Saaristolaisleipä

Tämä maltainen, runsaanmakuinen tumma leipä on ystäväni bravuuri. Jouluisin (ja muulloinkin) hän saa varustaa koko suvun herkullisilla saaristolaisleivillä. Eräänä kauniina päivänä (joka muuttui sitten hyvinkin kosteaksi illaksi) aika monta vuotta sitten saimme silloiseen asuntoomme tuliaisiksi tätä herkkua smetanalla ja mädillä ryyditettynä. Taisipa päällisessä olla mukana punasipuliakin. Jaa että maistuiko?! Silloin pyysin ohjetta omaankin käyttöön. Juhliini leivät pyöräytti rakas mieheni Pastapää minun istuessa kampaajalla kahvia siemaillen ja naistenlehtiä lukien ;)

Juhlissa ystäväni mies tuumasi että saa tällä reseptillä parempaakin ;) (kuten tietysti kunnon miehen kuuluukin, varsinkin kun vaimo on kuulolla).

Saaristolaisleipää 2 kappaletta

1 l piimää

75 g hiivaa

3 dl kaljamallasta (löytyy jauhohyllystä)

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

10 dl vehnäjauhoja

3 dl siirappia

1 rkl suolaa

2 leipävuokaa

Sekoita hiiva lämpimään piimään huolellisesti.

Lisää kuivat aineet sekä siirappi pienissä erissä vehnäjauhoja lisättäessä. Sekoita hyvin.

Laita nousemaan peiteltynä lämpimään paikkaan tunniksi. Itse laitamme liinalla peitetyn kulhon tiskialtaaseen jossa on (hana)kuumaa vettä.

Voitele kaksi kahden litran leipävuokaa ja annostele taikina niihin.

Paista leipiä noin 160 asteessa 2 tuntia. Valele leipiä 1,5 tunnin jälkeen siirappi-vesiseoksella, jossa on yksi osa siirappia ja 3 osaa vettä.

Jäähdytä peitettynä.

Ystäväni ohjeisti leivän olevan parasta seuraavana päivänä, jolloin se ei ole vielä liiaksi tiivistynyt. Taidan olla samaa mieltä, sillä leivoin toiset leivät juhliini aikaisemmin ja kyllä ne edellispäiväiset olivat parempia. Leipä säilyy kuitenkin hyvänä pari kolmekin päivää, mikäli säilyy syömättä niin kauan.

Kokeilin toisiin leipiin myös ruisjauhojen tilalle ruisrouhetta, joka on siis huomattavasti karkeampaa tavaraa. En kuitenkaan tykännyt rouheiden iskeytymisestä purukalustoon, joten jatkossa käytämme hyväksihavaittua ruisjauhoa.