Saludos soleados de Gran Canarias! 1/2

... eli aurinkoiset ja lämpimät terveiset Gran Kanarialta, tarkemmin sanottuna sen eteläpuolelta Inglesistä. Nautiskelimme tuolla saarella männäviikon perheen kesken touhuten ja välillä ihan lilluen ja maaten vaan. Jotenkin loma tuntui taas loppuvan ihan kesken...

Kanarianmatkailu tuntuu jakavan ihmisiä melkoisesti. Jukka on ollut saarella usein lapsuudessaan ja halusi tutustuttaa meidät muutkin paikkaan. Me tykkäsimme kovasti paikan lämpimyydestä ja helppoudesta lasten kanssa. Parasta muksujen mielestä oli leikkiä aalloissa valtameren rannalla, mutta paljon muutakin touhuttavaa löytyi.

Ruokaelämyksiä emme paikalta suuremmin odottaneet, mutta niitäkin koimme! Suomenkieliset ruokalistat ja muut hiukan himmensivät ulkomaillaolofiilistä, mutta kun tuon tiesi jo mennessään, osasi asiaan suhtautua.

Tämä reissu oli syöminkien kanssa siitä poikkeuksellinen, että kokkailimme aika paljon myös itse. Lasten päiväunien vuoksi hotellille täytyi palata joka tapauksessa ja kun jälkikasvumme on alkanut ruuan suhteen hiukan nirsoilemaankin, oli kukkaron sisällön kannalta pelkästään järkevää toimia näin. Paistelimme ruokia puuttellisessa, mutta riittävässä keittiössä tyylillä helposti herkkua. Sardiinifileet houkuttelivat kokeilemaan ja paistoinkin niitä pannulla silakkafileiden tapaan. Ruodot olivat kotoista hopeakylkeämme kookkaampia, mutta silti syötävän pehmeitä. Tykkäsimme Jukan kanssa molemmat kalan "lihaisuudesta" ja pehmeästä mausta.

Iltaisin lasten mentyä unille nautiskelimme juustoja ja viiniä, yhtenä iltana serranoakin. Kuvassa tönöttävät juustot ovat molemmat espanjalaisia. Tissin muotoinen, miedonmakuinen juusto tottelee nimeä Tetilla. Nimi tarkoittaa Wikipedian mukaan pientä rintaa. Tummapintainen herkku oli jotakuinkin parmesaanin rakenteinen herkku, jonka luonteikkaasta, suolaisesta mausta pidimme kovasti. Tämä Queso Curado Mezcla oli sekoitus lampaan-, vuohen ja lehmänmaitoa. Jos tummaa kuorta eksyi mukaan, maku oli suoraansanottuna kamala, mutta ilman kuorta oikein maistuva.
Kanarialaiset ryppyperunat eli Papas arrugadas pääsivät maisteluun heti ensimmäisenä iltana. Suolaiset potut olivat mainio uusi tuttavuus, jota tulemme varmasti tekemään kotonakin. Ohjeistusta kokkailuun voi hakea vaikka Polkkikselta. Perunoiden kanssa tarjottiin erilaisia "kastikkeita", joista herkullisimmaksi meidän perheessämme rankattiin kauniin punainen, paprikapitoinen Mojo Rojo, joka maistui mausteisen miellyttävälle. Kuvassa lautasella makaa pottujen seurana pieniä kalmareita grillattuna.

Keskipaikkeilla lomaamme myös Jukan isä ilmestyi maisemiin avovaimonsa kanssa pakoon pimeää Pohjolaa. Papan toimiessa ansioituneesti lapsenvahtina me suuntasimme piffeille ravintola Las Brasas:iin melkein nurkan taakse mainiolta hotelliltamme. Meidän piti mennä toisaalle, mutta paikka ei ollutkaan auki maanantaisin, jolloin lapsemme olivat vahdittavina.

Las Brasas oli ihan ok. Tarjoilijoiden kiireisyys ärsytti, samoin turhanärhäkkä tuttavallisuus. Entrecote oli valtava, ja paistettu hyvin; pinta oli rapea, mutta sisus toivotun punainen. Kertakaikkisen hyvää. Jukan pippuripihvin kastike oli hyvää. Kaikki muu jotakuinkin keskivertoa.

Jälkkärit olivat upeita ulkonäöltään, mutta maku petti. Etenkin Jukka kritisoi valmiskermavaahdon keinotekoista makua. Minähän en kermavaahtoa syö.

Laskun kanssa pöytään tuli kanarialaiseen tyyliin makeaa ja oi niin hyvää hunajarommia. Tiesitkö muuten että Gran Kanarialla sijaitsee Euroopan vanhin rommitehdas?

Hedelmät paikanpäällä olivat ihania! Terassimme edustallakin kasvoi banaanipuu.

Guavaa maistoimme ensi kertaa ja yllätyimme sen mausta, joka muistutti jotakuinkin vadelman ja mansikan sekoitusta.

Papaija päätyi suuhumme myös ensikertaa. Aluksi hedelmä oli turhan kova, mutta puolen vuorokauden kuluttua avaamisesta jo syötävänpehmeä, melonimainen. Herkkua oli tämäkin, kuten myös upeanlilat luumut, mandariinit ja pienet banaanit!

Jätskitauko!