Joulumenu 2014 - pääjehuna ankka

Olemme ottaneet tavaksi joka vuosi julkistaa joulumenumme blogiinkin. On hauska itsekin seurata miten menu muuttuu joka vuosi. Täältä löytyvät ne edellisvuosien menut: 

2013 oli myös kinkuton

2012 painottui selkeästi alkupaloihin

2011 silakka edusti monessa alkupalassa

2010 piperrettiin mm. maa-arsiokkia muikunmädillä

2009 omenaraaste pontikkasinappimajoneesilla oli huippu

2008 pöydässä eksoottisin lie jouluinen porkkanaspagetti

Tähän jouluun oman mausteensa toi uunin termostaatin rikkoontuminen (täysillä tai ei mitään!) sekä luotto-objektiivinen kertakaikkinen kieltäytyminen yhteistyöstä, lopullisesti. Ilmankin pärjäsimme ihan hyvin. Vaikka kaikilla tursuaa joulu jo varmaan korvistakin ulos, uskallamme kaiken uhalla julkaista tämän vuoden jouluruokamme. 

alkuun

kylmäsavusilakkatahna näkkärillä

lohipastrami piparisesti

kylmäsavulohi ja kuusenkerkkähyytelö

siideriset silakat omenan ja mädin kanssa ruisleivällä

jallukatkaravut

granaattiomenaa

 

väliin 

jallukolagranite

pääruuaksi

ankanrinta

perunalaatikko

lanttulaatikko

paahdetut ruusukaalit 

granaatinomenaa

Jälkiruokajuustoiksi ostimme Hakaniemen Hallin Lentävästä lehmästä oikein luonteikkaita juustoja. VSOP gouda oli oma suosikkini. Jukka piti odotetusti eniten espanjalaisesta pastöroimattomasta lampaanmaitojuustosta, idiazapalista. Kolmas oli sekin ihana Vacherin Fribourgeois. Keralle ostettu balsamiviinietikkainen viikunahillo ei hurmannut meitä. 

Makeina jälkiruokina toimivat Petri´s chocolate roomin konvehdit ja pähkinäiset karkit.

Mikä sitten onnistui?

Kuten aiemmin kerroimme, kylmäsavusilakkatahna taisi viedä voittopotin alkupalojen makumestarina. Piparinen lohipastrami oli kaikessa simppeliydessään myös tosi hyvää ja erilaista. Siitä on resepti tulossa myöhemmin. Portviiniin upotettu sillikin maistui hyvin ja toimi hienosti yhteen granaattiomenan kanssa. Sen sijaan jallumarinoidut katkaravut jäivät ihan turhan vaisuiksi. 

  

Kuusenkerkkähyytelö oli mainio pari kylmäsavulohen kanssa. Yhytimme joukkoon vielä pari rosepippuria koristeeksi, mutta yllättäen pimpulat myös ryhdistivät makua. Huono puoli hyytelössä oli että se tahtoi liukastella alas kalan pinnalta. 

Siiderimarinoitetut silakat kumppaneineen ovat Mannerströmin käsialaa hänen tosi hyvästä silli & silakka-kirjastaan. Kokonaisuudessa oli potentiaalia, varsinkin pannulla paahdetun joululimpun rapsakoittaessa pehmeyttä. Silakoiden maku jäi kuitenkin turhan hailakaksi. 

Blogikamuilta hankittu ankka onnistui todella hyvin, lapsetkin kiittelivät makua. Granaattiomenat olivat hyvä pari ankalle. Tähänkin tulossa ohjetta myöhemmin. Perunalaatikko nyt taipuu Jukan hyppysissä aina herkuksi. Lanttulaatikko hankittiin viime vuoden tapaan taas torilta, mutta nyt laatu prakasi pahasti. Rakenne oli vetinen, muttei pehmeä vaan hituinen. 

Kokonaisuudessaan olimme oikein tyytyväisiä joulupöytämme. Ankka oli joulupöydässä uusi juttu, mutta voisi hyvin ilmestyä iloksemme myös ensi vuonna. Sen maku käy mielestämme hyvin yhteen esimerkiksi perunalaatikon kanssa. Mitoitus onnistui myös hyvin, sillä kahden aterioinnin jälkeen kaikki oli syöty. 

Kiiski ja pippurirapua Singaporessa

Singaporen vierailun yksi kohokohdista oli illallinen Gastronomi Kiisken kanssa. Saavuin Singaporeen alkuillasta ja noin kaksi tuntia lennon jälkeen olin jo taksissa hotellilta illalliselle. Kiiski antoi etukäteen valittavaksi kolme vaihtoehtoista illallista 1) ilta Pikku-Intiassa, herkutellen erilaisia intialaisia makuja 2) possujuhlat, ns. saparosta kärsään illallinen 3) rapujuhlat, Singapore chili crab ja black pepper crab ym. East Coast Parkissa. Kiiski laittoi aika vaikean valinnan, mutta olin kuullut että Singaporessa kuuluu ehdottomasti maistaa näitä kahta rapua. Päädyin siis rapujuhliin. Avauskuvassa esiintyvä rapu kysyykin minulta: syötkö minut chilillä vai mustapippuroituna? 

Ravintolamme oli Long Beach Seafood Restaurant, ja heidän monesta toimipisteestään se pääpaikka. Long Beach on aito ja alkuperäinen mustapippuriravun kehittäjä. Rapu on nimetty hienosti "Original and the Best Black Pepper Crab of Singapore".  

 Kala ja äyriäisaltaat notkuivat monipuolista tuorevalikoimaa. 

Nämä kaverit ovat Geoduckeja, jotka ovat tuttuja jo Japanin Tsukiji kalatorilta. Minusta ne näyttävät enemmänkin meripippeleiltä. Wikipedian mukaan Geoduckin arvellaan vaikuttavan syöjän sukupuolikykyyn. Emme kuitenkaan tilanneet tätä herkkua joten sen vaikutus sukupuolikykyyn jäi toteamatta. 

Illallinen alkoi huotrasimpukoilla.  Royal Razor Clamit oli maustettu valkosipulilla. Aivan huikea startti lupasi hyvää. 

 Baby Kailania valkosipulissa. Mahtaako kailanille olla suomenkielistä vastinetta? Englanninkielinen Wikipedia puhuu Kiinan lehtikaalista tai Kiinan kukkakaalista. Hempeä valkosipulinmaku hurmasi tässä lisukkeessa.

Kalakakku banaanilehteen käärittynä. Kivan näköistä, mutta omaan makuun ei ihan huippua kalakakkua. 

Sambal Kangkong. Tämän ohjeen mukaan perinteinen Malesialainen Sambal Kangkong sisältää vesipinaattia, sambal-maustetta ja valkosipulia. 

Seuraavana pöytään kannettiin perinteinen pippurirapu. Mustapippuri oli hienonnettu miltei pölyksi ja hierottu ravun pintaan. Todella maistuvaa, mutta pippurisuudestaan huolimatta se ei ollut liian tulista.

Toinen tunnettu ja suosittu rapu on siis chilirapu. Tämä kaveri oli keitetty makean tomaatin ja chilien kera. Rapu oli yltäpäältä kastikkeessa ja kastiketta sai lusikoida lautaselleen ravunlihojen kera. Maistuvaa!  

Aloimme olla jo tupaten täynnä, mutta Kiiski tilasi meile vielä jälkiruuaksi durian vanukkaan. Durian on paikallisten mukaan hedelmien kuningas. Durian vanukas maistui hämmentävästi makealta mutta toisaalta eri muodoissan kypsennetyiltä sipuleilta. Kuin makeaa sipulikettoa olisi lusikoinut. Sanotaanko, että kiva maistaa mutta minusta ei tullut durianin kanssa ylimmät ystävät. 

Kokonaisuutena rapujuhlat olivat erittäin onnistuneet. Isäntämme Kiiski osasi kertoa paljon Singaporesta ja tunsi loistavasti paikallista ruokakulttuuria. Kaikkiaan meidän kolmen illallinen juomineen maksoi 275 SGD eli noin 170 euroa.  Iso kiitos illallisen isännälle ja ensi kerralla sitten possujuhlat, Intia-ilta tai jotain muuta!

Tsekkaa myös aiemmasta Singapore postauksesta tarinaa kattoterasseista. 

Jallukolagranite sipulilla

Jukka on innostunut tekemään kotiinkin välisorbetteja raikastamaan suuta eri ruokalajien välissä. Jouluna meillä aikuisväestö nautti jallukolagranitea alkupalojen ja pääruuan välissä. 

Kun katsotte raaka-aineluetteloa, huomaatte sieltä löytyvän myös sipulia. Se tekee tähän graniteen juuri sen mielenkiintoisen säväyksen. Granite ei ole makea, mutta ei se varsinaisesti ole suolainenkaan. Se on juuri omiaan kahden suolaisen ruuan väliin ja ehdottomasti maistamisen arvoinen. Tätä teemme taatusti toistekin!

Ohje on mukaelma Jonna Pulkkisen kirjasta  "Jallu, jaloviinan ja paloviinan historia". 

JALLUKOLAGRANITE

1,5 dl Jaloviinaa
1,5 dl Kolajuomaa, meillä Rio Cola
1 dl punaviiniä
pala inkivääriä
yksi laakerinlehti
kuusi mustapippuria
puolikas sipuli
2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl sokeria
1 valkuainen

Laita valkuaista lukuunottamatta kaikki ainekset kattilaan. Hauduta miedolla lämmöllä 5 minuutin ajan. Älä keitä kasaan. Siivilöi. Jäähdytä. Vatkaa joukkoon raaka valkuainen. Laita pakastimeen. Sekoittele silloin tällöin jotta saat tasaisen rakenteen. Tämä sorbetti sopii vain aikuisten suuhun alkoholinsa vuoksi. 

Kylmäsavusilakkatahna on kunkku

Kylmäsavusilakka on ylihyvää. Siinä on mahtavan intensiivinen maku. Vaikea saatavuus tekee siitä erityisherkun. Nummelan torilta saa kylmäsavusilakkaa sen sesonkina vakumoituna, mutta muuten en ole itse herkkuun törmännyt. Meidän ehtiessä tänä vuonna torille kylmäsavusilakat olivat jo loppuneet, joten haaveilemamme rullat jäivät toiseen kertaan. Pakkasesta löytyneen nöttösen avulla saimme kuitenkin tämän kalan makua joulupöydän alkupaloihin. Siitä pätkähti heti ihan kunkkujuttu. 

Yksinkertainen tahna meinasi mennä plörinäksi valmistellessa. Jukan lisättyä ranskankermaa kalan sekaan tuloksena oli vetelä, joskin hyvänmakuinen seos. (Hetken tunnelma oli epäjoulumaisesti pikkuisen kireä.) Pienen tuumailun jälkeen pistimme koko hoidon siivilään, jolloin lopputuloksena olikin kaksi ihan huippujuttua; tömäkkä tahna, ja neste joka maistui hyvin kalaisalta. Nesteen pakastimme haaveissa sekauttaa se jolloinkin pastan joukkoon tai ylevöittää sillä perunapyre. Olen meinaten maistanut kylmäsavuhauella maustettua perunapyrettä ravintola Nokassa ja se oli ihan mahtavaa. 

Arlan täyteläinen ranskankerma sopii meidän keittiöömme hirmuisen hyvin. Laktoositon créme fraîche on runsasrasvainen ja ainesosaluetteloltaan napakan lyhyt: kermaa ja hapatetta. 

Jos et löydä mistään kylmäsavusikaloita, älä vaivu epätoivoon. Kokeile tahnaa lämminsavusilakoilla. Sekin toiminee, vaikka ei ihan samanmoisesti. 

KYLMÄSAVUSILAKKATAHNA 
noin 1,5 dl

150 g savusilakkaa
40 g etikkakurkkua
100 g Arla keittiö Crème Fraîche täyteläinen 34%

koristeluun:
punasipulia
ruohosipulia
näkkäriä

Silppua silakat, etikkakurkut, punasipuli ja ruohosipuli pikkaraiseksi silpuksi.
Sekoita keskenään silakat, etikkakurkut ja ranskankerma. Laita siivilään valumaan, jotta saat toivotun tömäkkää tahnaa. Säilytä neste tulevia kokkailuja vartem, esim. pastaa tai perunapyrettä varten.
Lusikoi tahnaa näkkärin päälle ja koristele puna- ja ruohosipulisilpulla.
Napsi napaan ilolla!

***

Yhteistyössä ARLA 

NakuNöpöstä muhevaksi eli maistuva kanipata

Jos haluaisi edetä tässä postauksessa niin, että googlehaussa sivulle eksyisi tosi moni alle sekunniksi, voisi laittaa postaukseen sanoja alaston kani, rintafile tai nakuna selällään. Pehmeä jänis menisi ihan liiallisuuksiin. Siksi päätinkin aloittaa postauksen asiallisemmin ja aiheessa tiukasti pysyen. 

