Sivut

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Parmesaanigratinoidut kantarellit pekonilla




Joko teillä on sienikausi aloitettu? Meillä on ja maukkaasti starttasi tänäkin vuona. Piipahdimme metsään vain katsomaan, ovatko kantarellit tosiaan huhujen mukaan kuivaneet pystyyn ja niin tuntui monin paikoin olevankin. Silti saimme tuosta metsäkaitaleesta suurimman kantarellisatomme ikinä. Pari tattiakin jökötti pystyssä ilman matorei’itystä. Olimme myös iloisesti yllättyneitä siitä, että orakkaita löytyi jo. Ne ovat yksiä ihan lempisieniämme helpon tunnistamisen, helpon havaitsemisen ja herkullisen maun vuoksi. Orakkaat ovat myös harvoin matoisia. 

Ensimmäinen varsinainen sieniruoka tänä kautena onnistui aivan loistavasti. Päätimme luottaa parmesaanin ja pekonin voimaan kantarellien parina emmekä menneet metsään. Reseptin empimään pistänyt tomaattilisä  oli myös todettava toimivaksi. 

Gratinoitujen sienien ohje on Ursula Ferrignon kirjasta ”Trattoria – italialaista ruokaa perheelle ja ystäville”. Kirjan reseptit ovat saaneet inspiraationsa italialaisista ravintoloista. Ursula Ferrignon vetää ruokakursseja Lontoon ”Books for cooks”-kaupassa, jonka etuovella olen käynyt itkeätirauttamassa

Ohje oli helppo ja suht nopea toteuttaa. Nyt ylöskirjatussa kokoonpano poikkeaa hiukan alkuperäisestä. Parmesaania ja pekonia on esimerkiksi runsaasti enemmän. Ohjeessa kehotettiin käyttämään herkkusieniä tai portobelloja, mutta luulenpa että vaikkapa orakaat, lampaankääpä ja varsinkin herkkutatti kävisi tähän settiin myös oivallisesti. 

Me söimme gratinoidut sienet iltahämärissä helteen kesytyttyä lempeäksi kesäyöksi. Keralla lautasella nähtiin luomunaudan ulkofilettä ja uunipaahdettuja varhaisperunoita timjamilla. Kaikki tuli syötyä viimeiseen kantarelliin asti! 


ennen juustoa ja uunia


GRATINOIDUT SIENET PEKONIN KERA
funghi gratinati con pancetta

50 g voita
150 g pekonia (tai pancettaa)
400 g kantarelleja
merisuolaa
mustapippuria
1 valkosipulinkynsi
200 g parmesaania
2 tomaattia
2 (kesä)sipulia
(silopersiljaa)
kourallinen vaalean leivän sisusta


Kuumenna uuni 175 asteeseen.
Voitele uunivuoka voinokareella. Kuumenna paistinpannu ja paista pekonit keskilämmöllä rapsakoiksi. Ota tomaateista pois siemenet ja pilko tomaattipalat. Leikkaa kesäsipulit puolirenkaiksi.  Raasta parmesaani. Kuori ja hienonna valkosipuli. (Hienonna silolehtipersiljaa jos sinulla sitä on). Revi suurimmat sienet hieman pienemmiksi, esim. puolikkaiksi.
Levitä puolet sienistä uunivuokaan. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää puolet valkosipulista, sipulista, tomaattipaloista, pekonista, juustosta (ja persiljasta). Levitä uusi kerros kaikkia maustaen taas suolalla ja mustapippurilla. Lorauta sekaan myös pekoninpaistoliemet makua antamaan.
Revi päälle vaalean leivän sisuksia. Nakkaa päälle vielä nokareittain loput voista. 
Kypsennä uunissa puoli tuntia ja tarjoa kuumana. 

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Gin and tonic sorbetti


Kuuma! Ihana ihana helle hellii meitä edelleen! Sekös meitä nautituttaa!

