Näytetään tekstit, joissa on tunniste *juusto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste *juusto. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Ruusuja grillijuustolle

Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen takana. Uuvutti ja laiskotti samalla nälättäen. Se ei ole mikään briljanteimpia yhdistelmiä. Päätin päästää itseni helpolla ruoan suhteen ja koota jonkun salaatin. Lomareissujen jäljiltä jääkaappi oli melko tyhjä, joten melko simppelisti tuli edetä. Kotopihan ruusupuskiin vilkaisu toi idean ruusun yhdistämisestä grillijuustoon ja silloin alkoi jo hymyilyttää.

Lopputuloksena oli hykerryttävän maukas, viekottelevan kaunis ja yltiöhelppo salaatti. Ruusu toimi hirmu hienosti suolaisen juuston kanssa! Mietin, että kokonaisuus menisi hienosti vaikka grilliruuan alkupalanakin. Kaadoin keralle vielä lasin kylmää rose-viiniä ja nautin kesäillan auringosta. Laiskotti edelleen, mutta nyt ilman nälkää tai uupumusta.

RUUSUINEN GRILLIJUUSTOSALAATTI

salaattipohja (minulla lehtikaalia ja pihatähtimöä)
kourallinen kurtturuusun terälehtiä
cashew-pähkinöitä
oliiviöljyä
mustapippuria
sitruuna- tai limemehua

Kerää kurtturuusun terälehtiä myrkyttämättömistä puskista. Nyppää pois valkoinen osa. 
Kerää pihalta pihatähtimöä. Huuhtele ja kuivaa.
Riivi lehtikaalipaloja ruodistaan ja revi ne edelleen sopiviksi suupaloiksi. 
Laita kaikki edellämainitut lautaselle. 
Lorauta päälle hyvää oliiviöljyä ja rouskauta mustapippuria. Sekoita.
Paahda cashew-pähkinöitä kuivalla pannulla kunnes saavat hiukan väriä. Laita syrjään ja rouhi ronskeiksi paloiksi.
Arlan grillijuustopalat olivat aika paksuja, joten halkaise ne ensin. Pilko sitten sopiviksi paloiksi. Öljyä juustopalat pannulle tarttumisen ehkäisemiseksi. Kuumenna grilli tai paistinpannu keskilämmölle. Paista juustoa välillä kääntäen, kunnes olet saanut kauniit pinnat ja juusto on hiukan alkanut sulaa. Nosta salaatin päälle.
Juusto on kovin suolainen, joten kaipaa hapokkuutta rinnalleen. Purista päälle siis hiukan sitruuna- tai limemehua.

Pst! Blogimme ruusuruokareseptejä löytyy lisää täältä

***

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

perjantai 23. toukokuuta 2014

#AAMIAISKUTSU työkavereille, fetamunakas loisti

Olen hyvin hyvin inspiroitunut Arlan #aamiaskutsusta. Minusta idea on ihana: kutsua ihan kuka vaan aamiaiselle kanssaan. Itse ajattelen, että kyse on hyvänmielen jakamisesta ja iloisen alkavan päivän toivottamisesta. Työkavereiden kanssa tulee vietettyä tovi jos toinenkin arkena, joten oli aika luonnollista ilahduttaa heitä tässä yhtenä päivänä. 

Minulla on ilona yli 40 työkaveria ja kun mukaan lasketaan talon siistijät - jotka tietysti myös kutsuin aamupalalle, porukka kasvaa entisestään. Mitään piperrystä en lähtenyt tekemään. Tavoittelin aika helppoa settiä josta jokainen löytäisi toivottavasti jotakin. Uskon onnistuneeni lopulta ihan hyvin, sillä pitkin aamua ja vielä iltapäivälläkin sain osakseni kauniita hymyjä ja kiitoksia. 
AAMUPALA TYÖKAVEREILLE

kurpitsasämpylöitä
salaattia
appelsiineja
vesimelonia
fetauunimunakas (ohje alla)
Luomu maustamaton jogurtti, johon sopi sekoittaa mustikoita ja vadelmia 
rahkainen mesiangervo-raparperipiirakka (ohje alla)

Kaikkein eniten kiitosta sai fetaisa uunimunakas, jonka ohjeen laitoin tämän postauksen loppuun. Kieltämättä se onnistuikin hyvin, vaikka jännitin suolaisuutta/suolattomuutta. Laitoin kuitenkin pöytään suolamyllyn, josta tarpeen vaatiessa sopi rouskauttaa lisäsuolat munille.
Myös raparperipiirakkaa kiiteltiin. Sen ohjeen muokkasin blogissakin tutuksi tulleesta piirakasta.

Parhaillaan Arlan sivuilla on menossa #aamiaiskutsu tien päällä-haku. Jos sinä haluat järjestää aamiaiskutsut, pistä lyhyt hakemus menemään ja voipi olla että Arlan porukka pyytää pakullaan paikalleen ilahduttamaan juuri sinun valitsemiasi ihmisiä. 



 
FETAUUNIMUNAKAS
pellillinen

20 kananmunaa
4 dl Arla Luomu kuohukermaa
1 purkki, jossa 180 g puolikuivattuja tomaatteja
400 g Arla Apetina kreikkalainen feta
suolaa
mustapippuria
päälle: isomaksaruohoa (tai muuta vihreää)

Riko kananmunat kulhoon ja vispaa keltuaisten rakenne rikki. Sekoita joukkoon kerma. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Suolan lisäämisessä kannattaa huomioida, että feta ja puolikuivatut tomaatit tuovat osaltaan suolaisuutta munakkaaseen. Parempi edetä maltilla ja laittaa pöytään suolamylly mahdollista lisäämistä varten.
Valuta tomaatit öljystä. Pilko tomaatit pieniksi. Murenna feta käsin. 
Laita uunipellille leivinpaperi. Kaada munakasmassa pellille. Lisää pilkotut tomaatit ja murusteltu feta tasaisesti joka puolelle. 
Kypsennä 200 asteisessa uunissa noin 25 minuuttia. 
Laita kypsennyksen jälkeen munakkaan päälle isomaksaruohoa tai muuta vihreää. 

Puolittamalla ohjeen saat piirakkavuuallisen munakasta.
MESIANGERVOINEN RAHKA-RAPARPERIPIIRAKKA
uunipellillinen

MURUSEOS
8 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
2 tl kuivattua mesiangervoa* (tai vaniljasokeria)

POHJATAIKINA
noin 2/3  muruseoksesta
2 kananmunaa

TÄYTE
1 l  raparperipaloja
2 dl  sokeria
2 kananmunaa
4 tl  kuivattua mesiangervoa* (tai 3 tl vaniljasokeria)

PINNALLE
noin 1/3 muruseoksesta

Sulata voi. Sekoita muruseoksen kuivat aineet ja lisää lopuksi voisula. Jaa seos kahteen eri kulhoon: käytä 2/3 muruseoksesta pohjataikinaan ja jätä kolmannes pinnalle ripoteltavaksi.

Lisää pohjataikinaan keskenään sekoitetut piimä ja kananmuna. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipellille.

Ripottele pohjataikinan päälle noin litra raparperipaloja.  Sekoita rahka, sokeri,munat ja vaniljasokeri. Kaada seos piirakan päälle. Ripottele lopuksi muruseosta pinnalle ja paista piirakkaa 175-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia.

*huom! mesiangervo saattaa aiheuttaa allergisia oireita niille, jotka ovat yliherkkiä aspiriinille

*
YHTEISTYÖSSÄ ARLA

lauantai 10. toukokuuta 2014

#AAMIAISKUTSU - Quesadilloja aamupalaksi


Quesadillat - eli täytetyt, paistetut tortillat- toimivat etenkin niihin aamuihin, jotka edellisyön juhliminen on jäykistänyt hieman kankeaksi. Kun mieli halajaa tavallista enemmän jotain tuhdimpaa purtavaa, paljon vahvaa kahvia ja kylmää tuoremehua. Ja johon toimii myös erittäin hyvin mustikkajogurtti, sanokaa minun sanoneen. 

Kun Arla heitti meitä #aamiaiskutsu-haasteella, innostuimme heti. Ideana on kutsua joku aamiaiselle ja viettää yhteinen, rento hetki yhdessä. Mieleeni pamahtivat heti quesadillat, joihin littyy parikin ihanaa aamiaismuistoa. 

Ensimmäistä kertaa nautimme quesadilloja aamupalaksi ystäviemme luona, kun perheen isä paisteli niitä lyhyiden yöunien jälkeen. Quesadillat syötiin ulkoterassilla auringonsäteiden lämmittäessä hurjasti. Tuona samaisena aamuna kyläpaikan emäntä teki lapsille vohvelit, jotka tarjoiltiin pikkuikkunan kautta ulos takapihan trampalle. Siinä aamussa oli jotain hyvin erityistä juurikin rentouden vuoksi. 

Toinen quesadilloihin vahvasti liittyvä aamu sijoittuu vuokramökille, jonne kokoonnuimme aikuisten kesken koko viikonlopuksi. Kavereiden heräillessä lauantaiaamuna sotkutukkaisina, mutta hyvin valmiina seuraaviin koitoksiin, paistelin minä vahvikkeeksi quesadilloja. Täytteitä en enää muista, mutta sen muistan miten ihana oli hääriä lieden ääressä ja antaa osaltaan vahva startti vaativaan päivään, josta nauru, soitto ja saunominen eivät ihan lyhyeksi jääneet.
Arlan aamiaishaasteeseen halusin kokeilla uusia täytteitä, jotka rokkasivat yhteen juuri niin hyvin kuin arvata saattoi. Rapsakaksi paistettu pekoni, makeaksi muhitettu sipuli ja vain hetken pannulla käytetty lehtikaali olivat Arla Goudan kanssa ihan loistosetti. Ja eikös kaikki missä on lehtikaalia ole terveellistä?
Quesadillojen lisäksi halusin vielä väriä ja lisämakua lautaselle, joten tein salaatin joka on vahvasti nojollaan kohti guacamolea. Mehuina meille kelpaavat loistavasti luomulaatuiset God Morgon appelsiinitäysmehu ja tyttäremme suosikki God Morgon appelsiini-veriappelsiinitäysmehu


QUESADILLA

2 tortillakuorta
lehtikaalia silputtuna ja hiukan paistettuna
sipulia pehmeäksi paistettuna
pekonia rapsakaksi paistettuna
Arla Goudaa raastettuna

Laita tortillakuori leikkuulaudalle. Laita päälle ensin juustoraastetta, sitten muita täytteitä ohuelti. Laita päällimmäiseksi uudestaan juustoa.  Aseta kaiken ylle vielä toinen tortillakuori.
Paista näin muodostunut quesadilla lämpimällä, ei kuumalla pannulla joko pienessä öljytilkassa tai kuiviltaan. Käännä ympäri ja paista vielä toiselta puolelta. Juuston on tarkoitus sulaa quesadillan sisällä ja ”liimata” tortillat yhteen. Samalla tortillojen pinta saa kauniin värin.
Laita valmis quesadilla takaisin leikkuulaudalle ja pilko terävällä veitsellä neljään osaan.

AVOKADOSALAATTI

1 avokado
tuoretta korianteria
puolikas punasipuli
sokeria
limelohko
suolaa
mustapippuria

Kuori sipuli ja pilko puolikas ohuiksi rinkulanpuolikkaiksi. Laita pieneen astiaan, ripsi päälle hiukan sokeria ja hiero sipuleita sormissa. Näin sipulin ärtsyin maku taittuu. 
Puolita avokado kuorineen ja poista kivi. Kaiva hedelmäliha kokonaisena kuoresta. Pilko avokado ronskeiksi paloiksi. Purista päälle limemehua.
Silppua korianteria.
Yhdistä avokado, punasipuli ja korianteri.  Mausta suolalla ja mustapippurilla.


VINKIT!
Tortillat voi tehdä aamuksi valmiiksi jo vaikka edellisenä päivänä ja säilyttää muovipussissa. Ohje itsetehtyihin tortilloihin täällä. Tortillat voi myös ostaa valmiina.

Quesadilloihin voi kokeilla monenlaisia täytteitä. Ihan lemppareitani on metsäsieni-sipuli- tai chorizo-sipulitäyte. Tärkeää on, ettei täytteitä laita liikaa ja että aina on mukana juustoa.

*

YHTEISTYÖSSÄ ARLA

torstai 24. huhtikuuta 2014

Hurmaava itsestäänselvyys


IMG_2238_Arla_sinihomejuusto_Luomu.jpg - SilläSipuli Blogi
Valtaosa grillaajista on täysin selvillä mitä on tulossa, kun leikkuulaudalle nostetaan herkkusieniä, sinihomejuustoa ja pekonia. Ainakin ne grillaajat jotka ovat eläneet 90-luvulla. 

Jukan himoitessa näitä täytettyjä, grillattuja palleroita tuumailin, miten niitä voisi tuunata. Pitäisikö juusto vaihtaa tai maistuisikohan sinihomejuuston kanssa sekaan upotettu oliivi tai aurinkokuivattu tomaatti? Laittaisiko pekonin alle samansuuntaisesti porkkanasuiroja tai kenties suirotettua parsaa? Juuston sekaan voisi lisätä vaikka timjamia tai jotain muuta kivaa yrttiä, mitä? Lopulta tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että miksi korjata sitä mikä toimii jo loistavasti. Kaikkeen ei tarvitse kajota vain sen vuoksi, että se kuulostaisi jotenkin uudelta tai paremmalta. 
  
Molemmilla meillä on tahoiltamme vahvat ensimuistot grillatuista, pekonikäärityistä sienistä. Ne edustivat tuolloin vähän erikoisempaa kokkailua ja tuntuivat melko eksoottisilta makkaroiden seassa. Ajatuksena epäilytti, mutta maistettua hymyilytti. 
Tekeminen on juuri niin yksinkertaista ja nopeaa kuin kuvitella saattaa.

GRILLATUT, SINIHOMEJUUSTOTÄYTETYT HERKKUSIENET PEKONILLA

herkkusieniä
pekonia (½-1 kpl siivuja per sieni)
Arla Castello Luomu Sinihomejuustoa 

Pyyhi sienet puhtaiksi. Irrota sienen jalka pois (ja käytä se myöhemmin vaikka munakkaaseen, marinoi ne tai upota vaikka jauhelihakastikkeen sekaan). Lusikoi sinihomejuustoa sienen lakin sisään ja kääri ympärille pekoni tai pekonin puolikas. Grillaa parilalla molemmin puolin kunnes pekoni on saanut kauniin pinnan. 

Nauti muiden grilliherkkujen kanssa. 

*
Tämä postaus jatkaa Arlan kanssa tehtävää yhteistyötä. Postaamme kerran kuussa Arla-aiheisen jutun.

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Tortillat helposti ihan itse kauliten

Pakko oli tarkistaa onko kauliten sana. On se. Totta on myös se, että minä en ole kauhean taitava kaulitsemaan. Silti minun onnistui kaulita tämä taikina superhelposti ainakin melkein pyöreään muotoon ja aivan passelin ohueksi. (Kaulita-sana on hassu).

Olen pidemmän aikaa kuullut kaikuja siitä, miten helppo tortillat on tehdä itse ja miten erilaisia niistä tulee kaupan vakuumitapettuihin verrattuna. Nyt en voi muuta kuin yhtyä tähän itsetehtykehujien kuoroon.

Käyttämämme ohje on Kiran "Auringon maku"-kirjasta, joskin hänen kalalle passaamansa tillitortillat muuttuivat meillä nokkospilkutetuiksi. Autenttiset tortillat tehdään vissiin maissijauhoista (jelppikää viisaammat!), mutta meille nämä vehnäjauhoiset olivat jo tarpeeksi komea askel kohti superdupermakua. Suosittelemme lämpimästi kokeilemaan, miten helppo taikina on kokoonsaattaa, leipoa, paistaa ja miten huipulta se maistuu. Vannon! Tortilla maistui myös pojallemme joka ei kaupan vastaavista perusta ollenkaan.
   
 NOKKOSTORTILLAT
10 kpl

4,5 dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1,5 dl kuumaa vettä
2-3 rkl kuivattua nokkosta murennettuna
50 g huoneenlämpöistä voita

Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, suola ja murenneltu nokkonen kulhossa. Nypi voi vehnäjauhojen joukkoon. Kaada päälle vesi. Vaivaa taikinaa noin kolme minuuttia kunnes se on yhtenäistä. Lepuuta liinan alla 15 minuuttia. 
Jaa taikina kymmeneen yhtä suureen osaan. Pyöritä taikinaosat palleroiksi. Kaulitse kukin pallero letuksi. Paista näitä lettusia kuivalla, kuumalla pannulla noin 30 sekuntia per puoli. Tortillojen on tarkoitus saada hiukan vaaleanruskeita väripilkkuja pintaan. 
Täytä ja nauti. 

Me täytimme tortillat nyt pannupaistetulla luomupossun jauhelihalla, itsetehdyllä quacamolella, pannulla pehmitetyillä sipuleilla, cheddar-ranskankermakastikkeella ja korianterilla.

maanantai 10. helmikuuta 2014

Ystävänpäivänä herkutellaan suolaisten leivosten kera

Ystävät ja kaverit ovat elämän suola, se nyt on sanomattakin selvää. Siksi ystäville pitäisi ainakin ystävänpäivänä 14. helmikuuta  tarjota teetä, sympatiaa ja näitä ihania suolaisia leivonnaisia. Sydämen muotoisilla punajuurilla tietysti!

Leivokset on tehty helposti leivottavasta, yrttisestä taikinasta. Vuoat on täytetty homejuustoisella tuorejuustotäytteellä ja väritetty vielä punajuurilla. Saattaa kuulostaa työläältä, mutta ei kyllä ole. Lopputulos palkitsee maullaan ja punaa huulet kauniiksi. PUS!
IMG_4570_Arla_punajuurileivokset2.jpg - SilläSipuli Blogi Jos et omista leivosvuokia ollenkaan tai tarpeeksi, voit nakata täytteen myös samasta taikinasta tehtyjen pipareiden päälle. Täyte on niin tönkköä että se pysyy kyllä paikallaan valumatta ja pitää punajuurikaunokaisetkin paikallaan. 

Yrttinen taikina vuokiin tai pipareihin on alunperin Omenaminttu-blogin Hannelelta bongattu rosmariinisena
 

JUUSTOISET PUNAJUURILEIVOKSET
noin 15 kpl riippuen leivosvuokien koosta

punajuuri
1½-2 punajuurta

Aloita homma punajuurien keittämisellä. Laita punajuuri kuorineen kattilaan ja keitä kunnes se on kypsä. Terävällä veitsellä tai coctail-tikulla kokeilemalla kärki uppoaa hyvin juurekseen. Kuori punajuuri jäähdyttyään ja viipaloi se melko ohuiksi ympyröiksi. Ota pienellä piparimuotilla vaikka sydämiä ja tähtiä kiekoista. Yhdestä keskikokoisesta punajuuresta saat noin 10 kaunista punajuurikuviota. 

yrttiset, suolaiset leivoskupit
100 g voita
1 ½ dl ruisjauhoja
1 ½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1  tl suolaa
2 tl tuoretta timajmia hienonnettuna
2-3 rkl kylmää vettä

Kuutioi kylmä voi kulhoon. Lisää jauhot, leivinjauhe, suola ja timjami. Sekoita taikina murumaiseksi sormenpäillä. Lisää kylmä vesi ja sekoita taikinaksi nopeasti.
Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
Painele taikinaa leivosvuokiin ja paina toinen vuoka päälle, jotta taikina ei turpoa kovasti. Vuokia ei tarvitse voidella, taikina irtoaa hyvin muutenkin. Vaihtoehtoisesti voit kaulita taikinan jauhotetulla pinnalla ja painella muotilla pipareita. Siirrä piparit pellille leivinpaperin päälle, vuuat pelkälle pellille. Paista uunin keski- tai ylätasossa. Pipareita noin 10minuuttia, vuokia 15-20 minuuttia. Jäähdytä. 

täyte 
5 rkl Arla Apetina maustamatonta tuorejuustoa 
4 rkl Arla Castello Blue luomu sinihomejuustoa
4 tl tuoretta timjamia 
2 tl sitruunamehua
mustapippuria
tarvittaessa suolaa

Sekoita täytteen aineet hyvin keskenään haarukalla. Leivos on jo tosi suolainen, joten malttia suolan kanssa. 

kokoaminen
Laita suolaiseen leivospohjaan tuorejuustotäytettä. Paina punajuurimuodot päälle vasta juuri ennen tarjoilua, jotta eivät ehdi värjätä tuorejuustoa.

Blogin aiempia ystävänpäiväideoita voi kurkata täältä

Tämä postaus jatkaa Arlan kanssa tehtävää yhteistyötä. Postaamme kerran kuussa Arla-aiheisen jutun. 

Myös Hanna on lähtenyt Arlan kanssa yhteistyöhön. Näiltä tiimoilta ensimmäinen postaus on aivan kuolattavan maukkaan näköinen ja kuuloinen talvisalaatti.  

torstai 30. tammikuuta 2014

Juustofondue arkea ylevöittämään

Mietin tuossa taannoin, miksi herkuttelusyöminen siirretään usein viikonloppuun. Arki kuitenkin on usein sitä aikaa, jolloin kaipaa piristystä ja jotain ekstraa. Samoilta ajatuksilta päätin kaivaa esiin fonduepannun ja ruveta juustonsulatukseen ihan tavallisena tiistaina.

Erityisherkku fondue on todellista pikaruokaa. Raastettuna juusto sulaa helposti lämpimän viinin joukkoon. Leivän ja muut tykötarpeet pilkkoo nopsaan lautasille. Sitten ollaankin jo valmiita herkuttelemaan. 

Tällä kertaa sulaneeseen juustoon upotettiin napakaksi höyrytettyjä ruusukaaleja, luumupaloja, vaaleaa leipää ja päärynäpaloja. Näistä ensimmäinen kohosi ehdottomasti omaksi suosikikseni, muut pitivät eniten leivästä. 

Tässä ohjeistettu juustofondue ei ole se kaikkein autenttisin, sillä siitä puuttuu esimerkiksi kirsikkaviina. Tähän kokonaisuuteen päädyttiin lastenkin takia. Juustolaatuja voi vapaati vaihdella oman maun mukaan, mutta ainakin toiseksi kannattaa valita vahvalta maistuva juusto. 

Juustofondue maistui erinomaiselta kylmänä talvipäivänä. Padan ympärillä tuli turistua päivän touhuista ja siemailtua palan painikkeeksi ihanaa itävaltalaista valkoviiniäkin. Luksusta arkeen, sillä sitä todella välillä kaipaa.  


JUUSTOFONDUE
neljälle iltapalaksi, muuten kahdelle-kolmelle

2 dl kuivaa valkoviiniä
150 g Arla Emmental Mustaleima

150 g vanhaa goudaa


Raasta juustot. Kuumenna viiniä liedellä tai juustofonduepadan omassa jalustassa. Sekoita kuuman viinin joukkoon raastetut juustot. Jos kuumensit viinin liedellä, siirrä pata alustaansa liekin päälle. Anna jokaiselle syöjälle oma fondue-haarukka, johon voi pistää juustoon upotettavan palan. Sitten vain herkuttelemaan!

Vinkiksi! 
Ruusukaaleista kannattaa höyryttää ne söpöt pienet, mutta vain hetken jotta eivät lössäänny. Tasaisemman kypsymisen saat aikaan, kun viillät ruusukaalin kantaan ristiviillon. 
Leipäpaloissa olisi syytä olla kuorta jokaisessa, jotta pysyvät paremmin fondue-haarukassa. Hyvä valinta on esimerkiksi ciapatta. 

*

Tämä postaus aloittaa Arlan kanssa tehtävän tiivimmän yhteistyön. Jatkossa tulemme kerran kuussa postaamaan Arla-aiheisen jutun.

Aiemmin Arlalle tehdyt reseptit löytyvät täältä:
Leipä-kalapallot
Valkoista pizzaa ja lisäaineettomien tuorejuustojen riemu
Helppoja leivontareseptejä  eli cake pops, tartaletit, suklaiset whoopiet, rahkapulla ja -piirakka, mustikkainen juustokakku, brita-kakku

lauantai 18. tammikuuta 2014

Scamorza salaatissa

Ihastuin scamorzaan, tuohon savuisaan italialaiseen juustoon saatuani sitä lounaaksi trattoria Aldinassa Modenassa. Ostimme juustoa vakumoituna myös kotiin ravintolan viereisestä kauppahallista.  

Tavoillemme epätyypillisesti paistoimme juuston salaattiin. Kokeelliset makuyhdistelmät löivät meidän hermoomme juuri oikeaan kohtaan. Minä en saanut paistettua juustoon kaunista pintaa, vaan onnistuin sulattamaan sen pannulla. Hyvin maistui silti!
SCAMORZA-SALAATTI
yhdelle

erilaisia salaatinlehtiä, meillä mm. rucolaa 
päärynä kuorittuna ja siivutettuna
aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna ja purkin öljyä salaatinmausteeksi lorautettuna
sormisuolaa
mustapippuria
pari paksua siivua scamorzaa paistettuna

Kokoa lautaselle mainitussa järjestyksessä. 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Maa-artisokkaa viinisti

Ensin oli Blogiringin kamppis, jossa piti keksiä kuivalle luomuviini Emiliana Naturalle ruoka ja kuvata se edustavasti. Ensimmäisen ideamme mukaan siitä piti tulla risotto. Sitten idea kehittyi ja Jukan äidin lahjottua meitä oman maan tuotteilla ruuasta piti tulla maa-artisokkarisotto. Muhkuraisia mukuloita kuoriessani tuumasin, että niistä riittäisi tarpeita ihan omaankin ruokaansa asti. Silloin päähäni pälkähti Sasu Laukkosen "palsterisotto", joka on tehty risoton tapaan, mutta riisin asemesta on käytetty palsternakan paloja. Päätin muuttaa risoton suuntaa ja tehdä sen "vain" maa-artisokkapaloista. 

Lopputulos oli hieno! Maa-artisokan ylväs, joskin maanläheinen maku pääsi täysiin oikeuksiinsa. Parmesaaniraaste kruunasi kokonaisuuden täyteläisemmälle puolelle. Suosittelemme lämpimästi tätä hyvin viinipitoista kasvisruokaa lisäkkeeksi aterialle tai vaikkapa alkupalaksi. Ja lasiin tietysti sitä samaa viiniä kuin ruokaankin, sillä varsinkin arkena ihminen vaatii jotain viiniä fiiniä. 

MAA-ARTISOKKA VIINISTI
kahdelle pienet annokset

300 g maa-artisokkaa
2 rkl voita
1 shalottisipuli
1½ dl Emiliana Natura luomuviiniä
1½ dl kasvis- tai kanalientä
suolaa
mustapippuria
parmesaania

Kuori maa-artisokat ja paloittele ne pieniin paloihin. Silppua sipuli ihan pieniksi paloiksi. Laita kasvis- tai kanaliemi lämpenemään. 
Kuumenna paistinpannu ja nakkaa sille voita. Kun voi on sulanut, lisää sipulipalat. Sipulien hiukan kuullotuttua lisää maa-artisokat ja pyörittele kaikki voissa. Lisää sitten viini ja kiehauta hetki. Lisää myös liemi. Keittele noin 20 minuuttia tai kunnes palat ovat napakan kypsiä. Kypseneminen riippuu tietysti maa-artisokkapalojen koosta. 
Nostele palat liemestä erilliseen astiaan, mikäli lientä on vielä jäljellä. Tarkista maku suolalla ja pikkuripauksella mustapippuria. Laita maa-artisokat lautasille ja raasta päälle parmesaania. Nauti ruokaan käyttämäsi viinin kanssa kynttilänvalossa. 

*

Blogien viinikuvista parasta voi käydä äänestämässä täällä ja voittaa hyvällä tuurilla itsekin luomutuotteita.


Yhteistyössä Emiliana Natura

maanantai 4. marraskuuta 2013

Salamannopea nälkäkiukun taltuttaja

Arkena meitä uhkaa turhan usein hirviö nimeltä Nälkäkiukku. Se alkaa hiippailla sisällemme jo lopputyöpäivästä. Päiväkodin pihalla lasta hakiessa se kasvaa ja kasvaa ja nakerruksellaan saa ärtyisyyden kohoamaan. Kaikilla.

Siksi takataskussa on hyvä olla muutama ruoka, jolla nälkäkiukku taltutetaan alta aikayksikön kun kotiin päästään. Me emme perusta eineksistä (jos maksalaatikkoa ei lasketa), joten jotain muuta pitää olla saatuvilla. Toisinaan se on edellisiltana pakkasesta sulamaan otettua ruokaa, toisinaan taas alkaa veitsi viuhumaan ja kattilat kolisemaan.

Pasta on monesti helppo vaihtoehto kun jotain pitää saada nopeasti nenän alle. Meillä nopein on lasten kestosuosikki pestopasta. Hangon Makaronitehtaalla vierailu sai meidät ihastumaan melkein yhtä nopeaan pastaan nimeltä Alfredo. Tämä pasta meinaa sitä, että napakaksi keitetyn spagetin tai vastaavahkon sekaan lisätään voita ja raastettua parmesaania. Maku on enemmän kuin osiensa summa. Kasvikset loistavat poissaolollaan tässä tuhdissa pastassa, mutta voihan rinnalle koota vaikka salaatin. Me narskutimme pastan valmistumista odotellessa raakoja porkkanoita.

Nopeat arjen pelastaja-reseptit ovat osa Fiskars-kampanjaa, jota peruja saimme komean setin erilaisia Functional Form-sarjan keittiövälineitä. Monet välineet ovatkin osoittautuneet todella toimiviksi. Raastimet ovat esimerkiksi hurjan teräviä, joka tekee niiden kanssa työskentelystä todella nautinnollista (kunhan ei vain työnnä sormiaan teriin). Pastaa tehdessä hyödynsimme myös lävikköä, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Lävikön saa meinaten kätevästi kokoon, jolloin säilyttäminen on helppoa. Lähes kaikki sarjan tuotteet ovat konepestäviä. Lisätietoa mm. Fiskarsin facebook-sivulla

PASTA ALFREDO
neljälle-viidelle

300 g linguine-pastaa (tms.)
suolaa keitinveteen
50 g parmesaania
40 g voita

Keitä pastat runsaassa, suolalla maustetussa vedessä. .
Pilko tai höylää voi ohueksi, jotta se sekoittuu pastan kanssa nopeasti sitä jäähdyttämättä.
Raasta parmesaani.
Kaada pasta lävikköön ja palauta takaisin kattilaan ilman vettä.
Nakkaa sekaan voi ja parmesaani. Sekoita hyvin. Tarjoile heti.
VINKIT:
  • Pastassa olisi hyvä olla röpöliäinen pinta, jonkamoinen pronssisuuttimilla tehdyissä pastoissa on. Tällöin voi ja parmesaani kiinnittyvät pastan pintaan huomattavasti paremmin.
  • Veden saat kiehumaan nopeammin, kun kaatelet sitä kuumennettuna vedenkeittimestä.
  • Hyvin ohuita voisuikaleita saa aikaan juustohöylällä tai liikkuvateräisellä kuorijalla. Voin tulee olla kylmää höyläämishetkellä.
  • Fiskarsin raastimella saa ihan unelmankevyttä raastetta parmesaanista

      
Yhteistyössä Fiskars

torstai 22. elokuuta 2013

Herkkua, mutta ihan hanurista

 
Kovin syvältä on se, että näin syysaikaan marketista ei saa kotimaista omenaa. Se on suorastaan hanurista. 

Tämä omenaherkku tuli tehtyä siis ulkolaisesta omposta. Meinasin laittaa ruuan ensin vinkiksi yksinkertaisuutensa vuoksi facebookin puolelle. Olen nimittäin jaellut siellä paljon linkkejä ja pikkuvinkkejä tässä lähiaikoina. Sitten kävikin niin, että tätä yksinkertaistakin yksinkertaisempaa apetta kehui muutamakin ruokavieraamme eilen. Innostuin kehujen saattelemana tekemään postauksen aiheesta. 

Kieltämättä viehätyimme itsekin tästä Jukan jo kesällä jääkaapin "jämäaarteista" kokoamasta setistä. Maut ja suutuntumat ovat tosi herkkuja yhdessä. 

HOMEJUUSTO-PEKONI-OMENAT

omenoita
sitruunamehua
luomupekonia
sinihomejuustoa (meillä nyt Aura)

Paista pekonit keskikuumalla pannulla molemmin puolin. Laita ne talouspaperin päälle rapsakoitumaan ja jäähtymään. Pilko jäähtyneenä paloiksi.
(Tarvittaessa kuori) ja pilko omenat. Asettele tarjoilulautaselle. Pirskottele päälle sitruunamehua, jotta omenat eivät tummu ja niihin tulee hiukan hapokkuutta. 
Murenna omenapalojen päälle homejuustoa ja ripsi päälle pekonipalat. 
Nauti vaikka grillilihan kaverina. 

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Parmesaanigratinoidut kantarellit pekonilla




Joko teillä on sienikausi aloitettu? Meillä on ja maukkaasti starttasi tänäkin vuona. Piipahdimme metsään vain katsomaan, ovatko kantarellit tosiaan huhujen mukaan kuivaneet pystyyn ja niin tuntui monin paikoin olevankin. Silti saimme tuosta metsäkaitaleesta suurimman kantarellisatomme ikinä. Pari tattiakin jökötti pystyssä ilman matorei’itystä. Olimme myös iloisesti yllättyneitä siitä, että orakkaita löytyi jo. Ne ovat yksiä ihan lempisieniämme helpon tunnistamisen, helpon havaitsemisen ja herkullisen maun vuoksi. Orakkaat ovat myös harvoin matoisia. 

Ensimmäinen varsinainen sieniruoka tänä kautena onnistui aivan loistavasti. Päätimme luottaa parmesaanin ja pekonin voimaan kantarellien parina emmekä menneet metsään. Reseptin empimään pistänyt tomaattilisä  oli myös todettava toimivaksi. 