Meillä on sellainen onni, että bloggaavat kaverimme kasvattavat kaikenmoisia pikkuelukoita. Kanit kuuluvat myös tuohon porukkaan. Saimme yhden tällaisen valmiiksi teurastettuna, nyljettynä ja pakastettuna, mikä ilahdutti meitä kovasti. 

Ohjeen haimme blogikaverilta, joka kysyy taajaan meidän kaikkien nälkää. Chef Jones oli pyöräyttänyt kanille mielenkiintoisen kastikkeen tomaattipohjaisena mantelilisällä. Lopputulos oli muhevan maukas, itse asiassa herkumpi mitä olin odottanutkaan. Jasu neuvoi kania ojentaessaan, että se kaipaa pitkän haudutusajan. Lisäsimme siis ohjeistetun kahden ja puolen tunnin aikaan vielä puolitoista madaltaen kuitenkin uunin lämpöä.

Yhdestä jänöstä meidän perhe syö useammin kuin kerran. Ensimmäisen aterioinnin jälkeen liha irroiteltiin luista. Kastikkeineen se oli aivan valmis maustamaan seuraavan päivän pastan. 

Lämmin suositus sekä eettisen lihan ostamiseen että tähän kanipataan. Nöpö kohtasi arvoisensa lopun. 

Ai mikä luutörö? No, ekaa kertaa leikkasin kania paloiksi. Me tarjosimme kanipadan palsternakka-perunapyreen ja paahdettujen ruusukaalien kanssa. 

TOMAATTINEN KANIPATA MANTELILLA

1 - 1,5 kg jänistä pilkottuna
1,5 tl suolaa
100 g pekonia
1-2 kpl porkkanaa kuutioina
2 kpl varsisellerin vartta
1 kpl sipulia
6 kpl valkosipulinkynsiä
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl punaviiniä
3 dl kanalientä
200 g tomaattimurskaa
1 tl oreganoa
1 tl kuivattua timjamia
1 rkl savupaprikajauhetta
80 g kuorittuja manteleita
1 rkl voita
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria

Pilko pekoni ja kypsennä se paistinpannussa. Nosta pekonit hetkeksi syrjään mutta jätä rasva pannuun. Lisää tarpeen mukaan öljyä ja ruskista jänispalat. Nosta jänöpalat pataan ja nosta pekonipalat takaisin paistinpannulle.  Lisää sekaan tomaattipyree, sipulit, porkkana ja selleri.  Edellisten pehmittyä lisää sekaan viini ja anna kiehahtaa. Lisää tomaattimurska, kanaliemi ja yrtit. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää kuoritut mantelit ja soseuta kastike. Lisää vielä voi. Sekoita.

Kaada kastike jänöpalojen päälle pataan.

Nosta pata 100 asteiseen uuniin ja hauduta 4 tuntia.

Singapore ja sen Sling

Singapore on todella moderni, puhdas ja tehokas aasialainen kaupunki ja samalla kaupunkivaltio. Noin pääkaupunkiseudun kokoisella alueella asuu lähes viisi miljoonaa ihmistä, joten Singapore on yksi maailman tiheimmin asuttuja kaupunkeja. Singapore sijaitsee reilun sadan kilometrin päässä päiväntasaajasta ja siten ilmasto on trooppinen eivätkä vuodenajat juuri vaikuta säätilaan. Valtiovalta pitää yllä järjestystä vaikka vartijoita tai poliiseja ei näy missään. Paikallinen opas kertoi että poliisit ovat sulautuneena ihmisjoukkoon siviilivaatteissa ja käyttävät siviiliautoja. Singaporen kouluissa opetetaan englantia ensimmäisenä vieraana kielenä. Englanti on myös opetuskielenä monissa aineissa. Tämä näkyy kanssakäymisessä paikallisten kanssa, sillä tuntuu että jokainen osaa täydellisesti englantia. Singapore on kompaktin kokoinen, sillä on tehokas metroverkko, eikä taksilla matkustaminenkaan ole mahdottoman kallista tai aikaa vievää. Finnair lentää suorilla lennoilla Singaporeen ja lentoaseman rajamuodollisuudet hoituu kohtuullisen jouhevasti. Eniten minulla aikaa kului lentoaseman taksijonossa, mutta taksi suhautti alle puolessa tunnissa ydinkeskustaan. Singaporea kehutaan ostosparatiisina, mutta minulla ei ollut mahdollisuutta tutustua ostosmahdollisuuksiin tällä lyhyellä vierailulla. Tutustuin kuitenkin ruokatarjontaan, josta myöhemmässä postauksessa lisää.