Löysin kuva-arkistoistani Chez Jasun Gin and Tonic-sorbetin ja ajattelin sen passaavan erinomaisesti juuri tähän hetkeen. Olemme maistaneet sitä itsensä Jasun tekemänä ja sekoitelleet kotona itsekin. Homma hoituu ilman erikoisvälineitä. Suurina "ginitonikin" ystävinä voimme Jukan kanssa suositella tätä lämpimän viileästi!

Ohje kopiotu just eikä melkein Jasulta, sillä aion liittyä perheen seuraan laiturille hetimiten!

GIN AND TONIC SORBETTI

150 g vettä
150 g sokeria
pieni nippu minttua
70 g giniä
550 g tonicia (Schweppes)
1/2 sitruuna (kuori ja mehu)
1 lime (kuori ja mehu)
1 munanvalkuainen

Laita kattilaan sokeri, vesi ja minttu ja kuumenna hiljakseen kunnes sokeri on liuennut. Anna jäähtyä kunnolla ja nouki mintut pois.
Yhdistä kulhossa gini, tonic sekä limen ja sitruunan puristettu mehu ja pieneksi pilkottu kuori. Kaada kulhoon vielä sokeriliemi. Vatkaa pallovispilällä joukkoon valkuainen ja laita seos pakkaseen jäähtymään. Kun sorbetti on selvästi kylmää (noin jääkaappikylmää) aja seos jäätelökoneessa valmistajan ohjeen mukaan. 
Ilman jäätelökonetta homma onnistuu pitämällä kulho pakastimessa ja vatkaamalla seosta kovaa pallovispilällä parinkymmenen minuutin välein kunnes sorbetti alkaa jäätymään.

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Sisilian makuja Giardini Naxoksessa ja Taorminassa

Saavuttuamme Giardini Naxokseen pelästyin ensin sen turistirysämäisyyttä ja uumoilin, ettei sieltä sittenkään saisi mitään huippuhyvää ruokaa. Onneksi olin väärässä, sillä joka paikassa jossa kävimme, ainakin yksi annos oli ihan nappijuttu. Seuraavassa listattuna tiiviihkösti kokemuksiamme ravintoloiden osalta sekä Naxoksessa että Taorminassa:
    
IL COVO
Viale Stracina, Giardini

Jukan simpukkapasta oli hyvä, lasten pizzat keskinkertaisia. Minä maistoin menun ulkopuolelta tarjoilijan mainostamaa merisiilipastaa. Merisiili oli harmikseni suuhuni liian tymäkän makuista. Olin silti yhtä toivottua makukokemusta rikkaampi!
Meille suositeltu sisilialainen viini oli hyvin luonteikasta. Tarjoilijan mukaan ravintolalla onkin kellarissaan paikallisia harvinaisuuksia. 
Onneksi istuimme puutuoleille pienemmälle terassille, sillä illan edetessä muovituolipuolella lävähti isolle kankaalle jotain epäkiinnostavaa materiaalia metelin kera. Kun omistaja(?)tarjoilijan lupaamat limoncellot viipyivät, lähdimme ravintolasta pois ilman niitä huomaten miehen olevan facebookissa. Arvatkaa menimmekö toiste? 
 Il Covon merisiilipasta

***
PANINOTECA DA ARTURO 
Via Stracinan ja Via Liparin kulmassa, Giardini 

Sisilialaisella katuruualla on pitkät perinteet. Reseptejä on löytynyt jopa ajalta ennen ajanlaskumme alkua. Emme missään nimessä halunneet ohittaa moista kulttuuria, joten lauantain illallinen nautittiin suoraan kadun varrella vaunusta. Lötköjä ranskiksia emme voi suositella, mutta salsiccia-makkaraa ja hevospihvejä sämpylän välissä kyllä. Koko perheen maittava illallinen pillimehuilla ja kahdella olutpullolla 14 euroa. 
  
***
Via Tysandros, Giardini

Pieni, mukavatunnelmainen ravintola rantakadulla.
Pöytään tuli menupohdiskelun ajaksi talon puolesta aperitiivi ja bruschettat, mikä loi heti kivaa fiilistä. Lapsille kaadettiin veriappelsiinimehua. Nuo sitrushedelmät ovatkin saarelaisten yksi ylpeyden aihe.
Tomaattisalaatti MeriNerissä oli aivan uskomattoman hyvää. Sitä olisi voinut syödä loputtomiin! Myös paikallinen kuuluisuus, Pasta Norma oli erityisen hyvää. Opin vasta Sisiliassa, että Normaan kuuluu raastaa päälle ricotta salataa (eikä parmesaania), mutta voipi olla että tässä ravintolassa käytettiin perinteistä sisilialaista paistettua ricottaa.  Katkarapurisottoon en MeriNerissä lähtisi.
  
***
   
RENDEZ VOUS RISTORANTE
Via Naxos 2, Giardini

Kävimme täällä pizzalla kahdesti. Lähinnä kyse oli hyvästä sijainnista hotelliimme nähden ja varjoisasta, kukkakattoisesta terassista. Luonnollisesti aito, puulämmitteinen kiviuuni oli myös ratkaiseva tekijä. Paikallisten touhuja oli myös hauska seurata, erityisesti erästä vanhaa herraa joka ihastui tyttäreemme silminnähden. 

Pizzoista suosittelemme erityisesti lasten suosikkeja Margheritaa ja keittokinkullista pizzaa (prosciutto cotto). 
Pizza Norma perinteikkäällä paistetulla ricotalla (ricotta infornata) oli myös todella maukas.

***
  
RISTORANTE PIZZERIA GAMBRINUS 
Via Jannuzzo 6, Giardini

Se mikä näytti ihan turistihuijauspaikalta (mutta jonne oli "pakko" suunnata uhkaavan nälkäkiukun vuoksi), ei sitä lopulta ollutkaan. 
Lapset kiittelivät pizzojen maistuvuutta. Grillatut kasvikset olivat hyviä, mutta tomaattisalaatti todella heikko esitys. Jukan pasta oli aivan täysosuma. Marinoidut munakoisot, kesäkurpitsa, paprika ja pancetta olivat loistoyhdistelmä pennepastan ja oliiviöljyn kanssa.  
Panna cotta oli huonoin ikinä maistamani, sillä rakenne oli aivan kummallinen. 
Kesken illalisen paikalle paukasi nelimiehinen orkesteri rumpuineen ja pilleineen. Meistä oli kiva kuulla hetki rytmikästä musiikkia tummenevassa sisilialaisessa illassa. 

***
  
Piazza San Domenico 2/B, Taormina

Yritimme varata tänne illallispöytää jo Suomesta sähköpostin välityksellä, mutta siihen ei ikinä vastattu. Lounasaikaan sisään kävellessä oli hyvin tilaa, joten tyydyimme siihen. 

Ravintola jää mieliimme varmasti parhaiten tunnelmansa vuoksi. Siinä oli sitä aitoa italialaisuutta, joka on hyvin viehättävää (pienissä määrin). Omistaja huseerasi ympäriinsä istahtaen välillä syömään, välillä esittelemään ongenkoukkuja kaverilleen ja pyrähtäen taas keittiöön kauhan varteen. Istuipa tämä Turi välillä alas pianonkin ääreen ja loihti ilmoille säveliä jotka hivelivät sieluun asti. Aina soitto ei mennyt ihan prikuulleen, mutta toisilla on kyky sormeilla koskettimia juurikin oikein. Piano oli kuulemma lahja entiseltä tyttöystävältä. 

Ravintolan menu nojasi paikallisiin, tuoreisiin raaka-aineisiin, jotka esiteltiin ylpeydellä. Syömäni simpukkapasta oli elämäni paras. Kokki kertoi höyryttävänsä simpukat ensin ja lisäävänsä sen jälkeen oliiviöljyä ja mausteet. Se lie raikkaan ja puhtaan maun salaisuus. Pastassa oli myös paikallisen, tammimetsäisten vuorten asukin mustan possun poskipaloja. 
  
Lapset jakoivat grillilautasen, joka koostui talon omasta makkarasta, sitruunanlehdillä paistetusta tiiviistä lihapullasta ja luisista karitsapaloista. Viimeksimainitut olivat kuulemma hurjan hyviä.  Nero d'Avolasta saa myös paikallisen Frank Cornelissen viinejä. Mies onkin kuulemma ravintoloitsijan ystävä. Maistamamme punaviini ei ollut yhtä luonteikasta kuin saman miehen Susucaru 4 Köpiksen relaessa, mutta hyvää yhtä kaikki. 
Jukan loistopasta sisälsi talon omaa makkaraa. Secondiksi mies nautti ihan passelia päivän kalaa, jossa oli napakka rakenne. 
Oma secondini, mustekalaa ja sieniä, oli hieno annos! Mustekalapalat olivat kypsyydeltään juuri passeleita.

Suosittelemme Nero d'Avolaa lämpimästi!
***
Via l. Pirandello 37, Taormina (matkalla bussiasemalta vanhaan kaupunkiin)

Kokonaisuutena reissun paras illallinen nautittiin Trattoria da Ninon terassilla katutason yläpuolella. Teimme pöytävarauksen tuntia ennen iltakattauksen avautumista. Saavuimme paikalle melkeinpä suoraan rannalta, sentään hiukset kammattuina, mutta päivän samoissa vaatteissa helteessa olleina (suomeksi: hikisinä). Silti meitä kohdeltiin arvokkaina asiakkaina, mistä lankesi jo ensimmäiset pisteet. 
Heikkouttamme sorruimme reissun ainoaan tonnikalaruokaan, mutta voi pojat minkämoiseen. Ohuet, raa'at tonnikalasiivut oli maustettu laadukkaalla oliiviöljyllä, mustapippurilla, suolalla ja limen- sekä appelsiininmehulla. Maku ja suutuntuma oli taivaallinen!
Tarjoilija toi seuraavaksi talon tarjoamina raakoja katkarapuja niin ikään lime- ja appelsiinimehulla sekä oliiviöljyllä maustettuna. Emme ole koskaan aiemmin syöneet raakoja katkarapuja, mutta jatkossa osaamme niitäkin pitää herkkuna. 
Lapset tuumasivat että Pasta Bolognese oli täällä parasta reissussa maistamaansa (ja he maistoivat monta!).
Sardiinipasta tehdään Sisiliassa kalan lisäksi leivänmuruista ja rusinoista. Tässä trattoriassa seassa oli myös pinjansiemeniä. Annoksessa pastana on Sisilian oma pastamuoto, spaccatelle. Pasta on todella hyvää ja suutuntumiltaan mielenkiintoista, joskin todella täyttävää. 
Risotto on ravintolassa usein riski, mutta täällä sen uskalsi ottaa eikä pettynyt. Maku oli syvä ja hyvin merellinen. Erilaisia simpukoita ja katkarapuja oli runsaasti. Tarjoilijan suosittelema paikallinen valkoviini osui ja upposi. 

Pääruokien osalta paikka ei loistanut. Otimme mustekalaa ja päivän kalaa grillattuna. 
Sisiliassa kasvatetaan myös pistaasipähkinöitä, joten jälkiruokien osalta valitsin Tartufon pistaaseilla, enkä pettynyt. Jukan valitsemat juustot olivat vikatikki, sillä ne tarjottiin jääkaappikylminä. "Paikalliset juustot" meinasivat kummetukseksemme Parmesaania, Gorgonzolaa ja jotain tuntematonta jota ei esitelty. 

Silti: tunnelma, tarjoilu ja maut yleensä ottaen olivat oikein hyviä. Trattoria da Nino on erittäin suositeltava illallispaikka!

Giardini Naxoksen parhaat jäätelöt koko perheen mielestä sai Ice Go-Go:sta. Gelatoa lapioitiin reilusti kippoon tai tötteröön ja vaihtoehtoja oli mukavasti. Kaunisterassisin käymämme gelateria oli kuitenkin Halawa (Via Jannuzzo 11), josta lapset valitsivat todella isosuklaapalaiset jäätelöt ja vanhemmat nauttivat proseccoa eli italialaista kuohuviiniä. 


Paikanpäällätunnustelun lisäksi vinkkejä ravintoloihin saimme mm. Sami Talbergin tuoreesta Sisilia-blogikirjoituksesta  ja Trip Advisorista. Nakottamaan jäivät L'Aquario raakoine merenelävineen ja jostain syystä myös ulkoapäin hyvin rustiikkinen 'A Putia.

Edellinen Sisilia-postauksemme löytyy täältä

torstai 25. heinäkuuta 2013

Sisilia kuumotti

Vietimme helteisen, ihanan viikon Italian Sisiliassa. Majapaikkamme sijaitsi Giardini Naxoksessa, joka muistutti kohteena melko paljon Gran Kanarian Playa del Inglesiä. Parempaa ruokaa täältä onneksi sai, kun näki vähän vaivaa etukäteistutustumisessa. Kelit olivat takuuvarmat: joka päivä aurinko porotti pilvettömältä taivaalta tarjoten kuumuutta varjossakin 32 astetta. Se sai meidät viettämään todella paljon aikaa altaalla ja rannassa, mistä lapset(kin) olivat riemuissaan. 

Etukäteissuunnitelmat Kummisetä-leffojen maisemista ja Palermosta sekä autonvuokrauksesta romutettiin aika pian ja ajattelimme edetä fiiliksen mukaan. Retki tulivuori Etnalle päätettiin jättää väliin jo kotona. Nämä olivatkin meille hyviä ratkaisuja. Loma oli oikein rentouttava, stressitön ja maukaskin. 
Giardini Naxoksesta tekee helposti, halvasti ja nopeasti bussiretken läheiseen kaupunkiin Taorminaan. Täältä löytyi jo italialaista tunnelmaa, niin täynnä turisteja kuin tämäkin paikka on. Kaupungissa voi ihastella pikkaraisia kujia, korkeuseroja ja upeita maisemia alas merelle. Ruokapaikat vaikuttivat (ja parin kokemuksen mukaan myös olivat) laadukkaampia ja paikallisuuteen sekä raaka-aineisiin enemmän panostavia kuin rantakohteessamme. Kävimme kaupungissa kaksi kertaa, hyvin erilaisilla kierroksilla. 
Toinen kierros kesti koko päivän. Päivälevot otimme varjoisassa puistossa (Parco Duca di Cesaro,) pyyhkeiden päällä. Puistosta oli upeat näkymät alas Giardini Naxokseen. 
Puistossa söimme myös pienet eväät. Crocchet ovat perunamuussista ja mausteista muotoiltuja pötkylöitä, joissa sisus oli pehmeä ja kuori rapeaa. Ostamamme taisivat olla aika laimeita versioita, sillä aidoksi mainittujen croochettien mintunmakua ei maistanut lainkaan. Hyviä olivat silti retkieväänä! Samoin mainiota oli "täytetty pizza", jossa oli nyt tuoretta tomaattia ja pinaattia ricotan kaverina. 
Taorminasta, Via Pirandellolta, pääsee köysirataa pitkin Mazzaròn rannalle. Siellä vietimmekin useamman tunnin. Maisemat olivat aika huikeat. Lapset hoputettiin pois vedestä, kun muutama paikallinen poika oli ottanut kivuliaan oloiset osumat meduusojen kanssa. 
Erilaiset merenelävät ovat luonnollisesti hyvin edustettuina saaren ravintoloissa. Päänvaivaa tuotti kuitenkin WWF:n kalaoppaan neuvot, sillä vältettäväksi mainitut miekka- ja tonnikala hallitsivat listoja aika suvereenisti. Mustekalan kalastustavasta on paha mennä sanomaan mitään, samoin sinisimpukoiden villeydestä. Päätinkin ennen reissua keskittyä siihen etten syö miekka- enkä tonnikalaa ja yhtä kertaa lukuunottamatta siinä onnistuinkin. Heikko on ihmisen mieli herkkujen edessä. 
Huoneistohotellillamme oli mukava palvelu: joka aamu kahdeksan aikaan leipuriherra kaarsi pikkuisella pakettiautollaan hotellin pihaan ja myi kohtuuhintaan erilaisia suolaisia ja makeita leivonnaisia. Croissantit eivät olleet lehteviä, mutta muut baakkelssit olivat ihan hyviä. 
Maistelimme paikallista juustoa, joka muistutti erehdyttävästi pyllistävää Barbapapaa. Savuisuus miellytti, muuten oli turhan pliisu.
  
Haaveilin etukäteen syöttölästä, jossa olisi mittaamaton rivi arancinoja, eli risottokartioita erilaisilla täytteillä. Tällaista ei tielle osunut, mutta muutama maltillisemmin varustettu kioski kyllä. Minä niin rakastan noita riisimöhkäleitä!
Yhtenä iltana jaksoimme koko perhe valvoa niin kauan, että maltoimme illallisen jälkeen suunnistaa rannalle drinkeille. Aperol-Spritz on minulle ihan pakollinen asia Italiassa (sen jälkeen kun sen Venetsiassa opin). 

Sisilian ruokakulttuuriin tutustuminen sujui aika kompaktisti Best Of Sicily-sivustolla. Kotiharmin sivuilla kävin fiilistelemässä ennen matkaa.

Seuraavassa postauksessa listaamme muutamia ravintoloita lomamme ajalta, muutamat ihan loistolöytöjä!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Ateljé Finne ylitti odotukset


Ravintolajuttuja riittää tältä kesältä, sillä olemme tehneet tosi vähän mitään uutta kotona. Ulkonasyömistä sen sijaan on tullut harrastettua melkoisesti meidän mittapuumme mukaan. Tämä ei ollut valitusta.

Yhtenä ihanana kesäiltana kävimme töiden jälkeen Jukan kanssa kaksin hemmotteluillallisella Ateljé Finnessä Helsingissä. Ravintolan sisustus ja tunnelma oli todella miellyttävä. Tila on aiemmin toiminut ateljeena, mutta jo 1960-luvulta ravintolana.  Finne toimii Antto Melasniemen komennossa. 


Ravintolan lista oli suppea, mutta kaikilta osiltaan houkutteleva. Päätimme syödä kolme ruokalajia. Minä valitsin alkuun balsamicomarinoitua silakkaa, joka oli aivan nappisuoritus! Mitenhän tämän voisi toistaa kotona?
Jukka otti alkuun karitsamakkaraa ja oli oikein tyytyväinen.
Pidimme leivistä kovasti. Nälkäisinä taisimme napsia napaan parikin settiä. Jukan pääruuan viinillä oli hieno etiketti. Olisihan se pitänyt arvata että kyse on kovasti trendikkäästä Charles Smithin viinistä.
Jukka söi päivän lihana ollutta hevosen ulkofilettä. Mies kiitteli hurjasti hyvän makuista lihaa. Se oli upean pehmeää.
Minä otin pääruuaksi kasvisvaihtoehdon. Lautasella komeili suuri pala grillattua kukkakaalia ja hurjan kauniin väristä porkkana-kamomillapyrettä. Nämä olivat myös hienon makuisia. Mukaan oli laitettu myös ohraa, jonka itse koin aika turhaksi lisäksi, sillä jyväset eivät maistuneet edes kummemmilta. 
   
Vaikka kokonaisuus tähän astikin oli ollut varsin kookas, päätimme sujauttaa mahoihimme vielä jälkiruuatkin. Jukan valintana ollut suklaapiiras vadelmakastikkeella tarjottiin aivan liian kylmänä. Näin suklaa ei päässyt oikeuksiinsa. Oma lakritsipaahtovanukkaani oli hienon makuinen. 

Iltamme maksoi neljän viinilasin ja kahvin lisällä 133 euroa ollen joka centin arvoinen. Suosittelemme!