Nyt ei lähde. Piti kirjoittaa kaikennäköistä kivaa ja laittaa kauniita kesäkuvia mutta pitää lykätä. Sormet eivät vain suostu taipumaan eikä pää nyt ainakaan. Kummaa.
Siispä kerron teille lyhyesti, että taannoin lastemme Mummulassa (Pastiksen äidillä siis) keräsin metsässä kanervia. Riivin niistä kauniit, kellomaiset kukat irti ihan sormivoimin. Annoin kukkien kuivua ja mennä suppuun huoneenlämmössä lautasen päällä. Nyt meillä on lasipurkissa kauniita, syötäviä koristeita talven varalle. Nuita voi ripotella niin suolaiseen kuin makeaankin, sillä maku on olematon. Joskus estetiikka ratkaisee. Alla käyttöesimerkkiä taannoisesta Villiyrtti-tapahtumasta.
Siispä kerron teille lyhyesti, että taannoin lastemme Mummulassa (Pastiksen äidillä siis) keräsin metsässä kanervia. Riivin niistä kauniit, kellomaiset kukat irti ihan sormivoimin. Annoin kukkien kuivua ja mennä suppuun huoneenlämmössä lautasen päällä. Nyt meillä on lasipurkissa kauniita, syötäviä koristeita talven varalle. Nuita voi ripotella niin suolaiseen kuin makeaankin, sillä maku on olematon. Joskus estetiikka ratkaisee. Alla käyttöesimerkkiä taannoisesta Villiyrtti-tapahtumasta.