Sivut

sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Rangerin T-luupihviateria


”Luopioita, etsintäkuulutettuja, salakuljettajia, … koko päivä noiden maanvaivojen perässä, nyt olen ansainnut kunnon pihvit saluunassa”, totesi Rangeri-Pastapää ja karautti uljaan ratsunsa selässä seudun parhaan saluunan pihaan. Flanellipaita sängylle ja stetsoni naulakkoon, nyt oli aika peseytyä illan rientoja varten. Pastapää harjasi selkäänsä pitkävartisella harjalla istuen pesusoikossa huoneensa nurkassa. Hän muisteli vielä päivällä tekemäänsä etsintäkuulutetun pidätystä ja mieltä lämmitti myös pidätyksestä saamansa 1000 dollarin palkkio. Toimintatonni pitää laittaa tänään pihviin ja muutamaan kolpakolliseen olutta, katsotaan sitten mitä siitä jää jäljelle, Rangeri pohti peseytyessään. Rangeri-Pastapään kurkkua kuivasi, olihan hän ratsastanut taas pitkät matkat preerialla…

Plop, plop ja Pastapää heräsi päiväuniltaan tähän päivää. Päiväuni sai varmaan tuulta purjeisiin kun kävin stokkan lihatiskillä ja muistaakseni ensimmäisen kerran näin myytävän t-luupihvejä. Sen verran on junnuna tullut Tex Willereitä luettua, että t-luupihvi tarttui mukaan tiskiltä välittömästi. Hirveitä jöötejä vaan sattui olemaan kyseiset pihvit, piti oikein mitata strategiset mitat: leveys 25 cm, pituus 17 cm ja paksuus 3,5 cm paksuimmalta kohtaa. Painoa tällä palalla oli 770 g !! Ostin siis vain yhden kappaleen kun hyppysellisen kanssa kahden tätä herkkua piti valmistaman ja syömän illalla muksujen jo nukkuessa. Tämä oli siis ihan puhdas heräteostos, mutta jotain grillattavaa olin kauppaan mennyt hakemaan. Otin sitten kotona vasta selvää mikä tämä t-luupihvi edes on.

Googlettamalla löytyi tarinaa t-luupihvistä. Elisanet-ruokasivut määrittelee seuraavasti: ”T-luupihvi on naudan fileeselkää, jossa on mukana sekä sisä- että ulkofilee. Jos fileeselästä leikataan 2 - 6 cm:n paksuisia viipaleita, niitä kutsutaan T-luupihveiksi, paksummat viipaleet ovat porterhousepihvejä”. Tuo nyt oli aika ympäripyöreä määritys, joten selvittelin lisää. The US Department of Agriculture's Institutional Meat Purchase Specifications määrittelee että sisäfile pitää olla vähintään 1.25 tuumaa (32 mm) paksuimmasta kohtaa, jotta sitä voidaan kutusa porterhousepihviksi. Sama määritelmä jatkuu, että sisäfilepuolen pitää olla vähintään puoli tuumaa (13 mm) että pihviä voidaan kutsua t-luupihviksi. Ja löytyipä vielä yleinen määritelmä että sisäfile ei saa olla ohuempi kuin US neljäsosadollarin kolikon halkaisija (24mm), jotta pihviä voi kutsua porterhouseksi. Ota tästä nyt sitten selvää. Mielestäni keskeistä on että luu näkyy ja se on t:n muotoinen, lihaa kummallakin puolella, paksuus ja muut strategiset mitat voi olla sitten mitä vaan. Mutta yleisesti ottaen tuo Stokkan pihvi oli aika kookas kun löytämissäni ohjeissa useimmin puhuttiin noin 400 g pihveistä.

Pihvi valmistettiin grillaamalla. Valmistelimme sen Gordon Ramsayn ohjeiden mukaisesti. Pintaan hierotaan mustapippuria, suolaa ja murskattua valkosipulia, sitten koko komeus voidellaan öljyllä. Ohjeissa oli yleisesti että 2-3 minuuttia per puoli riittää. Pihvimme oli kuitenkin niin paksu ja kookas, eikä grillimmekään täytä kylän suurimman tunnusmerkkejä, joten Pastapää kärytteli pihviä reilusti, varmaan 5-6 minuuttia per puoli ja silti luun vierestä tämä jässikkä oli raaka.

Karamellisoidut sipulit
T-luupihvin seuralaiseksi löytyi Cuisine.com.au sivustolta karamelisoidut sipulit, jotka kuulostivat kiinnostavilta. Tarvitset:
1 rkl neitsyt oliiviöljyä

voita
2 punasipulia
2 rkl fariinisokeria
2 rkl basamiviinietikkaa
suolaa ja pippuria

Kuumenna öljy ja voi seos pannussa. Paista ohueksi renkaiksi leikattuja sipuleita 4-5 minuuttia kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää fariinisokeri ja balsamiviinietikka sekä mausteet. Keittele miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia ja sekoita silloin tällöin. Näin sipulit karamellisoituvat. Tarjoile lämpiminä. Tämä oli todella maukas setti ja sopi tuhdin pihvin seuralaiseksi vähintään yhtä hyvin kuin saluunan itsestään pimputtava piano sopi korttipelin taustamusiikiksi.

Barbequekastike
Kokeiltiin toisena lisukkeena t-luupihville Suomen kuvalehti Gourmet 2/08 lehdessä ollutta perus barbequekastiketta, joka oli selvästi helpompi kuin aiemmin tekemämme kastike. Tähän tarvittiin:
1 dl ketsuppia
2 rkl omenaviinietikkaa
2 rkl worcestershire kastiketta
½ dl sinappia
1 rkl chilikastiketta
mustapippuria
Ainekset vaan kattilaan ja kiehuta seosta kunnes se hiukan sakenee.

Rangerin perunat
Rasvaisia, rapeita ja herkullisia pottuja ilman friteerausta. Näin: Pese perunat, älä kuori. Paloittele ronskiksi paloiksi. Laita kulhoon ja lorauta päälle runsaasti oliiviöljyä. Ravista sekaan grillimaustetta, ihan sitä kaupan valmissekoitetta. Sekoita niin että öljyä ja maustetta on kaikilla potunpaloilla. Laita 250 asteiseen uuniin leivinpaperoidun pellin päällä ja paistele kunnes perunat ovat makuusi tarpeeksi tummia. Kyllä rasva vaan sopii perunaan!

Saluunan kaunein nainen on katsellut jo pidemmän aikaa Rangeri-Pastapäätä kun samaan aikaan Hank Williams laulaa viimeiset säkeet laulustaan ”Alone and forsaken”. On aika ottaa viimeinen kulaus oluesta ja painua yöpuulle. Edessä on jälleen rankka päivä lainsuojattomia jahdatessa. Silti lännenmiehellä on aikaa pienelle yömyssylle raskaan pihvin vastapainoksi, varsinkin kun Hyppyselliseksi esittäytynyt nainen suorastaan vaatii päästä Rangerin huoneeseen saluunan yläkertaan…

2 kommenttia:

  1. Loistotarina! Kyllä hymyilytti lukea. T-luupihvit on aika "äijäsettiä". Mutta luullinen liha on niin maukasta! Tätähän vois vaikka Jussiksi suunnitella...

    VastaaPoista
  2. no niin hymyilytti minuakin :)

    aika äijäsettiä oli, totta, ja tosi hyvääää!

    naureskeltiinkin pastapään kanssa että meidän blogissa mennään kyllä äärestä laitaan- ensin t-luupihviä ja heti perään friteerattuja pihlajankukkia. yhdistävä tekijä on tietysti kokeilunhalu. arvaa kumpaa tehdään toistekin ;)

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat