Kohvik Moon Tallinnassa

Jo mainostetulla reissullamme Tallinnaan poikkesimme lounaalla venäläisravintolaksi tituleeratussa Kohvik Moonissa. Paikka on hiukan vanhan kaupungin ulkopuolella, mutta olisi ollut kävellenkin täysin käytävissä. Etukäteisvaraus oli hyvä juttu, sillä neljän hengen porukatkaan eivät saaneet enää lennosta paikkoja tähän Viron 50:n parhaan ravintolan joukossa olevaan paikkaan. 

Minä otin alkuun pierogeita. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat paljon kana-kasvistäytteisestä piirakasta, lohikin oli ok. 

 

Jukka lusikoi alkuun soseutettua hernekeittoa savukalalla. Olipahan kaunista ja hyvää! Ohessa tarjoiltiin paikan leipää, johon emme tuoreena ihastuneet, mutta rapeaksi paistettuna se upposi oikein hyvin. Jukka kiitteli (autoilevana) alkoholittoman oluen raikasta makua. 

 
Poikamme valitsi listalta lasten kana-annoksen. Pikkumies tykkäsi kokonaisuudesta kovasti!

Tyttäremme valitsi lastenlistalta kermaista juustopastaa, joka oli koko seurueen mielestä oikein hyvää. Lasten annokset olivat hyvin maltillisia hinnaltaan, vain 2-4 euroa ja oikein passelin kokoisia.

Jukan valinta, päivän kala, tarjoiltiin uppomunan ja kurpitsapelmenien kanssa. Mies huokaili ruokaonnesta tätä syödessään.

Oma ankkani ei ollut ihan optimaalisesti kypsennetty, sillä roseeta pintaa ei löytynyt lainkaan. Silti ankka oli hyvää.Maa-artisokkapyree toimi hienosti!

   

 Kohvik Moon oli eri huoneissa hyvin eri tunnemainen. Sisäpihalta löytyi myös pieni terassi.

Lapset ottivat jälkiruuaksi jäätelöä, joka tarjoiltiin yllätykseksi marengin kanssa. Koristeena oli syötäviä kukkia. 

Tarjoilu paikassa oli alkuhitauden jälkeen ystävällistä. Koko perheen lounas maksoi hyvin kohtuulliset 58 euroa sisältäen kaikki ruuat ja juomat. Suosittelemme Kohvik Moonia lämpimästi!

Tallinnan herkkuja Ridgellä

   

Piipahdimme taas Suomenlahden Virommalla puolella lasten kanssa. Tallinna houkuttelee perhettämme  lyhyellä matkustusajalla, mielenkiintoisella ravintolatarjonnalla ja vaihtelevuudella. Paikanpäälle ehtii myös ilman lomaa. Nytkin lähdimme lauantaina aamusella ja kotona olimme jo sunnuntaina iltapäivällä. Tällä kertaa matkassa oli autokin, jota päätimme hyödyntää mahdollisimman paljon hurauttamalla vähän kauemmaskin kuin siihen vanhaan kaupunkiin. 

Laivasta pois ajettuamme suuntasimme heti loistolounaalle Kohvik Moon ravintolaan, josta aloituskuvat ovat. Tähän visiittiin ei kyllä autoa olisi tarvittu, sillä paikka sijaitsee aivan vanhan kaupungin tuntumassa. Onnistuneesta ravintolakeikasta kirjoittelen myöhemmin erikseen, nyt täällä. 

 

Vatsat hyvää ruokaa täynnä hurruuttelimme Nõmmen seikkailupuistoon. Harmiksemme aikaa kiipeilyseikkailuihin olisi tarvittu enemmän kuin meillä nyt oli. Paikka tuli kuitenkin tsekattua ja todettua kiinnostavaksi! 

 Jukan ideasta kurvasimme Stroomin rantaan. Uimaan ei tuulisella rannalla vielä tarkentunut mennä kesäkuun puolessavälissä.

 Sen sijaan lapset tykkäsivät kovasti leikkiä ja kiipeillä useilla leikkipaikoilla...

...ja ajaa vuokrattavilla erikoispyörillä. Ihmiset olivat levittäneet nurmelle piknik-peittojaan. Ihana paikka!

     

Vanhassa kaupungissa tallailuunkin jäi hiukan aikaa. Noita Kauniita ja Rohkeita voi käyttää patalappuina.

Illalliselle suuntasimme vanhassa Tallinnassa sijaitsevaan Leib:iin. Istuimme syömään ravintolan puutarhaan ja nautimme todella hyvästä ruuasta, lapset illan viilettyä ravintolan viltteihin kääriytyneinä. Tästäkin ruokailusta lisää myöhemmin, nyt täällä.

Aamupäivällä luovutimme hotellin pois hyvien yöunien ja suht surkean aamupalan jälkeen. Paluumatkan olimme buukanneet yhteistyökumppanimme Tallink Siljan toiveesta Silja Europalle, sillä tavoitteena oli testata koko perheen voimin ravintola Tauruksen ruokia.  

Tauruksen menun on suunnitellut Richard Mc Cormick. Paikka on hyvin rento ja sopii varmasti niillekin jotka jännittävät mennä lasten kanssa hienoihin ravintoloihin. Menua kuvaillaan Meksikolais-Kalifornialaiseksi, mutta autenttisuudesta en tiedonpuutteen vuoksi osaa sanoa oikein mitään.

Muksujen lista on ravintolassa erikseen. Sieltä tyttäremme valitsi "Merirosvon kanapastaa Alfredo" ja poikamme "Messipojan häränpihvin".  Paistetut perunat poitsu sai vaihdettua ranskalaisiin. Poika kehui omaa annostaan ja kiitteli erityisesti hyvää lihaa sekä mansikoita salaatissa.  Tytär kommentoi, että eikö hänen annoksensa pitänyt olla kana eikä juustopasta. Pasta ei maistunut kuin Jukalle, sillä se sisälsi turhan paljon hyvin juustoista kastiketta ollen näin liian tuhti. Kanapalojen makua tyttäremme kyllä kiitteli. 

Jukka otti alkuun "Malibu katkarapucoctailia, avokadoa, limemajoneesia ja kookosta". Kokonaisuus oli hyvin perussettiä, eikä kookoksenmaku erottunut lainkaan. 11 euroa tuntui tästä annoksesta melko paljolta. 

Minä valitsin alkuun "Baha-limemarinoitua lohichevicheä ja rapeaa rieskaa". Rieska tosiaan oli näkkärimäisen rapsakkaa. Päällinen olisi maistunut selkeämmältä ilman tomaattilisää, joka vähän hukutti muita makuja. Alkupalaksi olisi riittänyt hyvin yksikin rieskallinen. Idea on kuitenkin kiva ja siirtynee jossain muodossa kotikeittiöömmekin. 

Pääruuaksi otin "Iso Kahuna häränliha hampurilaisen". Hamppari oli VALTAVAN kokoinen. Sisällä oli yksi pekonisiivu ja hyvää cheddarkastiketta salaatin lisäksi. Tämä ranskalaisten kanssa tarjottu kokonaisuus olisi sopinut päivään loistokkaasti, jos olisi ollut itseään kokoavassa mielentilassa silmät punoittaen. Tämäntyyppistä olotilaa potevia seurueita oli muutan huvittavaa katsoa, kun ei itse ollut lainkaan siinä kunnossa. 

Jukka kehui pääruokansa "Tijuana BBQ ribsien" makua ja passelia kokoa. Keralla tarjottiin chipotle-majoneesia. 

Lapset ottivat kumpikin "Aarrearkku jäätelöt". Kuvassa yksi aarrearkun keksilaidoista on jo syöty. Toinen muksuista tykkäsi erityisesti kekseistä, toinen jäätelöistä ja molemmat karkeista.

Jälkkärivalintani "Chilillä maustettu suklainen mud cake ja vaniljajäätelöä" oli melkoinen floppi. Mutakakun valuva luonne oli täysin tönkkö, eikä sisältänyt lainkaan chilinmakua. Ehkä se chilisyys notkuu vain tuossa vierellä. Jukka otti mangolla ja kookoksella maustettua panna cottaa vadelmakastikkeella. Mies kehui annoksen olevan sopivan kokoinen, mutta aika perus, joskin raikas. Kookos löytyi niinikään makuna vain vierestä hileraasteena. 

Kokonaisuutena voinee sanoa, että ravintola sopii erinomaisesti ronskiin ruokailuun, jossa yksityiskohtien tarkastelu on syytä unohtaa. Soveltuu erityisen hyvin dagen efteriä poteville. Myös lasten edullinen jälkiruoka  (2,5 euroa) oli iso plussa. 

