Cafe Celi

Viime viikonlopun rapukekkereiden jälkeen ajoimme kahden pikkupojan yhteissynttäreille Turkuun. Juhlat pidettiin melkeinpä vasta-avatussa Cafe Celissä Kristiinankadulla. Ihastelin pöytien valokuvapintoja ja sain kuulla kuvien sisältävän Kristiinankadun historiaa. Hauska idea!

Erikoisuutena kahvilassa on runsas valikoima paikanpäällä leivottuja gluteenittomia leivonnaisia. Nyt vitriinistä löytyi ainakin kolmen suklaan kakkua, lettuja hillolla, omenapullaa, korvapuusteja, marenkia ja täytekakkua. Tavalliseen ruokavalioon sopivat leivonnaiset tulevat kolmelta eri leipomolta vaihdellen, jotta valikoima olisi monipuolinen. Kahvilassa tarjoillaan myös aamupalaa, lounasta ja sunnuntaisin brunssia. Lisäksi kahvilan yhteydessä on gluteenittomien tuotteiden myyntiä.

Syntymäpäivillä tarjottiin Ceasar-salaattia ja toista salaattia, joka oli hurjan värikäs ja maistuva. Maustetut porkkanat olivat myös hyviä pureskeltevia. Salaattipöydän lisäksi (lapsille) oli varattu pizzaa, sekin gluteenitonta.

Jälkiruualla maistelimme paitsi upeaa täytekakkua, myös juustopöydän antimia.

Naistenhuoneessa oli kankaiset pyyhkeet, joka tuo heti pientä ylellisyydentuntua. Joskus ne ovat ne pienet asiat jotka kohottavat kokemuksen hieman arkea ylemmäs.

Espoon puuhastelijat tapaavat Rauman alajaoston eli Vasikan paahtopaisti

Silloin kun meillä ei vielä ollut lapsia, meillä oli paljon vapaa-aikaa. Olimme silloin myös nuorempia ja energisempiä.  Puuhastelimme kaikenmoista "ylimääräistä". Minä esimerkiksi sidoin solmuilla yhteen illan jos toisenkin ojasta rämpimiämme pajunoksia lopputuloksena neljä hienoa pöytätablettia. En lähtisi siihen hommaan enää pakotettunakaan. Jossain vaiheessa aloimme ottaa touhuistamme videoitakin, otsikolla "Espoon puuhastelijat" (koska asuimme tuolloin vielä kehä kolmosen sisäpuolella). Yhdessä videossa Jukka on kokoamassa ulkokalusteita ja heti seuraavassa purkamassa niitä oikeinasennusta varten. Mahtoivat naapurit silloin ihmetellä kun aidan takaa kuului selostusta jos jonkinmoisesta touhusta.

Pian paikallistoimintamme laajeni, kun silloin ja edelleen raumalaiset ystävämme huomasivat itsessään samanlaisia puuhastelupiirteitä. Parvekkeella hiottiin monenmoista ja jouluksi askarreltiin koristeet itse. Oma puuhastelumme on keskittynyt nykyään melkeinpä ainoastaan keittiöön, mutta Rauman Alajaosto on kunniakkaasti laajentanut perinnettä kokonaisen talon kunnostukseen.

Rauman puuhastelijoiden piipahtaessa meillä kesälomamatkallaan sopi paremmin kuin hyvin tarjota liharuuan ystäville Rauman Lumosta ostettua vasikanpaahtopaistia. Kaikessa yksinkertaisuudessaan ja maukkaudessaan (joskin ensi kerralla liha saa jäädä punaisemmaksi):

VASIKAN PAAHTOPAISTI

850 g vasikan paahtopaistia

Nopea pintapaisto kuumalla pannulla.

Pintaan sormisuolaa ja vastajauhettua mustapippuria.

Laita mahdollisimman paistin kokoiseen astiaan ja pohjalle ½ desiä vettä. Tarina ei kerro miksi.

Pidä 115 asteisessa uunissa tunti, jolloin sisälämpö oli 57.

Lepoaika leivinpaperin sisällä noin 20 minuuttia, jotta nesteet eivät valu ulos.
Tarjoile valmiiksi siivutettuna.

Vasikan paahtopaistin kanssa tarjoilimme risottoa ja uunitettuja tomaatteja (ilman vetaa).

Kattauksessa hyödynsimme kirpparilöytöpulloja. Vesi pysyi putelin sisällä hyvin kylmänä, kun laitoimme pullot pakkaseen niin että niissä oli hiukan vettä. Näin sisälle muodostui iso jääkimpale.

Rapujuhlat

Viikonloppumme vierähti nopeasti, mutta hyvin herkullisesti ja naururikkaasti Rauman seutukunnassa tyttäremme kummien mökillä.  Yksi suurista elämys- ja ohjelmanumeroista oli rapujuhlat, mutta vasta sen jälkeen kun saksiniekat oli pyydystetty ja valmistettu. Me foodiet olimme tietysti innolla mukana toiminnassa, ensikertalaisina.

Perjantai-illalla jo valmiina paikoillaan oleviin mertoihin vietiin särkipaloja syötiksi.

Lauantaina aamusella miehet soutelivat hakemaan saaliit merroista. Nyt tuloksena oli 38 komeaa täplärapua ja melkein saman verran alamittaisia, jotka heitettiin takaisin Pyhäjärveen jatkamaan kasvuaan.

Ravut ovat kyllä erikoisennäköisiä otuksia.

Tällä kaverilla oli hurjan komeat sakset!

Ravut huuhdeltiin pari kertaa juoksevan veden alla, jotta hiekka ei pahasti raksuisi hampaissa.

RAPUJEN KEITTÄMINEN
40 rapua
6 litraa vettä
240 g karkeaa merisuolaa
6 sokeripalaa
nippu tuoretta tilliä

Varaa iso kattila. Kaada sinne vesi kiehumaan. Lisää suola ja sokeripalat. Jokaista vesilitraa kohden kokeneemmat neuvoivat laittamaan yhden sokeripalan ja 40 g suolaa.

Kun vesi kiehuu kunnolla, sinne nakataan elävät ravut. Jos ravuissa on kovasti kokoeroa, ne voi laittaa eri kattiloihinkin kiehumaan.

Laita päälle tuore tillinippu ja sulje kansi jotta vesi alkaa kiehua nopeammin uudestaan. Kun vesi sitten alkaa kiehua, se saa tehdä niin 12 minuuttia.

Jäähdytä ravut keitinliemessään mahdollisimman nopeasti. Me laitoimme kattilan isompaan saaviin, jossa oli valmiiksi kylmää vettä ja pohjalla kiviä. Kivet siksi, että kylmä vesi ympäröisi kattilaa joka puolelta. Jos kattilan reunat yltäisivät jäähdytysastian reunojen yli, voisi veden pitää juoksevana jolloin se olisi koko ajan kylmää. Me tyydyimme vaihtamaan vettä useasti nostaen kattilan välillä pois saavista. Kun liemi ja ravut ovat riittävän hyvin jäähtyneet, ne laitetaan kylmään maustumaan. Tällöin voi vielä lisätä tuoretta tilliä sekaan. Meillä maustumisaika oli 8 tuntia.

Pelkäsimme aluksi että ravuista tulisi liian suolaisia, mutta ihan priimojahan nuo olivat!

Me katoimme rapupöydän ulos illan hämäryyteen. Tuikut loistivat tunnelmallisesti terassin kaiteilla. Rapuröykkiön lisäksi pöytään nostettiin paahdettua leipää.

Rapuviininä kelpasi laseihin kaadella chileläistä valkoviiniä, joka oli raikas ja hapokas. Snapsina meillä oli Koskenkorvan mustikkavodka, joka yllätykseksemme oli erittäin mustikkaisen makuinen, hyvä.

Pyrstö! Snapsi. Ja taas laulettiin. Illalla hyvin toisiinsa sointuneet äänemme olivat yön aikana videossa muuntuneet melko karmean kuuloisiksi. Yön yli kamerassasäilömisen sijaan ne olisi varmaan pitänyt ladata YouTube:en heti tuoreeltaan.

RAVUNPERKEET HYÖDYNSIN tänään lounaalla risoton liemeksi. Keitin ravun kuoret, päät ja imeskellyt sakset (siis kaiken syömättä jääneen rapuaineksen) kattilassa yhdessä purjon vihreän osan, sipulinvarsinipun ja kolmen lehtisellerinvarren kanssa. Liemen laitoin sitten risottoon ja hyvää tuli!

Päiväretki Hankoon

Yhtenä lämpöisenä lauantaina, minun kesälomani jo päätyttyä, suuntasimme koko perhe Hankoon hyvän ruuan ja mukavan kesäretken toivossa. Molemmat saimme, samalla reissulla!

Heti kärkeen istutimme itsemme lounaalle Origoon kaverin suosituksesta. Tykkäsimme paikasta kovasti! Tarjolla oli tuona päivänä Bovikin tilan lammasta ja kyyttöä, joihin me aikuiset iskimme silmämme heti. Aloituskuvassa on grillattua kyytön ulkofilettä, haudutettua sipulia, kermaperunoita, valkosipulivoita ja punaviinikastiketta.

nauravat (vai räjähtäneet?) nakit naurattivat lapsia

 luomulampaan rilletteä ja maksaa, valkosipulivaahto, tatti-juures pyttipannua, variksenmarjakastike

Origon terassilta oli kivat näkymät...

 

...ja sisälläkin oli tunnelmallista. Ainoa miinus paikassa tuli viinin tarjoilulämpötilasta joka oli aivan liian lämmin.

Ruuan jälkeen lapset pulikoivat tullinrannassa.

Ja koska...

 

...kävimme keskustassa Alans Cafessa kaffeella.

Kahvilassa oli monia herkullisennäköisiä, kotitekoisia leivonnaisia. Hinnat olivat kovasti maltillisia. Suklaakakkua vietiin sivuhuoneeseen ja kun kyselin sen perään, kahvilan neitokaiset sanoivat etteivät tarjoile kakkua ennen kuin se on jäähtynyt kunnolla ja maut tasoittuneet. Harmi meille, mutta kokonaiskuvan kannalta hieno juttu.

Prinsessa valitsi arvoisensa tikkarin kahvilan valikoimista.

 Kahvilalla on ilmeisesti ennen ollut merinäköala, jonka rakennustyömaa nyt peittää. Seinään sai kirjoittaa ajatuksiaan.

 

Ennen kotiinlähtöä lapset leikkivät vielä kivassa puistossa itsensä lopenuuvuuksiiin.

Hanko kutsuu meitä toistekin!

Tikkerperiyllätys

Minä koin viime viikonloppuna herätyksen: karviaiset ovatkin hyviä. Ennen olen tehnyt marjan kuoreen reiän hampailla ja imenyt makeat sisällykset pois heittäen kuoret menemään. Ei kuulosta hirveän aikuiselta, tiedän. Nyt kokeilin pitkästä aikaa syödä karviaisen kokonaan ja yllätyin, kun se ei ollutkaan liian kirpsakkaa vaan ihanan raikasta. Niinpä poimin äitini puskista useamman litran. Osa on mennyt ihan napostellessa, osan keittelin koemielessä tämän päivän vieraiden jälkiruokaa varten.

Kiinnostava jälkiruokaohje löytyi entisen kotiseutuni sanomalehdestä, Uudenkaupungin Sanomista. Ohjeen nimi, tikkerperiyllätys, herätti kiinnostukseni kutkuttelevalla nimellään. Mieleen tuli välittömästi Tinker Bell, joka taittuu suomeksi Helinä-keijuna. Tikkerperi paljastui kuitenkin karviaiseksi. Nimi lienee peräisin ruotsinkielisestä sanasta karviaiselle, stickelbär.

Seurasin U:gin sanomien ohjetta muuten tarkasti, mutta lisäsin settiin sulatettua valkosuklaata. En usko tämän lisän ainakaan huonontaneen jälkiruokaa. Vaniljasokerin korvasin kuivatuilla mesiangervonkukilla.

Kokonaisuus oli hurjan hyvän makuinen, raikaskin. Mesiangervo maistui joka lusikallisen lopulla hienostuneesti. Ajattelin etukäteen karviaisten siementen häiritsevän syömistä, mutta näin ei käynyt. Kun karviaspohjan keitteli etukäteen, oli malja helppo koota arkipäivällisen jälkiruuaksi. Suosittelemme!

TIKKERPERIYLLÄTYS

6-8 annosta

½ litraa karviaismarjoja (tai muita herukoita)

2 dl vettä

1 rkl kuivattuja mesiangervonkukkia (tai 1 rkl vaniljasokeria)

2 dl hyytelösokeria

200 g maustamatonta tuorejuustoa, meillä ricottaa

1 dl maustamatonta ruuanlaittojogurttia

½ dl tomusokeria

40 g sulatettua valkosuklaata

6 kaurakeksiä

Puhdista karviaismarjat leikkamalla tupsut ja kannat pois saksilla tai nipsi ne irti kynsillä kuten minä. Pane marjat ja vesi kattilaan, kuumenna kiehuvaksi ja keitä miedolla lämmöllä viitisen minuuttia. Lisää sokerit (tai hyytelösokeri ja mesiangervonkukat), kuumenna kiehuvaksi ja keitä puoli minuuttia. Anna jäähtyä.

Murskaa kaurakeksit, vaikka käsin.

Sekoita keskenään tuorejuusto, jogurtti, tomusokeri ja valkosuklaa.

Jaa marjoseos kulhoihin, lusikoi päälle tuorejuustoseos ja koristele kokonaisuus keksimuruilla. Murut tuovat jälkiruokaan myös kivaa, rapeaa tekstuuria.

Vaihtoehtoisia risottoja: Risonno ja speltti

Tai siis...risoton tapaan valmistettuja ryyniruokia.

Meillä rakastetaan risottoja (poikaamme lukuunottamatta) ja hämmentelenkin niitä tämän tästä. Parhaimpina aikaansaannoksinani pitäisin kurpitsarisottoa pekonilla ja ihan perus parmesaanirisottoa. Halusin kokeilla muitakin jyviä samalla tekniikalla tehtyinä, ekologisuuden ja vaihtelun nimissä. Meillä risottoon laitetaan aina valkoviinin lisäksi nesteenä itsekeiteltyjä liemiä, mieluiten kanalientä.

Ensimmäiseksi kokeiluun pääsi Hyvän Tuulen Risonno, jossa luomu yksijyvävehnä kohtaa kukka-ja mausteseoksen. Lisäsin settiin myös pihapuskien kurtturuusunterälehtiä pilkottuna. Aikaansaatu ruoka olisi ollut oikein bueno, jos olisin lukenut mausteseoksen ainesosat ennen keittelyä. Seos sisälsi nimittäin suolaa, jota minä lisäsin tietämättömänä ja -myönnetään- maistamatta ennen loppusilausta. Setti oli näin ollen ihan liian suolainen. En ottanut suolaisuudesta kokonaan syytä niskoilleni, sillä minusta tuntuu hassulta lisätä suolaa tällaiseen seokseen ilmoittamatta sitä selkeämmin.

Toinen risottotyyppinen pyöräytettiin kotimaisesta luomu speltistä. Nyt valkoviinin sijasta sekaan lorautettiin punaviiniä, mikä toimikin juurevanmakuisen jyvän kanssa erinomaisesti. Pidimme spelttisen "risoton" mausta kovasti!

Ulkonäöllään nämä ruskeasävyiset jyväruuat eivät oikein koreile, mutta toisaalta oikein tarjoltuna voisivat olla hyvinkin kauniita. Ja toki makuhan se tärkein on!

Munakoisokääröt ja yrttiöljytyt vihannekset grilliin

Munoisokääröt huutavat kuvassa lisää ansaitsemaansa tilaa, mutta kuvaaja pahoittelee: tälleinen tästä nyt tuli. Kääröjen lisäksi kuvassa grillattuja villisianribsejä maustamattomana, soijamaustettuja broilerinsydämiä grillattuna, grillattuja kasviksia ja  ketunleipiä balsamicolorautuksella.

Munakoisokääröt päätimme kääräyttää ystäviemme vinkistä. Vaihtaessamme lomakuulumisia kun tuli vaihdettua aika paljon maistelukuulumisia. Yrttiöljytyt grillivihannekset ovat olleet tämän kesän helppoussettiä (sanoo nainen joka ei ole tehnyt ainoatakaan settiä vaan antanut miehensä hoitaa hommat).

MUNAKOISOKÄÄRÖT

munakoiso

halloumi

tomaattia

tuoretta basilikaa

Viipaloi munakoiso pituussuuntaan ohuiksi viipaleiksi. Sutikoi pintaan ohuelti öljyä. Grillaa nopeasti grillissä ja nosta syrjään.

Laita jokaiselle grillatulle viipaleelle pala halloumia, viipale tomaattia ja tuoretta basilikaa. Kääri munakoiso ympärille ja kiinnitä liepeet toisiinsa vaikkapa coctailtikulla. Nosta kääröt hetkeksi grilliin.

YRTTIÖLJYTYT KASVIKSET

erilaisia kasviksia, esimerkiksi kukkakaalia, porkkanaa, perunaa, paprikaa, kesäkurpitsaa, munakoisoa, sipulia, sieniä ja maissia pilkottuina

oliiviöljyä

tuoreyrttejä, esimerkiksi timajamia, mäkimeiramia, rakuunaa

suolaa

mustapippuria

Pilko ja ripottele yrtit ja muut mausteet öljyn sekaan. Öljy kannattaa tehdä hetken etukäteen jotta yrtit ehtivät antaa makua öljyyn. Jukka antaa myös vinkiksi, että öljyä kannattaa laittaa kasviksiin sen verran, että ne kostuvat pinnaltaan. Jos öljyä on liikaa, se tippuu paistoastian raoista grilliin ja aiheuttaa turhanpäiväisen pyroshown.

Esikypsennä kasviksia tarvittaessa. Esimerkiksi perunaa, porkkanaa ja sipulia on hyvä höyryttää hiukan, ennen kuin lisää ne grillikaukaloon kesäkurpitsan ja porkkanoiden kanssa. Näin kasvikset kypsyvät valmiiksi samaan aikaan.

Yhdistä yrttiöljy ja kasvikset, laita grillikasviskaukaloon ja grillaa käännellen napakan kypsiksi. Nauti vaikkapaa grillilihan kera, joka valmistuu sopivasti siinä sivussa.

Kanttarellipaistos filokupissa

Parmesaani tykkää kanttarelleista ja minä heistä yhdessä. Tämä opittiin kun pyöräyttelin vaivattomasti yhteen Soppakellarin väen kanttarellipaistoksen. Tusla suositteli seosta  grillatun lihan, tai kalan kera, minä voisin lisätä suosituksiin filotaikinakupit.  

Kokeilin parmesaanin tilalle myös leipäjuustoa, mutta ei ollut kyllä yhtään niin hyvää. Jos ei pahaakaan.

Revi repsottavat filotaikinareunat siistiksi ennen paistoa tai mustuneina paiston jälkeen.

KANTTARELLIPAISTOS PARMESANILLA
filokuppeihin

2 kesäsipulia varsineen
reilusti voita
noin 1 litra tuoreita kantarelleja putsattuina (isot viipaloituina)
loraus valkoviiniä
tuoretta timjamia
tuoretta lehtipersiljaa
suolaa ja pippuria
parmesaania lastuina

Silppua sipulit ja osa niiden vihreistä varsista.  Laita pannulle kunnon kimpale voita ja kuullota siinä sipulit. Paista sitten samalla pannulla kantarelleista neste pois. Lisää loraus valkoviiniä ja anna sen haihtua. Mausta tuoreella timjamilla ja silputulla lehtipersiljalla. Rouhaise mustapippuria myllystä ja lisää ripaus suolaa. Raasta mukaan parmesaanilastut ja tarjoile.

