Minua on jo pitkään kutkuttanut yhdistää leivonnassa mustikoita ja valkosuklaata. On vain pitänyt odotella marja-aikaa näiden tummansinisten kaunokaisten osalta, sekä oikeaa reseptiä. Ensinmainittu on juuri käsillä ja jälkeenmainittu löytyi Risulinna-blogista. Siellä leivokset oli kruunattu mansikoilla.
Nämä ovat mainioita paketteja jälkkäriksi tai kaffepöytään. Helppoja ja nopeahkoja tehdä vaikka lastenkin kanssa sekä kivan näköisiä ja herkullisia. Yllättäen leivokset eivät olleetkaan hurjan makeita, vaan juuri sopivanoloisia herkkupaloja.
Leivospohjiin voit käyttää kaupan valmista murotaikinaa tai pyöräyttää sellaisen itse näin:
noin 15 kpl pikkuleivospohjia
175 g vehnäjauhoja
hyppysellinen suolaa
75 g huoneenlämpöistä voita
2 munankeltuaista
1 rkl kylmää vettä
40 g (½dl) sokeria
Yhdistä aineet kulhossa ja sekoita sileäksi. Muotoile palloksi, kelmuta ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin. Painele sitten leivosvuokiin, joita ei runsaan voin takia tarvitse edes voidella. Paista uunissa 200 asteessa 10-15 minuuttia. Jäähdytä.
Täyte:
150 g valkosuklaata sulatettuna
150 g tuorejuustoa
vaniljasokeria maun mukaan
Sekoita täyteaineet, maistele sopivaksi ja lisää jäähtyneisiin leivospohjiin. Kruunaa marjoilla tai millä nyt huvittaa. Itse suosittelen mustikoita, poikamme taas nompparelleja.
Kokeilin täyttää muropohjaisia leivoksia myös maitosuklaan ja Partaäijän sekoituksella, vadelmanmollukoilla koristellen, mutta maku ei ollut ollenkaan niin hyvä kuin valkosuklaisissa. Myös ulkonäkö oli mielestäni tunkkaisempi. Lapset ja Jukka kyllä tykkäsivät!Ai kuka Jukka? Olemme nyt siirtyneet käyttämään omia nimiämme nimimerkkien sijaan. Tästä lähtien Hyppysellinen on Merituuli ja Pastapää Jukka. Niin että iltaa vaan!
Onpas herttaisia ja herkullisen oloisia! Ihaneja myös nuo nonparilliset :)
VastaaPoistaNättejä leivonnaisia ja nuo mustikkaiset tosi houkuttelevia!
VastaaPoistaAi niin, ensin en ymmärtänyt tuota nimijuttua,mutta kiva näin,pitänee tottua.Merituuli,sinulla on tosi kaunis nimi!
VastaaPoistaOi miten herkullisen näköisiä! Jotenkin sitä ajattelee, että tuollaisten tekeminen on tosi vaikeaa, mutta nyt tämän postauksen luettua homma tuntuukin helpommalta :)
VastaaPoistaMä en edes huomannut mitään kummallista Jukan mainitessasi, hassua, mutta johtunee siitä että jo yhdenkin blogimiitin jälkeen bloggaajat alkaa hahmottaa nimillään, useammasta tapaamisesta nyt puhumattakaan :) Menossa on muuten selvästi jokin ruokabloggaajien kaapista tulemisen aalto ;) Musta bloggaajien "konkretisoituminen" esim. juuri omien etunimien kautta tuo blogiin hyvällä tavalla lisää jotain lämpöä tai helposti lähestyttävyyttä.
hannn: kiitti, myös poitsun puolesta!
VastaaPoistaYaelian: juu, pakko se on vaan tottua :)
Anna: huomasinkin että sinä olit pistänyt mainion kuvan sivullesi ja tullut myös yhä enemmän kaapista :)!
jotenkin on todellisempaa heilua täällä omalla nimellä kuin nimimerkillä. tuntui vain että nyt on hyvä aika siirtyä pois nimimerkistä.
No therve Jukka ja Merituuli. :) Suvi ja Jaakko lähettävät sinnekin kovasti terveisiä!
VastaaPoistaAjauduin tekemään mustikkapiirakkaa tänään, vaikka leipominen onkin meillä harvinaisempaa; kovin makean perään kun emme kumpikaan ole.
Pitää vielä viimeinen Lontoo-postaus päivittää; söimme nimittäin pimeässä ravintolassa. Käsittämätön kokemus, suosittelen kaikille.
Dea: no heips Suvi ja Jaakko!
VastaaPoistameillä taas Jukkakin on seurassani oppinut makean kaveriksi. hän kyllä suosii äkkimakeaa, mutta pieniä satseja. minulla taas menee kaikenmoinen makea ihan isoinakin erinä ;).
pimeä ravintola - mielenkiintoista. olenkin kuullut siitä jostain. täytyy tulla taas kurkkimaan.
Itse olen tehnyt mustikka-valkosuklaamuffinseja - ovat aivan ihania :)
VastaaPoistaIhqui. :)
VastaaPoistaSöötin näköisiä leivoksia!:)
VastaaPoistaMinäkin katsoin ensin muutaman kerran, että tulinko ollenkaan oikeaan blogiin, kun on vallan vieraat pitäjät.;)
erina: en epäile hetkeäkään. valkosuklaan ja mustikan yhdistelmässä on sitä jotain! ehkä se on tuo sininen ja valkoinen ;)
VastaaPoistaVeera: ites olet ;)
Kmsu: kiitos Kmsu.
ei oo mitään kesäjamppoja, me vaan muutettiin nimemme oikeiksi ;)
Hauska tavata Merituuli ja Jukka :) ehkä tapaamme sitten vielä joskus ihan oikeastikin kasvotusten, mutta oikeat nimet jotenkin tosiaan tekevät enemmän tutun tunteen kuin nimimerkit Kiva, että tulitte kaapista!
VastaaPoistaVirpi: :)olis kyllä kiva tavata naamakkainkin!
VastaaPoista