   

Loppuristeily meni Silja Europan leikkihuoneessa. Poikamme nautti konsolipelien rämppäämisestä, sillä meillä ei kotona ole sellaisia. Tyttäremme tykkäsi kiipeillä (ei hyppiä!) seinillä ja uiskennella pallomeressä itsensä Arielin kanssa. Me aikuiset nautimme siitä, että matka kesti kokonaisuudessaan vain muutaman tunnin, josta ruokailu lohkaisi aimo palan. 

 

Oli ihana huomata, miten pienestä ilo pienellä ihmisellä irtoaa - tyttäremme kasvot aivan loistivat omavalintaisen ihomaalauksen jälkeen. 

Olen varma että Tallinna kutsuu meitä taas, kun kaipaamme herkkua pikalomaa. 

Matkat ja ruoat Silja Europalla meille kustansi Tallink Group.

Blogimme aiemmat jutut Tallinnasta löytyvät näiden linkkien takaa:
Tallinnassa lasten kanssa, Ravintola Neh ja keittiötarvikeliikkeitä
Tallinnassa lasten kanssa, ravintola Elevant ja museo Miia-Milla-Manda

Chef & Sommelier kahdestaan nautiskellen

Ravintolakokemuksista pitäisi kirjoittaa heti, jotta vielä muistaisi kaiken prikuulleen. Alustuksestani varmaan arvaatkin, että tarkat muistikuvat ruuista ja juomista ovat kadonneet. Sen sijaan en ole onnistunut hävittämään mihinkään tunnetta lämpimästä, iloisesta ja herkullisesta illasta. 

Kävimme siis Jukan kanssa nautiskeluviikonloppunamme vihdoin kahdestaan Chef & Sommelierissa. Minä olen ollut ravintolassa aiemminkin, mutta Jukalle kerta oli ensimmäinen.  

Chez Jasu kirjoitti taannoin Chef & Sommelierista  hyvin. Olen Jasun kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ravintolan hurmausvoima koostuu koko henkilökunnan innostuneisuudesta ja avoimuudesta, ja  raaka-aineiden täydellisestä hyödyntämisestä. Jasu mainitsee hurmaustekijäksi vielä alkoholittomia juovien huomioimisen tee-menulla. Teemenua en ole kokeillut, mutta arvostan kyllä sen olemassaoloa. 

Nauttimassamme yhdeksän ruokalajin menussa ei ollut lainkaan punaista lihaa, mutta me emme pitäneet tätä lainkaan miinuksena. Kalojen ja kasvisten kekseliäs käyttö ilahdutti meitä kovasti. Viinivalinnoista tykkäsimme hurjasti, niinkuin koko illasta. Kaikki oli huolellisesti valmisteltua, mutta esiteltiin kepeän rauhallisesti. Valitsimme oikean paikan nautiskelua varten! Tarkkojen muistikuvien hävittyä digikuvat onneksi olivat tallella koneen muistissa:

 keittiön tervehdys

 Purjoa ja päärynää hasselpähkinällä. Tässä annoksessa on ulkonäöllisesti mielestäni alkukesän herkkyyttä.

 Kalaa. Myös heleän vihreäksi värjättyä mätiä ja miniatyyrikurkkuja.

 Vihreää riisiä ja villikasveja. Kaunista ja raikasta. 

Kanaa ja endiiviä. Uskomattoman mehevää kanaa. 

Krassin lehdet makunautintona olivat minulle uusi juttu. Krassi sopi hurjan hyvin yhteen parsan kanssa. 

Nyt lehtiä on tullutkin syötyä kotona melkein päivittäin salaateissa ja leivän päällä. 

Päivän kalan (joka oli kolja?) rakenne sai meidät ihmetyksiin: se oli pehmeää, mutta tiivistä, hajosi haarukalla helposti mutta sisälsi silti pureskeltavaa. Kalan kanssa tarjottiin sieniä, jotka toimivat hienona makuparina eväkkään kanssa.

 Juustolautasen kohdalla olimme hiukan pettyneitä vain yhteen juustoon, joskin se oli hyvin kypsynyttä Vilhoa. Olimme vain odottaneet useampaa juustoa.

 suunraikastus 

Raparperia! Lautanen oli kauniin ja herkän makuinen. Minä en löytänyt annoksesta kallioimarretta, joka siihen kuului, mutta Jukka aisti tuon kotikeittiössämmekin tutun juuren maun. 

Iltamme päättyi annokseen suklaata ja kahvia. Olimme hurjan tyytyväisiä.

Ilta viineineen maksoi 250 euroa, josta ruokamenut 148 euroa.