Sivut

tiistai 30. kesäkuuta 2009

Varoitus! Älkää näyttäkö kakkublogeja lapsillenne!

...tai saatte kantaa itse vastuun. Meillä nimittäin 5v ei tyytynyt mihinkään ehdottamaani pyöreään kakkuun, vaan sen oli oltava auton mallinen Salama Mc Queen. Phuhhuu...! Poikani ilmeisesti tuntee leipomisaskartelutaitoni, koska sälli piirsi oikein kaavakuvat millainen kakusta sitten pitäisi tulla, näin:
"kakku on tässä edestä, takaa, ylhäältä ja sivulta ja sit jos kattoo näin (pää vinossa)"

Lähestyminen meni tarpeeksi insinöörimäiseksi, joten luovutin toteutusvastuun paremmalle veistäjälle Pastikselle. Lopputulos oli minusta upea ja sankarikin oli tyytyväinen. Maku oli myös onnistunut, samoin kosteutus. Vieraaksi kutsutut naapuritkin kiittelivät kakun onnistuneisuutta. Kaikki hyvin siis!

Pohja tehtiin Kinuskikissalta opitulla sokerikakkupohjalla, nyt se vain läväytettiin leivinpaperoidulle uunipellille. Paisto tapahtui uunin alatasolla 200 asteen lämmössä.

Kypsän pohjan jäähdyttyä Pastis leikkasi ja veisteli sen yläkuvassa näkyvään muotoon. Koko kakku siis yhdestä viiden munan kääretorttupohjasta.

Väleihin laitoimme pikkupurkillisen ananasmurskaa, muussatun banaanin ja mansikkahilloa. Kostutus tapahtui ananaspurkin mehulla. Kakku kostui täytettynä jääkaapin viileydessä melkein 24 tuntia.

Kakku koristeltiin muutamaa tuntia ennen tarjoilua. Pastis laittoi kerman sekaan nestemäistä, kaupasta ostettavaa elintarvikeväriä ja vatkasi vaahdon kuohkeaksi maustaen sokerilla ja vaniljasokerilla. Punainen ja keltainen siis omissa kulhoissaan ;). Auton silmät on leikattu lakusta, keskusta nompparelliä ja renkaat edellisenä päivänä leivinpaperille ympyrän muotoon lusikoitua sulatettua suklaata jähmettyneenä. Dominokeksitkään eivät olisi olleet renkaina huonot.

Synttärisankari heilui kakunteossa ahkerasti auttamassa, välillä vähän turhankin innokkaasti. Tyttäremme huuteli taas joka välissä: "Taa maittaa!".

(Mitään suurempia kinkereitä emme nyt järjestäneet, sillä lapsemmehan viettivät taannoin yhteisjuhlia dinoteemalla.)

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Sellerisalaatti ja muutto

Viimeinen viikko on ollut täynnä pakkaamista ja purkamista. Me nimittäin löimme kimpsumme ja kampsumme kasaan ja muutimme väljemmille neliöille Vihdin Nummelaan. Täällä keittiössämme liesi lämpeää kaasun avulla ja sähköllä pelittävä kiertoilmauuni hoitaa omat hommansa. Puilla lämpiävä grilli tuotiin pihaan rekalla melkeinpä muuttopäivänämme. Kaikki uskomattomat 28 muuttolaatikollista keittiötavaraa mahtuivat uusiin kaappeihimme, kuten myös fondue-pannu kavereineen. Nuo kaiffarit majailivat aiemmin lastemme makuuhuoneessa. Kodissa on vielä paljon asennettavaa ja mietiskeltävää, mutta kodilta tämä tuntuu nyt jo, viikon asumisen jälkeen. Uuteen kotikontuumme olemme tutustuneet auringon helottaessa jo yhden mattopyykin, parin uimarannan, yhden supermarketin ja kolmen leikkipuiston verran. Olen varma että tulemme kokemaan rutkasti onnellisuutta myös täällä, koko perhe.
Viikonloppuna saimme siskoni perheineen vieraaksi, ja vauvan ihastelun lomassa ehdimme grillatakin. Tölkin päälle istutetun kanan lisäkkeeksi nautimme hieman eksoottiselle vivahtavaa sellerisalaattia. Alkuperäinen resepti löytyy kauniisti kuvitetusta teoksesta "Löytöretki Kiinan keittiöihin", oma versiomme sopi meidän kaappiemme sisältöön.
Sellerisalaatti
lisäkkeeksi noin 4-6:lle

8 sellerinvartta ohueksi suikaleiksi leikattuna
1 rkl vaaleaa soijakastiketta
2 rkl miriniä (riisiviiniä)
1 rkl sokeria
1 tl paahdettua seesamiöljyä
1 rkl inkivääritahnaa

Ryöppää sellerisuiroja 2-3 minuuttia kiehuvassa vedessä, huuhtele kylmällä vedellä ja kuivaa. Asettele vadille.
Sekoita lopuista aineista kastike ja kaada sellerien päälle juuri ennen tarjoilua.


torstai 25. kesäkuuta 2009

Hevos(voima)juhannus

Me söimme Jussina hevosta. Piste.

Tai ehkä hieman selittelyä, sillä selittelyksi kyseisen lihan syöminen aina menee. Ensinnäkin, maistoimme sitä ensimmäisen kerran fileen muodossa. Kyläpaikkamme isäntä grillasi viemämme piffit puolikypsiksi ja päälle ripsuteltiin vain suolaa ja pippuria - hyvää! Toisennakin, Suomessa heppaa ei pidetä pelkän lihan takia ja kun miettii miten hyvin hirnujia kohdellaan, eettisempää lihaa (riistan jälkeen) lienee vaikea kuvitella. Kolmanneksinakin, lihan hyödyntäminen eläimen kuoleman jälkeen on pelkästään järkevää. Me päädyimme heppaan hetken mielijohteesta Reinin tiskillä ihan uteliaisuussyistä. Kannatti. Kilohintakin oli halvempi kuin naudalla.
Kupuamme täytettiin myös lampaalla, joka oli marinoitu valkosipuli-yrttiöljyssä. Tarjoilemme lihat teille tässä raakana, koska valmiiden annosten kuvat olivat jostain syystä (nälkä?) hyvin epäkauniita.
Lisukkeena oli kuvassa kölliviä Weber-grillattuja vartaita grilliöljymaustettuna ja ilman.

Illalla napostelimme viinin kera valkohomejuustoa ja hyvää, ei liian makeaa viikunahilloa.

Samalla pelasimme mielenkiintoista ja hauskaa peliä nimeltä Sybarit. Se on ruoka-aiheinen tietokilpailupeli, jonka kysymykset koskevat ruokaa, juomia ja etikettiä. Välillä sai nauraa ihan katketakseen, kun tietämättömät pelaajat yrittivät keksiä epätoivoisia vastauksia (enkä nyt yhtään lue itseäni pois näistä tietämättömistä)! Huomatkaa yläkuvan viimeinen musta kysymys alakuvassa esiintyvine vastauksineen.
Juhannuspäivän valjetessa karavaanimme siirtyi Espoon kaupunkijuhannuksesta Tammisaareen, jossa ihailimme toinen toistaan upeampia Amerikanautoja. Nämä biilit olivat tulleet torille pällisteltäväksi Do-Dads:ien järjestämistä juhannuskekkereistä.



Miksi Juhannuksesta puhutaan vasta nyt ja miksi olemme tapojemme vastaisesti olleet näin pitkään hiljaa - siitä enemmän ensi kerralla!

keskiviikko 17. kesäkuuta 2009

Risotto villivihreästä ja friteeratut nokkosenlehdet

Jauhosavikkarisotto ei kuulostanut kovinkaan hyvältä. Ainakin minun korviini se antaa kuivan ja tylsän kaiun. Siksi nimesin risottokokeiluni otsikon mukaisesti. Maussa sen sijaan ei ollut valittamista, joskin parmesaani jyräsi aika voimakkaasti. Jauhosavikkaa siis ensi kerralla paljon enemmän! Vitamiinit tuli kuitenkin popsittua napaan ja onhan tuo vihreä riisien joukossa piristävää. Puhumattakaan villien hakureissun piristävyydestä!
Villiyrtti-tapahtumassa opimme, että kasvimaiden kitkettäväksi päätyvä jauhosavikka onkin syömäkelpoinen. Eikö olekin helpottavaa, että jonkun motkottaessa kitkemättömästä kasvimaasta voi häntä nyt katsoa hitaasti ja lausua:"Se on kyllä minun hyötypuutarhani..." varsinkin kun pihatähtimökin on syömäkelpoista.

Jauhosavikkaa sopii käyttää pinaatin tavoin. Kasvi on kuulemma ulkonäöllisesti aivan identtinen quinoan kanssa ja sen siemeniä voikin käyttää samalla lailla kuin quinoaa. Huippua!

Lehtien keruu tapahtuu, jälleen kerran, nuorina, mieluiten ennen kukkimista, sillä silloin vitamiinit ja muut ovat vielä parhaiten tallessa. Lehdet ryöpätään nopeasti kiehuvassa vedessä ja laitetaan saman tien juoksevan kylmän veden alle siivilään, jotta kypsyminen pysähtyy ja värit pysyvät kauniina. Sitten ruuan sekaan.

Risotto-tunnisteestamme löytyy niin monta risotto-ohjetta, etten sitä ala taas kertaamaan. Ryöppää jauhosavikat edellämainitulla tavalla ja lisää melkein valmiiseen risottoon yhdessä parmesaanin kanssa. Laitoin kahden hengen annokseen - siis noin 2,5 desiin riisiä- puoli desiä ryöpättyjä jauhosavikoita. Enempi olisi ollut parempi!

Koristele annos mielenkiintoisen ihanilla friteeratuilla nokkosenlehdillä.

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Friteeratut nokkosenlehdet

Taannoisessa 10+Kiehuu-projektin järjestämässä Villiyrtti-tapahtumassa saimme maistaa myös friteerattuja nokkosia. Tunnelma oli jännittynyt ensimmäistä maistiaista haukatessa: pistääkö se, miltä maistuu vai maistuuko miltään. Rakastuin näihin hentoisiin, keijun- tai perhosensiivenohuisiin, kauniin vihreän kiiltäviin öljyuitettuihin nokkosiin heti! Suutuntuma on mielenkiintoinen - se enteilee pistävyyttä, jota ei kuitenkaan tule. Maku on mieto, mutta hyvä. Ulkonäkö hentoisuuksineen ja väreineen on upean kaunis, siitä nyt ei pääse yli eikä ympäri.

Keräsimme nokkosia lasten kanssa (tällä kertaa hanskat kädessä) jo viime viikolla. Huuhtelin lehdet saman tien ja säilytin jääkaapissa keittiöpyyhkeen välissä. Jos käytät heti huuhdeltuja lehtiä, muistappa kuivata ne hyvin, sillä kuuma friteerausöljy rupeaa präiskyttämään yhtyessään veteen. Ei kiva, voin kokemuksesta kertoa. Huuhtelua ja kuivaamista kummempaa esikäsittelyä ei tarvitse tehdä.

Lämmitä rypsiöljy (pienessä) kattilassa 140 asteiseksi.Hyvä apu oikean lämpötilan saamiseen ja siinä pysyttämiseen on digitaalinen paistolämpömittari. Ohutkin kerros öljyä riittää. Laita lehtiä vähän kerrallaan kellumaan kuumaan öljyyn ihan muutamaksi minuutiksi. Nouki ylös reikäkauhalla tai pihdeillä, ravista ylimääräisiä öljyjä pois ja aseta talouspaperin päälle kuivumaan. Näin lehdistä imeytyy liiat öljyt pois. Siirrä lehdet piakkoin syötäväksi. Nam ja ihastus! Aika oivaa Juhannusruokaa vai mitä? Kaipaa kyllä lisäkseen jotain muutakin :).

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Gremolatalla täytetty porsaan ulkofilee, bataattikiekot grillissä ja kermainen tattikastike

Saimme viikonloppuna vieraaksi tyttäremme kummiperheen. Ruokien suunnittelu alkoi Pastiksen vaatimuksesta siitä, että grilliä olisi hyödynnettävä. Uusimmasta Glorian Ruoka ja Viini 4/2009- lehdestä löytyi maukkaaksi osoittautunut possun ulkofileeohje, jota tulee varmasti tehtyä toistekin!

Gremolata sitruunoineen antoi ruualle raikkautta ja mehevyyttä. Rullamainen ulkonäkö oli myös plussaa possulle. Bataattikiekot, joiden ohje löytyi samaisesta lehdestä, toivat annokseen kaivattua väriä ja sienikastike kosteutta.

