Poliisista, päivää!

Eikö olekin typerää kiertää kaupunkia bongaten kuvitteellisen henkilön elämään liittyviä paikkoja? No on. Ja silti tein niin.

Olen lukenut kaikki Donna Leonin Venetsiaan sijoittuvat dekkarit, joissa komisario Brunetti ratkoo murhamysteereitä. Dekkariosuus ei minua niinkään näissä kirjoissa kiehdo, vaan Brunetti henkilönä varsinkin suhteessa perheeseensä ja sihteeri Elettraan. Myös kirjojen kulinaariset nautinnot saavat tarttumaan opuksiin. Ruokailut tapahtuvat saaren erilaisissa ruokapaikoissa, ja komissarion kotona, jossa taitava ja viitseliäs vaimo Paola loihtii jos jonkinmoista antipastista dolceen. Ravintolat, kahvilat ja muut todella löytyvät täältä Venetsiasta. Saksalaiset ovat ystävällisesti kirjailija Leoniin innostuneina koonneet ne nettiinkin. Wunderbar! Donna Leonia oli haastateltu myös syksyllä 2008 Gourmet-lehteen liittyen juuri ulkoruokintaan Venetsian.

Mainittakoon vielä, että meidän perheessä kokattiin aikoinaan juuri näiden kirjojen innostamana ensimmäistä kertaa grillattua polentaa. Inspiraatio kokkaamiseen voi tulla niin monesta jutusta!

Tässä joitakin bongaamiamme kohteita:

Brunetin kotikuja, Calle Tiepolo San Polossa.

Brunetin työpaikka Questura.

Brunetin lempiravintola Osteria alle Testieri. Emme käyneet tuolla syömässä, mutta mukavalta paikalta näytti. Menu oli tehty päiväkohtaiseksi, joten todennäköisesti mereneläviä tarjoileva ravintola hyödyntää päivän saalista. Hinnat olivat antipastojen osalta noin 16-18 euroa, primit olivat yli 20 e, secondit 25-30e. Ravintola sijaitsee pienellä Calle del Mondo Novolla, joka lähtee länteen Campo Santa Maria Formosalta. Paikka on kuulemma tällä hetkellä tosi trendikäs ja suosittu.

Turistioppaan mukaan Venetsian vanhin baari Do Mori on kirjoissa Brunettin lempibaari. Paikka oli viihtyisän hämyinen. Otimme valkoviinit (Sauvignon) ja lapsille lihapullat. Pieniä haukkapaloja oli vaikka mitä munakoisosta, tonnikalapyöryköistä ja paprikasta pikkuleipiin, mustekaloihin ja juustoihin. Suosittelen lämpimästi menemään ilman kitiseviä lapsia. Tämän Donna Leon sivuston osoitenumero 692 on väärä, oikea on Calle dei Do Mori, San Polo 429. Calle erkanee Ruga Vecchia S. Giovannilta pohjoiseen melkein kadun itäpäästä, joka taas on lähellä Rialton siltaa.

Venetsiassa voi bongata muitakin kuvitteellisen henkilön paikkoja. Muun muassa James Bond seikkailee ”Casino Royalessa” ja ”Kuuraketissa” Venetsian kaduilla ja kanaaleissa.

Venetsian karnevaaliherkkuja

Venetsian karnevaalien ohittamaton herkku on frittellet, eräänlaiset munkit. Niitä saa keltaisella zabaione-mömmötäytteelläkin - joita Pastis voisi syödä varmaan määrättömästi – mutta venetsialaiset pitävät aitoina vain versioita, joiden taikinaan on leivottu grappa-viinaa ja kuivattuja hedelmiä. Näitä upporasvassa tiristettyjä palleroita tuntuu saavan nyt joka nurkalta, monilla eri täytteillä.

Pelle tarjosi fritellejä San Marcolla lastenkarnevaalien päätösjuhlassa.

Galanit ovat myös karnevaalinajan tarjontaa ja paljon herkullisempia miltä näyttävät. Nämä sahalaitaiset makeat levyt maistuvat hiukan sitruunalle ja vaniljalle, ja ovat rakenteeltaan jotain voileipäkeksin ja vohvelin väliltä. Nam!

Karnevaalijuhlintaan kuuluvat myös erityiset biscotit, keksit, joiden maailmaan emme ole tutustuneet.

