Näytetään tekstit, joissa on tunniste *mäti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste *mäti. Näytä kaikki tekstit

torstai 21. helmikuuta 2013

Blinit poffertjesin vaatteissa


Kummityttömme perheineen asui ennen Hollannissa.  Siellä reissatessa tutustuimme poffertjes-lettusiin. Ne ovat erityisellä pannulla paistettuja, hiivataikinaisia pikkulettusia. Poffertjesit tarjotaan monesti voinokareen ja päällesirotellun tomusokerin kanssa, aivan kuumina. Siinä saa sitten varoa polttamasta suutansa kun haluaa kovasti pistää herkkupalat suuhunsa. 

Poffertjes-pannussa on pyöreitä koloja joissa hiivataikina paistetaan. Olen tuumannut voisikohan tällä pannulla pyöräyttää myös takoyakeja, mutten ole vieläkään päässyt ajatusta pidemmälle.

Bliniaikana fundeerasin, että sekoittamalla tattarijauhoja poffertjes-taikinaan saisin ehkä aikaan pikkaraisia blinejä. Ja näin kävi. Poffertjes-blinit nautittiin taannoisella brunssilla perinteisten blinilisukkeisen kera, eli smetanalla ja mädeillä. 

POFFERTJES-BLINIT

130 g vehnäjauhoja *
70 g tattarijauhoja *
3,5 dl täysmaitoa
8 g hiivaa
noin 1 tl suolaa
voita paistamiseen


Lämmitä maito hiivalle sopivaksi. Lisää hiiva.
Lisää jauhoihin suola. Lisää tähän edelleen neste. Sekoita hyvin.
Peitä liinalla ja jätä kohoamaan lämpimään paikkaan noin tunniksi.


Lämmitä poffertjes-pannu keskilämmöllä, laita joka koloon voita ja perään tietysti taikinaa. Minusta se käy helpoiten lusikalla. Kun taikina on kypsynyt pannupuolelta, tartu haarukan piikeillä letun reunaan ja kippaa se ympäri. Kun pallura on paistunut kummaltakin pinnalta, nosta se lautaselle. Voitele poffertjespannun kolo voilla uudestaan ja laita siihen taas taikinaa. 


*tavallisiin poffertjeseihin käytän 200 g vehnäjauhoja

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Sipsii ja drinkkii fiinistiii

Uuden vuoden aattona on kiva laittaa tarjolle jotain fiinimpää, menneen vuoden kunniaksi ja tervetulotoivotukseksi tulevalle vuodelle. Ihan hyvin se voisi olla vaikka kuvanmukaisesti maa-artisokka- ja perunasipsejä sitruunaisella majoneesilla. Päälle vielä mätiä niin saadaan hiukan väriäkin lautaselle. 
Drinkkinä voisi tarjota vaikka tätä raikasta Jukan löytöä:

LYNCHBURG LEMONADE

2 cl                       viskiä
2 cl                       Cointreau
2 cl                       sitruunamehua
8 cl                       sitruunaista limsaa (esim. Sprite)

Lisää viski, Cointreau ja sitruunamehu cockailravistimeen, lisää aimo annos jäitä ja ravista kunnolla. Kaada jääpaloilla täytettyyn (collins)lasiin. Täytä lasi sitruunalimsalla.
Koristeluun voit käyttää sitruunaviipaletta. 
Sitruunaisen majon, mädin ja sipsin innoitus lähti Olosta, jossa ne tarjottiin perunablini-annoksessa. Olossa pottu oli maatiaisemme Blue Kongo, joka olisi toki kauniimpi. Sinistä perunaa ei vaan nyt löytynyt. Maa-artisokka hiukan paikkasi esteettisyyttä. Minusta tuo muhkurainen juures on hurjan kaunis epäsymmetrisyydessään, pehmeässä vaaleudessaan ja maukkaudessaan! Kuoret kannattaa jättää juurekseen, jotta sipsit saavat kauniin, tummemman reunuksen. 

