Munakoisopäällysteiset paprikat

Otimme tänne Venetsiaan mukaan muutamia kotimaisia reseptikirjoja, nimittäin joulupukilta saamamme kokki Marko Koskisen ”Passione”:n ja kirjastosta lainaamamme Maarit Enkovaara-Astraldin ”Intohimona Italia”:n. Molemmat kirjat ovat hyviä siitä, että italialaisten reseptien lisäksi sivuilta löytyy tietoa raaka-aineista, valmistustavoista ja ruokiin sopivista viineistä. Molemmissa kirjoissa on myös herkullisen houkuttelevat kuvat; Passionessa hienostuneita annoksia ja Enkovaara-Astraldin kirjassa auringolla raikastettuja, kotikutoisamman oloisia satseja. Molemmista on jo löytynyt paljon kokeilemisen arvoisia reseptejä, niin kuin tämä seuraavakin.

Asunnossamme on kaasu-uuni. Asia ei ole meille entuudestaan tuttu. Lähdimme kokeilemaan ensimmäistä kertaa uunia seuraavan ohjeen takia, jonka inspiraationa oli ”Intohimona Italia” kirjan paprikakääröt, Involtini di peperoni. Me päädyimme ruoanteon tiimellyksessä rullaamattomaan venemäiseen ulkonäköön. Täytettä on pikemminkin neljälle kuin reseptin ehdottamalle kahdelle paprikalle, jonka huomioimme ohjeistuksessa.

Tämä ruoka on osa vasta-alkanutta projektia ”kyllä nyt aikuisen ihmisen pitäisi oliiveja syödä”.
Mukana menossa oli kokonainen kana.

MUNAKOISOA JA PAPRIKAA

4 paprikaa
noin 500 g munakoisoa pieniksi paloiksi leikattuna
(oliivi)öljyä paistamiseen
pieni sipuli ohuiksi siivuiksi leikattuna
200 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 rkl kapriksia hienonnettuna
noin 10 oliivia kivet poistettuna ja pilkottuna
suolaa
(parmesaania)

Sytytä kaasu-uuni päälle ja veivaa asteet 240 asteeseen.
Puolita paprikat, aseta ne uuniritilälle ja työnnä ritilä uuniin. Tällä välin voit nyppiä kanasta viimeiset pikkusulat, huuhdella sen kunnolla, kuivata ja hieroa kanan pintaan suolaa ja muita mausteita, meillä nyt currya. Paahda paprikoita uunissa kunnes niiden pinta mustuu ja kuplii. Ota sitten pois uunista ja laita lävikköön. Huuhtele kylmällä vedellä ja poista käsin kuoret sekä siemenet ja paprikan valkoiset osat. Mustuneet kohdat ovat juuri niitä kuorenirtoamista helpottavia kohtia, joten anna paprikoiden läikittyä ihan kunnolla. Samalla paprika kypsyy mehukkaaksi, hieman makeaksi. Paloittele paprikanpuolikkaat vielä puoliksi, niin että saat yhdestä paprikasta 4 täytteenpohjaa.

Työnnä maustettu kana uuniin. Valmista paprikoiden täyte kanan kypsyessä uunissa.
Laita öljyä kuumenemaan paistinpannulle ja paista siinä munakoisopalat jämäkän kypsiksi. Siirrä talouspaperille valumaan. Suolaa kevyesti.
Laita uudelleen öljyä kuumenemaan ja paista siinä nopsaan ohuita sipuleita. Lisää joukkoon tomaattimurska, paloitellut kaprikset ja oliivit. Keittele kymmenisen minuuttia matalalla lämmöllä niin että tomaattikastikkeesta tulee paksuhkoa. Lisää kypsät munakoisot. Anna täytteen kypsyä vielä pari minuuttia makujen tasaantumiseksi. Tarkista suolaisuus.

Aseta täytettä jokaiselle paprikalle, (laita joukkoon parmesaania) ja halutessasi rullaa paprikat. Me ripsuttelimme rullaamattomien paprika”veneiden” päälle parmesaania ja laitoimme uuniin vielä hetkeksi kanan kanssa, jolloin juusto hieman suli ja veneet lämpesivät.

Ei se uunin käyttö nyt niin ongelmallista ollut, mutta muista blogeista viisastuneena ruokien ruskistuminen lienee aika valjua. Tässä uunissa on kylläkin sähköinen grillivastus ylhäällä, joka toivottavasti tuo helpotusta tuohon värinsaamiseen. Sitä emme vielä testanneet.

Kana oli melko vähäsuolainen, mutta ihanan mehevä. Seuraavalla kerralla nakkaamme kanan sisään limen- tai sitruunanpuolikkaat ja suolaamme sisältä ja nahan altakin. Haimme nimittäin lisäohjeistusta asiaan, kun lähilihakaupasta saa tuoreita kokonaisia kanoja alta viiden euron.

Sitten vain toinen pistää kanan paloiksi, toinen kuvaa paprikaveneet blogia varten ja lapset vievät astioita ja muita ruokapöytään.

Buon appetito!

Kanaliemi
Herkullisen ruokailun jälkeen Pastapää irrotti loput kananlihat luista. Luut pantiin kattilaan, peitettiin vedellä ja keiteltiin tätä noin tunti. Sitten maustettiin suolalla ja kaadettiin koko hoito toisen kattilan päällä olevaan siivilään. Toiseen kattilaan saimme näin maistuvaa kanalientä, jonka aiomme hyödyntää risoton teossa tai vaikkapa kanakeiton pohjana.

Ajattelimme laittaa joka Venetsian postaukseen myös kuvia täältä saarelta, vaikka ne eivät niin aiheeseenkaan liittyisikään. Tässä ensimmäinen, jossa näkyy myös rappumme ovi.