Tänä vuonna karnevaaleissa (kuulemma viime vuoden tapaan) jokainen sestieri eli kaupunginosa edustaa omaa aistiaan. Maku on sijoitettu Cannareggion sestieriin. Sieltä on löytynyt karnevaalien aikaan mm. kokkien pitämiä luentoja (italiaksi), kojuja joissa esiteltiin Veneton alueen herkkuja juustoista ja Gardan oliiviöljystä salamiin sekä myyntikojuissa suklaata ja eksoottisia mausteita.

Ponte delle Guglien vierellä una barca ”golossissima” eli mouthwatering dream boat kokkeineen tarjosi ostajille herkullisia friteerattuja mereneläviä, joskaan tuo alla oleva kuva ei ulkonäöllään kauheasti suuta kostuta. Maku kyllä oli kohdillaan!

Aika ankeaksi jäi tämä karnevaalien ruokaosuus tai sitten odotimme liikoja. Ständit olivat maistiaisista huolimatta melko aneemisia ja suklaaherkut rajoittuivat yhteen kojuun. Mutta nurinat seis, kiva oli nähdä tämäkin!

Muutenkin kaupungilla oli siellä täällä kojuja, joissa myytiin paikallisia juomia kuten bellinejä ja proseccoa sekä esimerkiksi sisilialaisia makeita herkkuja.

Tunnelmaltaan paras karnevaalisyöminki tuli vastaamme sattumalta. Olimme uusintavisiitillä värikkäässä Buranossa (noin tunnin matka Venetsian pääsaarelta), jossa lasten leikkipaikalta lähtiessä törmäsimme ”kyläjuhliin”. Paikalliset tarjosivat hiukan pohjaan palanutta, tomaattipohjaista makaronikeittoa puna- tai valkoviinilasin kera ja jälkkäriksi vielä venetsialaisittain valmistettuja fritellejä. Soitto soi ihmisten hoilatessa mukana, puhe ryöppyili mukavasti ja hymyt olivat herkässä. Pistimmepä Pastiksen kanssa ruuan päälle vielä tanssiksi! Vaikka keitto ei todella ollut hääppöistä, fiilis sai sen maistumaan yllättävän hyvin.

Loppuun vielä muutamia hämmästelyn aiheita Venetsian karnevaalien ajalta:

Vaikuttavan musiikin säestyksellä tallustavat Saurukset, jotka olivat varsinkin pimeällä komeaa katseltavaa

Leppoisan kauniit Kirahvit.

Liikkuva pensas peläytteli ihmisiä nousemalla yht´äkkiä ylös ruukussaan.

Heliosphere – ilma-akrobatiaa, joka oli upea niin päivänvalossa kuin iltapimeässäkin.

Jazzia Dorsoduron tunnelmallisella Campo Santa Margheritalla

Erilaisia musisoivia kokoonpanoja on muutenkin esiintynyt siellä täällä, asuntomme ikkunoidenkin alla. Tungoksesta huolimatta karnevaalit kokonaisuudessaan ovat olleet mukava tapahtuma, mutta karnevaalitunnelma -niin kuin me sen ymmärrämme- on monesti aika kaukana. Ehkä parhaiten se löytyy Dorsoduron mainitulta Campolta ja Rialton läheisiltä aukioilta illalla, kun DJ ja bändit pistävät parastaan ihmisten riehaantuessa juomaan ja tanssimaan. Karnevaalimeininkiin päästään myös kun erilaiset kulkueet vahvoine rummutuksineen saavat ihmiset pomppimaan ja hytkymään. Loppubileet San Marcon aukiolla olivat myös kokemisen arvoiset, kun koko piazza biletti.

Pasta Trevison punaisesta sikurista ja ilmakuivatusta kinkusta

Ostin kaupasta Subito Pronto-ruokalehden. Tämä resepti pomppasi molempien, minun ja Pastapään, silmiin kun selailimme sivuja. Ruoka paitsi näytti herkulliselta syvänpunaisine väreineen, myös houkutteli raaka-aineidensa ansiosta.