Ruokailun lisäksi on viimeaikaisiin Aasianmatkoihin sisältynyt kattoterasseihin tutustumista. Tämä kerta ei tehnyt siltä osin poikkeusta. Singaporessa on lukuisia pilvenpiirtäjiä ja muutamaan paikkaan ovat turistit tervetulleita nautiskelemaan näkymistä sekä juomista. Korkeista näköaloista nauttiville kaupungissa on tarjolla maailman suurin maailmanpyörä, 165 metriä korkea Singapore Flyer. Singapore Flyerin ohella yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä on Marine Bay Sands hotelli ja kongressikeskus, joka näkyy postauksen avauskuvassa. Hotellin katolla on huikea infinity pool, jonne pääsevät vain hotellin asukkaat. Hyviä ja melko tuoreita kuvia tästä löytyy Meanwhile in Longfield-blogista. Kolmeosaisen rakennuksen kolmososan katolla on hieno kattoterassi ja baari.  

Näkymää Marine Bay Sandsin, MBS:n baarista.

Toinen näkymä MBS:stä.

MBS:n baaritiski.

Kun kerran Singaporessa ollaan, on lähes pakko maistaa Singapore Sling-drinkkiä. Ja monessa paikkaa. Singaporen Slingin kehitti perinteikkään Raffles-hotellin Long Barissa työskennellyt baarimestari Ngiam Tong Boon vuonna 1915. Reseptiä ei mitenkään salailla vaan se kerrotaan Long Barin juomamenussa.  

ALKUPERÄINEN RAFFLES HOTELLIN SINGAPORE SLING 

30 ml Giniä

15 ml Heering cherry likööriä

7,5 ml DOM Benedictine yrttilikköriä

7,5 ml Cointreau likööriä

120 ml ananasmehua

15 ml limemehua

10 ml grenadinesiirappia (tee-se-itse)

1 pirskautus Angostura bittersiä

Sekoita kaikki aineet mixerissä. Tarjoa korkeasta lasista jäiden kera ja koristele juoma ananasviipaleella ja kirsikalla.  

 

Aito ja alkuperäinen Raffles Hotellin Singapore Sling. Hinta 29 SGD (n. 18 euroa). Singaporessa lisätään loppulaskuun tyypillisesti 10% palvelumaksu ja 7% vero. Loppusumma n. 34 SGD (21 euroa) per lasi.

Vasemmalla Marine Bay Sandsin kattoterassin Sling, n. 29 SGD (n. 18 euroa) kaikkine maksuineen. Oikealla 70-kerroksessa sijaitsevan Swissôtelin City Space Cocktail Barin versio, joka maksoi 25 SGD (n. 15 eur) kaikkine maksuineen. Aika kallista juomaa, mutta näkymineen ja elämyksineen jokaisen Singaporen dollarin arvoista touhua, suosittelen. 

Lumon matkassa joulumarkkinoilla

 

Viime lauantaina bussiretkeilin Blogirinkiporukalla pitkin Länsi-Uudenmaan joulumarkkinoita Lumo Matkailun mukana. Kohteinamme olivat Lohjan Menneen Ajan markkinat, Fiskars ja Tammisaari. Aikataulu oli tosi napakka, joten palasin vielä seuraavana päivänä perheen kanssa Lohjalle fiilistelemään joulumarkkinoita. 

  

Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinat järjestettiin jo 20. kerran. Myyntikojut pitää Lohjalla koristella vanhahtavasti ja moni oli tähän pystynytkin. Myyntitarjonta yli 200:ssa kojussa oli ilahduttavan laaja. Tarjolla oli perinteisten pärekorien lisäksi myös muitakin käsitöitä, astioita, leluja, herkkuja, sepän töitä, havupalloja, leivonnaisia ja vaikka mitä.

Meille markkinoilta jäi käteen Sarven saunapalvin karitsapalvia, Villiyrttipuodin mesiangervosiirappia ja kuusenkerkkähyytelöä sekä lapsuudenkotomaisemien Lokalahden Nuottaleipää. Ostimme myös lahjoja joista vielä tässä vaiheessa ei voi hiiskahtaakaan. 

 

Paikanpäällä nautimme perheen kanssa oikein hyvää ja lihaisaa villisikakeittoa Chiliveikoilta. Heidän kojullaan seurasimme myös  mielenkiintoista chilinsyöntikilpailua. Osallistujamiehet napsivat habaneroja ja thaichilejä napaansa melkein kuin sipsejä. Kahdennentoista chilin kohdalla kaksi parasta chilisyöppöä päättivät tasapelistä silmät punoittaen.

Maistoimme eräältä kojulta myös luonteikasta riistagrilliä, johon oli jauhettu hirven-, peuran- ja sianlihaa. Lapset herkuttelivat hodarilla, makkaralla, joulutortuilla ja muurikkaletuilla. Tarjolla olisi ollut myös esimerkiksi tiristettyjä muikkuja ja loimulohta. 

  

Paitsi myytävää ja syötävää, markkinoihin liittyy myös erilaista ohjelmaa. Me kävimme perheen kesken katsomassa ilmaista nukketeatteria Laurentius-salissa. 

  

  

Hurmaannuimme täysin Lohjan Menneen Ajan Joulumarkkinoista. Kaunis esillepano ja runsas tarjonta loivat hienot puitteet joulumarkkinoille. Suuntaamme näille markkinoille varmasti ensi vuonnakin!

Lohjalta matkamme jatkui Fiskarsiin, joka on tuttu minulle ennestään kesä- ja syysasussaan. Pidin talviFiskarsista ehkä vielä enemmän. Meille kerrottiinkin että Fiskars on lumonnut monet turistit rauhallisella joulutunnelmallaan, josta puuttuu hössötys. Pystyn kuvittelemaan leppoisat kävelyt pitkin Fiskarsin ruukkia, jotka sopisi ylevöittää vaikkapa piipahduksella Petris chocolate roomiin tai lahjaostoksille lukuisiin käsityöläispuoteihin. 

Me nautimme puurolounaan Fiskars Wärdhusissa. Kaikki kehuivat puuroa oikein maittavaksi. Nolottaa tunnustaa, mutta tämä on toinen niistä ruuista joita en kertakaikkiaan saa kurkustani alas. Toinen on pinaattikeitto. Puuron lisäksi meille tarjottiin onneksi myös oikein maistuvia kinkkuleipiä, joita otinkin useamman. Wärdhusin menu näytti oikein houkuttelevalta!

  

Viimeinen bussipysähdyksemme tapahtui Tammisaaressa. Joulumarkkinoista ei täällä jäänyt paljon kerrottavaa, sillä ne olivat kovasti sekavat. Ostin ainoastaan Ruukkikylän herkkujen chili-inkivääripirskotetta, joka on osoittautunut oivalliseksi salaatin kanssa ja avokado-lohileipien maustajaksi. 

Tammisaaressa on tullut piipahdettua aiemminkin, mutta silloin en ymmärtänyt lähteä torilta oikeaan suuntaan. Kirkolle päin suunnatessa löytyy meinaten ihanan tunnelmallisia kujia vanhoine puutaloineen. Erityistä viehästystä Tammisaaren vanhaan osaan tuo ruutukaavan puuttuminen. Keskeltä puutalokauneutta löytyi persoonallinen Cafe Gamla Stan. Nautimme siellä kakkukahvit jutustelun lomassa. Kesätiistaisin kahvilan omenapuisella pihalla esiintyy trubaduureja, mikä lie erityisen tunnelmallista. Näin talviaikaan kahvila on auki vain joulukuussa. Baakkelsien lisäksi Cafe Gamla Stanista voi ostaa vaikkapa hilloja lahjaksi. 

Kierros oli todella mainio tapa viettää joulunaluslauantai. Ensi vuonna voisi aivan hyvin toteuttaa moisen vaikka ominpäin sisällyttäen siihen vaikkapa ruokailun Mustion Linnankrouvissa ja yöpymisen Fiskarsissa. Sepä olisikin muuten ihanan rento tapa laskeutua jouluun.  

Yhteistyössä Länsi-uudenmaan Lumo matkaily Oy