Jos haluat laillamme laittaa seoksen tarjolle filotaikinakupeissa, sulata pakastettua taikinaa muutama tunti jääkaapissa. Revi taikinalevystä irti suiroja (kyllä, tämä ei todellakaan ole niin nökönuukaa). Asettele suiro silikoniseen (tai tavallisen vuuan ollessa kyseessä voideltuun) muffinssivuokaan ja sipaise päälle öljyä. Aseta päälle toinen suiro hiukan ristikkäin, niin että taikinat muodostavat yhdessä kupin. Öljy liimaa taikinapalat yhteen. Tähän kuppiin voit nyt lusikoida sieni-sipuliseoksen ja raastaa päälle parmesaania. Paista 200 asteessa kunnes juusto sulaa kauniisti ja taikinareunat rusehtuvat.

Kesän astialöytöjä kirppikseltä

Kauniskorkkisia pulloja vettä varten rentoon kattaukseen, 50 c kappale

Paksut keltaiset lautaset 50 c kappale

Sorsakosken jälkiruokahaarukat, 8 e kappale

Herkkä ruusuliina 1,50 euroa

Kulumisesta vain kaunistuneet kakkulautaset, 10 c per lautanen

Kaunis kannelllinen emalirasia 2 euroa

Hillityllä tavalla romanttiset syvät lautaset euron kappale

Me <3 Kirppikset !

Löytöpaikat:

Savonlinnan Superkirppis

Nummelan Kirppis

Hietalahden Kirpputori, Helsinki

Pikku Putik, Kirkkokatu Uusikaupunki

Herkkutatti-perunapaistos

Viime kirjastoreissulla käteen osui kirja "Intohimona sienet - hiljainen metsästys". Sen on kirjoittanut Antonio Carluccio. Kirjassa on opastusta sienten tunnistamiseen, niiden käsittelyyn ja käyttötapoihin ruuanlaitossa. Kirjan loppupuolella on reilut 100 reseptiä, joista löytyy vaikutteita paitsi italialaisesta ruokakulttuurista, myös esimerkiksi japanilaisesta, venäläisestä ja intialaisestakin keittiöstä. Tykkään kovasti kirjan rustiikkisista, ruskeasävyisistä kuvista.

Ensimmäiseksi kirjasta kokeiluun pääsi yltiöyksinkertainen, pannulla tehtävä tatti-perunapaistos, joka maustettiin salvialehdillä. Tähän sain uppoamaan kaksi metsästä löytämääni herkkutattia. Onnistumisen juju piilee runsaassa voinkäytössä, erikseen paistamisessa pintojen näin rapeutuessa ja ruskistuessa kunnolla sekä laadukkaassa suolassa.  Carluccio mainitsee setin maistuvan alkupalana tai lisäkkeenä kala- tai liharuuan kanssa. Meidän mielestä ruoka oli huippuhyvää itsekseenkin nautittuna!

Carluccio kehottaa kuorimaan perunat ennen keittämistä, me emme. Minusta tällaiseen rustiikkiseen ruokaan sopii erinomaisesti peruna kuorineen. Öljyn ja voin määrää en käynyt mittaamaan ja punnitsemaan, voipa olla että meni enemmänkin. Laitoin nyt nuo reseptin antamat osviitat kuitenkin.

TATTI-PERUNAPAISTOS

200 g tuoreita herkkutatteja
600 g kiinteitä perunoita
85 g voita
6 rkl oliiviöljyä
12 salvianlehteä
suolaa ja pippuria

Puhdista ja perkaa tatit. Viipaloi ne ohuiksi siivuiksi.
Keitä perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Viipaloi jäähtyneenä.
Ruskista tattiviipaleet puolessa määrässä voita ja öljyä. Siirrä sivuun.
Ruskista perunaviipaleet ja salvialehdet lopussa voi-öljyseoksessa.
Lisää tatit perunoiden joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

voisihan tämän setin tarjoilla näinkin,
vaikka alkudrinksujen kanssa