Yksi pääraaka-aineista on Trevison punainen sikuri, jota hämmästelin aikani paikallisten vihanneskauppiaiden valikoimissa. Tutustuttuani asiaan paremmin opin, että punainen suippolehti on itse asiassa sikurin sydän.
Poikkeavannäköinen sikuri tuntuu olevan alueen ylpeys, josta valmistetaan paitsi ruokia myös juomia ja jälkiruokiakin. Kasviksella on IGP-merkintä, joka tarkoittaa että sitä saa viljellä vain tietyillä alueilla tarkoilla menetelmillä. Kyseessä olevan punasikurin kohdalla tämä tarkoittaa tiettyjä Trevison, Padovan ja Venetsian alueita. Salaisuus juuri tältä alueelta tulevissa, suojelluissa punasikureissa on kuulemma ryöppäysvedessä. Näitä upean värisiä, rouskuvia kasviksia, jotka muuten muiden sikurien tavoin eivät ole kitkeriä, saa joulukuusta pääsiäisen tienoille saakka.

En jaksanut lähteä suomentamaan ohjetta italialaisesta, joten suomensin vain raaka-aineet ja katselin ohjeistavia kuvia. Oikaisin myös tekotavassa hiukan tiskaamissäästösyistä. Lopputulos oli tälläkin tavoin maukas, vaikka meillä pastan määrä humpsahti liioiteltuihin lukemiin.

Penne Rigate con trevigiana, prosciutto e zafferano
neljälle

pastaa 320 g, reseptissä pitkää, aaltoreunaista reginetteä, meillä penne rigatea
2 pussia sahramia
1 Trevison punasikuri
3 pientä salottisipulia
oliiviöljyä
noin desi punaviiniä
1 rkl sokeria
250 g vähärasvaista ilmakuivattua kinkkua palana
4-5 vartta lehtipersiljaa
mustapippuria
suolaa

Leikkaa punasikurin suipot lehdet pitkittäin puoliksi ja tarvittaessa puolita myös liian pitkät suirot. Huuhtele suirot kylmällä vedellä.
Paloittele kinkku tulitikkumaisiksi paloiksi. Hienonna persilja.

Lämmitä oliiviöljy pannulla ja paistele salottisipuleita siinä hetki. Itse puolitin sipulit ennen paistoa kun olivat vähän turhan isoja. Lisää paloitellut sikurit ja paistele kolmisen minuuttia. Lisää pannulle viini ja sokeri ja kypsentele hetki. Tee tilaa pannun toiselle reunalle kinkuille ja persiljalle. Paistele näitä hetki lisätyssä öljyssä. Yhdistä sitten kaikki sekoittamalla se yhteen. Tarkista maku pippurilla ja suolalla.

Keitä samaan aikaan pasta vedessä johon on lisätty sahramit. Sahrami oli kyllä tässä hiukan turha lisä. Keltaisuutta tuli kauniisti pastoihin, mutta ”kastikkeen” punavärit olisivat menneet komeasti vaaleankin pastan kanssa.

Yhdistä pasta ja sikuri-kinkkuseos. Ihastele hetki ruuan upeita värejä ja sitten – ei kun syömään!

Venetsian karnevaalihumu alkaa olemaan loppupuolella. Muutamia tunnelmapaloja:

Maksaa Venetsian tyyliin - Fegato alla Veneziana

Venetsiassa käytetään ruuanlaitossa paljon mereneläviä, mutta myös liha kuuluu kuvaan. Venetsian suosituin liharuoka on Fegato alla Veneziana, eli vasikanmaksaa sipulin kera. Tämän herkun kanssa tarjotaan aina polentaa. Ja Veneton maakunnassa polennan kuulu olla nimenomaan valkoista polentaa. Tästä maksaruuasta on Italiassa lukuisia versioita mutta tämä on sieltä yksinkertaisemmasta päästä. Tähän ruokaan ei siis tule muuta kuin sipulia ja maksaa. Sanotaan, että varaa saman verran maksaa ja sipulia, mutta ei se niin tarkkaa ole. Neljälle varaa:

n. 500 g (vasikan)maksaa
reilusti voita ja öljyä
2 isoa sipulia
puntti persiljaa
suolaa ja pippuria
(valkoista)polentaa

Leikkaa maksa ohuiksi siivuiksi. Paista sipulirenkaita runsaassa voi-öljyseoksessa kunnes sipulit ovat kauniin ruskeita. Siirrä sipulit syrjään. Paista maksasiivut voissa pannulla noin minuutti per puoli, riippuen kuinka paksuja siivuja leikasit. Maksa saa jäädä mehevän punaiseksi sisältä. Mausta suolalla ja pippurilla.