Mäti tuli makuna aika huonosti esille meidän kokonaisuudessa. Pohdimme, että isommat mätipallerot voisivat tuoda settiin mukavaa suutuntumaa palleroiden pirskahdellessa suussa. Vihreä simpun mäti voisi olla kova juttu tässä kohtaa. 
SIPSIT

perunoita
maa-artisokkia
rypsiöljyä friteeraamiseen
sormisuolaa



Pese perunat ja maa-artisokat. Halutessasi myös kuori, me emme halunneet. Vedä kasvikset mandoliinilla ohuen ohuiksi.
Lämmitä öljy paksupohjaisessa kattilassa 160-180 asteiseksi. Käytä lämpötilan passaamiseen digitaalista paistolämpömittaria. Jos öljy on liian kuumaa, kasvikset palavat ja jos liian kylmää, ei sopivaa lopputulosta tule. Perunat imevät ilmeisesti kylmemmässä lämpötilassa itseensä enemmän öljyä ja joka tapauksessa kypsyminen on hidasta. Maa-artisokat nauttivat noin 160 asteisesta öljykylvystä, perunat voi fritata hieman korkeammassa lämpötilassa, 170-180 asteessa.
Laita kasvislastuja sopivasti kattilaan kerralla. Jos laitat liikaa, öljy kylmenee turhan paljon ja lastut tarttuvat toisiinsa kiinni. Nosta lastut muutaman minuutin öljyuiton jälkeen pois reikäkauhalla, kun näyttävät sopivan rusehtuneilta. Laita perunalastut valuttamaan turhat öljyt pois talouspaperin päälle ja ripsi päälle sormisuolaa.
Toista kunnes pottulastut on friteerattu. 
Anna kasvislastujen valuttaa kunnolla ylimääräiset öljyt pois, jotta saat rapsakan lopputuloksen. 


SITRUUNAMAJONEESI
noin 2 dl

1 munankeltuainen
2 tl Dijon-sinappia 
1 rkl vaaleaa balsamico-etikkaa
1,5 dl rypsiöljyä
4:n luomusitruunan kuoret
hyppysellinen suolaa
sokeria
valkopippuria

päälle: valutettua mätiä

Raasta luomusitruunan kuoret muhjuksi. Sekoita korkeassa, kapeassa kulhossa munankeltuaiset, sinappi ja etikka. Vaahdota seosta sähkövatkaimella ja lisää laitteen käydessä joukkoon öljy ensin tipoittain, sitten ohuena nauhana. Valmis majoneesi on vaaleaa ja kuohkeaa. Mausta sitruunankuorilla, suolalla, sokerilla ja valkopippurilla.
Tarjolle laittaessa nakkaa päälle myös mätiä. Jos tähän päädyt, majoneesiastian on syytä olla laakea, jotta jokainen halukas saa sekä mätiä että majoneesia sipsilleen. 


INNOSTAVAA, ILOISTA JA MAISTUVAA
VUOTTA 2013 KAIKILLE LUKIJOILLEMME!

lauantai 22. joulukuuta 2012

Mäti, myös kuivattuna

Janne Tarmion tuoreessa kirjassa "Mäti - helmiä lautasella", lähestytään mätiä monipuolisesti eri näkökulmista. Tietoteoksessa valotataan historiaa, kerrotaan ravintoarvoista, ekologisuudesta ja mädin talteenotosta monessakin mielessä.  Kaviaari saa mätikirjassa itseoikeutetusti oman osionsa. Tarmio kirjoittaa helposti luettavaa, sujuvaa tekstiä. Tommi Anttosen kauniit kuvat tukevat tekstiä hyvin. 

Tietopaketin lisäksi kirjan tekstiä värittävät ja syventävät Sami Tallbergin mätiaiheiset reseptit. Valmistettavat herkut ovat taattua Tallbergiä - hyviin raaka-aineisiin luottavaa, kikkailematonta ruokaa pääosin lähiruokaan keskittyen. Reseptien lisäksi kirjassa mainitaan hyviä makupareja mädille, joista kotikokin on hyvä lähteä kokeilemaan omia oivalluksiaan. Maistuviksi makupareiksi mainitaan esimerkiksi maa-artisokka, savupekoni, peruna ja cantaloupe-meloni.

Päällimmäisenä kirjan lukemisen jälkeen on mielessä se, miten monipuolinen mäti onkaan. Ja miten vähän siitä oikeastaan on tiennyt. Mätipalleroiden sellaisenaan nauttimisen lisäksi mätipusseja voi paistaa, savustaa tai kuivata. 

En ollut tullut oikeastaan ajatelleeksi, että mätiä saadaan muistakin kuin kaloista. Merisiili, ravut ja hummerikin mainitaan mätilähteiksi. Uuden jenkkitulokkaan., mutakalan (bowfin) mädin mainitaan haastavan jopa aidon kaviaarin, sillä kalakanta on vahva ja mädin maku on vakuuttanut asiantuntijat herkullisuudella. 

Ensilukemalla kiinnostavimmaksi osioksi nousi luku, jossa kerrottiin kuivatusta mädistä, bottargasta. Kyse on pestystä, suolatusta, tiiviiksi puristetusta ja auringossa kuivatusta mädistä. Moista meinaten löytyy uteliaisuusostoksena kaapista, mutten ole osannut sitä oikein hyödyntää. 

Kiinnostavaksi nousi myös se, miten itsepyydetystä kalasta otetaan oikeaoppisesti mäti pois ja miten se sitten käsitellään. Kirjassa on selkeä taulukko myös mädin vuodenkiertoon eli siihen, milloin minkäkin kalalajin kohdalla mäti on käyttökelpoista.

Kirjan innoittamana kokeilin  nokkoslettuja paistettuani nakata niiden ylle mietoa rucolaa, muikunmätiä ja hunajaa. Toimi yllättävän hienosti! Samanmoisesti toteutin voitaikinavohvelin.

Kirjan resepteistä testasin ensimmäisenä "Spaghetti con bottargan", joskin pastana käytin linguinea. Pasta oli oikein kalaisan makuinen, hyvä. Meidän kuivattu, valmiiksi jauhettu mäti sisälsi myös suolaa, joten lopputulos oli tosi tuhti. Seuraavalla Italian tai Espanjan reissulla tuliaisiksi pitää ehdottomasti hamstrata kokonaista bottargaa tai huevasia.

LINGUINE CON BOTTARGA
eli pastaa kuivatulla mädillä

1 dl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä
1 ruukku persiljaa
800 g tuorepastaa tai 400 g kuivapastaa (spaghetti, linguine tai tagliolini)
8 kääntöä mustapippuria myllystä
n. 4 rkl raastettua bottargaa (maun mukaan)
suolaa kevyesti (meillä ei kaivattu)

Hienonna persilja. Kuori ja murskaa valkosipuli hienoksi. Keitä pasta al denteksi suolalla maustetussa vedessä. Valuta niin että pastan joukkoon jää n ½ dl keitinvettä. Kuullota valkosipulimurskaa oliiviöljyssä muutaman minuutin ajan kunnes maku pehmenee ja lisää joukkoon persilja. Anna persiljan makujen avautua öljyssä muutaman minuttin ajan. Lisää joukkoon pasta keitinvesitilkan kera ja sekoita hyvin. Mausta mustapippurilla ja sekoita. Annostele pastakulhoihin. Raasta bottargaa kunkin annoksen päälle mahdollisimman pieniteräisellä raastimella tai ripsi ylle valmista raastetta.


Kirja saatu arvostelukappaleena.

Pst. Lisäsin blogiin uuden tunnisteen, *mäti, josta löytyy kaikenmoisia juttuja mätiin liittyen. 

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Voitaikinavohvelit muikunmädillä - tervetuloa kotiin!

Me olemme Jukan kanssa harvoin paria yötä kauempaa erossa toisistamme. Toisinaan kuitenkin Jukan työmatkojen takia ero voi venyä viikoksikin. Kun toinen sitten tulee kotiin oltuaan kauan pois (meidän mittakaavamme mukaan), tuntuu että halien ja pusujen lisäksi on kiva olla muutakin tarjolla. Tällä kertaa se tarkoitti pieniä suolaisia muikunmäti-haukkapaloja. 

Pohja tehtiin Herkku ja Koukku-blogista napatulla yksinkertaisella ja ah, niin ihanalla idealla. Voitaikinasta otettiin piparimuotilla taikinapala, joka sitten lykättiin kuumenneeseen vohvelirautaan kavereidensa kera. Annettiin paistua siellä kunnes pinta oli kauniin ruskea. Herkun Hanna oli vielä tuunannut voitaikinaa sokerikuorrutuksella, koska teki kokonaisuudesta makean*. Me lähdimme suolaiseen suuntaan. Kokeilin ottaa taikinaa myös piparin, possun ja lumitähden muotoisilla muoteilla ja hyvin pysyivät kuosissaan.

Rapsakan voitaikinan päälle ripsin ensin suolaa ja rouskin mustapippuria, sitten laitoin miedon makuisia (ei siis tujun sinappisia) rucolan lehtiä, muikunmätiä ja hunajaa. Valmis! Yksinkertaista, nopeaa ja mielestäni nättiä. Maku oli oikein hyvä!  Nämä olisivat mainio juttu myös alkupalaksi, aamupalalle tai brunssille. 

* Maistelimme lasten kanssa aiemmin voitaikinavohveleita makeina versioina mansikkahillon ja kinuskikastikeen kanssa. Toimi hienosti niinkin!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Murun blinit vohveliraudalla

Blinihimo. Kyllä, himpun verran aikaisessa, mutta pakkasmädillä hoideltavissa. Nyt sai kattaa blinien tykötarpeet hyvin retroiseen, Tukholman kirpparilta hankittuun astiaan joka oli ihan pakko ostaa välittämättä "onko-tuo-nyt-tarpeen-tai-edes-hieno"-nurinoista. 

Blinihimot tyydytettiin arvostelukappaleeksi saadun "Muru"-kirjan reseptillä, jossa perinteikkään blinipannun sijasta taikinanrapsakoittajana käytetään vohvelirautaa. Lopputulos oli rouskuvan rapea, melko suolainen blini. Voita ei tarvitse käyttää ollenkaan niin paljoa kuin tavallisissa valurautapannublineissä. Ohjeistetun kuuden sijasta saimme tavallisella sydänvohveliraudalla paistettua 5 vohvelia. 

Murulaiset suosittelevat blinien kanssa mätimoussea tai rakuunalla maustettua sienisalaattia. Me panimme tarjolle smetanaa, muikunmätiä, tuoretta tilliä, punasipulia, hunajaa ja etikkakurkkuja erikseen. Paistoin myös pannulla sipulia ja kantarelleja maustaen ne rakuunalla, mustapippurilla ja suolalla. 

Kirjasta on merkitty jo monta reseptiä kokeiltavaksi. Paitsi että ruuat houkuttelevat, houkuttelee myös tarina. Ohjeistuksien lomassa kerrotaan meinaten yhden hektisen päivän verran ravintola Murun tarinaa eri henkilöiden kautta. Ostaisin jollen omistaisi. Tarkempaa kuvausta opuksesta löytyy suolaa ja hunajaa-blogista
VOHVELIBLINIT
5 kpl

2 dl kermaviiliä
10 g hiivaa
1 tl sokeria
1,5 dl tattarijauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
1 kananmunanvalkuainen
1 dl (täys)maitoa
3 rkl (20 g) voisulaa
1 kananmunankeltuainen
1 tl suolaa
(kirkastettua) voita paistamiseen

Lämmitä kermaviili varovasti kädenlämpöiseksi. Lisää joukkoon hiiva, sokeri ja puolet molemmista jauhoista.  Anna kohota 40 minuuttia.
Vaahdota kananmunanvalkuainen.
Lämmitä maito ja sulata voi vaikka samassa kattilassa.
Lisää taikinajuureen lämmin maito ja voi, kananmunankeltuainen, suola ja loput jauhoista. Lisää lopuksi vaahdotettu valkuainen nostellen.
Voitele vohvelirauta (kirkastetulla) voilla ja paista blinit kullanruskeiksi. Tarjoile heti tykätarpeiden kanssa.

Omana huomiona lisättäköön, että jos blinit joutuvat odottamaan pienen hetken, laita ne ilmavasti asetetun ritilän päälle jotteivät muutu rakenteeltaan löysiksi.

Juomasuosituksena kirjassa mainitaan 2010 J2 Riesling Becker-Landgrafilta. Ainakaan minä en löytänyt viiniä Alkon valikoimista.
Puolikas sydänvohveli on poutapilvi. 

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Pookin blinit ja lokalahtelaista vihreää simpunmätiä

Avasimme Jukan kanssa blinikautemme tänä vuonna Uudenkaupungin Gasthaus Pookissa. Ravintolaa pyörittävä pariskunta Reijonsaari on juuri palkittu Pro 2012-kilvassa sekä yrittäjä- että lehdistön suosikki kategorioissa.
Paikka on meille ennestään tuttu lähinnä kesäterassin muodossa. Nyt syötiin sisällä pakkasen paukkuessa jykevänpaksujen seinien takana.
Pookin laajimpaan blinilajitelmaan kuului mateen-, muikun- ja simpunmätiä, sekä ihanan paksua smetanaa, pienen pientä punasipulisilppua ja sulatettua voita. Jäimme kaipaamaan hunajan tuomaa makeutta, joka olisi hienosti pyöristänyt makuja ja toiminut hyvin yhteen suolaisen mädin kanssa. Pöydässä oli onneksi pippurimylly, josta Jukka rouhi omaan annokseensa makunsa mukaan tuoretta mustapippuria.

18 euron hintaan kuului yksi blini, mutta kuuden euron lisäpanostuksella sai lautaselle toisenkin tattarilätyn. Pidimme settiä ensin aika arvokkaana, mutta tutkailtuamme muiden ravintoloiden hintoja netissä totesimme sen olevan aivan linjassa muiden kanssa. Juomaksi nautimme oikein passelia venetolaista Coste Petrain proseccoa.
 
Pookin mätilajitelman ehdoton helmi meille oli vihreä simpun mäti. Pidin siitä kovasti, koska mäti oli rakenteeltaan melko suurta ja se todella pirskui purressa. Simpunmäti oli hankittu Lokalahdelta eli ihan lähipitäjästä. Muutenkin ravintola suosii lähiruokaa.
Pookista ei pysty poistumaan ilman Pooki Specialin nauttimista. Kuuma kinuski yhdistettynä jäisiin vadelmiin, rapsakkaan marenkiin ja jäätelöön on yksinkertaisesti ihana.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Joulumenu 2011


Tänä vuonna jouluruokia on tehty maltillisesti. Vaikka eri lajeja onkin aika paljon, niiden määrät ovat pieniä. Kaikki ruuat onnistuivat erinomaisesti, paitsi silakkakokeilut. Hunajarommi- ja GT-silakoissa maistui vain että siinä on väkevää, ei itse maut. Jukan jallusilakat sen sijaan olivat mieleemme. Omien väkästelyjemme lisäksi saimme vielä aatonaattona naapureilta riihessä kylmäsavustettua lohta, joka on ihan loistavaa.

Ohjeita laitan tulemaan pitkin loppuvuotta sitä myöten kun niitä naputtelen suklaansyönnin ja kinkunmassutuksen välissä. Ja linkitän ohjeet tietysti myös tänne.

ALKUPALAT
silakoita kolmella tapaa kokeillen, onnistuneena Jallusilakat
kylmäsavusilakat
muikunmäti
riihessä kylmäsavustettua lohi
marinoitu punasipuli salaattipedillä
Muikunmäti on WWF.n mukaan ekologinen valinta, samoin silakkaruuat. Kylmäsavustettu silakka oli meille uusi tuttavuus ja pidimme siitä hurjasti! Söimme tätä kalaa ihan sellaisenaan, sekä moussen seassa.

PÄÄRUOKA
omenainen kinkkukastike

Kinkkua koristi pikkujouluista voittamamme sikapiikki.
JÄLKIRUOKA

torstai 23. kesäkuuta 2011

Leipää ja kalaa

Leipä ja kalajuttuja löytyi ruokakansiostamme jonkin verran. Kun niistä yksinään ei ollut asiaa postaukseen asti, kokosinpa hommat yhteen.

Pappilanpuistossa käydessäni ostin saman tien varrella olleesta ravintola kahvila Timjamista ylläkuvattua mallasleipää. Hurjan hyvää!
Mallasleipää päätyi myös pannulle imemään itseensa loput timjamivoit, kun voissa oli ensin paistettu kuhafileitä perunamuussin kanssa haarukoitavaksi. Nopeaa ja maukasta!
Savusilakoista löytyi isot mätipussit - siis savustettua silakanmätiä. Ei saavuttanut suurta suosiota perheessämme, mutta mukava oli maistaa.
Heinolan Heilasta ostimme tannoin Savuporo ruislastuja. Rouskuvat haukkapalat menivät hienosti savusilakkamoussen kanssa. Kokonaisuus maastoutui aika näkymättömiin koivuntuohen päällä.
Jukka on ihastunut Saarentytön luomuruisleipään. Mies on tuonut tätä leipää kotiin jo useamman kerran.
Tähän loppuun Simo Silakka toivottaa vielä perheemme kera leppoisaa juhannusta kaikille lukijoillemme!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Maa-artisokka muikunmädillä ja tillimuruilla

Tämä herkku kulkee alunperin nimellä muikunmätisalaatti. Meistä se tuntui liian arkiselta ja yksinkertaistavalta. Kyseessä on nimittäin upean näköinen ja makuinen pikkupala, jonka raaka-aineyhdistelmät yllättivät ainakin meidät.

Resepti löytyi Kauppalehti Opiton erikoisnumerosta 20/2010 ja se on Olon keittiöpäällikön Jari Vesivalon käsialaa. Me hieman yksinkertaistimme hommaa jättämällä tillimajoneesin pois.

aloita TILLIMURUN tekemisellä
(aika iso setti. Kestää kuitenkin olla pakkasessa, josta muruja voi raastaa tarpeen tullen sopivasti)

50 g voita
50 g jauhoja
50 g mantelijauhoja
20 g sokeria
3 g suolaa
hienonnettua tuoretta tilliä

Ohjeessa kehotetaan laittamaan ainekset kutteriin, mutta sen puutteessa Jukka sulatti voin mikrossa ja sekoitti kaikki ainekset. Kelmuta massa ja laita pakkaseen. Raasta jäisenä muruiksi leivinpaperille ja kypsennä 140-asteisessa uunissa noin 12 minuuttia. Anna jäähtyä (ja hienonna sekaan tilliä). Kokeilin paahtaa muruja myös kuumalla paistinpannulla muutaman minuutin onnistuen hommassa.

jatka MAA-ARTISOKAN työstämisellä

maa-artisokkaa yksi tai puoli mukulaa/ruokailija
jääpaloja
muikunmätiä

ranskankermaa
suolaa
sokeria
sitruunamehua

Kuori ja leikkaa maa-artisokat ohuiksi siivuiksi. Laita siivut jääveteen likoamaan puoleksi tunniksi. Maa-artisokan siivut rapsakoituvat ihanan rouskuviksi. Ravistele siivut kuivaksi (ja mausta suolalla, sokerilla ja neutraalilla öljyllä. Me maustoimme ekalla kerralla, mutta tulos oli makuumme liian suolainen. Toisella kerralla maustamatta jättäminen toi mielestämme paremman maun suuhun.)

Sekoita ranskankermahitusen joukkoon mainittuja mausteita.

Kokoa annos: Alle jäävedessä liotetut maa-artisokka siivut (ja masutaminen +öljy). Sitten maustettu ranskankerma ja mätiä. Kaiken kruunuksi tillumurua, joka paitsi tuo mielenkiintoa suutuntumaan myös kokonaisuuden makuun.

Suosittelemme ehdottomasti vaikkapa uuden vuoden vastaanottajaisiin!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Ylenpalttista saaristoelämää

Hymyilyttää edelleen...Olemme nauttineet viimepäivät kaikilla aisteilla ylenpalttisen runsaasti suomalaisessa saaristomiljöössä auringon lämmittäessä hellesäteillään.

Saimme alkukeväästä kutsun Nellen ja miehensä mökille. Innostuimme kutsusta saman tien. Tuolloin emme vielä aavistaneet, että isäntäpari avioituisi juuri pari päivää ennen saarelle menoa. Näin onnellisesti kuitenkin tapahtui ja saarimenu oli sitämyöden valtavan runsas ja upea. Mukana kanssamme nauttimassa oli myös toinen kokkaava sisko Mimmu poikaystävänsä kera.

Tuore aviovaimo puuhasi siskonsa avustuksella keittiössä hurjan tehokkaana, niin että tiskarin rooli oli ainoa mihin uskalsi itseään ehdottaa. Ja katsokaahan mitä ihanuuksia nautittavaksemme loihdittiin! Pyydän anteeksi jos jotain unohtui. Kaikkea ihanaa oli vain niin paljon! Vaikka joka ruuan kohdalla sitä ei erikseen sanota, kaikki oli maku- ja näkönystyröitä kutkuttavaa, lyhyemmin sanottuna ihanaa. Ohjeita varmaan tulee Siskot kokkaa blogiin, aikanaan.
Vierailu alkoi pikkusyötävillä ja shampanjalla.
Vuohenjuustocrostineita vihrepippurisiirapissa haudutetulla raparperilla

Appenzeller-juusto ja kinuski oli hyvin positiivinen yllätys makuparina.

Pähkinäisiä tuulihattuja

Mäti-smetanaleipäsiä

Porkkana-serranosalaatti vuohenjuustolla tulee löytämään tiensä meidänkin keittöömme.
Jälkiruokaherkkuja

Illalla nautittiin kuohuvaista upeissa maisemissa, lämpimän kesäsään vielä helliessä meitä.


Yön jo hämärtyessä sisälle katettiin illallinen, johon kuului kokonaisena paistettu kotimainen naudan sisäfile, ananas-fenkolisalsaa, vaaleaa leipää ja hummusta. Jälkiruokana pöytään nostettiin kakku, jossa oli mm. limoncellossa marinoituja mansikoita ja zabaione-kuorrutus.

Lauantai alkoi brunssilla, potenssiin sata, ainakin. Empä muista olleeni tällaisessa pöydässä monesti, jestas. Italialaisia salamileikkeleitä, juustoja...
...uppomunia ja ruohosipulilla maustettua mousselinekastiketta...
...olueeseen tehtyä linssichorizopataa, siianmätitäytteisiä tuulihattuja, vastapaistettuja pähkinäisiä sämpylöitä, kahvia, neljää sorttia tuoremehua ja Tasmanialaista Jansz-kuohuviiniä. Oikeasti, kaikki tämä brunssilla.
Päivä vietettiin leppoisasti, niin että Nellekin pystyi rentoutumaan ja seurustelemaan kanssamme. Pelattiin korttia, juotiin riittävästi, kierrettiin mökin ympäristöä ihaillen välkkyvää vettä, oltiin vaan ja nautittiin.
Jukka lanseerasi uuden "lunneri"-käsitteen. Koska vatsamme oli pinkarallaan vielä pitkään brunssin jäljiltä, söimme "lunchin" likempänä "dinneri"aikaa - nautimme siis "lunnerin". Värikkään kaunis pöytä katettiin rantamaisemaan, roseviineineen kaikkineen. Tarjolla oli herkkuleipiä, joiden ylle kokosimme edellisillalliselta jääneitä ruokia.
munakoisolisäke (jonka ohjetta odotan itsekin kovasti)
grillattua, limellä maustettua naudan sisäfilettä

ananas-fenkolisalsaa
keitettyjä, upeanliloja- ja makuisia punasipuleita
Jälkiruuaksi raparperisiirapilla maustettua kuohuvaista.

Myös valkoviiniä oli tarjolla.

Lauantain illallinen sisälsi kokonaisena grillattuja, tuoreita valkosipuleita. Eivätkö he olekin rustiikkisen kauniita?

Runsasöljyiset, uunissa kypsytetyt suolapotut olivat hurjan hyviä. Minä ronkin myös sieluni kyllyydestä pellille jääneitä, ruskistuneen paahtuneita valkosipulinpaloja - ihanaa!
Tuore aviomies grillasi vaimonsa hyvillä ohjeilla lampaanjalan upeaksi ruuaksi! Punaviinimarinointi ja kahvi-balsamicovalelu toimivat, sen voitte uskoa!
Sunnuntaiaamu (tai päivän puolta se melkein taisi olla) ei jäänyt yhtään lauantaisesta. Tarjolla oli taas vaikka mitä, mm. perunamunakasta.
Jättäessämme mökin kylpemään toukokuiseen helleaurinkoon mieli oli kevyt kaiken nautiskelun jälkeen. Tuhannesti kiitoksia "Perfect Housewife", isäntä itte ja Mimmu miehineen. Meillä oli aivan huippu viikonloppu!

Toivottavasti voimme tarjota jonain päivänä jotain takaisin, vaikka samanmoiseen emme millään yllä.

Lausuttakoon vielä onnittelut tuoreelle avioparille, Juicen sanoin (Musta aurinko nousee):

"---Minä rakastan sinua.
Sinä rakastat minua.
Ja sinä hymyilet ja katsot noin,
viet minut aamuun uuteen
kuin kesän ensimmäiseen sateeseen.
Sinun sieluusi kiinni päästä voin,
viet meidät tulevaisuuteen---"


Blog Widget by LinkWithin