Possun ulkofileerullat

Possun ulkofilepala (500-800 g)

gremolatatäyte:
1 luomusitruuna
1 nippu persiljaa
2 valkosipulinkynttä
3/4 dl parmesaania karkeaksi raastettuna
½ dl oliiviöljyä
ripaus suolaa
mustapippuria

lisäksi:
foodloopeja tai sidontalankaa
voipaperia
foliota
öljyä pinnalle

Valmista gremolatatäyte. Pese ja raasta sitruunankuoren keltainen osa. Hienonna valkosipuli ja persilja. Laita nämä mortteliin ja hiero seosta kunnes siitä irtoaa hieman nestettä. Sekoita juusto ja öljy joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Avaa possun filee auki. Halkaise se ensin pituussuuntaan melkein loppuun asti ja sitten taas toiseen suuntaan. Kun file on kokonaan auki, laita pinnalle suolaa ja pippuria sekä gremolata. Allaolevassa kuvassa file siis jo kokonaan avatusta puoliksi suljettuna, eli toinen lieve keskelle käännettynä.

Käännä vielä toinenkin lieve päälle ja sido koko homma tiiviiksi paketiksi foodloopeilla tai kostutella puuvillalangalla.

Kostuta voipaperi ja kääri fileen ympärille. Kääräise tämä paketti vielä folion sisään. Tähän asti lihan voisi tehdä hyvinkin ajoissa ennen vieraiden tuloa vaikkapa jääkaapin viileyteen.

Tökkää paistomittari liharullan keskiosaan. Kypsennä grillissä kuvun alla miedolla lämmöllä, kunnes sisälämpö näyttää 65 astetta. Meillä hommaan meni puolisen tuntia. Nosta filee grillistä ja anna sen levätä kääressään 20 minuuttia. Poista filee kääreestä. Jos käytit kiinnitykseen silikonisia foodloopeja, poista ne nyt. Käärö pysyy kyllä koossa. Grillaa possuun kaunis, rapea pinta kovalla lämmöllä. Sipele fileen pintaan öljyä grillauksen aikana.

Jos käytit sitomiseen lankaa, poista se nyt ja viipaloi filee.


Bataattikiekot grillissä

puolen kilon bataatti
öljyä
suolaa
mustapippuria

Pese bataatti hyvin, älä kuori. Leikkaa noin 1 cm ohuiksi viipaleiksi. Grillaa pinta kauniiksi ja siirrä sitten miedommalle lämmölle. Kypsyttele noin 20 minuuttia. Sipele öljyllä, ripsuttele päälle suolaa ja jauha mustapippuria.

Bataatit voit kypsentää hyvin ulkofileen vetäytyessä.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Juustoinen kesäkurpitsavuoka

Tämä resepti on lainakamaa Siskot kokkaa blogista. Siellä Nelle oli loihtinut tämän maistuvan vuuan käyttääkseen jääkaapistaan mm. juustojämiä. Minun täytyi kyllä porhaltaa kauppaan ihan varta vasten keräämään näitä aineksia, varsinkin sinapinsiemeniä.

Joitakin kohtia reseptissä viilasimme kaappimme sisältöä vastaamaan. Näin toimimme esimerkiksi juustojen kohdalla. Koska meillä ei ollut savunmakuista suolaa, lisäsin sekaan savunmakuista paprikajauhetta, jota innostuin ostamaan niinikään Nellen suosituksesta. Oliiveja emme laittaneet sekaan, sillä en vieläkään pidä niistä. Sinapinsiemenet olivat minulle ihan uusi juttu (jos etikkakurkkuja ei lasketa), mutta osoittautuivat oikein maistuvaksi sellaiseksi. Herkkutatit eivät sinihomeen läpi paljon maistuneet, mutta miedompia juustoja käytettäessä voi olla oikein hyvä lisä. Olemme kokeilleet vuokaa myös broilerinjauhelihalla, mutta kyllä nauta maistuu paremmalta. Broiskun jauhelihalla vuoan maku jäi hiukan valjuksi.

Tykkäsimme tästä vuuasta oikein paljon ja olemme tehneet sitä jo kerran jos toisenkin. Viimeksi vuoka lämpeni uunissa Pastiksen äidin ja hänen miehensä tullessa hoitamaan aarteitamme, jotta minä pääsin Villiyrttejä nyppimään. Suurkiitos lastenhoidosta vielä heille! Ja kiitos Nellelle reseptistä!

Juustoinen kesäkurpitsavuoka
kuudelle

2 kesäkurpitsaa
öljyä
400g jauhelihaa
reipas 100g sinihomejuustoa
250g mozzarellaa
1 prk (200g) ranskankermaa
3 munaa
(1 dl kuivia herkkutatteja)
(2-2,5 dl tummia oliiveita)
reilu 3 rkl sinapinsiemeniä
1,5 rkl suolaa
muskottia
savunmakuista paprikajauhetta
mustapippuria
öljyä ja voita
tuoretta basilikaa tai vaikka pihatähtimöä

Viipaloi kesäkurpitsat pituussuunnassa, voitele kevyesti öljyllä ja paista kuumalla pannulla tai parilalla. Tämä toiminta poistaa kurpitsoista turhaa nestettä.

Paista jauheliha, mausta (ja murusta sekaan sienet).

Sekoita keskenään munat ja ranskankerma. Jos kaapistasi löytyy vaikka ruuanlaittojogurttia, sekin sopii sekaan. Alkuperäisreseptissä oli laitettu myös ruokakermaa, jota en ole kyllä vuokaan pannut. Murusta sinihomejuusto sekaan.

Viipaloi mozzarella.

Täytä voideltu uunivuoka kerroksittain. Paistettuja kesäkurpitsoja, jauhelihaa, mozzarellaa ja ranskankerma-munasekoitetta. Toista ja laita päällimmäiseksi munainen sekoitekerros.

Sitten vain 200 asteiseen uuniin noin 45 minuutiksi. Anna vuuan vetäytyä hetki ennen syömistä (jos maltat) ja koristele tuoksuvilla ja ah niin ihanilla basilikanlehdillä. Tai kotoisammin vaikkapa pihatähtimöllä.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Villiyrttejä Villisikojen ympäröimänä

En tiedä mistä aloittaisin. Katsokaa vaikka muutamia fiiliskuvia niin mietin sen aikaa. Olin eilen 10+Kiehuu-projektin kutsumana Porvoon Kannonnokassa Villiyrtti-tapahtumassa. Kertakaikkisen antoisa päivä makujen, yrttioppien, seuran ja maisemien suhteen tuolla elämys- ja villisikatilalla.

Päivä alkoi makealla kuusenkerkkä-seljanmehusnapsilla keskellä luonnon rauhaa. Aaaah! Sitten vetäisin jalkaan uudet punaiset saappaat, kietaisin kameran kaulalle ja klompsottelin kanssakiinnostuneiden kera englantilaisen villiyrttiasiantuntija Miles Irvingin ja paikallisen kasvituntijan Lasse Roosin johdattamana suoraan villisika-aitaukseen ihmettelemään ja ihastelemaan luonnon tarjoamia maistiaisia. Muutamat seurueen jäsenet vilkuilivat tämän tästä hyökkäileviä karjuja ajatellen, mutta saimme tonkia maastoa ihan rauhassa. Kauniit "rikkaruohot" paljastuivat salaattiaineiksi, mausteiksi, mehujen raaka-aineeksi... Tulevissa postauksissa tulee varmasti näkymään villiyrttejä vinkkeineen. Teippailin innostuneena kasveja lehtiöönkin, jotta tunnistaisin moiset myös jatkossa.Henkilökohtaisiksi lemppareiksini kohosivat ehdottomasti kallioimarteen lakritsaiset juuret sekä jokapaikan hento kasvi pihatähtimö, jota olen aina pitänyt kauniina, mutta nyt myös tajusin maukkuuden. Yrtteihin tutustumisen jälkeen asettauduimme takaisin sammaleisen kallion laelle pitkien pöytien ääreen. Siellä eteemme tuotiin uskomattoman kauniita ja herkullisia maistiaspaloja, jotka sisälsivät ympäröivän luonnon tarjoamia raaka-aineita. Menun olivat meille suunnitelleet ja valmistaneet keittiömestarit Antti Ahokas (Juuri), Tapio Kangas (Kannonnokka, Kaikilla mausteilla-catering) ja Sami Tallberg (Ravintola Carelia). Vielä kun tähän lisättiin Kannonnokan metsämaisemat, rento tunnelma sekä kattauksen pärelautaset ja tuohikupposet, voitte arvata että elämys oli melkoinen!

jallugraavattua myrskylän rautua
friteerattua nokkosta

ahventartar
kuminachips
viiriäisen uppomuna

paistettua maitohorsmaa
neitsyt rypsiöljyä
lehmus-hunajamarinoitua metsäkyyhkynrintaa
villikrassisalaatti
mustaherukka sky

riimikauriin fileetä
suolaheinäretikkaa

villisika-maalaispatee
marjaviinihyytelö

villisika-bratwurst
villikumina-palsternakkapyree

kallioimarre-paahtovanukas
matsämansikka-mesiangervo-valkosuklaamousseleivos

nokipannukahvi

Ylläesitellyistä herkuista pidin ehdottomasti eniten riimikauriin fileestä sekä friteeratuista nokkosista. Jälkimmäistä tulemme kokeilemaan hyvinkin pian. Kanervankukat lautasella olivat kaunis näky! Villisika-bratwursti maistui myös erinomaisesti pyreen kanssa. Ja, ja... :)

Tässä vielä muutamia pikavinkkejä, villiyrtit kun ovat juuri parhaimmillaan
  • mustikanlehtiä- ja kukkia voi käyttää sellaisenaan vaikkapa munakkaan sekaan

  • takiainen

  • raparperinnäköisen takiaisen lehtiä voi käyttää kaalin tavoin vaikkapa kääryleissä. myös kukkavarsi kelpaa syötäväksi kuorittuna
  • pujon lehdet on huipputavaraa hanhen täyttämiseen
  • koivun hiirenkorvalla olevia lehtiä voi käyttää vaikkapa viinan maustamiseen. korkillinen per litra antaa jo hyvää maku
  • seljanmarjoilla voi maustaa vaikkapa viinietikkaa

Ruokabloggajat Veera ja Jams olivat myös menossa mukana. Heidän versionsa tapahtuneesta löytynevät piakkoin Prinsessakeittiöstä ja Jokapäiväistä leipää-blogista.

Lisäsimme tunnisteisiimme "luonnon aarteista" linkin, josta löytyvät aiemmin ruusun terälehdistä tehdyt herkut, pihlajanmarjasämpylät ja jatkossa toivottavasti myös paljon muuta! Kategoriaan laitamme vain kasviaarteita. Itsepyydetyt kalat ja muut vastaavat löytyvät omien tunnisteidensa alta.


sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Hallin synttärit ja Possun paahtokylki grillissä

Kävimme eilen Hakaniemen Hallin synttäreillä. Halli on jo viittä vaille sata! Herkkupuodit notkuivat totutusti houkutellen ostoksille ja mukaan lähtikin monenmoista, mm. mausteita ja lihaa. Synttäreiden kunniaksi muksut saivat ilmapallot ja siitä repesi taas suuri ilo joka jatkuu edelleen. Juhlalounas nautittiin Soppakellarissa. Tällä kertaa maisteluun pääsivät maukas, jyvitetty (eli siemennetty) maa-artisokkakeitto ja kermainen lohikeitto. 5-vuotias poikamme kysyi:"Miten tästä voi saada näin hyvää?" kun upotti leipäänsä kalaliemeen taas kerran.
Kun nyt kulmilla oltiin, käytiin Hakaniemen torilla nakkaamassa ostosten sekaan naurisnippu ja ihmettelemässä, että joku tosiaan OSTAA kieloja ja sireeninoksia.

Kävimme myös naapurin etnisessä hamstraamassa tofua ja jättikatkiksia pakkaseen.

Vihdoin ja viimein osuimme kotimatkalla Tokyokaniin, josta mukaan lähti kaikenmoista kivaa japanilaista. Varoituksen sana kaikille kanssa-astiahulluille: perimmäisessä huoneessa on kauniita astioita aika sopuhintaan, joten jos tarvetta ei ole, älä mene perälle asti :).

Kotona Hallista ostamamme POSSUN KYLKIPAISTI pääsi grilliin, maistuvin lopputuloksin:

Valele sinappia ohuelti kahden liha-luurivin päälle.

Ripsuttele ja hiero tämän päälle sitten morttelissa tekemäsi mausteseos (rub):

2 rkl sormisuolaa
1 rkl sokeria
1 tl kuivattua chiliä
1 tl tulista paprikajauhetta
1 tl mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta

Grillaa tunnin verran*, jonka aikana ehdit mainiosti sekoittelemaan päälle tulevan maustekastikkeen:

n. 1 dl ketsuppia
pieni loraus valkoviinietikkaa
1 rkl fariinisokeria
1 rkl Worcestershirekastiketta
½ rkl hunajaa
½ rkl siirappia
hiukan valkosipulijauhetta

Kun lihat ovat kypsiä, sipele päälle tuo yhteensekoittamasi maustekastike ja grillaa vielä hetki, kunnes lihoilla on kauniin kiiltävä, tahmainen päällinen.

* alkuperäisessä ohjeessa (Amy Anderssonin Ranch House BBQ Ribs, Weber´s charcoal grilling by Jamie Purviance), jota hiukan muutenkin muuntelimme, lihoja grillattiin 4-5 tuntia hiiligrillissä. Meidän kärsivällisyytemme ja nälkämme ei millään antanut tällaista periksi, mutta herkkua oli silti!
Liha syötiin höyrytetyistä varhaisperunoista, pavuista ja sipuleita kyhätyn salaatin kanssa, johon oli lisätty myös rucolaa ja muita vifferkäisiä. Kastikkeena toimi simppelisti oliiviöljy, suola ja mustapippuri. Hallin Maustekeitaasta ostamamme paahdetut soijapavut päätyivät vihreän perunasalaatin ylle ja tekivät siitä mukavan rouskuvan.

perjantai 5. kesäkuuta 2009

Polkkiksen naurikset ja mikä meille ei maistu

Heti selvennys otsikkoon. Naurikset ovat loistavan makuisia. Olen vain luvannut Punaisen keittiön Dealle jo aikaa sitten vastata hänen maistumattomuus-haasteeseensa ja pikkuhiljaa rupesi hävettämään aikaansaamattomuuteni. Toiseksi halusin saada hommaan positiivista kaikuakin, siksi mahtiresepti alkuun, näinikkääst:

Polkkis loihti ilmoille ihan hetki sitten tämän ihanan, meille erilaisen lisäkkeen. Oli ai-van loistavaa! Voisin kuvitella "kukan" keskelle helposti mediumiksi paistetun lehmän sisäfileen. Voisitko sinä? Kasvisruokailijoiden vaihtoehto voisi olla hyvin marinoitu tofu, tai joku muu, mikä? Tässä Polkkapossun naurisohje melkein kopsattuna, jotta jää itsellekin muistiin:

Rakuunainen hunajanauris

hunajanaurista
voita
ranskankermaa
sinappia
suolaa
rakuunaa

Kuori nauris, leikkaa se kiekoiksi, puolita kiekot ja paista voissa pannulla vajaa kymmenen minuuttia. Lisää ranskankermaa muutama ruokalusikallinen ja anna sen kevyesti sulaa. Mausta pienellä lurauksella kotisinappia ja hyppysellisellä suolaa. Lisää kevyellä kädellä kuivattua rakuunaa.

Ja sitten siihen valittamisosuuteen, lyhyesti.
Meille maistuu aika hyvin kaikki ja se mikä maistuu, menee alas usein runsaissa mitoin. Muutamia omia -sanotaan se nyt suoraan- inhokkiruokia kuitenkin on:

Pastiksella kesäkeitto (jota hän kuitenkin aikoo maistaa) ja kukkakaali (joka juustoon upotettuna kyllä menee).

Hyppysellisellä kermavaahto ja pinaattikeitto. Myös puurot saavat suurta epätykkäystä osakseen.

Lapset eivät tykkää milloin mistäkin. Jonain päivänä jogurtti ei maistu, toisena se on sitten herkkua. Järjestelmällisesti he kieltäytyvät ainakin munakoisosta ja sipulista.

Lähetän tykkäämättömyyshaasteen edelleen Ylimuulin, Välispiikin ja Nellen suuntaan. Olisin utelias kuulemaan mistä noin monipuolisen ruokavalion omaavat henkilöt eivät pidä.