei syö liilaa risottoa. Perusrisottomme ohje poikkeaa hieman Vispilänkaupan vastaavasta.

Meillä maa-artisokkia ei valitettavasti riittänyt sipsien tekoon asti, niin ihana kuin rouskuva lisä olisi ollutkin. Laitan ohjeistuksen kuitenkin perään.

PAAHDETTU MAA-ARTISOKKAPYRE
(noin 1,5 dl - riittää yhteen risottoon)

1 iso keltasipuli
130 g maa-artisokkaa
1 rkl ruokaöljyä
1 rkl voita
2 rkl vettä
2-3 dl vettä

Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja kuutioi maa-artisokat. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paahda maa-artisokkia, kunnes ne ovat kauniin tummanruskeita. Lisää voi ja sipuli ja jatka paahtamista, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää vettä niin, että kasvikset peittyvät ja hauduta kypsiksi. Tähän menee noin 10 minuuttia. Siivilöi kasvikset vedestä. Säilytä siivilöity vesi. Soseuta kasvikset tehosekoittimella tasaiseksi pyreeksi.

MAA-ARTISOKKARISOTTO

Perusrisotto
50 g voita

1 sipuli
3-4 dl risottoriisiä
1 dl viiniä
noin 1 l kasvislientä (meillä maa-artisokkien keitinliemi + vettä + suolaa)

Lisäksi
1,5 dl maa-artisokkapyreetä
1 dl raastettua parmesaania
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

1 rkl balsamiviinietikkaa

Laita kasvisliemi kiehumaan kattilaan. Kuori ja hienonna sipuli.
Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa tai kasarissa. Lisää sipulit ja kuullota. Lisää riisit ja kuullota edelleen muutama minuutti. Lisää viini ja sekoittele muutama minuutti. Lisää sitten kauhallinen kerrallaan kasvislientä. Anna liemen imeytyä riisiin ja lisää seuraava kauhallinen. Anna risoton kiehua hiljalleen näin noin 15 minuuttia. Kun riisi on napakan kypsää, lisää artisokkapyree, parmesaani ja balsamiviinietikka. Sekoita hyvin ja viivytä kattilassa muutama minuutti jotta lämpiää kauttaaltaan. Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla. Raasta päälle parmesaania ja koristele maa-artisokkasopseillä.

MAA-ARTISOKKASIPSIT

1 maa-artisokka per ruokailija
½ dl öljyä friteeraukseen

Kuori maa-artisokka kuoritaan ja höylää ohuiksi siivuiksi mandoliinilla, kuorimaveitsellä tai raastimen sivulla. Kuumenna öljy pienessä kasarissa tai pannussa 160-asteiseksi. Nosta maa-artisokkasiivut öljyyn ja paahdetaan ruskeiksi. Nosta sipsit talouspaperin päälle kuivumaan ja mausta merisuolalla.

Vuosi vaihtui maukkaasti

2012-01-01T20:02:00.001+02:00

Vuosi vaihtui tyttäremme kummien perheen kera Porissa. Nautimme kauniin kattauksen äärellä...

...oikein maistuvaa poronkäristystä perunamuussin, puolukka- ja suppilovahverohillon kera. Perhe oli hankkinut pakastimeen puolikkaan poron, jota valmistetaan nyt tavalla jos toisellakin. Käristysliha oli muhitettu pannulla oluen kera. Ruoka maistui krantulle pojallemmekin kolmen lautasellisen verran.

Jälkiruuaksi oli ihanaa suklaakakkua vadelmilla.

Iltapalaksi lapset väkästivät itselleen mieluisia coctail-tikkuja.

Me aikuiset nautimme monenmoisia pikkupaloja: erilaisia tahnaleipäsiä, hunajamelonia ja ilmakuivattua kinkkua, mozzarellaleipiä ja tuulihattuja.

Näiden eväiden voimin jaksoi pelata pari erää Dixit-peliä, joka on muuten tosi hauskaa ajanvietettä.

Toivottavasti teidänkin vuodenvaihteenne sujui herkullisissa merkeissä.

Oikein onnekasta ja maukasta vuotta 2012!

Kylässä Concha Y Torolla

2011-12-29T16:39:00.000+02:00

Jalkapallomiehet Keke ja Pasi Rautiainen sekä me ruokabloggaajat kokoonnuimme jouluisen mukavissa merkeissä Concha Y Torolle yhtenä hyvin sateisena ja tuulisena joulukuun päivänä. Päämääränämme oli maistella mitkä viinit ja jouluruuat käyvät yhteen tai toisaalta, mitkä eivät ollenkaan. Muistiinpanojen puutteessa tämä osuus raportista nyt kuitenkin puuttuu.

Joulupöytä oli minulle tuolloin ensimmäinen laatuaan tänä vuonna ja oikein maistuva sellainen. Lanttulaatikon kitkeryydestä kävimme kyllä keskustelua pöytäseurueessamme.

Rosollin joukkoon oli nakattu paahdettuja perunalohkoja, mitä pidin aika outona. Maku ja suutuntuma olikin yllättäen hyvä. Sienisalaatti oli myös onnistunutta.

Oma ehdoton suosikkini maistelluista viineistä oli jo entuudestaan tuttu Adobe Reserva Gewürztraminer Chilen Emilianasta. Luomuviinissä eniten viehättää pehmeä sitruksisuus. Rypäleensä ansiosta viini käynee hyvin maustettujen ruokien kanssa.

Kaikessa rentoudessaan Keke ja Pasi olivat mukavaa maisteluseuraa, kuten myös Concha y Toron väki ja tutut bloggaajat. Kiitos kaikille, erityisesti karttana ja seurana toimineelle Hannalle. Kun lahjaksi saatu, Manskulle pudonnut viinipullokaan ei mennyt rikki, voi iltaa pitää oikein onnistuneena.

Tilaisuuden jälkeen tutustuin kotona jalkapallomiesten Pirunkellariin, jossa ilahdutti erityisesti ensimmäinen viininmaisteluvideo (Sauvignon Blanc).

Illasta on aiemmin kirjoitettu ainakin Pieni Vispilänkauppa-ja Viva Ciapatta-blogeissa.

Jallusilakat

2011-12-28T17:36:00.000+02:00

Ei kovin näyttävää, tiedän.

Jukka kokeili tänä vuonna tehdä silakoita kolmessa eri viinaseoksessa. Hunajarommi ja GT eivät oikein toimineet. Niissä maistui "väkevä" kyllä, muttei toivotut maut kuitenkaan. Jallusilakat sen sijaan maistuivat vienosti jallulta ja näistä pidimme.

SILAKOIDEN GRAAVAUS NOPEASTI

300g silakkafileitä

2 ½ dl vettä

¼ dl etikkaa

½ tl suolaa

ripaus sokeria

Nylje silakkafileet. Pane silakat etikkaliemeen (vettä, etikkaa, suolaa ja ripaus sokeria). Anna olla viileässä väh. 3 tuntia. Valuta huolella.

JALLUSILAKAT

50 g graavattuja silakoita

1 cl jallua

½ dl vettä

2 tl sokeria

½ tl suolaa

pari tippaa valkoviinietikkaa

½ valkosipulinkynttä

¼ sipulia

1tl öljyä

Valuta silakat ja kuivaa ne talouspaperilla. Laita silakat lasipurkkiin. Sekoita reseptin muut aineet keskenään ja lorauta silakoiden päälle. Anna maustua jääkaapin viileydessä vuorokauden.

Onkos täällä kilttejä lapsia?

2011-12-27T18:00:00.000+02:00

Tänä jouluna lahjojen suhteen määrä pysyi kohtuudessa, mistä olen tosi iloinen. Tämä ei tarkoita, että olisimme saaneet lahjoja vähän, päinvastoin. Yritän vain sanoa että niitä ei tullut röykkiöttäin.

Olen tuttuun tapaan kuvannut saamamme ruokaan tai ruokailuun liittyvät lahjat. Ensimmäisessä kuvassa lasten saamat jutut. Mukit ovat taitelija Raija Nokkalan käsialaa, taiteilijan itsensä lahjoittamia.

Lasinalusten mukana kulki lappu, jossa luki niiden tuoton menneen Pirkanmaan pienille sydänlapsille.

Suklaata on tullut paljon enemmän kuin kuva antaa ymmärtää. Domino-keksiltä näyttävä ymmyrkäinen on rintakoru. Samiscupcakesormukset ovat minun ja tyttäreni.

Sain myös tarjoilulusikan, joka on alunperin kuulunut isoäitini isälle. Siinä on hänelle tarkoitettu kaiverrus vuodelta 1923. Lusikka on siirtynyt isoäidilleni, mammalle, vuonna 1970 hänen syntymäpäivänään ja äidilleni samanmoisena juhlapäivänä 27 vuotta sitten. Nyt lusikkaa koristaa vielä minunkin nimikirjaimeni vuosiluvulla 2011. Ompa hieno lahja!

Vadelmabalsamietikka ja jääkoriste osana joulun jälkiruokaa

2011-12-26T23:36:00.004+02:00

Jouluna meille on perinteiseti mahtunut yltiöhuonosti jälkiruokaa täpötäysiin mahoihin. Niinpä en halunnut nähdä kummaakaan vaivaa jälkiruuan kokoonsaattamisessa, mutta jotain makeaa toki kaipasin päivällisen lopetukseen.

Kokeilin sekoittaa vadelmabalsamietikkaa ja hunajaa. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat näin syntyneestä kirpsakasta kastikkeesta. Kastikkeen ohelle mietimme sopivaa jälkiruokaa, jolloin päädyimme viikunoihin, jäätelöön ja marenkiin. Kokonaisuudessa kastikkeen terävin kärki taittui jolloin jälkiruoka oli oikein miellyttävä, ei liian makea kokemus. Suosittelemmme.

Jäätelö on kaupan pakastealtaasta, marenki U:gin Marenki Oy:n käsialaa. Aneeminen viikuna oli ainokainen jäljellä, joten kaikessa valjuudessaan hän yrittää esittää herkullista siinä hyvin huonosti onnistuen.

VADELMABALSAMICOKASTIKE

kahteen annokseen

1 tl vadelmaviinietikkaa

½ tl hunajaa

pieni humpsaus kanelia

Sekoita aineet hyvin keskenään, niin että seos on tasaista.

JÄÄKORISTE

tästä tulee mooooonta

(alkuperäinen idea täällä)

125 g sokeria

½ dl vettä

Laita valmiiksi leivinpaperia keittiön tasolla ja ota esille haarukka. Laita aineet pieneen kattilaan ja sekoita hyvin. Keitä, kunnes seos on 145-asteista. Hyvänä apuna lämpötilan mittaamisessa on digitaalinen paistolämpömittari. 145 asteisena seos kuplii voimakkaasti, vähän samaan tapaan kuin muksuna kun puhallettiin pillillä mehuun. Nyt sinun täytyy olla nopea: ota kattila heti liedeltä, kumoa sokeri-vesiseos leivinpaperille ja haarukoi sitä jotta saat reunat röpelöiseksi. Anna jäähtyä. Sitten voit taittaa sopivankokoisia paloja isti sokerilevystä ja tökätä niitä koristeeksi

Koriste kannattaa tehdä lähellä tarjoamishetkeä. Seuraavana päivänä pöydälle jääneet loput koristeet olivat meinaten valkoistuneet kokonaan ja läpinäkyvähkö jäämäisyys oli näin kadonnut.

KOKOAMINEN

Laita alle marenkirinkula ja pyöräytä päälle pallo hyvää jätskiä. Laita sivuille viikunalohkot. Liruttele sitten päälle vadelmabalsamicokastike ja vasta sitten jääkoristeet. Näin jääkoristeet pysyvät kauniina. Lapset halusivat ja saivat jälkiruokansa ilman kastiketta.

Punajuurinopat mousseilla ja halpa juustomuotti

2011-12-26T10:42:00.005+02:00

Minä rakastan punajuuren väriä ja makua, mutta Jukan naamalle juures ei sovi. Halusin silti sisällyttää punajuuren helposti joulupöytäämme ja noppamallisina se lopulta sitten toteutui. Jukan lautasella punajuuren korvasivat pienet ruislastut. Päälle lusikoimme nökäreet sinihomejuusto- ja kylmäsavusilakkamoussea sekä piimäjuustoa.

Tuota kylmäsavusilakkaa ostimme Nummelan torin kala-autosta ja toivon että sitä saisi vastakin. Kalan maku oli todella hieno! Se sopi loistavasti itsekseen nautittavaksi ja juurikin tällaisen moussen sekaan. Kalamyyjä suositteli napostelemaan myös hapankorpun kanssa.

PUNAJUURINOPAT

punajuuria
valkoviinietikkaa

Keitä kokonaiset punajuuret kypsiksi. Lisää tarvittaessa välillä vettä. Punajuurien kypsäksi saattamiseen menee yllättävän kauan, 1½ tuntiakin punajuurten koosta riippuen. Huuhtele juurekset kylmällä vedellä ja kuori. Pilko punajuuret niin että saat suupalan kokoisia noppia. Laita nopat kannelliseen astiaan, lorauta joukkoon valkoviinietikkaa ja laita kansi kiinni. Pistä maustumaan jääkaappiin ainakin kahdeksi tuntia. Ravistele välillä jotta kaikki punajuurinopat maustuvat.

SINIHOMEJUUSTOMOUSSE

½ dl vaahdotettua ranskankermaa
2½ rkl sinihomejuustoa
suolaa
mustapippuria

Sekoita aineet yhteen vatkaten. Asettele moussea pikkulusikalla nopan päälle. Voihan moussen laittaa pursotinpussiinkin ja pruutata "ruusukkeen" punajuuripalan ylle, mutta itse pidän tällaisesta ulkoasusta. Koristeeksi ja moussen mausta vinkkaamaan voit murustaa päälle vielä käyttämääsi sinihomejuustoa.

KYLMÄSAVUSILAKKAMOUSSE

0,75 dl vaahdotettua ranskankermaa

2 kylmäsavusilakkafilettä

suolaa

Poista kylmäsavusilakkafileistä nahka, sillä se voi olla kitkerän makuista. Homma käy helposti ihan sormilla vetämällä. Pilko kala mahdollisimman pieneksi. Yhdistä kala vaahdotettuun ranskankermaan ja lisää suolaa varoen, sillä kalassa on jo suolaa.

Kylmäsavusilakkamousse sopii todella hyvin (viinietikoidun) punajuuren ja kanttarellipikkelssin kanssa. Jukan annokseen mousset laitettiin ruislastujen päälle, sillä mies ei punajuurta syö. Hyvin maistui sekin vaihtoehto.

Piimäjuusto käy myös loitavasti yksiin punajuuren kanssa. Siksi pieni nökäre juustoakin päätyi punajuurinopan ylle.

Minulla ei ole hienoa juustomuottia, joten näpertelin sellaisen itse saadakseni fiinin kuvion piimäjuustoon. Painoin veitsellä pieniä reikiä kotijuustopakettiin. ja vuorasin sen sitten ohuella liinalla. Laitoin juustomassan tähän ja lopuksi painon päälle. Alle täytyi luonnollisesti laittaa lautanen jotta ylimäääräiset nesteet valuivat siihen. Tein tänä vuonna vain puoli annosta piimäjuustoa, mutta siltikin massaa jäi yli. Muotista ylijääneen massan laitoin ihan vain harsokankaan sisälle ja käärin myttysen tiukaksi.

Kantarellipikkelssi joulupöytään

2011-12-25T20:37:00.002+02:00

Tämä erittäin hyvin joulupöytään sopiva kanterellipikkelssi löytyi Christer Lindgrenin kirjasta "Kiehuu! Uusi suomalainen keittiö". Opusta on tullut ensilukemisen jälkeen käytettyä turhan vähän reseptejä etsiessä, mutta nyt täytyy ryhdistäytyä. Kirja on uudelleentutustumisen jälkeen oikea aarreaitta kun haluaa tehdä jotain erilaista ja fiiniä. Teoksesta löytyi nyt esimerkiksi kokeilemisenarvoinen kyyhkyohje, ja kanasalaattiresepti kotkottajan sydämestä, maksasta ja kivipiirasta.

Kantarellipikkelsin ohje on Jaakko Kinnusen käsialaa. "Kiehuu!"-kirjassa sienet on yhdistetty perunacannellonien, kantarellipyreen, voissa haudutettujen sipulien, paahdettujen sipulien ja perunailman sekä perunapyreen kanssa. Meillä pikkelssi päätyi joulun alkupalalautaselle kalojen ja punajuurien sekä piimäjuuston kanssa.

KANTARELLIPIKKELSSI

kantarelleja (nyt pakkasesta, noin 1 dl)

1½ dl vettä

½ dl oliiviöljyä

½ dl valkoviinietikkaa

1 tähtianis

3 korianterinsiementä

½ laakerinlehti

1 timjaminoksa

suolaa

sokeria

Kiehauta ainekset ja kaada kiehuva liemi puhdistettujen kantarellien päälle. Anna maustua yön yli.

Joulun alkupalalautasella kanttarellipikkelssi toimi erityisen hyvin savusilakkamoussen kanssa.

Joulumenu 2011

2011-12-25T16:05:00.005+02:00

Tänä vuonna jouluruokia on tehty maltillisesti. Vaikka eri lajeja onkin aika paljon, niiden määrät ovat pieniä. Kaikki ruuat onnistuivat erinomaisesti, paitsi silakkakokeilut. Hunajarommi- ja GT-silakoissa maistui vain että siinä on väkevää, ei itse maut. Jukan jallusilakat sen sijaan olivat mieleemme. Omien väkästelyjemme lisäksi saimme vielä aatonaattona naapureilta riihessä kylmäsavustettua lohta, joka on ihan loistavaa.

Ohjeita laitan tulemaan pitkin loppuvuotta sitä myöten kun niitä naputtelen suklaansyönnin ja kinkunmassutuksen välissä. Ja linkitän ohjeet tietysti myös tänne.

ALKUPALAT

silakoita kolmella tapaa kokeillen, onnistuneena Jallusilakat

kanttarellipikkelssi

kylmäsavusilakat

muikunmäti

riihessä kylmäsavustettua lohi

graavilohi
punajuurinopat sinihomejuusto- ja kylmäsavusilakkamoussella

piimäjuusto

marinoitu punasipuli salaattipedillä

Muikunmäti on WWF.n mukaan ekologinen valinta, samoin silakkaruuat. Kylmäsavustettu silakka oli meille uusi tuttavuus ja pidimme siitä hurjasti! Söimme tätä kalaa ihan sellaisenaan, sekä moussen seassa.

PÄÄRUOKA

luomupossun kinkku

lanttulaatikko

imelletty perunalaatikko

mache-salaattia marinoidulla punasipulilla

omenainen kinkkukastike

Kinkkua koristi pikkujouluista voittamamme sikapiikki.

JÄLKIRUOKA

marenkia, jäätelöä ja viikunoita vadelmabalsamico-kastikkeella

Suolaiset joulutortut

2011-12-24T10:56:00.006+02:00

Kaverit naapurista kävivät meillä eilen jouluisilla mausteilla ylevöitetyllä viinillä ja napostelupaloilla. Teimme Ketun Keittiön idealla joulutorttuja niin että jätimme osasta luumuhillot pois. Meidän torttumme olivat ihan pikkaraisia, sillä yhdestä voitaikinalevystä saa kahdeksan tällaista leivonnaista. Paistamisen jälkeen koversin kypsään taikinaan kolon veitsenkärjellä ja torttujen jäähdyttyä tökkäsin niihin graavilohta. Aika jouluisen näköinen ja helppo suolapala.

Monessa kodissa puuhaillaan varmaan parhaillaan joulua kokoon, niin meilläkin. Luomukinkku otettiin aamulla ulos uunista ja priimaa tuli, maistettiin sitä jo aamupalalla. Piimäjuustokin oli hyvää. Jukka puuhailee parhaillaan kokoon laatikoita ja minä menen pian joululimpun tekoon. Leppoisasti ja vähän kerrassaan kaikki tuntuu valmistuvan, taustalla joulupukin kuuma linja.

Oikein tunnelmallista ja rauhallista

joulua kaikille Sipulan lukijoille!

Toivottavasti herkkunne onnistuvat oikein nappiin

ja juomavalintanne osuvat kohdilleen.

Piparkakkutalossa kummittelee

2011-12-21T22:02:00.000+02:00

Tänä vuonna piparkakkutalostamme tuli kummitustalo. Muita punnittuja vaihtoehtoja olivat erikoinen laiva ja viidakko. Jukka muotoili piparit poitsumme halloweenaskartelun pohjalta. Pikeerikoristelut ovat lastemme tarkkaa käsialaa, vaaleanpunasilmäistä kummitusta myöten. Joulun tunnelmaa tai ei, hauskaa meillä oli tätä tehdessä. Ja on yhdellä pääkallokoriteella sentään vaaleanpunainen tonttulakki.

Possunlapaa, appelsiini-perunoita, ruusukaalipaistos ja kynttilänjalat

2011-12-19T21:36:00.002+02:00

Äidin luona tulee aina luettua jos jonkinmoisia lehtiä. Saan repiä kiinnostavat reseptit melkeinpä aina itselleni jemmaan, sillä äitini ei paljoa (enää) kokkaile. Lasten toivoiden mukaisia herkkuja hän toki tekee aina meidän siellä ollessa: lihapullia, nakkikastiketta, perunamuussia ja mansikkakiisseliä.

Viimekäynnillä käsiini osui Me naiset-lehti ja siellä Katja Nordlundin juttu Joulunyyttäreistä. Kokonaisuus sisälsi monta kiinnostavaa ohjetta, joista tässä kolme. Tarjosimme possua, pottuja ja ruusukaalia, kun saimme ystäväperheen kylään sunnuntaina. Jälkkäriksi nautimme rommista viikunatorttua lasten mussuttaessa banaani-suklaakakkua.

Kokonaisuus oli helppo ajoittaa, kun ensin kypsensi 5 tuntia possun lapaa uunissa ja sen jälkeen lykkäsi hiukan nostettuun lämpöön pellillä perunat ja vuuassa ruusukaali-omenapaistoksen. Kasvisten kypsyessä oli aikaa pyöräyttää kastike, ja viimeiseksi repiä folion alla lämpimässä pysynyt liha paloiksi. Kaikki maistui oikein mainiolta ja meni oikein hyvin alas myös ei-jouluna.

Ruokajuomana meillä oli possunlavanuittoonkin käytettyä Prykmestarin Talviolutta.

LUOMUPOSSUN LAPA JA OMENAKASTIKE

6-10 annosta

1-1½kg luomupossun lapaa

2 sipulia

2 porkkanaa

1 palsternakka

4 valkosipulinkynttä

2-3 tl suolaa

2 tl korianterinsiemeniä

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

(2 tl timjamia)

1 tl salviaa

1 pullo (3,3 dl) olutta tai vettä (meillä Prykmestarin Talviolut)

OMENAKASTIKE:

paistoliemi

3 dl omenasosetta (sokeroimaton)

2 rkl mietoa sinappia

suolaa ja pippuria

Kuori ja lohko kasvikset. Hiero mausteet lihan pintaan. Laita liha uunivuokaan ja kasvikset myös. Kaada vuuan päälle olut tai vesi. Peitä uunivuoka kannella tai foliolla ja nosta 150-asteiseen uuniin. Paista 3-4 tuntia kunnes liha on kypsää ja hajoavaa. Me kypsensimme 5-tuntia eikä tehnyt huonoa ollenkaan. Tarpeen tullen voit lisätä nestettä, mutta ainakaan meillä kuivumisesta ei ollut tietoakaan.

KASTIKE:

Nosta liha ja kasvikset pois vuuasta. Kaada liemi kattilaan, lisää omenasose ja kuumenna. Mausta sinapilla. Lisää makusi mukaan suolaa ja pippuria. Jukka vielä siivilöi kastikkeen kahteen kertaan, jotta sai rakenteesta miellyttävämmän.

Revi liha haarukalla säikeiksi, poista rasvaisimmat osat ja luut.

Tarjoa liha ja kastike erikseen. Niin hyvänmakuista kuin kastike onkin revityn lihan joukossa, esteettistä silmää se ei miellytä.

menossa uuniin

RUUSUKAALI-OMENAPAISTOS
6-8 annosta

500 g ruusukaaleja
3-4 omenaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl (vaaleaa) siirappia
1-2 tl suolaa

Pese ruusukaalit ja omenat. Tee ruusukaalien kantaan ristiviillot, jotta kypsyvät tasaisemmin. Leikkaa omenat kuorineen reiluiksi lohkoiksi. Laita kokonaiset ruusukaalit ja omenalohkot uunivuokaan. Lisää öljy, siirappi ja suola. Nostele kasviksia, jotta ne maustuvat joka puolelta. Paista uunin keskitasolla 200 asteessa 20-25 minuuttia.

menossa uuniin

APPELSIINIPERUNAT
6 annosta

1 kg perunoita
30 g voita
3 rkl oliiviöljyä
½ rkl viinietikkaa
1 tl rosmariinia
3 valkosipulinkynttä
½ luomuappelsiininkuori

Käytä mausteena ehdottomasti luomuappelsiininkuoria. Me ainakin tykkäsimme syödä paahtuneita suiroja pottupalojen kanssa, joten ne eivät toimineet "vain" mausteena.

Lohko kuoritut perunat paloiksi ja keitä suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. Kaada lävikköön ja anna kuivahtaa. Ravistele lävikköä, jotta perunoiden pinta karheutuu. Kaada pottupalat uunivuokaan. Sulata voi ja sekoita se öljyn, etikan ja rosmariinin kanssa. Hienonna valkosipulinkynnet joukkoon. Leikkaa appelsiinin oranssi kuoriosa suikaleiksi. Kaada seos perunoille ja sekoita. Laita vuoka uuniin noin 25 minuutiksi.

Koska uuni on kauan 150:ssa asteessa, voi siellä samalla polttaa lasten taiteilemia astioita, tässä kynttilänjalkoja.

Rommipitoinen viikunatorttu ja loisto piirakkapohja

2011-12-18T22:24:00.001+02:00

Väkästäessäni kokoon italialaisia ruokakokonaisuuksia homma tyssää monesti jälkiruokaan. En keksi mitään. Jäätelöt, sorbetit ja semifreddot ovat hyviä, samoin juustot ja limoncello. Siihen ne ideat sitten melkein tyssäävätkin. Mitä te teette italialaisen menuun päätteeksi?

Viikonloppuna otin ongelmaa niskasta kiinni ja selailin Silver Spoonia. Viikunatorttu rommilisällä nousi kiinnostavimmaksi ja päätinkin pyöräyttää sellaisen.

Tortun pohja jäänee elämään keittiöömme, sillä se oli niin loistava. Maku hennon, mutta selkeän sitruunaisella vivahteella oli hieno ja taikinan kokoonsaattaminen sekä leivottavuus helppoa. torttupohja mennee monenlaisen makean täytteen kanssa.

Kokonaisuuskin oli oikein hyvä, joskin käytäämämme hunajarommi puski ominaismakuaan läpi aika vahvasti. Tortusta tullee aika eri makuinen perusrommilla. Viikunat lilluivat rommissa niin kauan ja viipyivät toisaalta uunissa niin vähän aikaa, etten tarjoaisi baakelsia lapsille. En kyllä usko että he tästä välittäisivätkään - rommin maku on varsinkin vasta haaleanlämpimänä, ei kokonaan jäähtyneenä aika voimakas. Koristelu kärsi onnahtavasta ruudukoittamisestani, joten ensi kerralla ilman. Viikunat pärjäävät koristeena ihan itsekseenkin.

Tämä herkku sopisi mielestämme hyvin myös joulupöytään, sillä sen tuhtius takaa pienenkin palan riittävän, eikä leivontaa tarvitse harrastaa siis ylenpalttisen paljon. Luumuhillo täytteen joukossa on vinollaan jouluun päin, ainakin hiukan. Ja viikunoita saa kaupoista nyt aika hyvin.

Aloita leipomalla taikina jääkaappiin, pistä sitten viikunat likoamaan ja myöhemmin esipaista pohja ennen täyttämistä. Hopealusikka sanoo tortusta riittävän kuudelle, mutta jälkiruokana sanoisinpa että 8-10 on lähempänä totuutta.

SITRUUNAVIVAHTEINEN TAIKINA

pasta frolla eli murotaikina

200 g vehnäjauhoja + hiukan jauhotukseen leipoessa

100 g sokeria

100 g (suolatonta), huoneenlämpöistä voita

2 munankeltuaista

2 tl luomusitruunankuorta raastettuna = yhden sitruunan kuori

suolaa

Pilko voi pieneiksi kuutioiksi. Siivilöi jauho ja sokeri keoksi. Tee kolo keskelle ja lisää sinne voikuutiot, munankeltuiaiset raastettu sitruunankuori ja hyppysellinen suolaa. Sekoita hyvin yhteen ja vaivaa lyhyesti. Kääri taikinamytty kelmuun ja laita jääkaappiin tunniksi.

Kaulitse taikina jauhotetulla alustalla ja käytä valitsemaasi torttuun.

VIIKUNATORTTU
8-10 annosta jälkiruuaksi

400 g viikunoita
50 g sokeria
175 ml +175 ml rommia
voita voitelemiseen
300 g ylläreseptoitua torttutaikinaa (minä tein tuon yhden annoksen)
jauhoja jauhotukseen
50 g luumuhilloa

Pilko viikunat kuorineen neljään osaan. Laita kulhoon ja lorauta päälle sokeri ja puolet rommista, 175 ml. Anna maustua tunti.

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele torttuvuoka. Itse käytin silikonireunaista vuokaa, mikä ei ollut ihan paras vaihtoehto, sillä täyte valui hiukan (mutta onneksi vain vähän) pois. Kaulitse taikina jauhotetulla pinnalla ja laita vuoan pohjalle (osa taikinasta jää yli). Painele pintaan reikiä haarukalla. Laita päälle folio tai leivinpaperi ja leivontapavut painoksi. Paista uunissa noin 20 minuuttia. Ota torttu pois uunista.

Tortun kypsyessä uunissa voit jo aloittaa täytteen sekoittamisen. Laita pieneen kattilaan luumuhillo ja loppu rommi. Lämmitä seosta hiljalleen, sekoitellen, kunnes se hieman paksunee.

Valuta viikunat rommiliemestä. Halutessasi voit jäljelle jääneestä taikinasta tehdä reunat tortulle ja/tai "koristella" tortun ristikkäin laitetuilla taikinasuiroilla. Laita viikunat esikypsennetylle torttupohjalle ja kaada tai lusikoi päälle rommi-hilloseos. Laita tähän päälle mahdolliset taikinakoristeet. Kypsennä vielä 10 minuuttia ja anna jäähtyä. Me pidimme tortun mausta enemmän kunnolla jäähtyneenä.

Pientuottajien ja kalastajien tuoreita ihanuuksia Teneriffalla, osa 3

2011-12-16T22:47:00.002+02:00

Kanariansaarilla lomaillessa minua on jurppinut hieman syöminkimme. Vatsa on aina saatu täyteen, mutta harvoin millään spesiaalihyvällä. Siksi ennen Teneriffan reissua otin vähän selvää asioista etukäteen ja yllättäen asiat saivatkin iloisen käänteen. Ravintoloista löytyi ihan loistotuttavuuksiakin ja huoneistohotellisyömingit tehtiin paikallisten pientuottajien hedelmistä, vihanneksista, juustoista ja leivistä. Päälle kulautettiin paikallisia tai lanzarotelaisia Malvasia-rypäleestä(kin) tehtyjä valkoviinejä, joista pidämme kovasti.

Tässä teillekin muutamia hyviä osoitteita lounais Teneriffalta, jos satutte huudeille joskus osumaan:

San Miguelin Mercado del Agricultor sijaitsee Las Chafirassa. Sieltä ostimme ihanaa letitettyä leipää, kupsää papaijaa ja muita hedelmiä, juustoja, "papa negra" pottuja, viiniä, salaattia, munakoisoa, yrttejä, porkkanaa ja sipulia. Kaikki paikallisten pientuottajien tuotteita. Vinkin paikasta saimme Los Roques ravintolan blogijutusta.

Paljon pienempi paikallisia hedelmiä ja vihanneksia myyvä kauppa löytyi ravintola El Corderon kyljestä Guargachosta. Nämä kuvat kuitenkin San Miguelin "markkinoilta".

valkoista bataattia

Lähellä pientuottajien toria, Barrio de las Chafiras tiellä olevassa supermarketissa oli aivan loistava tuoreiden merenelävien tiski. Tarjolla oli monenmoista kalaa, äyriäistä, simpukkaa ja mustekalaa, jotka ystävälliset neitokaiset perkasivat valmiiksi odottaessa.

Supermarketin tuotteista pyöräytin hotellin hieman vajavaisissa olosuhteissa oikein loistopaellan...

...sillä aikaa kun muu perhe polski altaalla. Kaikilla omat huvinsa

Ostimme tuoreita mereneläviä myös Las Galletas-kylän kalamarkkinoilta satamasta. Tarjolla oli kaloja tonnikalaa myöden, sekä äyriäisiä ja mustekaloja.

Kattilaan päätyneen lonkeroveijarimme löysimme Los Cristianoksen satamasta, jossa oli muutamia kalastajien kojuja.

Pannulla avonaisena paistettu valkolihainen kala sipulisessa voi-valkoviinikastikkeessa oli suuri nautinto. Varsinkin kun sen kruunasi etelän iltalämpö ja lähisaaren Lanzaroten valkoviini.

Paikalliset "Papa Negra"-perunat olivat kauniin tummakuorisia ja sisältä kirkkaan keltaisia. Maku oli samettisen pehmeä, hiukan voinen. Pottujen väri kävi hyvin yhteen mustekalan kanssa. Me söimme perunoita hyvin pestynä ja keitettynä kuorineen. Kentällä pottuja myytiin mojo-kastikkeen kera pahvilahjapaketissa moninkertaiseen hintaan.

Loistava lihakauppa, jonka löysimme liian myöhään, sijaitsi vain parisataa metriä El Cordero-ravintolalta eteläänpäin. Lihojenriiputushuone oli hieman huvittavakin näky jouluasussaan, mutta tiski sitäkin vakuuttavampi. Huonommallakin espanjalla (ja hyvällä kuvienlukutaidolla) ymmärsi, että tuoreena oli saatavana ainakin possua, nautaa, kanaa ja kania. Pakastealtaassa oli lammasta. Kaupasta sai myös joitakin mausteita, viinejä ja juustoja. Jos viikoksi vuokraamassamme kortteerissa olisi ollut grilli, niin...!

Tässä vielä yksi maittava ateria viikon varrelta. Supermercadon väki oli osannut maustaa kanan erittäin hyvin. Pannulla kypsennetty siivekäs nautittiin paistettujen munakoisojen ja pinaatin kera. Munakoisopaistos kohosi arkea ylemmäs paikallisen rouvan pyöräyttämän suolaisen tuorejuuston ansiosta.

Ja jotta reissupostaus ei menisi pelkäksi ruokailuksi, tässä pari muutakin kuvaa oikein kivalta lomalta!

Ravintolavinkkejä Teneriffalle, osa 2

2011-12-15T22:18:00.005+02:00

Kuten jo edellisessä mustekala-postauksessa mainitsin, viime viikko meni hieman aurinkoisemmissa tunnelmissa Teneriffan lämmössä. Tässä jutussa jaamme ravintolakokemuksiamme saaren lounaisosasta ja kolmannessa osassa annamme vinkkiä paikallisten, omaa suutamme miellyttäneiden raaka-aineiden hamstrauspaikkoja huoneistohotellikokkailuun.

Jukan äiti miehensä kanssa oli matkalla samaan aikaan ja he katsoivat ystävällisesti lapsiamme kahtena iltana sen verran että pääsimme kahdestaan syömään ulos. Toinen illoista oli heti saapumisestamme seuraavana päivänä, jolloin suuntasimme Los Abrigosiin ravintola Los Roquesiin. Paikka on saaren korkeimmalle arvostettu ravintola TripAdvisorissa. Ilman pöytävarausta ravintolaan ei päässyt ainakaan tuona lauantai-iltana, mutta varaus nyt oli helppo tehdä jo kotomaasta käsin netissä. Alkuun tuli keittiöntervehdyksenä maitovaahdolla koristeltu metsäsienikeitto snapsilasissa.

Alkupalaksi valitsimme strutsicarpaccion ja foie grassin. Molemmat olivat todella hyviä, pienen suolalisäyksen jälkeen.

Jukan pääruoaksi tilaama entteri oli yllättävän jänteistä, mutta marinoitu munakoisokakkunen taas mauiltaan hieno. Minä pidin myös punajuurinoppasista.

Oma Ibericon possuannokseni makkapyöryköineen ja omenakakkuineen oli yllätyksellisen kiva. Jännää molemmissa annoksissa oli lihojen etukäteen paloiksi leikkaaminen. Jälkiruuat kruunasivat aterian, todella.

Omalle kohdalleni osui kinuskisen maistuva, suklaalla kuorrutettu Baileysjäätelö Jukan vetäessä kyllä pidemmän korren pavlovalla.

Marenkiherkku oli mukavan tahmainen ja päältä rapsakka. Jälkiruoka oli koristeltu ja maustettu kauniisti marjoilla.
Kokonaisuutena Los Roques oli miellyttävä, suositeltava kokemus. Auringonlaskun aikaan rantaterassinäkymä olisi varmaan huikaiseva, mutta joulukuun alussa kello 19 aukaisevassa ravintolassa hehkuvat jo pikkukynttilät illan pimennyttyä kokonaan.

El Cordero ravintola Guargachossa edusti toista ääripäätä kuin edellinen ravintola.

Sisustus oli hyvin kanarialaismainen valoineen ja palmuineen, lattiana oli punainen hiekkakerros. Ruuat olivat simppeliä perussettiä, joskin oikein maistuvia. Kana grillattiin suuressa grillissä ravintolasaliin aukeavien ikkunoiden takana.

Valkosipulinen kani oli maukasta, samoin mojo ja salsa-kastikkeet. Talon viini tuotiin yhtään hienostelematta samanlaisessa pikkupullossa kuin lastemme mehutkin. Jälkiruokavanukkaat eivät olleet kummoisia, mutta lapset arvostivat sitä, että saivat valita perustuutit pakastekaapista. Hinta-laatusuhde paikassa oli oikein hyvä! Koko perheemme yltäkylläinen lounas maksoi 34 euroa.

Ravintolan El Corderon tunnistaa hyvin viereisestä pinkistä rakennuksesta ja pihalla tönöttävästä valtavankokoisesta lammaspuusta.

Minulla on aika suuri asennevamma hotellien ravintolakaduilta löytyviin paikkoihin. Tällä reissulla osuimme kuitenkin kahteen mainitunlaiseen, ihan kelvolliseen paikkaan, jossa hinta-laadusuhde oli yllättävän kohdillaan. Molemmat sijaitsivat aivan liki huoneistohotelliamme Playa de las Americasissa .

Toinen edellämainituista oli italialaiseksi ravintolaksi itseään tituleeraava Restaurant Martini.

Friteerattu camembert karpalohillon kanssa oli mainio aloitus ruualle, joskaan mukana tullutta ananasrinkulaa emme ymmärtäneet.

Viini viilennettiin fiinisti, palvelu oli ystävällistä ja lounasaikaan paikkoja riitti sekä auringosta että varjosta.

Maistamani vaalea kala pinaatti-katkarapumuhennoksella ja simpukoilla oli paljon esteettisyyttään maukkaampi. Muidenkin syöjien annokset keräsivät kehuja, joskin ranskalaiset ja friteeratut mustekalarenkaat olivat liian vähäsuolaisia.

Toinen mukava paikka hotellimme välittömässä läheisyydessä oli Toro Grill, jossa söimme tapas-lajitelman ja joimme Torresin talon viinipullon hyvin kohtuulliseen 21 euron yhteishintaan. Neljä eri tapaslajia sai valita itse ja niistä söi kaksi tyyppiä itsensä hyvinkin kylläiseksi. Odotusaika puolityhjässä ravintolassa oli aika pitkä, mutta ruoka oli kyllä hyvin valmistettua.

Toro Grillin tapaspaloja valintamme mukaan: yllä sipuli-pihvileivät ja alla kroketit, grillatut chorizomakkarat ja omeletit.

MI GUSTO-opas vei meidät loistavien tapaksien toivossa Sal Negra-ravintolaan Los Cristianoksen puolella.

Listalla ei yllätykseksemme ollutkaan kuin valmiiksilaadittu päivän tapaslajitelma, muuten menu sisälsi isompia annoksia. Ruoka oli aika yllätyksetöntä ja tasapaksua, lukuunottamatta alkuun tuotuja patonkileipäsiä.

Leiville oli sipaistu tuorejuustoa, asetettu päälle serranoa ja lorotettu ylle vielä balsamicoa. Näitä makupaloja olisi voinut syödä loputtomiin, niin hyvä kokonaisuus oli! Jos onnistuu saamaan ravintolasta jonkun kolmesta merinäköalapöydästä, maisemat ovat komeat aika korkealta, silti välittömästi rannan lähelle sijoittuvasta sijainnista johtuen.

Komeat maisemat olivat myös Mirador de Jama-ravintolassa, joka tupsahti eteemme ajellessamme vuorilla. Suurinpiirtein keskellä ei mitään, matkalla La Escalonasta alas San Migueliin, tönötti vuoren rinteellä tämä paikka. Joimme vain kahvit kakkupaloilla, joten ruuasta ei ole tietoa. Tyttäremme valitsema suklaamousse oli ihanan samettista, todella hyvää. Myös vastapuristettu appelsiinimehu oli maukasta. Ravintolassa tarjoillaan monia paikallisia viinejä.

Teneriffan ravintolatarjonnassa osui siis kohdallamme mukavia paikkoja ja pienoisia pettymyksiä. Lopputuleman kohdallamme voisikin tiivistää lauseeseen: "Turistirysästäkin" voi löytyä oikeasti hyvää ja laadukasta ravintolaruokaa.

Mustekalan perkaaminen ja keittäminen, Teneriffa osa 1

2011-12-12T22:16:00.003+02:00

Viime viikolla perhettämme helli Teneriffan aurinko kolmenkymmenen asteen lämmöllään. Emme valittaneet kertaakaan kuumuutta tai liiallista auringonvaloa.

Kerron reissun kulinaristisista riemuista enemmän myöhemmin, mutta tässä keskityn kauan haaveilemaani mustekalan valmistukseen tai ehkä paremminkin valmisteluun. Seepia ja kalmari ovat meille jo Venetsian ajoilta tuttu juttu, mutta nämä isommat, tursaatko, ovat olleet vielä tuntematon aluevaltaus.

Mustekaloja näimme myytävänä Teneriffalla paitsi Las Galletas-kylän kalamarkkinoilla, myös San Miguelissa, Barrio de las Chafiras tiellä olevassa supermarketissa.

Las Galletasin kalamarkkinoilta nämäkin kuvat

Oman mustekalan ostimme kuitenkin Los Cristianoksen satamasta, Pescaderia Yaya:sta. Näimme tiskillä tursasmöllykän ja kyselimme tuoreemman perään. Kuvassa hymyilevä nuori mies kaivoi laatikoista esiin mustekalan, joka yllätykseksemme alkoi nostella lonkeroitaan hyvinkin aktiivisesti. Alkusäikähdyksestä selvittyäni pyysin myyjän tappamaan, vaan ei perkaamaan otuksen. Näin kävi.

Ankeriastakin olisi ollut tarjolla.

Huoneistohotellilla voit sitten alkaa perata möllykkää ja kuunnella kun tyttäresi toistelee vieressä: "Toi on kyl äiti aika ällöttävää!".

Nettiä surffatessani opin, että kastamalla uudestaan ja taas uudestaan mustekalan lonkeroita hiljakseen kiehuvaan mausteliemeen, ne saa kihartumaan kauniisti. Osasin itsekseni ottaa hommasta myös upean taidepläjäyksen, niin kutsutun vertikaalivideon:

pikkukiehkura

Keitin mustakalaa pääosin tällä reseptillä, johon tuli mm. sherryviinietikkaa. Kilon painoinen möllykkä viipyi hiljaa kiehuvassa vedessä tunnin ja vartin.

Lopputulos oli lonkeroiden päissä toivotunlaisen pehmoinen, oikein hyvä. Paksummat osat eivät olleet kypsyneet kunnolla. Mustekalaa peittävä "nahka" oli keittämisen jälkeen aika luotaantyöntävä, mutta se lähti helposti irti käsin nyhtämällä. Laitan myöhemmin pari käyttökelpoista reseptiä, joihin voi hyödyntää jo keitettyä mustekalaa.

Kotona tutkin jälkikäteen mm. Giorgio Locatellin ohjeistusta italialaisittain polpon keittämiseen. Mies ohjeistaa kuumentamaan mustekalan hiljalleen öljyssä, kunnes se päästää nesteensä pannulle ja kiehuu siinä. Tämä ottaa noin 40 minuuttia. Jukan mustekala-annos Locatellin Lontoon ravintolassa oli jotain ihan uskomattoman pehmeää ja maukasta, joten Giorgio varmasti tietää mistä puhuu. Seuraavan mustekalan osuessa kohdalle koetan italialaiskokin ohjeistusta.

Gratinoitu maa-artisokka

2011-12-07T10:32:00.002+02:00

Mummun maa-artisokat köllöttivät vihanneslokerossamme ja vaativat arvoistaan reseptiä. Se löytyi pienellä vaivalla Yaelianin Appelsiineja ja hunajaa-blogista. Gratinoitujen maa-artisokkien ohje houkutteli hunajaisuudellaan ja timjamisuudellaan, sekä sillä ettei se sisältänyt kaikenkattavaa juustokuorrutusta (jolla toki myös on paikkansa).

Tykkäsimme kovasti näistä uunitetuista maa-artisokista, vaikka emme malttaneet gartinoida ihan tarpeeksi kauan pinnan parasta karamellisoitumista silmälläpitäen. Nälkä voitti.

Meillä maa-artisokat nautittiin possun sydämen ja palsternakkapyreen kanssa. Itsekseen herkuteltuna alkuperäisen reseptin juustolisäys voisi olla paikallaan.

Hunajainen maa-artisokka

noin ½ kiloa maa-artisokkaa
2½ rkl hunajaa
3½ rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria (alkuperäisessä ohjeessa valkopippuria)

pari rkl joko tuoretta tai kuivattua timjamia

(lampaanjuustoa raastettuna)
Kuori maa-artisokat. Laita ne kuorinnan ajaksi kylmään veteen. Keitä artisokkia puolikypsiksi,niin että ne ovat napakan kypsiä. Tähän menee vain viitisen minuuttia, riipuen tietysti maa-artisokan koosta.
Sekoita hunaja,oliiviöljy,suola,pippuri sekä timjami. Aseta maa-artisokat uunivuokaan ja kaada kastike päälle. Kypsennä 220 C asteessa noin 20 minuuttia.

Alkuperäisessä ohjeessa päälle ripoteltiin lampaanjuustoraastetta ja laitettiin uuniin vielä 10 minuutiksi.

Kookoksenmakuiset riisisuklaanamut

2011-12-04T11:12:00.002+02:00

Nämä namut saivat alkunsa Indiskasta. Haahuilin siellä yhtenä iltapäivänä kuluttaen aikaa. Tuossa kaupassa oli kaikenmoista ihanaa, jouluista tahi ei. Telepaattisilla kyvyillään (?) Jukka soitti juuri siihen hetkeen, kun mietin jaksaisinko raahata koko illan kassissa isoa kulhoa vai en. Mies päätti puolestani että en. Sen sijaan ostin pari piparimuottia, sillä perhosta ja itämaiselta vaikuttavan rakennuksen silhuettia minulla ei vielä ollut. Ja sitten nappasin mukaan vielä pieniä muotteja, joihin suunnittelin tekeväni jotain karkkeja.

Pikkuruiset muotit olivat kauniita ja yllättävän tömäköitä. Niitä katsellessa tuli mieleen oman lapsuuteni helpot klassikot, riisisuklaat, joita en omien lasteni kanssa ole vielä tehnyt. Niinpä aloimme väkästää kokoon niitä, koristellen. Lopputulos oli oikein mukavan näköinen! Herkut eivät vain meidän perheelle oikein uppoa kookosrasvan maun vuoksi.

Ohje on muunnelma Helsingin Sanomien ohjeesta.

RIISISUKLAA

125 g kookosrasvaa
2 dl tomusokeria
1 dl kaakaojauhetta
(vaniljasokeria)
6-8 dl riisimuroja
1 dl wienernougat-rouhetta
erilaisia nompparelleja

Sulata kookosrasva ja ota kattila pois levyltä.

Lisää sokeri, siivilöi sekaan kaakaojauhe ja halutessasi vaniljasokeri. Lisää muroja ja tavallamme wienernougat-rouhetta vähitellen, kunnea massa tuntuu sopivalta.

Ota kahdella lusikalla kokkareita vadille tai makeisvuokiin. koristele nompparelleilla. Anna kovattua kylmässä.

Tyttäremme vei päiväkotiin syksyn huolenpidosta kiitokseksi kaikille hoitajille glögipullon ja itsekoristelemiaan riisisuklaanameja.

Possun sydän palasina

2011-12-01T22:01:00.002+02:00

Ostimme taas Kiven Säästöpossusta puolikkaan luomupossun, jonka kinkku odottaa joulua kinkkuhotellissa. Tämä on mainio palvelu pinkarallaan täynnäolevien pakastimien omistajille. Kiven emäntä Reetta tuntee jo meidän kokkailuinnostuksemme ja oli iloiseksi yllätykseksemme jemmannut possusta myös kielen ja sydämen. Karitsan sydäntä on tullut laitettua, samoin broilerin (joka muuten on tyttäremme herkkua), mutta possun sydämestä ei ollut vielä kokemusta. Avuksi huudettiin hyllystä "The silver spoonia", joka ratkaisikin ongelman käden käänteessä - sydän tunnisteella löytyi neljä erilaista ohjetta, joskin niissä puhuttiin härän tai vasikan sydämestä. Me päätimme soveltaa. Ainoa muutos oli oikeastaan se, että olimme tarkkoja lihan kypsyysasteesta, joka possun kohdalla pitää olla kypsä.

Yksinkertainen ruoka oli oikein hyvää. Sydämen rakenne on hyvin maksamainen, joskin tiiviimpi. Maku ei ollut juuri lainkaan sisäelinmäinen vaan paremminkin lihamainen. Marketti tarjosi persiljana vain kähäräpersiljaa, eikä siinä auttanut edes pärräämiset. Laitoin 350 grammaisen sydämen kanssa 2 anjovisfilettä, mutta seuraavaksi laittaisin kyllä kolme. Ja kyllä, pippuria tai suolaa ei tarvita. Oikein hyvä ja nopea ruoka, suosittelemme!

Me nautiskelimme sydänpalat pelrternakka-perunapyreen ja gratinoitujen maa-artisokkien kanssa.

SYDÄN ANJOVIKSILLA

cuore alle acciughe

kahdelle

15 g voita

1 rkl oliiviöljyä

noin 400 g sydäntä

2-3 öljyyn säilöttyä anjovisfilettä valutettuna

1 rkl (tai paljon enemmän) lehtipersiljaa

Paloittele sydän ja poista samalla suurimmat kokkareet, jotka ovat yhteydessä laskimoon ja valtimoon. Minä vain leikkelin kovimmanoloiset ja epämääräiset palat pois, joita oli muuten yllättävän vähän. Silppua anjovisfileet ja silppua erikseen myös lehtipersilja.

Kuumenna pannussa voi ja oliiviöljy. Lisää sydänpalat ja paista koko ajan käännellen. Alkuperäinen ohje häränsydämelle suosittaa viittä minuuttia, meillä oli lähempänä kymmentä. Lisää anjovissilppu ja kypsennä vielä hetki.
Ripottele ylle persiljasilppu ja tarjoile.

Cono Sur + Yume = onnistunut ilta

2011-11-30T22:02:00.000+02:00

Pääsimme iloksemme Cono Sur:n ja Viinikassin järjestämään viinitastingiin männäviikolla. Tilaisuus oli erityisen mukava siksi, että viinien maistelun jälkeen siirryimme ravintolaan testaamaan juomien toimivuutta viinien kanssa vaikeaksikin koettujen japanilaisten makujen kanssa.

Omalle korvalle mielenkiintoisinta osastoa tastingia edeltävässä luennossa olivat kertomukset siitä, mitä luonnonmukainen viljely Cono Surin tiloilla tarkoittaa. Viiniköynnöksiin laitetaan esimerkiksi tahmeaa paperia runkoon, joka saa tuholaisökkömönkiäiset kääntymään takaisin kohti juurakkoa. Siellä nämä pikkukaverit kohtaavat kuitenkin loppunsa hanhien muodossa. Toinen tarina kertoi valkohämähäkeistä, joita tuodaan varta vasten viinirivistöihin tappamaan haitallisia punahämähäkkejä. Näimmepä jopa videon jossa yksi taistelu päättyi punahämähäkin tappioksi.

Tastingin jälkeen siirryimme ravintola Yumeen nautiskelemaan Cono Sur:n viinejä japanilaisten makujen parina. Alkuun tarjoiltu tonnikalatataki karachi-dressingillä oli aivan loistavan makuista, joskin puhe kääntyi pöytäseurueessa ansaitusti liikakalastukseen ja Helsinkiläisten suski-paikkojen tonnikalattomuuteen.

Sushi ja sashimi-annos oli raaka-aineiltaan tuoreen makuista, mutta kokonaisuutena aika perus.

Master of Wine Tuomas Meriluoto kertoi selkeän ytimmekkäästi viinivalinnoista. Esimerkiksi ankan kanssa tarjottiin aika yllätyksekkäästi valkoviiniä, Cono Sur Vision Rieslingiä, joka passasi mainiosti. Parhain pari minun ja Jukan mielestä oli kuitenkin sushin kanssa kallisteltu Cono Sur Viognier. Viinit toimivat huomattavasti paremmin ruuan kanssa kuin pelkälteen nautittuna.

Pitkään kypsytetty, prässätty ja friteeraamalla rapsakoitettu ankka oli ai-van loistavaa! Siivekkään kera haarukoitiin minttu-chilisalaattia.

Jälkiruokana tarjottiin raikasta Granny Smith-omenasorbettia.

Yume oli oikein raikas, hieno uusi tuttavuus.

Siskot olivat myös paikalla ja Nellen rapottia voi lukea täältä. Tutustuimme tilaisuudessa myös kahteen meille uuteen bloggajaan, Koemaistajan ja Portobellon neitokaisiin. On aina kovin virkistävää tavata muita bloggaajia, sekä uusia että vanhoja tuttavuuksia!

Kluuvin kauppahalli ja savulammasleipä

2011-11-29T20:39:00.001+02:00

Kluuvin Eat & Joy- kauppahallista on sanottu jo paljon. Kävin paikalla avajaisten jälkeisellä viikolla, jolloin porukkaa riitti ruuhkaksi asti. Minusta esillepano oli hieno ja tuotteet mielenkiintoisia. Hinnat olivat sitä tasoa, että paikasta voi meidän kukkarollamme käydä ostamassa erikoisuuksia ja herkuttelutuotteita. Erityisesti odotan seuraavalta vierailulta palsternakkajogurttia, jota Kulinaarimurulan Jaana on kehunut.

Nautiskelin Eat&Joyssa savulammasta ja minttuhyytelöä, Hannan omakätisesti kokoonpanemana. Oli hirmuisen hyvää ja pikkuisen maalaista, kun nautiskelin suolapalaa kahvin kera leipäuunin kupeessa.

Loistava sardiinipasta ja keittokirja-arvonta

2011-11-27T14:01:00.000+02:00

Tosi mölkkö otsikko, tiedän, mutta halusin ehdottomasti että tiedätte molemmat asiat: sen, että tämä sardiinipasta on ihan loistavaa ja sen, että keittokirja josta se löytyi on sinunkin ulottuvillasi arvonnan kautta. Kirja on Hesarin kustantama, Katja Bäcksbackan "Ensimmäinen ruokakirja". Opus on tarkoitettu aloittelevalle kokille, esimerkiksi kotoaan muuttavalle nuorelle, mutta ideoita löytyy kyllä kokeneemmallekin. Unelias Kokki Anna on kuvaillut hyvin kirjaa ja Liemessä Jennillä on vielä omankin kirjalahjansa arvonta käynnissä.

Sipulan arvontaan voit osallistua kertomalla tämän postauksen kommentteihin, mikä resepti pitäisi ehdottomasti löytyä aloittelevan kokin keittokirjasta. Osallistumisaikaa on marraskuun loppuun asti.

Mutta sitten siihen bongaamaamme loistoreseptiin, sardiinipastaan. Tässä pastassa hauska yksityiskohta on parmesaanin korvaaminen valkosipulilla maustetulla korppujauholla. Olin homman toimivuudesta hyvin epäileväinen, mutta turhaan. Pinnalle ripotellut leipämurut toivat kivaa makua ja tekstuuria muuten pehmeään annokseen. Rusinoiden yhdistäminen kalaruokaan oli meille uutta ja reseptissä kokonaisuus näytti sekametelisopalta. Haarukassa se ei sitä ollut.

Pohdimme hienoja makuja maistellessamme, että tämän reseptin sisältö olisi loistava lahjasetti kylään mennessä. Kaikki raaka-aineet pärjäävät kaappilämmössä ja säilyvät pitkään. Purkkien mukaan voisi sujauttaa ruokaohjeen, jolloin vaikkapa mökkivieminen olisi aika valmis paketti.

SARDIINIPASTA

6 annosta

8 dl pennepastaa

kastikkeeseen:

3 tlk sardiineja tomaattikastikkeessa (3 x 120g)

2 tl kapriksia

2 rkl pinjansiemeniä

2 rkl rusinoita

1 dl oliiviöljyä

½-1 tl suolaa

mustapippuria

kunnon loraus valkoviiniä

lisäksi:

2 rkl öljyä

2 valkosipulinkynttä

1 dl korppujauhoja

Aloita lisäkkeestä. Lämmitä öljy ja lisää siihen murskatut valkosipulinkynnet. Lisää mukaan korppujauho ja sekoita, kunnes seos saa väriä. Pane hetkeksi syrjään.

Sekoita keskenään 1 dl oliiviöljyä, sardiinit, rusinat, pinjansiemenet ja kaprikset. Lisää valkoviini. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna kypsyä ja maustua liedellä 20 minuuttia. Nestemäinen koostumus muuttuu kuivahkoksi.

Ajoita pastankeitto niin että pasta on valmista samaan aikaan kuin kastike. Sekoita kastike pastan joukkoon (valokuvan ottamisen jälkeen).

Tuo korppujauhoseos pöytään omassa kupissaan. Jokainen ruokailija voi ripotella maustettuja korppujauhoja pastan sekaan parmesaanin tapaan.

Kuurna

2011-11-25T18:22:00.001+02:00

Ihastuin Kuurnaan ensimmäisen kerran nähdessäni Herkku & Koukku-blogin postauksen. Blogissa ollut kattokuva myi minulle ravintolan ilman että olin tutustunut vielä ruokapuoleenkaan. Ettei olisi tuolla valokuvalla jotain yhteneväisyyttä omaan aloituskuvaani.

Kävimme sitten vihdoin eräänä purevan kylmänä syysiltana tyttöporukalla ravintola Kuurnassa. Moni oli ollut siellä aiemminkin, minä ihan ensimmäistä kertaa. Ihastuin oikopäätä paikan hämyiseen tunnelmaan, joka on juurikin sellainen mitä lamppukuva antaa ymmärtää. Tarjoilu oli sujuvan rentoa, mutkatonta. Viikottain vaihtuva menu on näyttänyt oikein houkuttelevalta joka kerta kun olen sitä vilkaissut.

Alkupalaksi kaikki taisivat ottaa siikaa, joka oli huippuhyvää! Leipäkorista tarjotut pikkuruiset sämpylät olivat ihania!

Itse otin pääruuaksi ankkaconfitin, joka näytti pahasti kuivahtaneelta. Upottaessani haarukkani linnun lihaan totesin sen olevan päältä rapsakka ja sisältä ihanan mehevä - juuri niin kuin pitääkin olla!

Yksi seuralaisista otti pippuripihvin, joka kuulemma oli paras piffi hänen elämässään.

Kala maistui myös pääruokana.

Jälkkäreiden kohdalla kukaan ei varsinaisesti hihkunut. Oma inkivääricème brùléeni oli ihan ok, mutta pintasokeri oli niin ohut ettei Amelie-efektiä saanut lainkaan aikaiseksi. Ja se pinnan koputtelumurtaminen on minulla iso osa kermaista nautintoa.

Laskun kanssa saimme ihastuttavat madeleinet ja poistuimme iloisen tyytyväisinä ravintolasta.

Haluan palata ravintolaan Jukan kanssa romanttiselle illalliselle. Tuolloin tuskin voidaan välttyä pussailulta tai vihjailevilta katseilta, niin houkuttelevat puitteet Kuurna luo eroottissävytteiselle hempeilylle. Kunhan vain pieneen ravintolaan ei osuisi toistamiseen samaan aikaan lauluvihkojensa kanssa saapunut iso naiskööri, joka kovaan ääneen hoilottaa mitä lie viisujaan.

Purjorisotto, myös palloina

2011-11-23T21:01:00.001+02:00

Kirja risotosta - nam! Ja toisaalta, tuoko se omaan risottojenkyllästämään keittiöön enää kovin paljoa mullistavaa tai uutta.

Kirjan selailu on inspiroivaa. Kulku on selkeä ja ytimekäs. Riisin ja juuston valinnasta ei jaaritella, vaan ne todetaan ytimekkäästi. Liemien valmistustakin opastetaan. Risottoa tehdään kirjassa paitsi useana suolaisena, myös suklaisena versiona. Viimeksimainittu kuuluu kuulemma sisilialaiseen pääsiäisenviettoon.

