Sivut

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Tokion maistiaisia ravintoloissa (osa3)

Hotellimme kanssa samassa rakennuksessa oli myös Mark City - kauppakeskus. Muuten kaupoilla emme paljon kierrelleet, mutta astia- ja leluosasto tulivat kyllä tutuiksi. Ensimmäisenä iltana kävimme myös syömässä ravintola"kadulla" kauppakeskuksen sisällä. Valitsimme ruokapaikaksemme Ton-katsu Wako- nimisen paikan, jonka muoviruuat ikkunassa (kuva yllä) paljastivat paneroituja herkkuja. Annoksiimme kuului paitsi paneroitua possua (jonka mainostettiin olevan paikan herkullisuus) ja tiikerikatkarapua, myös pienenpienistä simpukoista tehty keitto, sienihyydyke ja jotain vihannesta, sekä maustekastikkeita. Hyvää oli, voin vakuuttaa! Panerointi päällä oli uskomattoman rapeaa ja liha sisällä pehmeää. Raastepetikin maistui rasvaisen ruuan vastapainona (kuva alla).
Yhtenä kuumana päivänä - muunlaisia ei kyllä ollutkaan :) - päätimme suunnata Asakusaan ja sieltä futuristisen laivan Himikon kyydillä Odaibaan. Varattuamme liput parin tunnin kuluttua lähtevälle laivalle, päätimme mennä syömään jotain. Avasimme oven italialaiseen La Braccio- ravintolaan. Tilattuani merenelävien pizzan sain eteeni tämän. Tähänastisen elämäni näyttävin pizza!

Pizza sisälsi ainakin kolmea erilaista simpukkaa kuorineen, katkarapuja, mustekalarenkaita ja mustekalan lonkeroita. Juusto oli tosi maistuvaa, kuten koko pizzakin! Kyllä oli hyvä lähteä jokiristeilemään kohti Odaiban rakennetulle saarelle tämän "lätyn" voimalla!
Välihuomautuksena muuten sanoisimme, että jos Himikon kyytiin mielit, varaudu suosioon. Yhtenä päivänä jäimme rannalle ruikuttamaan, kun vuoro oli peruttu ja toinen täyteenbuukattu.

Reissumme aikana Pastapään täytyi käydä myös töissä. Työpäivän jälkeen Pastapää ja hänen kollegansa olivat suunnanneet tähän Maruhachi-ravintolaan Shibuyaan viettämään iltaa. Pastapää vei meidät sinne sitten seuraavana päivänä syömään, koska paikka oli ollut viihtyisä ja hiukan erilainen. Myös ruoka oli tehnyt mieheeni vaikutuksen.
Sisustus oli varsinainen sekamelska, mutta hauskalla tavalla. Tämä ei tästä kuvasta välity. Sen sijaan kuvasta näkyy, että meidät istutettiin lattialle tyynyille, ilman kenkiä. Vessaan mennessään sai livauttaa jalkansa ravintolan avosandaaleihin. Hauska paikka!
Pastapään edellisillan kokemuksen perusteella hän suositteli "Maguro butter steak":a eli tonnikalapihviä voissa kypsennettynä (stir-fry). Reunoilla oli paaaaljon sipulia, joka maustekastikkeeseen sekoitettuna oli huippuherkkua! Tonnikala oli todella hyvää, kuten Pastapää oli luvannutkin.
Mieheni annos "Wagadori age tartarsauce" oli friteerattua kanaa tartarkastikkeella. Näytti maistuvan!

Lapsille tilasimme ranskalaiset sekä nuudeliannoksen, joskin yksivuotias söi aika paljon minun tonnikalastanikin... Ranskikset olivat tosi valkosipulisia ja rapeita. Listalla olisi ollut myös friteerattua sammakkoa, jonka pienen harkinnan jälkeen päätin jättää tilaamatta.

Kaikki tämän postauksen ravintolat ovat varmasti kokeilemisen arvoisia, jos tuonnepäin maailmaa eksyt!

2 kommenttia:

  1. Katottiin näitä kuvia yhdessä miehen kanssa ja tonnikalan kohdalla hän huokasi syvään: "urayamashii..." eli vapaasti suomentaen "onnenpojat..."

    Se wagadori age on muuten sama kuin tori no kara-age, josta on aikaisemmin ollut puhetta. Näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
  2. se tonnikala OLI hyvää. ja ne sipulit siinä maustekastikkeessa - nam!

    hauska tietää tuo kanastakin.

    vaikka aina ei tiennyt mitä söi, niin kummasti maistui!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat