Grüße aus dem hitzigen Bremen! osa 2/2

Bremenissä tuli luonnollisesti myös syötyä. Tämän postauksen teksti on kurottu kokoon viimeviikkoisen reissun ja kahden vuoden takaisen syksyasumisen (3,5kk) perusteella. Bremenin ruuista löytyy ihan omia sivustojaankin netistä, mm. täältä wikipediasta.

Kaksi vuotta sitten Bremenissä asuessamme Jukka teki meille kotona Knippiä saatuaan sitä työpaikkaruokalassa. Harvoin mikään jää minulta syömättä, mutta se kyllä jäi... Seuraavana päiväkirjamerkintä kahden vuoden takaa:

Illalla Jukka teki meille kotona paikallista "Knippiä". Purkin kyljessä luki sen sisältävän mm. sianlihaa, silavaa, sipulia ja kaurapuuroa. Tämä sössö siis paistettiin pannulla ja kyytipojaksi meille tarjoiltiin paistettuja perunoita sekä suolakurkkua. (Ohessa voi tarjota vaihtoehtoisesti myös omenasosetta). Sanotaan kohteliaasti että kurkku ja potut olivat hyviä...

Wikipedian sivulla on kerrottu myös perinteikkäästä Grünkohlista, joka toisinaan lyhennetään vain Kohliksi. Löysin tästäkin aiheesta kaksi vuotta vanhan päiväkirjamerkinnän. Tuo merkintä kertoo siitä kun olimme syömässä Jukan paikallisen kollegan luona:

Luvassa oli Bremeniläisen keittiön Grünkohlia. Odotukset eivät olleet kauhean korkealla lauantain Knippin jälkeen... Ateria oli kuitenkin tosi hyvä! Siihen kuului kaalista tehty "mössö", perunaa, sianlihaa sekä läskisenä että vähemmän läskisenä ja Pinkeliä. Pinkel oli makkaraa, jonka kuorta ei syöty vaan sisus kaivettiin esiin ja sekoitettiin vihreän-ruskean kaalimössön kanssa. Ei kuulosta - eikä näytä- kovin herkulliselta, mutta kyllä se ihan ruuasta kävi. Jälkkäriksi oli näin suomalaisittain katsoen paksua kiisseliä kermalla.

Grünkohlin taimia Raatihuoneen torin liepeillä.

Schlachten Biergartenissa Weser-joen rannalla kävimme nauttimassa paikallisen Beck's-panimon tuotteita. Tiesitkö muuten että kyseinen olutmerkki on ihan kotoisin Bremenistä? Keskustan tuntumassa olevalle tehtaalle järjestetään kiertokävelyitä, joiden päätteeksi saa maistiaisia. Jukka sai ystävänsä kanssa silloin pari vuotta sitten kaupungissa asuessamme ekstra-annokset kun esittelijät kuulivat miesten olevan Suomesta.

Oluiden kanssa järsimme perisaksalaiseen tyyliin suolaista brezeliä eli rinkeliä.

Schlachten ravintoloista voimme erityisesti suositella LUV:a, josta saa italialaisvaikutteisia ruokia, saksalaiskeittiön omaavaa Paulanersia sekä espanjalaiskeittiötä ja tapaksia edustavaa Bodega del Puertoa. Kaikissa edellämainituissa ruoka, tunnelma ja palvelu on oikein hyvässä kurssissa hintaan nähden. Samalta rantakadulta löytyvässä Enchiladassa riitti yksi käynti hitaan ja töykeän tarjoilun, sekä kehnon ruuan takia. Paikallinen valistikin meitä että sinne mennäänkin lähinnä juomaan drinkkejä.

Tuoreita, korostan sanaa tuoreita, Berliininmunkkeja, Berliner. Tässä kuorrutuksena on suklaata, joka ei kylläkään ole ihan lempparia. Muita ei vain sillä hetkellä ollut tarjolla. Samaten munkkien sisällä oli kreemitäytettä, joka sekään ei saa pojoja minulta ja lapsilta, Jukallta taas roimasti. Se on sellainen mömmömies. Tuoreena nämä herkut ovat herkkuakin herkumpia. Tapahtumissa Saksassa on aina perävaunuja, joissa paistellaan uusia munkkeja asiakkaiden ostotahtiin. Sitten vain täytyy yrittää olla pysähtymättä joka munkinpaistopaikalle.
Ohittamaton saksalaissetti currywurst tyypillisimmillään ranskisten kanssa (pommes), joskin yhtä tyypillinen on kyllä makkara leivän välissäkin. Currywurstiin kuuluu siis possumakkaraa, joka toisinaan voi olla maustettu currylla, sekä tomaattikastiketta. Setin päälle ripsutellaan reippaalla kädellä currya. Toimii pikaruokana oikein hyvin! Kuvassaoleva annos on haettu päärautatieasemalta, jossa olimme lasten kanssa töllöttämässä junaliikennettä. Makkara paistettiin ensin tasolla ja sen jälkeen grillinsetä tunki sen koneeseen joka napsutti makkaran poikki kojeen alla odottavaan astiaan. Naks naks naks!
Tämä herkullinen possuannos naatiskeltiin Schnoorin tunnelmallisessa kaupunginosassa, ravintolassa nimeltä Becks in'n Schnoor. Lautasella hotkaisua odottaa possua, kanttarellikastiketta ja paistettuja perunoita talon tyyliin elikkäs Pfifferlinge in Rahm mit Schweinemedaillons und Bratkartoffeln. Pottujen seassa on runsaasti sipulia ja pekonia, mikä tekee annoksesta Tuhdin. oikein hyvää, jos nyt ei mitään valtavan upeaa.

Siinä ne päällimmäiset tosi lyhyesti :). Sitten vielä tuliaisiin.

Bremenissä on myös ikioma suklaatehdas Hachez. Tuonne tehtaalle ei valitettavasti pääse kierrolle. Tarkan markan ihmisille vinkattakoon että tehtaan kyljestä löytyy tehtaanmyymälä, josta suklaata irtoaa huomattavasti huokeammin kuin keskustan kaupoista.

Ostimme maistiaiksi muutamia uutuuksia, inkivääri-pippurisuklaata ja meloni-karpaloa. Ensiksimainittu on kovasti luonteikas suklaa pippurien ansiosta. Suuhun jää mukava mausteinen tuntu pitkäksi aikaa. Inkivääri maistuu lähinnä pehmentävänä taustalla. Pidimme molemmat!Melonikarpalossa meloni häviää kokonaan. Karpalot sen sijaan maistuvat mukavasti. Palat ovat mukavan kokoisia vaikka jälkkärikahvin kanssa nautittaviksi.

Tyypillisen saksalaisesti Bremenilläkin on oma jalkapallojoukkueensa, Werder Bremen. Kaikenmoista krääsää sen ympäriltä löytyy tuteista ja mukeista fanipaitoihin ja kaulaliinoihin. Ostinpa minäkin Werder-jalkapallonpuolikashedelmäkarkkeja, mutten osta toiste. Pelkkää kumia ja mauttomuutta pussikaupalla.

Jukka teki erikseen ratikkareissun kaupungin laitamille Real:iin hakien näitä viinejä. Pidämme kovasti tämän punkun helppoudesta ja mausta. Monet viinejä enemmänkin maistelleista ystävistämme ovat pitäneet tästä vinkusta.

Sokerina pohjalla vielä esiteltäköön ihastuttavat piparkakkumuotit, jotka valitsimme kotiintuotaviksi tuliaisiksi. Haksahdin taas myös muffinivuokiin - meillä alkaa olla niitä aika kokoelma vaikka en edes leivo paljoakaan muffinsseja.