Gratinoitujen sienien ohje on Ursula Ferrignon kirjasta ”Trattoria – italialaista ruokaa perheelle ja ystäville”. Kirjan reseptit ovat saaneet inspiraationsa italialaisista ravintoloista. Ursula Ferrignon vetää ruokakursseja Lontoon ”Books for cooks”-kaupassa, jonka etuovella olen käynyt itkeätirauttamassa

Ohje oli helppo ja suht nopea toteuttaa. Nyt ylöskirjatussa kokoonpano poikkeaa hiukan alkuperäisestä. Parmesaania ja pekonia on esimerkiksi runsaasti enemmän. Ohjeessa kehotettiin käyttämään herkkusieniä tai portobelloja, mutta luulenpa että vaikkapa orakaat, lampaankääpä ja varsinkin herkkutatti kävisi tähän settiin myös oivallisesti. 

Me söimme gratinoidut sienet iltahämärissä helteen kesytyttyä lempeäksi kesäyöksi. Keralla lautasella nähtiin luomunaudan ulkofilettä ja uunipaahdettuja varhaisperunoita timjamilla. Kaikki tuli syötyä viimeiseen kantarelliin asti! 


ennen juustoa ja uunia


GRATINOIDUT SIENET PEKONIN KERA
funghi gratinati con pancetta

50 g voita
150 g pekonia (tai pancettaa)
400 g kantarelleja
merisuolaa
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
200 g parmesaania
2 tomaattia
2 (kesä)sipulia
(silopersiljaa)
kourallinen vaalean leivän sisusta


Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Voitele uunivuoka voinokareella. Kuumenna paistinpannu ja paista pekonit keskilämmöllä rapsakoiksi. Ota tomaateista pois siemenet ja pilko tomaattipalat. Leikkaa kesäsipulit puolirenkaiksi.  Raasta parmesaani. Kuori ja hienonna valkosipuli. (Hienonna silolehtipersiljaa jos sinulla sitä on). Revi suurimmat sienet hieman pienemmiksi, esim. puolikkaiksi.
Levitä puolet sienistä uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää puolet valkosipulista, sipulista, tomaattipaloista, pekonista, juustosta (ja persiljasta). Levitä uusi kerros kaikkia maustaen taas suolalla ja mustapippurilla. Lorauta sekaan myös pekoninpaistoliemet makua antamaan.
Revi päälle vaalean leivän sisuksia. Nakkaa päälle vielä nokareittain loput voista. 
Kypsennä uunissa puoli tuntia ja tarjoa kuumana. 

torstai 6. kesäkuuta 2013

Alkukesän raparperi-melonisalaatti

Juhlajärjestelyt eivät aina ole ihan stressittömiä. Meillä tuppaa käymään niin, että minä suunnittelen tarjottavat ja Jukka karsii niitä. Joskus käy niin, että mies näkee suunnitelman vain otsikkotasolla ja totuus iskee sitten valmistellessa. Niin kävi nytkin, kun valmistelimme lastemme synttäreitä

Tämä salaatti osoittautui hieman työläämmäksi kuin olin ajatellut, etenkin kun se piti passata 25:lle henkilölle. Mikään mahdoton urakka ei ollut, mutta mutiseva mies olisi ilmeisesti ottanut mieluusti aamun lunkimmin ja paistatellut hellepäivää ulkosalla koko ajan. 

Lopputulos palkitsi kuitenkin maukkaudella ja vinkeydellä. Pähkinäinen vinegretti oli mainio juttu ja komppasi erityisesti porkkanoiden ja fetan kanssa yksiin. Raparperi toi sokerisuudessaankin kokonaisuuteen hapokkuutta ja vesimeloni kesän pirskahduksia. 

Resepti on arvostelukappaleeksi saadusta Katja Bäcksbackan "Ruokatorstain Kesä"-kirjasta, joka selailun perusteella vaikuttaa oikein mukavalta ja houkuttelevakuvaiselta. 

RAPARPERI-MELONISALAATTI FETALLA

raparperi:
3 raparperinvartta
1 dl omenatäysmehua 
2 rkl valkoista balsamiviinietikkaa
2 rkl ruokokidesokeria
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

lisäksi:
500 g vesimelonia
4 (varhais)porkkanaa
salaattia (meillä vuonankaalia, maksaruohoa, ja pinaattia kasvihuoneesta)
nippu tuoretta tilliä
200 g fetaa

hasselpähkinävinegretti:
1 dl raparperin kokoonkeitettyä lientä
½ dl avokadoöljyä
½ dl rouhittuja hasselpähkinöitä

Leikkaa raparperit vinottain. Halutessasi voit myös kuoria raparperit ohuelti nappaamalla reunasta käsin, mutta alkukesästä tämä ei mielestäni ole tarpeen. Siirrä raparperit kattilaan ja mittaa sekaan mehu, etikka, sokeri, suola ja pippuri. Kiehauta ja keitä minuutti tai kaksi, kunnes raparperi on pehmeä muttei hajoavainen. 
Siivilöi raparperinpalat liemestään. Jos lientä on yli 1 dl, keitä sitä hetki kasaan vinegrettiä varten.

Poista melonista kuoret ja siemenet. Viipaloi. 

Yhdistä raparperiliemeen öljy ja hasselpähkinät. Tarkista maku tarvittaessa suolalla, pippurilla ja etikalla.  

Kuori tai raaputa porkkanat puhtaaksi. Suikaloi kuorimaveitsellä. Laita porkkanasuikaleet vinegrettiin maustumaan vähintään 15 minuutiksi. Me jätimme ne maustumaan useaksi tunniksi jääkaappiin. 

Huuhtele ja kuivaa salaatit. 