Valmista polenta paketin ohjeen mukaan. Polentaakin voidaan tehdä hyvin monella tavalla. Venetsiassa olen nähnyt kaikissa muodoissa: löysänä vellinä ja pannulla paistettuina paloina. Itse pidän eniten pannulla paistetusta polenta-palasista. Eli enin polenta keitetään ohjeen mukaan. Sitten siitä muotoillaan leikkuulaudalle vahva lätty. Lätty leikataan annospaloiksi, joihin paistetaan pannulla hiukan väriä. Me käytimme valkoista polentaa, kuten Venetsialaiseen tyyliin kuuluu.

Asettele polentapalat lautaselle. Laita sipulipeti polennan viereen ja nostele maksat sipulipedille. Ripottele päälle persiljasilppua.

On kiva syödä välillä muutakin maksaruokaa kuin pelkkää maksalaatikkoa.

Loppuun hiukan ilta- ja yötunnelmia Venetsiasta.

Maukas jälkiruoka parmesaanista ja päärynästä

Jos olet aina hakenut ylihelppoa, huippu nopeaa ja tosi maukasta jälkiruokaa, täältä pesee. Esteettisyydellä tämä simppeli annos ei hetkauta, mutta ehkäpä värikkäältä lautaselta tarjottuna ulkonäköönkin saisi houkuttelevuutta. Tai jos edes asettelisi palat jotenkin hiukan luovemmin kuin tässä ;).

Locatelli kehuu kirjassaan Made in Italy niin runsaasti päärynän, ja parmesaani- tai pecorinojuuston yhdistelmää, että testattavahan se oli. Toimi, hienostikin, joskin päärynän kypsyysasteen kanssa saa olla tarkka. Suomessa suoraan kaupasta kotiin tuotuna päärynät ovat usein vielä liian kovia. Pari päivää huoneenlämmössä tekee tälle Barbababan malliselle hedelmälle ihmeitä!

Tämä jälkiruoka sopisi raskaan aterian loppuun tai vaikkapa arkisenkin aterian sulostuttajaksi.

Kuori ja paloittele päärynä.
Vuole parmesaanista lastuja.
Laita tarjolle.
Syö.

Venetsian karnevaalit vielä jatkuvat mutta laitetaan vaihteeksi kuvia Venetsiasta lintuperspektiivistä. Kävimme San Marcon aukiolla sijaitsevassa Campanile:ssa eli kellotornissa.

Alpitkin näkyvät kirkkaalla säällä:

Palataan karnevaalitunnelmiin ja kuviin tulevissa postauksissa.

Friteeratut risottopallerot

Mihin käyttää risoton loppu?

Meillä jää usein risottoa. Olen tottunut tekemään neljän hengen annoksen ja koska poikamme ei risotosta välitä, sitä pakostakin jää yli. Sitä paitsi risottoa on hankalaa tehdäkään pieniä tai vastaavasti suuria eriä. Jos risoton lämmittäminen seuraavana päivänä ei houkuttele, kokeilepa vaikka seuraavaa.

Pyörittele risotosta pieniä palloja.
Kieritä ne ensin jauhossa, sitten rikotussa kananmunassa ja lopuksi korppujauhoissa. Tiristä 180 asteisessa friteeraukseen soveltuvassa öljyssä noin viisi minuuttia kunnes pallurat ovat pinnalta kauniin ruskeita.
Tarjoa vaikkapa alkupalana tai tapas-pöydässä.

Jos teet risottopalluraan painauman, täytät sen kastikkeella ja painat kiinni sekä tiristät öljyssä, olet tehnyt italialaisia arancineja.

Friteeraus on kaikessa herkullisuudessaan ja epäterveellisyydessään yleistynyt keittiössämme. Siihen on syynä friteerauksen helppous, johon taas on syynä Joulupukin tuoma digitaalinen lämpömittari. Anturia öljyssä uittamalla saa asteen tarkkuudella öljyn lämpötilan. Näin on helppo seurata myös öljyn viilenemistä friteerauserien välillä ja taas lämpiämistä. Mittaria on käytetty myös paistien ja kinkun kypsentämisessä. Jahka sille päälle satun, aion käyttää mittaria myös suklaan temperoinnissa. Tämä on nyt niitä vehkeitä joiden hankkimisen jälkeen miettii, miten ennen on tullutkaan toimeen ilman.

Venetsian Karnevaali on värikäs ja loistelias tapahtuma. Tässä vielä lisää luvattua pukuloistoa: