Jouluna tärkeintä on se, että saamme viettää sen perheenä yhdessä.
Kun nyt bonuksena kuitenkin tulevat herkut ja lahjat, ei se huono ole. Joulupukin pussista, no jaa - säkistä, paljastui suureksi iloksemme paljon ruokaan liittyvää tarpeistoa. Osa oli toivomuksena esitetty, osa tuli toivomattakin. Kaikki olivat oikein tervetulleita!
Keräämme vähitellen kokoon Iittalan Tapio-sarjaa, jonka on suunnitellut Tapio Wirkkala. Ihastuimme aikanaan lasin jykevään, kuplitettuun jalkaan ja suuhun osuvan lasin ohuuteen. Muotoilu on kokonaisuudessa aistikkaan tyylikäs ja sopii monenlaiseen kattaukseen. Lasit mahtuvat hyvin myös konepesuun, joskin jälkikäteen kuplan tekemä kuoppa on kipattava, huuhdeltava ja valutettava kuivauskaapissa. Kokoelmamme karttui tänä Jouluna monen lasin ja maljan verran, mistä olemme kovasti kiitollisia!
Tämä kaunis, pitsinen esiliina on ommeltu Jukan lapsuudenkodista peräisin olevista lakanoista. Kyllä joku on ollut joskus viitseliäs kun on käsin jaksanut virkata kauniita koristeita sänkyvaatteisiin. Ja pukin muori oli kekseliäästi ommellut niistä nyt minulle tällaisen ihanan koristeellisen essun. Itsetehdyt lahjat ovat tosi arvokkaita!
Liekö pukki seurannut meidän blogia ja lasten (kröhöm ehkä minunkin) nompparellikoristeluintoa, kun näin mahtavan setin saimme?!
Tämä näyttävä Bröllop-lasikupu on ollut meillä jo käytössäkin, sillä saimme sen hyvissä ajoin ennen aattoa. Nyt sisällä komeilevat myyjäisistä ostamani styroksileivokset.
Keittokirjojakin pukki oli paketoinut meille. Ihanaa! Näistä riittää iloa piiiiiiitkäksi aikaa ja aina uudestaan ja uudestaan.
Myös tiskiräteillä voi viestiä :). Pikkupurnukoihin sijoitamme varmasti kaikkea ihanaa. Vaikkapa mustaherukkasinappia tai ruusuhunajaa.
Mustat lautasliinat olivat todella tervetulleita. Kankaiset liinamme ovat nimittäin joko valkoisia, vihreitä tai punaisia - tällaista vahvaa, tyylikästä väriä olemmekin olleet vailla. Haarukkaiset lautasliinarenkaat ovat todella kauniit!Tyttäremme saa joka Joulu ja syntymäpäivä setin Carelia-ruokailuvälineitä, niin nytkin. Loistava idea vaikkapa kummeille lahjoa näin jo tirriäisestä pitäen ;).
Lisäksi saimme viinejä, paaaaljon suklaata ja karkkeja. Niitä nameja tässä näpytellessäkin nassutan.
Lisäksi saimme viinejä, paaaaljon suklaata ja karkkeja. Niitä nameja tässä näpytellessäkin nassutan.
Mitäs sinä olet saanut keittiösi iloksi?
Ihania lahjoja olette kyllä saaneet - olette tainneet olla kilttejä koko perhe! :)
VastaaPoistaMeille pukki toi (pyynnöstä) uuden paistokasarin sekä Viivin ja Wagnerin keittokirjan ja yllätyksenä uuden kattilan, pidikkeen, jolla kauhan saa näppärästi kattilan reunaan, metallisen mittasarjan, hauskan Dayn raastimen, jonka kädensijana on naisfiguuri. Kilttejä oltiin kai siis oltu meilläkin :)
Onpas tosiaan mainioita lahjoja. Minäkin pidän kovasti tuosta Tapio-sarjasta. Viinilasit meillä on Essenceä, mutta jälkiruokamaljoja olen jo pidempään toivonut juuri tästä mallistosta...
VastaaPoistaTuo essu on myös ihana. Raaskiiko sitä tomaattikastiketta keitellessään suojakseen laittaakaan? Ei varmaan :)
Meille tuli tuo samainen Venetsia-kirja. Voidaankin sitten vertailla, mille sivulle kukin ensin ehtii ;) Saimme myös toivomamme tagine-padan ja yllätyksenä hauskan piikkisika(?)-mallisen punaisen juuresharjan, joka seisoo nyt omilla jaloillaan tiskipöydällä hauskuttamassa.
Tapio-lasit kiinnittävät tyylikkyydellään huomiota aina, missä niitä näenkin. Ei ole tullut itselle niitä hankittua, vaan juon punaviinini Diva-laseista. Jos hankkisin itselleni pöytähopeita, olisi niissäkin Tapio ainoa ajateltavissa oleva.
VastaaPoistaMeidän joulupukki toi tuliaisia tällä kertaa vain nuorison keittiöön.
Virpi: on kyllä mielenkiintoista nähdä mitä milläkin kiltteysmäärällä saa ;). mutta kuten sanoin, pääasia on se että saimme viettää Joulua yhdessä. se ei todella ole itsestäänselvyys! meitä on muistutettu siitä tänä Jouluna turhan rankalla kädellä.
VastaaPoistaoi, ihania lahjoja tekin olette saaneet! onko siinä Viivi ja Wagnerissa oikesti kiinnostavia ruokaohjeita vai nojaako se noihin hahmoihin?
Rva Patalintu: me olemme miettineet myös "tavallisenmallisia" viinilaseja ja juuri Essenceä. eikö ihmisen astiahamstrauksella ole mitään rajoja?!
kyllä tuo on ehkä paremminkin "tarjoilu-essu" :). samasta lähteestä aikoinaan saatu punavalkoruudullinen essu on hyvä sottaavaan kokkailuun.
Tuo Venetsia-kirja on kyllä ylikaunis kullitettuine (heh) sivuineen. Kuvat tuottavat kyllä ikävää tuonne kelluvaan kaupunkiin. Voi kun se viimevuotinen olisikin edessä nyt...!
Katriina: ne ovat kyllä tyylikkäitä ja erottuvia. snapsilasit ovat niin söpöt!
VastaaPoistamitäs nuoriso sai?
hienoja lahjoja olettekin saaneet. Tuo essu on Ihana. Ooh.
VastaaPoistaMinä en luottanut olleeni tarpeeksi kiltti ja ostin itse itselleni joululahjaksi uuden kakkuvuuan ja pulskan ankan keittokirjan... ja pari muutakin keittokirjaa vielä kirjatorilta joulumatkalla. Ei pulli silti minua unohtanutkaan, eikä edes rankaissut tällaisesta omatoimisuudesta, sain todennäköisesti Mimmun suosiollisella myötävaikutuksella (pukin korvaan on kuiskuteltu, selvästi!) ihania essence - shampanjamaljoja pari kappaletta ja lisää runo - kippoja. Ja sitten tietty ihkuihania ruokalahjoja... Ai niin ja ennen joulua sain lahjaksi myös kovasti kaipaamani suuren, pyöreän pöydän liinan!:) Niitä ei tahdo löytyä mistään, tai ovat liian pieniä. Olin ihan ikionnellinen uudesta liinasta!
Kyllä se pikaselauksella vaikuttaa ihan käyvältä keittokirjaltakin tuo Viivi ja Wagner. Jokaisella aukeamalla on sekä jotenkin ruoka-aiheeseen sopiva sarjakuvastrippi että ruokaohje. Tarkemmin en oo ehtinyt vielä lukea.
VastaaPoistaAiniin ja unohdin mainita, että saatiin myös niinkin hyödyllinen vehje kuin paristokäyttöinen pippurimylly :D
Ja totta on, ettei ole itsestäänselvyys saada viettää joulua tärkeiden ihmisten kesken.
Nelle: minustakin essu on hieno, samoin ajatus sen takana! ja kaikki muutkin lahjat olivat upeita! ei yhtään HÖH!-lahjaa, kuten me pruukkaamme siskojen kanssa sanoa.
VastaaPoistapöytäliinoja on muuten yllätävän hankala ostaa. Meillä on ollut jo vuosia listalla valkoinen liina ilman mitään kuvioita. ei löydy, edes kankaana että itse ompelisi. aina niissä on jotain kuviota tai röpellystä.
tiedänkin ne shamppanjamaljat - ovat tosi kauniita!
minäkin uhkasin ostaa tuon Venetsia-kirjan jos en saa - vaan eipä tarvinnut :).
Virpi: meilläkin on sellainen sähkökayttöinen pippurimylly, lahjaksi saatu niinikään. onko valo ja? meillä on, jotta näkee hämärällä kynttiläillallisellakin miten paljon ruokaansa pepperiä suristaa :D.
kun ei pidä asioita itsestäänselvyyksinä, niitä osaa arvostaa enemmän siinä hetkessä, eikä (vain) jälkeenpäin.
Hienoja lahjoja! Eniten pisti silmiin nuo haarukkaiset lautasliinarenkaat, makean näköiset!
VastaaPoistaTuosta Venetsia-kirjasta olisi kiinnostavaa kuulla kommentteja (ja kyllä niitä varmasti saa blogeistanne lukeakin :) sillä olen itsekin iskenyt kirjaan silmäni.
VastaaPoistaHienoja lahjoja! Venetsia-kirja kiinnostaa täälläkin.
VastaaPoistaMinä sain lahjaksi vain tiskirätin. No, oli se sentään hifimallia.
Yaelian: niin minustakin! Liinat olivat Hemtexin mallistoa, ties vaikka pukki olisi ostanut renkaatkin sieltä. sitä en kyllä siis tiedä.
VastaaPoistaari: kauneusarvo sillä ainakin on! kokkausasiaakin tullee. joidenkin reseptien kohdalla on tullut jo mutistua ettö olisi ollut hienoa omistaa tämä vuosi sittem kun oltiin tuoreiden raaka-aineiden äärellä (ja päristiin kun ei ole ohjeita).
Chez Jasu: no eikö!
millainen on hifitiskirätti?!
Ihania lahjoja! Mullakin iski silmä heti noihin lautasliinarenkaisiin, hauskat! Ja tuollaisesta kakkukuvusta haaveilen. Koska sitten pitäisi tehdä kakkuja :)
VastaaPoistaMä sain kuin sainkin piiitkään toivomani sauvasekotin-vatkain-murskaajayhdistelmän ja aikas hauskan raastimen, se on sellainen raastinkuppi eli raasteet menevät kuppiin eivätkä pitkin poikin.
Itse tilasin Amazonista itselleni japanilaiseen baariruokaan keskittyvän Izakaya-keittokirjan, siitä lisää reseptien muodossa myöhemmin!
Jytis, mikä on kirjan nimi? Nimim. täällä rakastetaan ikazayoja.
VastaaPoistaJytis: meillä on sellanen kuppiraastin kanssa. siinä on laatikko alhaalla, joka on toisinaan vähän hankala kun sen unohtaa. se meinaten aukeaa ylen helposti...
VastaaPoistaizakaya kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Olinkin ari varma että olisit siitä kiinnostunut!
Merituuli, testasin sitä raastinta nyt, kyllä se vähän tiputtelee eteen mutta muuten oiva vekotin!
VastaaPoistaJa Ari, mä myös aattelin että tää voisi olla sun juttu. Kirjoittajat ovat Mark Robinson ja Masashi Kuma, kirjan nimi Izakaya: The Japanese Pub Cookbook. En ole ehtinyt vasta kun selailla kun joulunajan sukulointi pitkin maata meneillään edelleen. Mutta pian toiv pääsen kokkaamaankin siitä!
ihanat noi lautasliinarenkaat - siis todella hienot! :)
VastaaPoistaJytis: reseptejä odotellessa! Jos siellä on paistetun tonnikalan ohjetta, joka tarjotaan valtavan sipulikasan kanssa, olisin TOSI kiinnostunut. Syötiin sellainen Tokiossa ja oli hurjan hyvää. maustaminen on mysteeri.
VastaaPoistapilvinen: eikö! jos enemmissä määrin kiinnostaa, viestitä Tuulalle ;)
Kertoisitko, Merituuli, enemmän tuosta tonnikala-annoksesta? Miten tonnikala oli tehty ja entä sipuli? Minusta aika erikoinen yhdistelmä, joten uteliaisuus heräsi.
VastaaPoistaannos oli Maruhachi-ravintolassa suoraan pannulta syöty setti. Kuva ja selostusta löytyy täältä: http://sillasipuli.blogspot.com/2008/08/tokion-maistiaisia-ravintoloissa-osa3.html (tsori, linkitysohjeet tumpulalle toisen koneen syövereissä).
VastaaPoistaKokonaisuus oli ihan hurjan hyvää ja silloin 1-vuotias tyttäremme söikin melkein koko tonnikalani :). maustekastikkeen sisältö on tosiaan hakusessa. soijaa siinä varmaankin oli, mutta jotain muutakin. ihanaa!
Stir-fry eli pikapaistaminen viittaa jotenkin etukäteen pilkottuun ja nopeasti paistettuun fisuun. Ei mulle kyllä edelleenkään oikein aukea mistä on ollut kysymys ja jo voi kertoo, että kysymyksessä on fuusioruoka.
VastaaPoista...ja fuusiohan ei ole moite japanilaisessa keittiössä vaan iso osa sen ydintä.
VastaaPoistaMerituuli, okei, mäpä tsekkaan kun olen kirjan äärellä taas, vaikuttaa herkulliselta!
VastaaPoistaari: huomasin itse suomentaneeni butterin öljyksi :P. korjasin asian nyt tekstiin. olen huonosti perillä mikä on japanilaista, fuusiojapanilaista tai jotain muuta (mitä?), mutta hyvää oli! ei mullekaan auemmut enemmän kuin kokemuksen verran :). tonnikalaa se oli, siitä olen varma!
VastaaPoistaJytis: kiitos! se on!
Fuusio on vaikea asia, koska jo perinteisessä japanilaisessa keittiössä on paljon fuusiota: erityisen voimakkaita ovat korealaiset ja kiinalaiset vaikutteet ja oma arvaukseni on, että yakiniku perityy jollain lailla mongolisoturin tavasta tökätä kypärä hiilloksen päälle ja kypsentää ruoka sen päällä, mutta tämä on vain ihan oma arvaukseni. Aivan yhtä hyvin se voi olla muunnos jostain länsimaalaisesta ruoasta. Tai valmistustapa mongoleilta ja raaka-aineet lännestä.
VastaaPoistaTuoreempia ovat portugalilaiset vaikutteet: tempura, olut ja leipä.
Mutta jos ruoassa on maitotuotteita, chiliä tai lammasta ollaan selkeästi perinteiden ulkopuolella.
Ei ole helppoa tämäkään :)
ravintolassa tarjoiltuna yakiniku on mainiota! en ole kylläkään naatiskellut moista Japanissa, vaan Hollannissa. paikka oli ystäviemme lempiravintola.
VastaaPoistajuu, ei oo helppoa ei!
merituuli: hemtexissä on monesti ollut ihan hauskoja yksivärisiä liinoja, muistaakseni sieltä ostin omat valkoisen ja violetin pellavaliinan. Ne ovat suorakaiteen muotoisia, mutta käytän niitä juhlissa kun pöytä on jatkettu.
VastaaPoistaNelle: mä olen katsonut sieltäkin, mutta aina niissä on ollut jotain ruutua tai valossa siftaavaa kuviota. haluaisin vaan kunnon valkoista kangasta ilman mitään - siihen voisi sitten yhdistellä muita liinoja tai koristeita. mutta kiitos vinkistä, katselen jatkossa uudestaan sieltäkin kunhan huudeille osun.
VastaaPoistalautasliinarenkaista kysellelleille: ne löytyivät pukinkonttiin Stockmannilta.
VastaaPoistaHuippuja lahjoja! Kun ite olen vielä tälläinen perheetön vuokralla yksiössä asuva, voin vain kadehtia astiahifistelyä! Mäkin haluun, mutta vielä ei ole oikea aika ruveta keräämään yhtään mitään astiastoa.
VastaaPoistaItsekin sain toivomani, eli uuden kattilan vanhan pohjaan polttavan emalin tilalle/lisäksi sekä Jamie Oliverin paistinpannun (pure love entiseen verrattuna). Lahjarahoista osan sijoitin uuteen Hackmannin Matador-sarjan wokkiin, jota joskus blogissani pyysinkin pukilta. Sekin toimii! Niin ja entiseltä kämppikseltäni sain muffinitelineen! Ristus, mikä turhake, mutta tuleepahan käyttöön ainakin kerran, kun teen synttäreilleni ison läjän muffineja.
Mari: meidänkin Tapio-keräily alkoi vasta häistä, kun mietimme mitä sarjaa haluaisimme enemmän.
VastaaPoistatuo "tilalle/lisäksi" pisti vähän naurattamaan. noinhan se monesti menee että pyytää jotain lisäksi, mutta kappas se vanhakin jäi nurkkiin vaikka ennen sitä on kironnut toimimattomaksi...me olemme kyllä pyrkineet tuosta pois, mutta ei se aina onnistu.
muffiniteline on kyllä näyttävä, mutta aika tilaavievä. mihis muuhun sitä voisi soveltaa...korutelineeksi? shampoo- ja suihkupullopidikkeeksi? maustepurkkitelineeksi? joulukuuseksi kun nakkaa aukkoihin oksia? :)
Mahtavaa, 31 kommenttia. :) Laitoin omasta lahjasaaliistani blogiin, mutta harmi vain ilman kuvia, vain linkkejä. Teilläpäs on ollut myös hyvin tuottoisa joulu. Ja sait myös sen Venetsian, niin minäkin. :) Kovasti myös mua kiinnosti noiden lautasliinarenkaiden alkuperä, kiitos, että selvitit.
VastaaPoistaTein saman havainnoin pehmeistä paketeista kuin sinäkin. En muista kenenkään lapsuudessani innostuneen niistä, mutta nyt todistin, kun 4-vuotias poika avasi pehmeää pakettia (siinä vaiheessa mietin, että ei taida riemunkiljahduksia kohta kuulua) ja hänpä iloisesti huudahti "Kläder!" ja naama loisti kuin naantalinaurinko. Me taidettiin siis olla niitä kiittämättömiä lapsia. Toisaalta nykylapset tuntuu saavan aivan järjettömän kasan lahjoja, joten ei nekään nyt ihan pyhimyksiä tässä lahjahimossaan ole.
Hauskaa uutta vuotta teille!
Taitaa olla meidän kommenttiennätys!
VastaaPoistaSe Venetsia on kovasti kaunis!
kävinkin katsomassa lahjojasi ennen kuin ehdit kommentoida. Kovasti näyttää olleen suosittu tosiaan tuo tiskirätti.