Annostele vadille salaattia, melonia, sipluttua tilliä ja keitettyjä raparperipaloja. Lisää vinegrettiset porkkanasuikaleet vasta hieman ennen tarjoilua. Murusta päälle fetaa. 

tiistai 7. toukokuuta 2013

Caesar salaatti kalakastikkeella

Kotitekoinen caesar salaatti on ihanan täyteläisen makuista. Erilaiset tekstuurit tuntuvat hyvältä suussa. Kun kastikkeen sekauttaa salaattiin vasta juuri ennen tarjoilua, kokonaisuus pysyy tuoreena ja napakkana. Salaatti menisi hyvin itsekseenkin vaikka alkupalana, mutta meillä se syötiin grillatun possun kaverina. Tuhti mutta ah niin ihana annos!

Resepti tähän versioon löytyi Ferran Adrián opuksesta "The family meal". Kirjassa on esitelty edesmenneen El Bullin henksuruokaa. Kaikkiin resepteihin on merkitty raaka-ainemäärät kahdelle, kuudelle, kahdellekymmenelle ja 75:lle. Että kysykää vaan jos kaipaatte valmiiksilaskettuna isompaa settiä. 

Jukka kokosi meillä tämän salaatin. Huomatessaan ettei anjovista ollutkaan jäljellä, mies turvautui thaimaalaiseen kalakastikkeeseen. Ainesosalista paljastaa tuotteen sisältävän 75 prosenttia anjovisuutetta, joten ei ihmekään että se toimi oikein hyvin. Salaatinlehdet lienevät autenttiseen annokseen vääränmoisia, mutta mitäs pienistä. 

Tiesitkö muuten, että ceasar-salaatti on kehitelty italialaissyntyisen ravintoloitsijan toimesta Tijuanassa Meksikossa?


CAESAR SALAATTI
kahdelle

salaatinlehtiä (meillä rucolaa ja pinaattia)
20 g parmesaani-juustoa hienoksi raastettuna

krutongit:
30 g vaaleaa, kuivahtanutta leipää
öljyä

salaatinkastike:
½ pieni valkosipulinkynsi
2 öljyyn säilöttyä anjovista kuivattuna TAI 1 rkl kalakastiketta
1 munankeltuainen
2 tl sherryviinietikkaa
3 rkl rypsiöljyä
20 g parmesaani-juustoa hienoksi raastettuna

Aloita krutongeista. Pilko kuivahteneet leipät pieniksi suupaloiksi. Lämmitä öljy 180 asteiseksi. Uppopaista leipäpalat öljyssä kullanruskeiksi. Nosta leipäpalat pois reikäkauhalla talouspaperin päälle valuttamaan ylimääräiset rasvat. Jäähdytä. 

Laita valkosipulinkynsi, anjovikset tai kalakastike ja keltuaiset korkeaan astiaan. Surrauta sauvasekoittimella kunnolla sekaisin. Lisää öljy ohuena nauhana, kunnes seos on majoneesimaista. Sekoita joukkoon raastettu parmesaani. 

Laita salaatinlehdet kulhoon. Lusikoi sekaan salaatinkastike juuri ennen tarjoilua ja sekoita. Nosta salaatti tarjoiluvadille. Ripottele ylle loput 20 g parmesaania. Lisää krutongit. 

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Punajuuri-vuohenjuustoterriinit vuohenputkella


Nämä punajuuriset ja vuohenjuustoiset möllykät hurmasivat minut ulkonäöllään välittömästi. Kyse on ruokatoimittaja Kaisa Niemisen reseptistä, joka on julkaistu Glorian ruoka & viinissä keväällä 2012. Toteutin homman melkein prikuulleen samalla lailla, joskin juustomassan mausteyrteistä jätin mintun pois. Viinisuolaheinän tilalle poimin iltakävelyllä vuohenputkivauvoja, sillä ne passaavat maultaan ihan loistavasti vuohenjuuston kanssa

Suosittelen lämpimästi tätä fiiniä, yllättävän helppoa, "juustoista punajuurileivosta" osaksi brunssipöytää tai alkupalaksi. Puhdasoppisia terriinejä nämä eivät ole, mutta minusta ruokatoimittajan nimike herkulle on silti kuvaavampi kuin mikään mitä omassa päässäni pyörittelin. 

PUNAJUURI-VUOHENJUUSTOTERRIINI
11 kpl minimuffinivuokakokoisia

n. 400 g punajuuria
½ luomusitruuna

täyte:
230 g pehmeää vuohenjuustoa 
2 rkl ruohosipulia
3-4 rkl kuohukermaa
1 ½ luomusitruunan kuori
suolaa
mustapippuria

lisäksi
vuohenputkea tai viinisuolaheinää

Pese punajuuret. Laita ne kuorimattomana kiehuvaan veteen, johon on laitettu myös puolikas luomusitruuna. Sitruuna säilyttää punajuuren kauniin värin. Keitä punajuuret kypsiksi. Tähän menee moin tunti. Jäähdytä hiukan. Kuori. Tee punajuuresta mahdollisimman ohuita suikaleita. Itse onnistuin hyvin liikkuvateräisellä kuorimaveitsellä. 

Sekoita täytteen ainekset yhteen haarukalla muussaamalla. Lisää kermaa juustomassan notkeuttamiseksi. 

Vuoraa sopiva vuoka tuorekelmulla niin että kelmua riittää myös yli vuoan reunan. Minä käytin vuokana minimuffinssivuokia. Asettele punajuurisuirot kelmutettuun vuokaan niin että ne tulevat hiukan reunan yli ja täyttävät myös vuoan pohjan. Lusikoi sisään vuohenjuustomassaa ja painele tiiviiksi. Käännä punajuurisuiroliepeet ikäänkuin kanneksi ja taittele edelleen tuorekelmu tähän päälle. Laita jääkaappiin vähintään 2 tunniksi tai yön yli. 

Laita tarjoilulautaselle huuhdottuja ja kuivattuja vuohenputkenalkuja tai viinisuolaheinää. Nosta päälle kelmusta vapautetut kauniit punajuurimöllykät. 

Blog Widget by LinkWithin