Eniten mielenkiintoa kirjassa herättivät "racletterisotto ja ilmakuivattu härkä", "salami-papurisotto" ja tämän postauksen resepti. Pidin arvostelukappaleena saadusta Maxine Clarkin "Risotto"-kirjasta ja voin suositella sitä lämpimästi risoton ystäville!

Kokeilin kirjasta purjorisottoa, joka koristellaan uppopaistetuilla purjosuikaleilla. Lisämauksi suositeltiin kinkkua paloiksi leikattuna, mutta me veitsilöimme ylikypsää savukylkeä. Öljystä piti tehdä valkosipulista, mutta koska poltin kynnet (siis sipulin) siihen öljyyn, päätin lähestyä asiaa ihan vain silppomalla valkosipulit alussa öljyn sekaan. Koristelupurjon määrä väheni kahdesta kokonaisesta 7 cm:n pätkään ja sekin oli turhan paljon. Karkea sinappi toi risottoon hirmu erilaisen, juurevan, mukavan maun.

Meille on kesästä asti ostettu tätä mainiotakin mainiompaa luomulaatuista risottoriisiä. Tykkään riisin rakenteesta ja puhtaan valkoisesta väristä.

KINKKU-PURJORISOTTO

risotto con pancetta e porri

ainakin kuudelle

500 g purjoa

0,75 dl öljyä

6 valkosipulinkynttä

1,5 litraa kuumaa kanalientä

500 g risottoriisiä

1 rkl karkeaa sinappia

350 g:n pala kinkkua/ylikypsää kylkeä palana

50 g parmesaania

merisuolaa

mustapippuria

kasviöljyä uppopaistamiseen

Leikkaa pätkä purjoa ensin puoliksi ja sitten suikaleiksi. Uppopaista useassa erässä 175 asteisessa öljyssä noin minuutin, kunnes purjo on kauniin kullankeltaista. Nosta purjosuikaleet reikäkauhalla talouspaperin päälle rapsakoitumaan.

Valmista sitten risotto. Pilko loput purjot maun mukaan joko paksuiksi tai ohuiksi, pyöreiksi viipaleiksi. Pilko liha. Pilko myös valkosipulinkynnet. Kaada liemi kattilaan ja anna kiehua hiljalleen.

Lämmitä paksupohjaisessa kasarissa öljy ja valkosipulinkynsipalat. Älä anna kynsien ottaa väriä. Lisää purjopalat ja paista muutama minuutti kunnes purjo alkaa pehmetä. Lisää riisi ja varmista että se on lämmennyt kauttaaltaan.

Lisää lientä suuri kauhallinen kerrallaan. Hämmennä nestettä riisiin ja anna välillä imeytyä. Risotto saa kiehua hiljalleen koko ajan, mutta älä anna sen kuivua. Lisää tarvittaessa nestettä. Jatka, kunnes risotto on pehmeää ja täyteläistä, mutta jyvät edelleen kiinteitä. Sekoita joukkoon sinappi ja lihapalat. Mausta suolalla ja pippurilla maun mukaan ja sekoita mukaan vastaraastettu parmesaani. Anna vetäytyä muutama minuutti ennen tarjoilua.

Koristele uppopaistetuilla purjosuikaleilla.

Meillä risottoa jäi, joten seuraavana päivänä vieraat saivat alkuun friteerattuja risottopalloja. Muotoilin kylmästä risotosta palluroita, jotka kierittelin vehnäjauhoissa, kananmunassa ja korppujauhossa. Nämä pallurat sitten uppopaistin 180 asteisessa rypsiöljyssä ja tarjoilin friteerattujen purjosuikaleiden päältä. Hyvää oli tämäkin!

Piparkakkutalokilpailu

2011-11-21T20:51:00.001+02:00

Nummelassa järjestetään tänäkin vuonna Piparkakkutalokilpailu, josta saadut tulot menevät vihtiläisten vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Osallistuimme viime vuonna linnalla. Tänä vuonna päätimme tehdä joulukuusen, eläimiä ja legojoulupukin.

Haimme jo hyvissäajoin RE/MAX:n toimistosta nk. talopaketin. Se sisälsi mm. pakastetaikinaa, koristeita, sokerimassaa ja valmiskuorrutetta. Pykersimme aikaansaannoksemme pystyyn tietysti ihan viimetingassa. Tässä leivotaan.

Koristelujelppinkiä saimme Espoosta, kun ystäväperhe piipahti päivälliskylään.

Lopputulema oli mieleemme ja jälleen kerran lasten tekemän näköinen. Tyttäremme koristelema hirvi.

Tämä vihtiläinen tontti sijaitsee tarkoin salatussa paikassa, suurten honkien keskellä. Tontin ehdoton helmi on suuri kuusi, jonka eläimet koristelevat joka vuosi metsästä löytämillään koristeilla. Tontilla on rikkumaton joulurauha. Tästä syystä tontti on ikuisessa rakennuskiellossa. Tontilla vierailee myös joka vuosi legojoulupukki. Ehdottoman suositeltava kohde joulusta ja metsän rauhasta sekä eläinten seurasta nauttivalle.

Poikamme koristelema legojoulupukki.

Kuusen juurelle muotoillut paketit tehtiin sirosokerimassasta. Lahjanauhat, kuten muutkin kuorrutekoristelut tehtiin pikeerillä.

Kuusen oksilla istui myös lintuja. Jukka kiinnitti piparit toisiinsa perinteisellä sokerinkuumentamismenetelmällä.

Poikamme oli ajatellut että tähdehkön muotoiset palat kootaan kuuseksi näin. Ja meille aikuisille ei tullut edes mieleen tällainen lähestymistapa. Aika näyttävä etten sanoisi!

Kisaan osallistuu tänä vuonna 38 erilaista "taloa", jotka ovat kaikki tällä hetkellä nähtävillä Nummelan RE/MAX:n toimistolla, Prisman yläkerrassa. Yksi "kilpaileva" työ on tehty AngryBirds-teemalla.

Tämä pihapiiri on hurjan upeasti ja yksityiskohtaisesti väkästetty talon kivijalkaa myöden. Kaikkiin rakennuksiin, myös ulkovessaan, syttyy ledivalot.

Herkkuja voi äänestää edellämainitulla toimistolla ja Piparkakkutalokilpailu-facebooksivulla. Kilpailun päätyttyä piparityöt myydään ne ensin varanneelle.

Tortillasipsisetti ja Paholaisenhillo

2011-11-20T17:07:00.000+02:00

Maistoimme alkusyksystä ensimmäisen kerran Paholaisenhilloa, jota on kehuttu jo vaikka kuinka ja kauan erinäisissä blogeissa. Meille hilloa maistattaneet tyttäremme kummit olivat löytäneet ohjeen jostain netin syövereistä. Me luotimme Pastanjauhajien ohjeeseen ja hyvää tuli! Omaan settiin käytimme tuoreita tomaatteja, mutta purkitetut menevät varmasti aivan yhtä hyvin.

Sesonkisesti homma tulee aika lailla myöhässä hilloamisen osalta, mutta tästä voi toisaalta olla vinkiksi mihin hilloa käyttää. Me nimittäin lusikoimme hilloa lämpimien maissilastujen ylle pannulla käytetyn sipulisilpun kaveriksi. Mukana menossa oli myös peuran jauhelihaa ja Jukan keittelemää valkokastiketta, jossa oli mukana runsaasti cheddarraastetta. Oikein mainio maanantaifiiliksen selättäjä, suosittelemme!

PAHOLAISENHILLO

(ohje otettu Dansukkerin sivuilta)

2 prk (à 400 g) kuorittuja tomaatteja tomaattimehussa
400 g punaisia paprikoita
4-6 punaista chiliä
8 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria
2 tl oreganoa
1/2 dl etikkaa
1 pkt hillo-marmeladisokeria

Kaada tomaatit liemineen kattilaan tai paistokasariin. Halutessasi voit leikata tomaatit saksilla neljään osaan. Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat veitsellä tai monitoimikoneessa. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput, mausteet ja etikka kattilaan. Anna kiehua noin 20 minuuttia. Lisää hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen. Kaada puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin, sulje ja säilytä viileässä.

Juustokräkkerit

2011-11-18T16:23:00.000+02:00

Yskä ja väsymys painavat, joten pistän nopeasti perjantain piristykseksi Anna-lehdestä poimitun vinkin, jonka on sinne väsännyt ravintola Nokkan keittiöpäällikkö Ari Ruoho. Ylihelpot juustokräkkerit maistuivat erittäin hyvin maitovaahdotetun maa-artisokka-suppilovahverokeiton kanssa. Keiton kuva on kuitenkin hävinnyt tiedostoista mystisesti, joten siitä ei sen enempää. Eikä nyt mistään muustakaan.

Hyvää viikonloppua kaikille!

MANCHEGOJUUSTOKRÄKKERIT

manchegojuustoa

(mustia) seesaminsiemeniä

Raasta manchegojuustoa (tai muuta hyvää, kovaa juustoa) leivinpaperoidulle uunipellille. Lusikoi raastetta kasalle, palttiarallaa 1½ rkl per kräkkeri. Ripsuta ylle seesaminsiemeni. Minusta mustat toivat ulkonäköön ryhtiä.
Paista 200 asteisessa uunissa muutama minutti, kunnes juustonapsujen reunat alkavat ruskistua.

Nämä voi kuulemma tehdä myös paistinpannulla, mutta siitä minulla ei ole kokemusta.

Tallinna lasten kanssa 2/2

2011-11-16T20:13:00.002+02:00

Sunnuntaiaamu meni Tallinnan vanhassa kaupungissa tallustellessa.

Värikylläinen hotellihuoneemme piti luovuttaa puoliltapäivin, jonka jälkeen suuntasimme satamaan Lootsi-kadulle. Olimme tehneet tuttavan suosituksesta lounasvarauksen Neh-nimiseen ravintolaan, joka kutsuu itseään foodieiden kodiksi.

Ravintola oli oikein miellyttävästi sisustettu; sliippaamattomasti, mutta ajatuksella. Kolmen ruokalajin lounasmenu oli etukäteen mietitty ja se passasi meille vallan mainiosti. Lapsille otimme tarjoilijan suosituksesta pääruuan puoliksi. Pyynnöstä saimme myös menun viinivalintoinemme kirjoitettuna, kokkien allekirjoituksella - arvostettava ele!

Alkuun pöytäämme tuotiin leipiä, joista pidimme kovasti. Vaalea oli leivottu speltistä ja tummempi sisälsi pähkinää ja rusinoita. Vadelmaviinietikka-rypsiöljy oli ihana yhdistelmä dipata leipiä. Tätä tulemme nauttimaan kotonakin!

Alkuun tarjottiin "Pannileib", pannuleipää suolasienisalaatilla. Annoksessa maistui savustettu kinkkukin. Kokonaisuus oli herkullinen ja kaunis!

Pääruoka tarjottiin houkuttelevasti puualustalla pikkupadoista. Valitettavasti skottilainen lihapata perunamuussilla ja keitetyillä herneillä oli kovin jauheliha-perunasoselaatikkomainen. Liha oli kyllä hyvin muhitettu ja maut olivat mukavia, mutta ravintolalounaaksi kaipaisimme kyllä jotain hiukan enemmän.

Jälkiruuan omenacrumblessa oli mukavaa hapokkuutta ja jäätelö oli samettisen pehmeää.

Pidimme tarjoilijan viinisuosituksista, joskaan punaviini ei ollut omaan makuuni kovin kummoista. Lapset nauttivat lounaalla vastapuristettua appelsiinimehua ja itsetehtyä omenamehua.

Pääruokanurinoista huolimatta harkitsemme vakavasti paluuta Neh:iin ilta-aikaan ilman lapsia. Tunnelma oli rauhallisen kaunis ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Kokeilla oli aikaa vaihtaa kanssamme sananen ja kuvankin sain napattua. Kesäisin nämä kokit muuten työskentelevät viiden tähden hotellissa, Pädaste Manorissa Muhun saarella.

Ravintolassa järjestetään erittäin kiinnostavia teemailtoja, jolloin yläkertaan katetaan kahdenkymmenen hengen pöytä kahdeksalta, "20 by 8 event". Teemoina on mm. "ruoka ja taide", "unohdetut maut" (jolloin herkutellaan kuulemma mm. villiyrteillä), "raaka-ruoka" ja "fear factor". Illat alkavat 21. marraskuuta teemalla "meren aarteet", jolloin pääsee tutustumaan Itämeren tarjoamiin herkkuihin.

Neh tarjoaa myös "Kokin pöytä" vaihtoehtoa illallisen nauttimiseen. Pöydästä voi katsella kokkien häärimistä keittiössä, kun he valmistavat neljän ruokalajin illallisen keittiöntervehdyksineen.

Tuliaisina Tallinnasta toimme paitsi mustaa leipää ja viiniä, myös piparkakkumuotit järjestysnumeroltaan 71-75. Ruuvimeisselimuotin kavereineen hamstrasimme matkaan keittiötarvikeliike KiikaKöökistä Uus-kadulta. Törmäsimme myös onneksemme zizi-kauppaan vanhassa kaupungissa, jossa myytiin aivan ihania, yksinkertaisen kauniita ja herkullisenkin värisiä kodin tekstiileitä. Me ostimme raikkaan reippaan värisiä, pinkkejä kaitaliinoja ja lautasliinanpidikkeitä. Ajattelin niiden käyvän hyvin sekä mustien että valkoisten astioiden kanssa. Näin marraskuussa zizi oli täynnä harmaata ja punaista, mutta myös poltettua oranssia, ruskeaa ja erilaisia sinisen- ja vihreänsävyjä löytyi.

Tallinna oli pitkän tauon jälkeen oikein positiivinen kokemus ja aikuisten kurmeereissu on tosiaan vakavassa harkinnassa.

Tallinnassa lasten kanssa 1/2

2011-11-14T19:54:00.003+02:00

Vietimme tänä vuonna isänpäivää Tallinnassa. Laivan keikutettua meidät perille lauantaina puoliltapäivin vietettimme reippaan vuorokauden perillä lasten ehdoilla, ruuasta ja kaupungin tunnelmasta nauttien.

Heti kärkeen kiirehdimme nälkäisin vatsoin Kurpitsamoskan Marin suosittelemaan ravintola Elevanttiin. Paikan tunnelma oli kiireettömän lämmin. Istuimme lounasaikaan yksin ravintolan toisessa salissa ja lapsemme saivat häärätä mielin määrin. Pöytämme vieressä oli akvaario, jota muksut seurasivat innokkaasti. Leveällä ikkunalaudalla oli hyvä leikkiä...

...ja tuloaulan pöydällä mukava piirrellä tyynyillä istuen.

Alkuun tilasimme koko perheelle vadillisen herkkuja, Snack Thalin. Oli kiva maistella erilaisia ruokia, joskin olivathan nuo friteeratut aika samanmoisia taikinakuorineen. Papad-leipä oli mukava uusi tuttavuus. Jukka piti kovasti siitä, että mausteissa oli mukana korianteria.

Me aikuiset tilasimme vielä hirvi-pinaatticurryn ja villisikaa kermaisen-pähkinäisellä kastikkeella. Ne tarjoiltiin riisin ja aivan loistavan batura-leivän kanssa. Koska lihat kastikkeineen tuotiin omissa astioissaan, oli helppo maistella kaikkea lappamalla niitä omalle lautaselleen. Olimme ruokailun jälkeen yltiötyytyväisiä ja ihan täynnä.

Elevant oli täynnä kaikenlaista ihasteltavaa.

Lasku tuotiin Elevantissa pienessä aarrearkussa - rakastan tällaisia pieniä, mietittyjä yksityiskohtia.

Jauhot Suussa-blogin Jonnan suosituksesta päädyimme lapsille suunnattuun Museo Miia-Milla-Mandaan. Pylväin koristeltu keltainen talo sijaitsi reippaan kolmen euron taksimatkan päässä Viru-hotellin kieppeiltä. Museo oli siitä hauska, että kaikkeen sai koskea, kaikella sai leikkiä ja pääsylipun hinta koko perheellä oli huimaamattomat 5 euroa 11 centtiä. Lapsemme tykkäsivät kovasti leikkiä esimerkiksi keittiössä, vanhan ajan postissa ja kaupassa, sekä askarrella ohjaajan opastamana.

Iltapäiväsumpit joimme museon värikylläisessä kahvilassa. Aleksanterinleivos oli oikein maistuvaa ja monenmoista muutakin houkuttelevaa, ilmeisesti itseleivottua baakkelsia oli tarjolla.

Kulkiessamme tunnelmallisesti valaistussa vanhassa kaupungissa ajauduimme sattumalta myös ostamaan ihania suklaakonvehteja hotellilla mussuteltavaksi.

Blue Congo sipsit

2011-11-12T20:41:00.001+02:00

Blue Congo-peruna on maatiaislajimme ja upea sellainen. Perunassa viehättää sekä ulkonäkö että maku. Tällä kertaa teimme perunasta ohuita lastuja jotka friteerasimme. Komea sinisyys sai hieman väistyä rusehtavuuden tieltä, mutta näkyi kuitenkin edelleen.

Pidemmittä puheitta rapsakan suolaista Isänpäivää kaikille. Muistakaa huomenna suukotella iskä hereille piiiitkien yöunien jälkeen ja helliä häntä koko päivä!

KOTITEKOISET SIPSIT

perunoita
rypsiöljyä friteeraamiseen
sormisuolaa

Pese perunat. Halutessasi myös kuori, me emme halunneet. Vedä perunat mandoliinissa ohuen ohuiksi.

Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 170-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen digitaalista paistolämpömittaria. Jos öljy on liian kuumaa, perunat palavat ja jos liian kylmää, ei sopivaa lopputulosta tule. Perunat imevät ilmeisesti kylmemmässä lämpötilassa itseensä enemmän öljyä ja joka tapauksessa kypsyminen on hidasta.

Laita perunalastuja sopivasti kattilaan kerralla. Jos laitat liikaa, öljy kylmenee turhan paljon ja lastut tarttuvat toisiinsa kiinni. Nosta perunat muutaman minuutin öljyuiton jälkeen pois reikäkauhalla, kun näyttävät sopivan rusehtuneilta. Laita perunalastut valuttamaan turhat öljyt pois talouspaperin päälle ja ripsi päälle sormisuolaa.

Toista kunnes pottulastut on friteerattu.

Nauti piakkoin ihastellen kaunista väriä.

Haukifileen perkaaminen ruodottomaksi (video)

2011-11-10T19:26:00.002+02:00

Joskus suulaudesta on hyötyäkin. Pohdin kaverin facebook-sivulla, että hauki olisi kiva oppia perkaamaan ruodottomaksi fileeksi. Vastineeksi pompahti Ravintolakoulu Perhon lehtorin Sampo Kanteleen kommentti "Tervetuloa Perhoon oppimaan". Ja niinhän siinä lopulta kävi, että eräänä kauniina, oikeasti aurinkoisena tiistaipäivänä kokoonnuimme pienellä porukalla Perhon keittiölle seuranamme haukia ja oppilaita.

Hauki on hankala perattava y-ruotonsa vuoksi, mutta edeltävässä työpaikassaan Sampo oli oppinut kalan perkaamisen täysin ruodottomaksi. Monet hauenperkaamisohjeet saavat aikaan paljon hukkapaloja, jotka nekin toki voi jauhaa murekkeita ja muita vastaavia varten. Sampon tapa on kuitenkin melkoisen taloudellinen.

Hommaa helpottaa kuulemma kovasti, jos kala on 1½-2 kiloinen, sillä silloin ruodot on helpompi tuntea. Nyt käsitellyt kalat olivat vain 600 grammaisia, joten joitakin hentoisia, mutta kurkkuun tarttuessaan ärsyttävän tiukkaan juuttuvia ruotoja fileeseen jäi. Toki täysin ruodottomiakin fileitä tuli, se Sampon kunniaksi mainittakoon!

Perkuu on syytä aloittaa luonnollisesti hauen fileoimisella. Eväät ruotoineen ja maharuodot otetaan tässä yhteydessä pois.

Minun on turha alkaa selittämään koko juttua, antaa Sampon puhua ja näyttää miten homma kulkee:

Tässä köllivät vierekkäin kaunis, ruodoton haukifilee ja niin kutsuttu "anopin filee" eli se ruotoja täynnä oleva osa.

Opastuksen päälle saimme vielä nauttia kilpakokkijoukkuettakin valmentavan Sampon valkosipuli-timjamivoissa paistamia haukifileitä keitettyjen perunoiden ja muna-bechamelkastikkeen kera. Haarukoidessa tuli keskusteltua ruokainnostuneiden kanssa asiasta jos toisestakin - ei lainkaan pöllömpi tapa viettää tiistaipäivää!

Strömsö-kokki Michael Björklundin Lähiruokaa

2011-11-09T18:16:00.001+02:00

Tapasimme symppiksen Michael Björklundin Fiskarsin lähiruokatapahtumassa. Tapahtumaa edeltävänä yönä näin unta, jossa jutustelin miehen kanssa oikein sujuvasti ruotsiksi pohtien erinäisiä ruokakulttuuriin liittyviä asioita. Noh, toisin kävi kun kieli ei taipunut ol-len-kaan. Saimme kuitenkin miehen ensimmäisen keittokirjan "Lähiruokaa", jonka Strömsöstä minulle tutuksi tullut kokki on koonnut yhteen Kenneth Narsin kanssa. Ja omistuskirjoituksenkin sain! Tosin nimeni kirjainten luettelu ja luetellun ymmärtäminenkään eivät ihan osuneet kohdalleen - kirjassani lukee nyt till Meaitula.

"Lähiruokaa" on ensiselaamisella tunnelmallinen kauniiden, suurten kuvien ansiosta. Ensivilkaisulla reseptit vaikuttavat kovin tavanomaisilta, esimerkkeinä vaikkapa kotitekoiset ranskalaiset, vihreä parsa hollandaisekastikkeella tai omenasose. Tarkemmin tarkasteltuna niissä monesti onkin jokin jippo ja joukosta löytyy paljon meille ihan uusiakin juttuja, kuten vaikkapa "raggmunk" ja "kananpoikaballotine". Paitsi reseptejä, kirja sisältää myös tuottajien esittelyjä, ja puheenvuoroja lähiruuan sekä puhtaiden, pohjoismaisten raaka-aineiden puolesta.

Pidän kirjassa erityisesti siitä, että se tarjoaa monia ohjeita meren eläville. Kala ja äyriäisosuudessa edustettuna ovat esimerkiksi ravut ja osterit kuten myös särki ja hauki ahventa unohtamatta.

Ensikokeiluun kirjasta pääsikin arki-iltana nopea haukimurekepihviohje. Ja toiseksi, eräänä tuhruisena, mutta ystävien naurun täyttämänä iltana pyöräytin Michaelin omenapaistoksen, jonka jippona oli kaurahiutaletaikina sekä omenien alla että päällä. Molemmista tykkäsimme kaikki kovasti, joten luottoa ohjeisiin löytyy. Kirjasta on merkitty kokeiltavaksi nyt myös "keitetty häränrinta", "sienitäytteiset raviolit", "hemvete-leipä" ja "paistetut sinappimarinoidut silakat". Myös "Ahvenenmaan vaniljavanukas mansikoiden ja suklaakakun kera" houkuttelee kuvallaan ja reseptillään. Sitten kun mansikoita taas mamman pellosta saa.

Kirja olisi oiva lahja ihan aloittavalle kokkaajalle, joskin myös kokeneemmallekin ruuanlaittajalle. Reseptit ovat selkeitä ja sisältävät melkein aina kuvan lopputuloksesta, toisinaan kylläkin raaka-aineesta. Kuvaaja Anton Sucsdorff on onnistunut näppäämään inspiroivia otoksia, jotka houkuttelevat kokkaamaan.

HAUKIMUREKEPIHVIT

600 g haukifileetä
1 rkl suolaa
mustapippuria myllystä
4 dl kermaa
1 kananmuna
korppujauhoja
voita paistamiseen

Jauha hauki hienoksi yleiskoneessa tai lihamyllyssä. Koska meillä ei ole yleiskonetta ja toisaalta pakkasessa on reilusti Jukan isän jauhamaa haukea, sulatimme kalajauhelihan ja kaivoimme sähkövatkaimen esiin ilmavaa sekoittelua varten. Lisää suola ja pippuri. Lisää kerma vähän kerrallaan koneen käydessä. Sekoita lopuksi joukkoon kananmuna.

Muovaa murekkeesta pihvejä. Kääntele pihvit korppujauhoissa. Kalamassa oli todella löysää, joten muotoilin massaa kämmenelle ja ripsin ylle korppujauhoja. Sitten laskin korppujauhotetun pihvin voiselle pannulle jauhotettu puoli alaspäin ja ripsin myös toiselle puolelle korppujauhoa. Hienosti onnistui näin! Paista haukipihvit runsaassa voissa päältä kauniin ruskeiksi ja sisältä vielä meheviksi.

Michael Björklund kehottaa tarjoamaan murekepihvit esimerkiksi äyriäiskastikkeen, perunasoseen ja sokeriherneiden kanssa. Meillä mentiin höyrytettyjen porkkanoiden ja pakkasesta ongittujen, kiehautettujen herneiden kanssa. Jukka paseerasi meille silkkisen perunamuussin.

OMENA-KAURAKIUSAUS BJÖRKLUNDIN TAPAAN

6:lle jälkiruuaksi

5 omenaa

1 rkl kanelia

1 dl sokeria

150 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

½ dl siirappia

Kuumenna uuni 175 asteeseen.

Kuori omenat, poista siemenkodat ja leikkaa lohkoiksi. Sekoita lohkojen joukkoon kaneli ja puolet sokerista.

Sekoita toisessa kulhossa huoneenlämpöinen voi, jauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet sekä loppu sokeri tasaiseksi taikinaksi.

Painele puolet taikinasta uunivuuan pohjalle. Voitelu ei ole välttämätöntä. Levitä päälle kaneli-sokeriset omenalohkot ja niiden pinnalle loput taikinasta nokareina.

Valuta lopuksi siirappi norona kaiken ylle ja kypsennä kunnes paistos on kullanruskea. tähän menee noin 20 minuuttia.

Tarjoa vaniljajäätelön kera.

Makea lahja

2011-11-07T22:03:00.001+02:00

Tässäpä teille isänpäivälahjavinkki, jonka kokoonsaattamiseen pystyy pienikin lapsi. Käsittelyssä ei tarvita teräviä esineitä, eikä mitään kuumaa ole tarpeen varoa. Muoteista huolimatta lapset saavat aikaa hyvinkin uniikkeja makeapaloja.

Kyse on sokeripalojen teosta, joka oikean massan aikaansaatua on helppoa kuin mikä. Tarvitset vain sirosokeria, vettä ja värjäykseen käytettävää ainetta, sekä pieniä piparkakkumuotteja tai muita vastaavia. Meillä parhaimpina muotteina toimivat sydämen mallinen pikkarainen piparimuotti ja lusikka, jolla otetaan vaikkapa vesimelonista palloja.

Idea on Annie Rigg:n mainiosta kirjasta "Lahjoja keittiöstä". Olen korvamerkannut kirjasta kokeiltavaksi esimerkiksi kiinalaiset onnenkeksit, ankkaconfitin ja vaniljaiset vaahtokarkit. Lahjaideoissa ei pitäydytä vain leivonnan ympärillä, vaan ohjeita annetaan esimerkiksi yrttiteen sekoitteluun, etikkapunajuurien tekoon ja sianlihapateehen. Kirjasta saa myös hyviä pakkausideoita. Lasinen pestopurkki on esimerkiksi pakattu pehmustein vuorattuun, suljettavaan munakennoon. Jos emme olisi kirjaa arvostelukappaleena saaneet, hyvin todennäköisesti ostaisin sen antamaan ideoita syötäviin tai juotaviin lahjoihin. Ne kun tuppaavat aina olemaan tervetulleita.

SOKERIPALAT

3 dl pienikiteistä sokeria

2 rkl kylmää vettä (tai enemmän)

värjäykseen esimerkiksi elintarvikeväriä tai vastapuristettua mehua esimerkiksi mustikasta, mustaviinimarjasta tai punajuurijauhetta

leivinpaperia

Sekoita sokeri, tippa väriainetta ja vesi keskenään, niin että saat märältä hiekalta muistuttavan koostumuksen. Liian kuiva sokerimassa on lopputuloksessa turhan hauras, kun taas ylivetinen massa ei pidä muotoaan ja lähtee turhan huonosti muotista irti. Itse teimme sokeria aina desilitran verran yhtä väriä.

Kumoa kostea sokerimassa leivinpaperin päälle ja muotoile massasta tiivis keko. Taputtele keko matalaksi, noin 1 cm paksuksi tiiviiksi kerrokseksi. Ota massasta muotilla irti kuvioita. Älä nosta muottia ylös painettuasi sen massaan, vaan kuljeta muotin sisällä kuvio leivinpaperin reunalle. Poista mahdolliset ylimääräiset sokerit muotin ympäriltä ja vasta nyt nosta muotti pois. Näin sinun on helppo jatkaa työskentelyä leivinpaperin keskiosassa ja valmiit kuviot saavat rauhassa kuivua reunalla ilman turhia siirtelyitä. Kun muotilla ei saa enää otettua sokeripaloja, myttää massa taas yhteen ja taputtele se matalaksi.

Anna sokeripalojen kuivua leininpaperin päällä, huoneenlämmössä yön yli.

Sokeripalat säilyvät kirjan mukaan kuukauden, mutta en näe estettä säilyttää niitä kauempaakin.

Paloja voi käyttää vaikkapa kahvin tai teen joukkoon, eikä kukaan kiellä upottamasta värikästä sokerinappia vaikkapa sopivaan drinksuun.

Mieleeni hiipi myös väistämättä, että sydänsokeripalojen väkertämisestä morsiamet saavat helposti lisästressinaiheen häihinsä - siis ne jotka sellaisia moisista viitsivät ottaa.

Lakattoman lakkahilloa karviaisesta ja porkkanasta

2011-11-06T16:36:00.001+02:00

Terveisiä Mummulasta! Olemme nauttineet koko viikonlopun valmiin pöydän antimista. Sain parin päivän aikana ihan hurjasti ruokainspiraatioita Jukan äidiltä. Ideoiden satoa ja reseptejä postataan varmaan monta kertaa tänne Sipulaan. Tänään ennen lähtöämme söimme esimerkiksi mureketta, jonka lastemme Mummu oli muotoillut rinkulaksi suoran pötkön sijaan. Simppeliä, mutta kekseliästä!

Tässä muitakin makumuistoja parin päivän ajalta kuvien muodossa, joskaan ei tietysti kaikkia. Postauksen lopusta löytyy hillo-ohje, josta löytyy lakkamaisuutta vaikkei siinä lakkaa olekaan. Hillo on keitelty porkkanasta ja karviaisista. Mummu oli lusikoinut hilloa kääretortun sisään saaden aikaan herkullisen baakkelsin.

Poitsumme herkku mummulassa on rakuunaporkkanat.

Oman maan perunoita ja pitkään muhitettua lihapataa.

Tykkäsimme kaikki pakkasesta sulatetuista marjoista itsekeitellyllä vaniljakastikkeella.

Bostonkakkua minun on PAK-KO oppia tekemään itsekin. Maku ja tahmaisuus oli jotain ihan uskomatonta! Jukka yritti hiukan toppuutella leipuri-innostuneisuuttani, sillä pullantekotaitoni tunnetaan. Mutta josko sitä koittaisi taas...

Pihakuusen alta tyttäremme poimi ketunleipiä.

Saimmepa mummulta luvan nostaa maa-artisokkaakin mullan alta.

Lakattoman Lakkahillo- resepti on leikattu aikoinaan jostain lehdestä ja liimattu mummun Morsiuskurssivihkon sisäsivuille. Morsiuskurssi järjestettiin kuulemma 1960-luvulla kaupungin toimesta ja siellä opetettiin morsmaikun vastuita, velvollisuuksia, siviilisäädyn mukanaan tuomia lakeja, vauvan hoitoa ja ruuanlaittoa. Mielenkiintoista. Sulhasille vastaavia kursseja ei tiettävästi ollut.

LAKATTOMAN LAKKAHILLO

1½ kg porkkanoita

3 l (vihreitä)karviaisia

1½ kg hillosokeria

Raasta porkkanat. Laita ne perattujen karviaisten kanssa kattilaan. Lisää tilkkavettä, mutta vain tilkka, sillä kiehuessa raaka-aineista lähtee hyvin nestettä.

Kypsennä miedolla lämmöllä tunti eli kunnes ainekset ovat kunnolla pehmeitä. Soseuta ja lisää hillosokeri. Keitä vielä noin 10 minuuttia. Säilö puhdistettuihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin.

Juuriselleripannacotta

2011-11-03T21:27:00.031+02:00

Tämä jälkiruoka hurmasi minut ideallaan: Waldorfin salaatti jälkiruokana. Annoksesta löytyivät klassiset waldorfin raaka-aineet, mutta eri muodossa. Juuriselleri uutettiin pannacottan kermaan, omenaa löytyi granitesta ja liemestä ja saksanpähkinät karamellisoitiin vielä kruunaamaan kokonaisuus.

Jälkiruoka oli helppo valmistaa ja sen kaikki osaset voi valmistella reilusti etukäteen. Kokoamisen täytyy tapahtua juuri ennen tarjoilua, jottei omenagranite (jäinen omenamehuraaste) sula kokonaan. Taisin laittaa pannacottaan tuplamäärän juuriselleriä, mutta maku ei siltikään ollut liikaa. Tosin reseptin mitta, puolikas, on melko epämääräinen. Meillä meni puolitettuun settiin edelleen tuo puolikas, noin 130 grammaa. Me teimme aika pieniä annoksia, jolloin tässä reseptoidusta annoksesta olisi riittänyt ainakin kahdelletoista.

Jälkiruuan maku oli juurevan kaunis. Siinä oli selkeästi juuriselleriä, mutta mielenkiintoisella, ei hyökkäävällä tavalla. Granite toi kivaa suutuntumaa ja rapsakan makeat saksanpähkinät rouskuivat kivasti pehmeän pannacottan keralla. Suosittelemme!

Kuten aiemmin blogissamme nähty punajuurijälkkäri, tämäkin mullanalaisen maailman ylistys on Luomon Jouni Toivasen käsialaa. Resepti on julkaistu Mandatum Life Magazinessa 2/2011 (sivu 63).

JUURISELLERIPANNACOTTA, OMENAGRANITE JA KARAMELLISOIDUT SAKSANPÄHKINÄT

Juuriselleripannacotta

1,5 dl täysmaitoa
4 dl kuohukermaa
1 dl sokeria
puolikas juuriselleri
2 liivatelehteä

Omenagranite ja -liemi

1 dl sokeria
0,5 dl vettä
2 kanelitankoa
4 dl tuorepuristettua omenamehua

Karamellisoidut saksanpähkinät

1 dl saksanpähkinöitä

0,5 dl sokeria

1 rkl suolatonta voita

Juuriselleripannacotta:

Kiehauta kattilassa maito, kerma, sokeri ja paloiteltu juuriselleri. Ota kattila pois liedeltä. Anna seoksen maustua kannen alla noin 30 minuuttia.

Siivilöi seos ja lämmitä se uudelleen. Lisää joukkoon liotetut liivatteet ja lusikoi seos vuokaan tai annoskuppeihin. Minä laitoin keitetyn kerman silikonisiin minimuffinssivuokiin. Laita pannacotta jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi ennen tarjoilua. Minä popsautin valmiiksi hyytyneen annoksen suoraan lautaselle, kun ensin olin pyöräyttänyt pannacottan reunat irti silikonivuuan reunoista.

Omenagranite ja -liemi:
Kiehauta sokeri, vesi ja kanelitanko kattilassa. Jäähdytä.

Sekoita joukkoon omenamehu ja siivilöi neste.
Laita puolet liemestä pakastimeen ja puolet jääkaappiin.

Raaputa pakastettu omenaliemi haarukalla (tai tavallamme raastimella) graniteksi juuri ennen tarjoilua.

Karamellisoidut saksanpähkinät:
Karamellisoi sokeri paistinpannussa, kunnes se on kauniin kullanruskeaa. Lisää voi ja sekoita tasaiseksi.

Lisää pähkinät ja pyörittele niitä pannulla muutama minuutti.
Kumoa pähkinät leivinpaperille jäähtymään. (Ole varovainen, pähkinät ovat todella kuumia.)

Esillepano:

Ota juuriselleripannacotta huoneenlämpöön 15 minuuttia ennen tarjoilua. Tarjoile pannacotta omenaliemen, graniten ja karamellisoitujen pähkinöiden kanssa.

Pannacotta sijoitettiin kuvausta varten ystäviltämme saatuun valkosipuliraastimeen

Tomaattikotletit ja -keitto

2011-11-01T22:01:00.003+02:00

Mutti-tomaattisäilykefirma järjesti taannoin maistajaistilaisuuden ruokabloggaajille ja -toimittajille Hakaniemen Rossossa. Minä olin paikalla monen muun lisäksi. Bloggaajapöydässä säilykkeet tuomittiin hyviksi, joskin henkilökohtaisesti koen puutteena sen että luomuna niitä ei saa.

Meille tarjottiin paljon pieniä annoksia, joissa oli käytetty Muttin valikoimia hyväksi. Alussa ruuat olivat hyvänmakuisia ja mielenkiintoisia, mutta tilaisuuden loppua kohti maku ja varsinkin suola jäi uupumaan. Ripsutin sitten pöydän sirottimesta suolaa vain todetakseni että tein ruuasta syömäkelvotonta - pöytäsuolana ei nimittäin ollut minulle tuttua käsittelemätöntä meri- tai ruususuolaa, vaan jotain missä maistui väkevyys ja metalli. Jälkiruuaksi nautittiin mieltäni kutkuttamaan jäänyttä kirsikkatomaattimarmelaadia juustokakun kanssa. Kanssabloggaaja kertoi nauttineensa moista myös juustojen kanssa.

Saimme tilaisuudesta matkaamme tomaattisäilykkeitä ja ohjeita, joiden satoa tässä korjataan. Tomaattikeitto -jota Liemessä-blogin Jennikin on keitellyt- maistui aikuisille todella hyvin. Tomaattikotletitkin todettiin mielenkiintoisen herkullisiksi. Jälkimmäisiä voisi helposti nauttia myös tapas-palatyyppisinä tai vaikkapa salaatin kera. Leivän päälle ne eivät kuvasta huolimatta soveltuneet. Minä tein tällä kertaa paneroidut tomaattifileet tuoreista, kotimaisista luomutomaateista.

TOMAATTIKEITTO KUIVAHTANEELLA LEIVÄLLÄ
Pancotto
6-8:lle

4 rkl oliiviöljyä
rosmariinia
2 kpl valkosipulinkynttä
800 g basilikapitoista tomaattimurskaa (tai murskaa ja basilikaa)
150 g tomaattipyrettä (tuubi on mahtikeksintö!)
200 g kuivahtanutta leipää suupaloiksi pilkottuna
200 g kanalientä
3 kananmunaa
150 g parmesaaniraastetta
2 rkl silolehtipersiljaa
suolaa
mustapippuria

Lämmitä öljy pannulla ja lisää valkosipuli sekä rosmariini. Lisää tomaattimurska (ja basilika) sekä tomaattipyree ja halutessasi vettä. Keitä 10 minuuttia ja lisää leipäpalat sekä kanaliemi. Lisää suolaa ja pippuria. Keitä 15 minuuttia.
Sekoita kananmunat, parmesaani, lehtipersilja ja pippuria keskenään. Lisää keiton joukkoon ja keitä vielä 3 minuuttia.

TOMAATTIKOTLETIT eli PANEROIDUT TOMAATTIFILEET

tuoreita tomaatteja tai 400 g kuorittuja tomaatteja säilykepurkista
100 g vehnäjauhoja
100 g leipämuruja
2 kananmunaa
(1 rkl maitoa)
suolaa
mustapippuria

rypsiöljyä friteeraamiseen

Valuta säilyketomaatit tai kalttaa tuoreet tomaatit. Itse kalttasin tomaatit viiltämällä kannattomaan päähän ristiviillon ja laittamalla tomaatit sitten kulhoon. Päälle kaadoin kuumaa vettä vedenkeittimestä ja annoin tomaattien olla hetken kuumassa vedessä. Sitten nostin tomaatit ja vedin ohuet kuoret nopeasti ja helposti irti.

Halkaise tomaatti ja puolita vielä puolikkaat. Poista siemenet.

Sekoita kananmunan sekaan suolaa ja pippuria, sekä parmesaania (ja halutessasi maitoa). Kääntele tomaattifileet ensin jauhossa, sitten maustetuissa munissa ja viimeksi leipämuruissa.

Friteeraa paneroidut tomaattifileet 180 asteisessa öljyssä kauniin ruskeiksi. Valuta talouspaperin päällä, jotta ylimääräinen rasva imeytyy tomaateista pois.

Lasten kommentit rapsakoista tomaattifileistä:
4-vuotias tyttö: "Uuu! Se näyttääkin hyvältä!" ja haukkausta myöhemmin: "En tykänny."
ekaluokkalainen poika: "Mä voisin ottaa lisää kun siinä ei oikeen maistu toi tomaatti."

Muovilta tuntunut pakkaus olikin biohajoava. Plus plus plus.

Chez Dominique

2011-10-30T14:29:00.003+02:00

Nautimme eilen kiireettömän, yllättävän ja makuhermoja kutkuttavan illallisen Chez Dominiquessa Jukan kanssa kaksin. Ylellinen ravintolavisiitti vietettiin meidän molempien synttäreiden kunniaksi. Ilta oikeastaan ylitti odotuksemme, sillä mietimme etukäteen palvelun olevan yltiöpönöttävää, ylimielistäkin ja pohdimme ymmärrämmekö kaikkia hienouksia, vähän kuten Nellekin aikoinaan. Tarjoilu soljui kuitenkin sujuvan asiallisesti, asiakasta kunnioittaen. Maut ja raaka-aineiden rakenteet sekä yhteensopivuudet olivat jotain ihan huippua, käsittämätöntä. Pakostikin tuli mieleen taikurimaisuus, kun haarukoi suuhunsa kaikkea hienoa ja kaunista.

Nautimme kuuden ruokalajin yllätysmenuun sommelierin valitsemalla valkoviini- ja punaviinilasilla. Viinimenun ohittaminen oli meille vähän viinistä tietäville hyvä ratkaisu. Emme nimittäin muistaneet monenkaan annoksen kohdalla maistella ruokien ja viinin yhteensopivuutta, sillä makustelimme ja keskustelimme niin keskittyneesti lautasen antimista. En muista koskaan syöneeni näin hitaasti.

Emme ottaneet kuvaa jokaisesta annoksesta saati keittiön tervehdyksestä, mutta tässä teille jotain osviittaa illan annoksista. Vain ankanmaksa-annoksesta emme pitäneet, sillä löysimme maussa aluksi selkeästi hiivaa joka ei miellyttänyt. Muuten kaikki soi ja tanssi suussa.

ankan- ja possunnahkaa

tartar

Chez Dominiquen salaatti

ankanmaksaa

kampasimpukkaa, mustaa tryffeliä, mustaa pastaa

puolukkaa, pähkinää ja piimää

suklaata ja popcornia, "chocolate goes to the movies"

Mustatorvisieniä spagetissa ja friteerattuna

2011-10-25T14:19:00.002+03:00

Suppilovahvero ja musta Koskenlaskija-sulatejuusto käyvät hyvin yhteen, tuumasimme haarukoidessamme sienistä spagettiannosta Lasipalatsissa männäviikolla. Kotona halusimme kokeilla miten käy saman juuston ja mustatorvisienen kanssa. Ja hyvin kävi - yhdistelmä on nerokkaan yksinkertainen!

Kokeilimme saada muotoiltua sienisestä spagetista yhtä kaunista kuin ravintolassa oli. Lasipalatsin annoksessa oli myös kivan rapsakka pita. Keittiömestari Petri Simonen kertoi pinnan olevan gratinoitunutta Koskenlaskijaa. Laitoin valmiin ruuan silikonisiin uunivuokiin ja hetkeksi uuniin grillivastuksen alle. Osaan annoksista lisäsin Koskenlaskijapaloja. Tällä tavoin lopputulos oli melkoisen kuiva, joten "kastiketta" olisi saanut olla enemmän. Gratinoitunutta pintaa ei tullut.

Vuuasta suoraan nostamalla annos näytti levahtaneelta linnunpesältä (katso aloituskuva), mutta kippaamalla siitä tuli siistimmän näköinen, näin:

Annoksen sivulle halusin kokeilla friteerattuja mustatorvisieniä. Niistä tuli aika hauskan näköisiä ja rapsakan hyviä! Kuivasin pakkasesta otetut, valmiiksi paistetut sienipalat talouspaperilla ja laitoin kuumaan, noin 180 asteiseen öljyyn. Lämpötila oli summittainen, koska digitaalinen paistolämpömittarimme sanoi työsopimuksensa irti. Nostin parisen minuuttia rasvassa tirisseet sienet kuivumaan talouspaperin päälle ja rouhin ylle merisuolaa.

Resepti jonka tähän laitan, toimii siis tavallisena nostoannoksena, ei tällaisena muotoiltuna. Ainakaan tavallamme tehtynä. Mutta spagetti on kaunis ja maukas!

MUSTATORVISIENISPAGETTI

(täysjyvä)spagettia

3 dl silputtua, paistettua torvisientä

½ pakettia eli reilu 100 g vahvaa koskenlaskija sulatejuustoa

½-1 dl kermaa

suolaa

mustapippuria

reilusti tuoretta timjamia

parmesaania

Laita spagetti kiehumaan suolalla maustettuun veteen.

Paistele torvisieniä pannulla. Lisää joukkoon sulatejuusto nökäreinä ja anna sulaa. Notkista kermalla. Mausta suolalla, mustapippurilla ja timjaminlehdillä.

Kaada sieni-sulatejuustoseos pastan joukkoon ja tarjoile heti.

Vastaraastettu parmesaani ei tee huonoa annoksen ylle.

Ruokabloggaajien pikkujoulut - katso paljastavat kuvat!!!

2011-10-23T18:43:00.003+03:00

Olis hotellihuone.

Olis pari geeteetä.

Olis surullinen tapaaminen estoeläinten kanssa. Yhdellä olis jalkakin poikki.

Olis ruokailu Manalassa. Olis lukittu viinikaappi. Olis masentunut Putin.

Olis yllärilahjojen jako. Olis yks paketti kääritty tiskirättiin.

Olis paketin sisällä Jääkaapin ylätilassa kuivatettuja vihtiläisiä suppilovahveroita.

Olis Satumaa ja viesti karaokeisännälle.

Olis pubi, josta poislähtiessä kajahti reipas laulu.

Olis seuraavana aamuna kyyttökahvimuki ja mauttomia etikkakurkkuja. Olis kiva kun hotellihuoneen sai luovuttaa tuntia normaalia myöhempää.

Tuttuun pöytään

2011-10-22T13:01:00.000+03:00

Rakastamme kokata vieraillemme, mutta yhtälailla nautimme päivällisistä tai kahvitteluista ystävien ja sukulaisten luona. Viime sunnuntaina veimme lapset syyslomahoitoon pappalle ja avovaimolleen. Kattaus oli taas kaunis ja runsas. Kiitos!

Näiden kuvien myötä, herkullista viikonlopun jatkoa kaikille!

Jälkiruoka punajuuresta ja karpalosta

2011-10-20T21:32:00.000+03:00

Punajuurta jälkiruuassa ilman suklaata! Tähän oli pakko ryhtyä. Luomon Jouni Toivasen annos näytti Mandatum Life-lehden sivulla niin kovin kauniilta ja syksyiseltä, että se suorastaan pakotti toimimaan. Onneksi tiedossa oli ruokavieraita.

Kokonaisuus oli kaunis, vaikken minä osaakaan asetella Tähtikokin tapaan. Punajuuren ja karpalon värit toimivat upeasti basilikan kumppanina. Maussa oli selkeästi punajuurta, mutta hyvin makeaan, jälkiruokamaiseen tapaan. Kirpsakat karpalot olivat hieno lisä. Kardemumman ja kanelin ansiosta tuumailimme yhteen ääneen, että annos olisi oikein oiva joulupöytään. Jouni Toivanen toteaa kuitenkin "Makeileva Juuri"-jutussa, että juuresjälkiruuat ovat ehdottomasti syksyn juttu, sillä talvijuurekset ovat menettäneet makeuttaan toimien paremmin tutuissa rosolleissa.

Omalta lautaseltamme puuttuu kardemummakinuski, joka olisi varmaan ollut taivaallista. Minä vain auttamattomasti sössin sen. Laitan ohjeen kuitenkin tähän. Punajuurina käytin pieniä luomupunajuuria. Ranskankerman määrä oli aika iso tällaiseen piperrysesillepanoon, joten arvioisin ettei ainesten puolittaminen olisi pahasta.

PUNAJUURI JA KARPALOJÄLKIRUOKA
4-6 annosta

Haudutettu punajuuri:
4 punajuurta
1 l karpalomehua
1 kanelitanko
1 vaniljatanko
1 vihreä kardemumma (tai ½ tl kardemummansiemeniä)
3 dl sokeria

Kardemummakinuski
2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
1 vihreä kardemumma (tai ½ tl kardemummansiemeniä)

Kanelibasilikalla maustettu crème fraiche
2 dl crème fraichea eli ransakankermaa
2 rkl tomusokeria
10 kanelibasilikanlehteä (tai tavallamme tavallista basilikaa saman verran ja humpsautus kanelia)

Jääkarpalot
1 dl pakastekarpaloita
½ dl tomusokeria

Haudutettu punajuuriKuori ja puolita punajuuret. Keitä karpalomehu, mausteet ja sokeri kattilassa. Lisää punajuurenpuolikkaat ja hauduta noin 30 minuttia, kunnes punajuuret ovat pehmeitä. Meillä jäivät napakan kypsiksi, hyviksi.

Ota punajuuret pois kattilasta ja keitä lientä kasaan, kunnes seos on siirappimaista. En huomannut katsoa kellosta, mutta jotain välillä puoli tunia-kolme varttia tähän siirapiksikeittelyyn meni. Siivilöi liemi takaisin punajuurien päälle.

Kardemummakinuski
Karamellisoi sokeri kattilassa, kunnes se on kauniin kullanruskeaa. Lisää kattilaan kerma ja kardemumma. Keitä hiljalleen noin 20 minuuttia, kunnes kinuski on sopivan paksuista. Siivilöi.

Kanelibasilikalla maustettu crème fraiche
Vatkaa ranskankerma vaahdoksi. Mausta tomusokerilla ja hienonnetulla basilikalla. (Lisää tarvittaessa kanelia mausteena).

Jääkarpalot
Pyörittele jäiset karpalot tomusokerissa juuri ennen tarjoilua.

Esillepano

Lämmitä punajuurenpuolikkaat varovasti siirapissa. Tarjoile juurekset (kinuskin), jääkarpaloiden ja ranskankerman kanssa. Minä myös liruttelin annokseen hiukan punajuurten keitinsiirappia.

Lahtelan Hannun Poroa Lasipalatsissa

2011-10-18T21:18:00.008+03:00

Ravintola Lasipalatsin poroviikkoillalliselle mennessä tiesin ennestään, miltä poro näyttää ja maistuu. Tiesin myös että paliskunta ei ole kirjoitusvirhe ja että poron poikanen on vasa. Sen sijaan en tiennyt, että Lapin luonnon kestävyyden vuoksi paliskunnille on Suomessa määritelty suurin sallittu poromäärä, jonka johdosta Lapissamme on jo pitkään tehty vasateurastuksia muista Pohjoismaista poiketen. Nam!

Tämän ja paljon muuta meille kertoi Hannu Lahtela, joka toimittaa poronlihaa moniin suomalaisiin huippuravintoloihin, myös Lasipalatsiin.

Lasipalatsin keittiöpäällikkö Petri Simonen kertoi Lahtelan lihatoimituksen eduiksi sen, että mies on ainoa jonka kautta Suomessa saa villiporoa. Tämä tarkoittaa sitä, ettei poroja ole ruokittu ollenkaan, vaan elikot ovat tulleet toimeen omillaan merkinnästä erotukseen. Teurastuksen jälkeen ruhot lajitellaan koon mukaan, joten annoskokokateus ei voi uhata kun viereiset henkilöt ravintolassa tilaavat esimerkiksi poron t-luupihvin. Ruhot myös leikataan asiakkaan toiveiden mukaisesti. Hannu itse kertoi tekevänsä työtä kunnioituksella ja intohimolla, ilman laajenemishaluja, sillä haluaa pitää laadun kohdallaan ja homman omissa hanskoissaan. "Tämä ei ole mitään rahat pois ja saluunaan meininkiä", mies täsmentää hymyssäsuin. Saimme kuulla myös monta naurunremakan ilmoille loihtivaa kertomusta ruhojen toimittamisesta helsinkiläisiin ravintoloihin - Lahtelan porot ovat päässeet taksin takapenkillekin.

Omaa sydäntäni lämmitti kovasti Lahtelan motto, jonka mukaan porosta saa mennä hukkaan vain henki. Luista keitetään liemiä, kaikki ruhonosat ja sisäelimet sekä kieli hyödynnetään. Eritavoin profiloituneet ravintolat haluavat omanlaisen osansa: Lasipalatsiin ostetaan "perinteisiä" paloja kuten paistia ja fileitä, kun taas esimerkiksi Ravintola Juureen toimitetaan kaikki sydämet.

Ravintola Lasipalatsin erilaisilla teemaviikoilla viinit tulevat aina yhdeltä viinitalolta. Tämän vuoden poroviikoille oli valittu chileläinen Viña Tabali, jota edusti tilaisuudessa Cristian Goich S. Parhaiten suuhuni heidän valikoimistaan kävi hyvin greippinen valkoviini Tabali Sauvignon Blanc 2010 ja Alkonkin listoilta löytyvä Tabali Reserva Especial Red Blend.

Pääsimme myös onnekkaina maistelemaan Lasipalatsin keittiöväen loihtimia poroherkkuja. Älkääkä nyt vain luulko että söimme kaksin tämän kaiken. Jukka innostui kuvaamaan myös vieruskaverien annoksia. Ja osa oli tarkoitettukin maistiaisjaettaviksi.

Porocarpaccio Wanha Wilho-vuohenjuustolla toimi upeasti!

Syvänmakuinen porokeitto. Liemi keitelty potkaluista.

Poronkäristys.

Potka-annoksessa oli kaikki kohdallaan. Karpalot kirpsakoittivat mukavasti tummasävyistä, pitkään haudutettua lihaa. Suppilovahveroilla ja vahvalla Koskenlaskijalla kokoonsaatettu spagettiannos löytää varmaan tiensä meidän kotikeittiöönkin, se oli todella hyvää!

Karpalo-vaniljatartaletti ja kinuskimousse oli ihan ok, samoin Jukan brownie-annos. Kesän marjat eivät loppusyksyn jälkiruokiin oikein istu, mutta ovat kuulemma Lasipalatsin asiakaskunnan toive. Jälkiruokien perässä emme Lasipalatsiin suunnistaisi, mutta noiden poroherkkujen kylläkin! Kasvisruokailijoille(kin) suunnattu kurpitsarisotto kastanjoilla jäi kiinnostamaan.

Lisäilen tänne tuttuun tapaan muiden paikallaolleiden juttuja illasta, siihen tahtiin kuin niitä netin armoille saatetaan.
Avaruusasema: Poroviikoilla
Kulinaarimuruja: Hannun poro on parasta!
Hannan soppa: Onnellisen poron lihaa Lasipalatsissa

Peuran etuselkää ja Monopolihäviö

2011-10-16T13:11:00.003+03:00

Tyttäremme kummit tulivat meille eilen yökylään. Nykyään suht harvoin tapahtuviin tapaamisiimme on perinteisesti kuulunut hyvää ruokaa, juomaa ja jotain erityisenkivaa tekemistä kuulumistenvaihdon lisäksi. Näin kävi tälläkin kertaa. Päivälliselle istahdettiin keilaamisen jälkeen.

Menu oli suunniteltu päivän rientoja ajatellen nopeaksi koottavaksi. Alkukeitto oli sulatettu pakkasesta, peura oli muhinut uunissa koko päivän ja muut osaset oli helppo saattaa kokoon siinä sivussa. Jälkiruuan hapokkaat sitruunaomenat eivät vielä ole omasta puusta, vaan PMP:ltä saatuja. Ja tältä se menu näytti:

alkuun

mausteinen lohenpääkeitto ja sienipiirakka

pääruuaksi

pitkään muhitettua peuran etuselkää

timjamilla maustettuja uunijuureksia: palsternakkaa, kaskinaurista ja Blue Congo-perunaa

kastikkeena peuran muhitusliemi

jälkiruuaksi

sitruunaomenasta tehty Tarte Tatin

itsekeitelty kinuski

vaniljajäätelö

Kummitäti pyysi peurapadan ohjetta, joten tässä suuntaviivoja. Liha oli kieltämättä hyvää. Herkkutatit antoivat kastikkeelle syvää, tummaa makua, jota timjami raikasti. Menukokonaisuus oli mielestämme mukavan suomalainen, maistuva.

vadilla uunijuureksia ja peuraa

PEURAN ETUSELKÄ PITKÄÄN MUHITETTUNA

700 g peuran etuselkää

voita ja öljyä paistamiseen

2 dl metsäsienipaloja, meillä herkkutatteja

2 porkkanaa kuorituuna ja paloitetuna pakkasesta

2 sipulia kuorittuna ja lohkottuna

2 dl punaviiniä

½ l lihalientä, meillä grillilampaan luista keiteltyä

reilu kourallinen timjaminoksia

suolaa

mustapippuria

+ 2 rkl hunajaa viimeistelyvaiheessa

Kuumenna valurautapannu todella kuumaksi. Lisää voinokare ja öljyä. Laita liha pannulle ja rouskuta päälle suolaa sekä mustapippuria myllystä. Paista lihan kaikki pinnat kauniin ruskeiksi ja laita uuninkestävään pataan. Lisää nyt tyhjälle, vielä voiselle pannulle sienet ja sipulilohkot, paistele hetki. Kaada koko setti pataan lihan seuraksi. Lisää vielä timjami, porkkanat ja punaviini sekä lihaliemi.

Lykkää pata 120 asteiseeen uuniin. Meillä pata viipyi uunissa noin 7 tuntia, mutta vähempikin olisi riittänyt. Tulipahan hyvin muhinutta!

Valmistele uunikasvikset. Kuori ja pilko ne. Lorauta ylle öljyä ja riivi timjamia. Rouskuta päälle suolaa.

Ota pata uunista. Nosta uunin lämpötilaa 200 asteeseen ja lykkää uunin lämmenttyä juurekset sinne noin puoleksi tunniksi.

Nosta liha hetkeksi pois padasta. Siivilöi padan liemi ja heitä porkkana- ja sipulipalat ynnä muut pois. Lisää pataan takasiin liha ja neste ja laita liedelle pulputtamaan. Lisää sekaan 2 rkl hunajaa. Keitä kastiketta kokoon lihaa siinä käännellen juuresten uunituksen ajan. Tarkista lopuksi vielä maku suolalla ja pippurilla.

Me tarjosimme koko setin ronskisti samalta vadilta, kastikkeen kuitenkin omasta kulhostaan. Vati tyhjeni kokonaan.

Monopolissa otin yöaikaan selkään ihan reippaasti, vaikka juomana oli irvistyttävää Bondikamaa. Mutta niin oli niillä muillakin.

Omena-varsisellerihillo

2011-10-11T20:49:00.001+03:00

Loogisesti omena-varsisellerihilloa käsittelevässä jutussa on sitruunan kuva. Tietenkin. Tai sitten raastetut sitruunankuoret siemenineen vain olivat niin valokuvauksellisia, että hillon pulputtaessa liedellä kuva piti näpätä. Asiaan...

Omat omenapuunalkumme eivät tänä vuonna tuottaneet lainkaan satoa. Olemme onneksemme saaneet omenoita paitsi mummulasta, myös esimerkiksi Jukan työkaverilta, jolla niitä on yltäkylläisesti liikaa omiksi tarpeiksi. Paljoa en ole vielä ehtinyt omenoita säilöä, mutta tämän hillon tein heti kärkeen.

Viime syksynä Nellen maistattama, alunperin Viini-lehdessä raportoitu varsiselleripitoinen omenahillo jäi niin lähtemättömästi mieleen, että halusin ehdottomasti tehdä sitä viimevuotiseen tapaan itsekin. Hillo on kivan erilainen kaveri juustopöydässä. JOS hilloa vielä joulun aikaan on, näitä mennee lahjaherkkukorienkin täytteeksi. JOS.

VARSISELLERI-OMENAHILLO

(viinilehden ohjeen mukaan, n. 1 1/2 l )

1 kg omenoita
500g varsiselleriä
1 sitruuna
1 appelsiini
2 dl vettä
8 dl hillosokeria

Kuori omenat. Leikkaa omenat ja varsisellerit pieniksi paloiksi. Laita palaset kattilaan, raasta sekaan appelsiinin- ja sitruunan kuori sekä purista mehut. Lisää vesi.

Keittele miedolla lämmöllä kannen alla n. 20 min kunnes aineet mehustuvat. Lisää hillosokeri ja keitä vielä n. 15 min ilman kantta usein sekoittaen. Hillo on valmista kun se alkaa soseutua. Kuori vaahto tarvittaessa.

Täytä pestyt, kuumennetut tölkit kokonaan hillolla ja sulje ilmatiiviisti. Säilytä viileässä